Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tämä latteudelta kuulostava sanonta kertoo jotain olennaista omasta maailmankuvastani.
Maailma on kaunis, ihmiset ovat hyviä.
Sanonnan merkitys on siinä, mitä iloa mistäkin on saatavissa. Maailmasta on saatavissa kauneutta (muttei hyvyyttä), ihmisistä hyvyyttä. Kauneutta ihmisistä kyllä saa, mutta se on aika erilaista kuin maailman kauneus; minulle siinä on usein jotain romanttista tai seksuaalista. Ihmiset ovat kyllä myös kauniita osana maailmaa, kuulumalla kauniisti juuri siihen kohtaan ja tekemiseen, jossa sattuvat olemaan.
Elämme yhtaikaa kahdessa maailmassa. Ensinnäkin elämme luonnossa, joka menee omien sääntöjensä mukaan ja jonka tuottama ilo on usein tyytyväisyyttä omiin taitoihin, omaan pärjäämiseen neutraalin, hurjan, mutta kauniin maailman kanssa. Toiseksi elämme muiden ihmisten muodostamassa maailmassa, sen arvostusten, sääntöjen, palkkioiden ja rangaistusten kanssa. (Tarkoitan palkkioilla ja rangaistuksilla esimerkiksi halauksia, kehuja, hymyjä, hylkäämisiä, ilkeyttä, tappeluita ja niin edelleen.) Tämä maailma ei pysy paikallaan eikä taitoja siinä voi hioa täydellisiksi, sillä vaikka yhden ihmisen tai kulttuurin kanssa pärjäisikin, tulee kohta seuraava ja sopeutuminen alkaa uudelleen... "ja kolmas jos on mennyt pois, on vuoro neljännen, ja kenties yhä lähemmältä tuntuu ihminen".
Luonnolta ei voi odottaa hyvyyttä, vain selkeitä sääntöjä. Palkintosi luonnossa on se, että olet ymmärtänyt oikein. Luonto palkitsee tuntumalla omalta. Oma taito tulla toimeen on kuin auringonpaistetta -- joskus konkreettisestikin. Ihmisiltä ei voi odottaa kauneutta, vain hyvää tahtoa. Ihmisten armoilla on toiseen tapaan kuin luonnon: mikään toiminta ei tule varmasti palkituksi. Ainoa, mitä voi tehdä, on hankkiutua niiden ihmisten seuraan, jotka nauttivat sinusta ja osaavat sillä tavoin antaa rakkauttaan. Se on yhteisöjen laki.