Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Näin hänet rotkon reunalla. Tuntui oudolta huomata, että näkökentässä ollut liikkumaton, kiven näköinen möykky oli ihminen. En ollut nähnyt ihmisiä kuukauteen. Viime kerralla kyseessä oli joukko ääliöitä, jotka olivat matkalla jonnekin katsomaan, olisiko siellä erilaista kuin siellä, mistä he olivat lähteneet.
Nyt jo tapahtuman asetelma antoi vaikutelman, että kyseessä oli oikea ihminen, eikä yksi niistä kuorista, jotka kutsuvat itseään ihmisiksi. Olimme kaukana nähtävyyksistä, kulkureiteistä ja asutuksesta. Siinä hän kuitenkin oli, kasvot poispäin minusta, ilmeisesti tuijottamassa rotkon toista laitaa. Hän istui aivan reunalla nojaten kiveen ja ilmeisesti nautti istuskelusta. Hänen rinkkansa oli kiven päällä.
En ollut varma, mitä tekisin. Halusin itsekin istua rotkon reunalle, mutta en ollut varma, halusinko herättää hänen huomionsa. Päätin kävellä vähän matkaa eteenpäin ja asettua kauemmaksi. Lähdin taas liikkeelle.
--- Hei!
ääni kuulosti melkein kuiskaukselta. Säpsähdin ja pysähdyin. Hän selvitti kurkkuaan.
--- Hei, mihin sinä olet menossa?
Hoh hoijaa. Ehkä olisi pitänyt olla huomaamattomampi. Tällaisesta keskustelusta en ollut vähääkään kiinnostunut. Lähtiessäni jatkamaan matkaa kuulin, kun hän nosti reppunsa maasta. Hän käveli perässäni.
--- älä suutu, tarkoitukseni ei ollut udella. Minusta olisi vain mukavaa jutella.
--- Minua ei huvita jutella.
Tuntui oudolta puhua ääneen. Viime kerrasta oli niin pitkä aika. Sanat viivyttelivät ennen mieleen pulpahtamistaan. Hän tuli vierelleni ja vilkuili minua kulkiessamme.
Koska eteenpäin käveleminen ei tuntunut johtavan mihinkään, pysähdyin. Heitin rinkkani selästäni ja istuuduin. Hän teki samoin. Katselimme toisiamme hiljaa, ainoa ääni oli alhaalta kantautuva puron solina. Mietin, mitä minun pitäisi tehdä hankkiutuakseni hänestä eroon, jos hän osoittautuisi ääliöksi. Mutta ehkäpä hänen kanssaan olisi mukavaa jutella.
Vartin kuluttua hän alkoi panna kannettavaa keitintään kokoon. Hän keitti vettä ja haudutti siitä teetä. Hän kaatoi teetä kahteen kuppiin, joista toisen hän ojensi minulle. Otin sen vastaan; tilanteen hienovaraisuus miellytti minua. Jos ihmisten yhteisöissä huolehdittaisiin kaikesta samalla tavalla, en ehkä olisi tuntenut tarvetta lähteä.
--- Miksi vaellat?
Kysymys tuli niin yllättäen, että hätkähdin. Hän puuhaili keittimen kanssa, eikä osoittanut eleelläkään kysyneensä mitään. Mutta suora, asiallinen kysymys ansaitsee suoran vastauksen. Tosin en tiennyt, oliko suoraa vastausta olemassakaan. Yritin asetella sanoja mielessäni ja aloin selittää.
--- Se on minulle... elämäntapa. Aloin vaeltaa jo viisitoista vuotta sitten. Nykyään vaeltaminen on kaikki, mitä minä olen.
--- Mikä sai sinut lähtemään?
--- Olin aina ollut sitä mieltä, että elämänsä voi viettää miten huvittaa. Suuretta omaisuudetta vaeltelu on yhtä hyvä elämäntapa kuin työelämä, turvallisuus ja tavallisuus. Niiden välillä piti vain tehdä valinta. Minä tein valintani hitaasti. Yritettyäni koko nuoruuteni tulla onnelliseksi tiukassa ihmisyhteisössä aloin kyllästyä ihmisiin. Useimmat ihmiset eivät ole mitään muuta kuin jutustelua, perinnettä ja sovinnaisuutta. Heidän hauskanpitonsakin on sitä.
Hän ei sanonut mitään, katsoi vain minua. Hänen ilmeensä ei paljastanut millään tavoin, mitä hän ajatteli siitä, mitä olin sanonut. Ja me istuimme. Sitten hän alkoi valmistaa ruokaa. Noudatin hänen esimerkkiään.
Syötyään hän alkoi taas puhua.
--- Minä ajattelen usein ihmisistä samalla tavalla. Yritän kyllä olla ajattelematta. Loppujen lopuksi, emme me sen hienompia ole.
--- Tiedän.
Istuimme kylläisinä katselemassa rotkon suuntaan laskevaa aurinkoa. Kerroimme perheistämme, matkoistamme, mielipiteistämme... vaikka sellainen tuntuikin yhdentekevältä. Viimeisen valon kadotessa suutelimme.
Varhain seuraavana aamuna heräsin hänen viereltään. Olimme rakastelleet pitkään auringonlaskun jälkeen. Katselin vähän aikaa häntä, hänen rauhallista ilmettään, hänen tasaista hengittämistään. Mietin, millaista olisi elää hänen ja lapsen kanssa. Sitten puin vaatteeni ylleni, keräsin tavarani ja lähdin.