Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Useimmat ihmiset kehittyvät. He huomaavat virheitä tai yliyksinkertaistuksia vanhoissa ajatuksissaan, näkevät uutta, ja alkavat pitää tärkeinä asioita, jotka aiemmin olivat heistä merkityksettömiä, tai unohtavat asiat, joista joskus välittivät. Osa tästä muutoksesta on varsin syvällistä, ideologista tai uskonnollista muutosta.
Lisäksi ihmiset kertovat toisilleen, miten he ajattelevat. Tätä tapahtuu kahdella tavalla: ensimmäinen tapa on kertoa suoraan mielipiteitään ja käsityksiään tyyliin "minusta yksikään ihminen ei saa alistaa toista"; toinen tapa on käyttää ajatustapansa nimeä, tyyliin "minä olen agnostikko".
Näitä omien ajatusten julistuksia on vaikeampaa muuttaa kuin itse ajatuksia. Julki sanottuna ajatuksesta tulee eräänlainen lupaus, velvoite: lupaus tietynlaisesta toiminnasta tai suhtautumisesta, velvoite puolustaa ajatustaan. Ihmistä, joka yhtenä päivänä sanoo yhtä ja toisena toista, pidetään tyhjänpäiväisenä helppoheikkinä, eikä suinkaan syyttä: miten moisesta ihmisestä tietää, mitä hän oikeasti ajattelee, vai ajatteleeko hän oikeasti mitään -- ehkä hän vain tykkääkin laukoa totuuksia, jotka jo seuraavassa hetkessä unohtaa?
Toinen, ehkä vieläkin tärkeämpi syy muuttaa ajatustensa nimiä harvoin on ryhmittyminen. Sekä ajatusten että ajatustapojen nimien ympärille kerääntyy ihmisiä, jotka tuntevat olonsa mukavaksi samanhenkisten joukossa. Monet ajatustapojen nimet -- kristinusko, natsismi, vasemmistolaisuus, vain muutamia mainitakseni -- ovat vähintään yhtä paljon ryhmien kuin ajatustapojen nimiä. Ajatustavoille nimittäin nimet ovat vain käteviä tiivistelmiä, kun taas ryhmille ne ovat elinehto: vain nimi voi kerätä todellisuudessa hajanaisen ihmisten lauman yhteen ja saada heidät tuntemaan toisensa sielunsisaruksiksi.
Nimet kuuluvat ensisijaisesti siis ryhmille. Siitä todistaa myös se, että ihminen, joka tunnustaa tiettyä ideologiaa nimeltä mutta vierastaa vastaavannimistä ryhmää, epäröi paljon enemmän julkisessa tunnustuksessaan kuin ihminen, joka tuntee kuuluvansa ryhmään mutta jonka ajatukset ovat ristiriidassa varsinaisen ideologian kanssa. Tästä huolimatta ideologioiden nimet oikeasti tarkoittavat tiettyjä ajatustapoja. Koska sosiaaliset panokset ovat korkeat, filosofisesti virittyneet ideologian tunnustajat pohtivat sitä, mitä heidän ideologiansa oikeastaan tarkoittaa. "Mitä on kristinusko?" "Mitä on liberalismi?" Joskus nämä tutkielmat ovat ulkokohtaisia historiallisia katsauksia aiheeseen, mutta yleensä ne ovat kuvauksia siitä, mitä pohdiskelija haluaisi kyseisen ideologian olevan; joskus jopa puolustuksia ja selityksiä, mikä kyseisessä ideologiassa on hyvää.
Sillä jokainen haluaa tunnustaa hyvää ideologiaa -- ideologiaa, jota voi puolustaa muille ihmisille. Jokainen ideologia, jäsentensä kautta, etsii suurempien ja suurempien joukkojen hyväksyntää. Samalla, kun ideologiat levittäytyvät, ne muuttuvat yhä epämääräisemmiksi, omaksuvat ympäröivistä yhteisöistä vaikutteita, jotka helpottavat niiden hyväksymistä, ja menettävät ylilyöntinsä. Lähes aina tämä on hyvä asia: tuo vesittynyt möhkäle on yleensä ihmisten elämän kannalta parempi, joskin filosofisesti vähemmän mielenkiintoinen, kuin alkuperäinen, puhdasoppinen ideologia.
Mutta kaikki tämä johtaa ihmiset hankalaan tilanteeseen, jossa ideologia, jota he ovat päättäneet tunnustaa, voidaan vetäistä heidän jalkojensa alta tarkoittamaan jotain muuta, tai heidän omat ajatuksensa voivat kehittyä irrallisiksi ideologioista, joihin he ovat jo ehtineet tunnustautua. Omien ajatusten nimen vaihtaminen edellyttäisi selittelyä, mahdollisesti tuttavapiirin vaihtoa, uusiin (mahdollisesti typeriin) ihmisiin sitoutumista ja niin edelleen... joten helpointa on vain jatkaa vääntöä siitä, mitä oma ideologia oikeasti tarkoittaa. Niin kristityiksi kasvaneet pysyvät kristittyinä, ateisteiksi kasvaneet ateisteina, oikeistolaisiksi kasvaneet oikeistolaisina ja niin edelleen, vaikka ajatukset tosiasiassa olisivat aivan mitä vain. Ainoan poikkeuksen tähän nimien pysyvyyteen tuovat ihmiset, jotka nimenomaan haluavat vaihtaa ryhmäänsä.
Mitä hyötyä koko ajatusten nimeämisestä on? No, ne ovat käteviä tiivistelmiä ajatuksille, ja auttavat ihmisiä muodostamaan ryhmittymiä. Ja miksi pitää olla vahvoja yhteenliittymiä sitten?