Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Disclaimer: en tiedä mitään tämän hetken vähemmistötutkimuksesta enkä ole osallistunut aktiivisesti minkään virallisen tai epävirallisen seksuaalivähemmistöryhmän (= ryhmän, jonka jäsenet identifioivat itsensä erityisryhmäksi seksuaalisten taipumustensa perusteella) toimintaan pitkiin aikoihin.
Seksuaalivähemmistöillä menee huonosti. On olemassa kaksi seksuaalivähemmistöä, homot ja lesbot, jotka ovat saaneet jonkinlaisen sosiaalisen statuksen yhteiskunnassamme. Tämä työ on pantu alulle 60--70-luvulla, ja sen hedelmiä on korjattu enenevässä määrin sen jälkeen. Homojen ja lesbojen aseman parantuminen on ollut ilmeisesti myös pitkälti mediailmiö: heidän uusi asemansa on seurausta yksinkertaisesti siitä tietoisuudesta, että nämä vähemmistöt ovat olemassa, että niiden jäsenillä on omia kulttuuri-ilmiöitään, ja että tässä kaikessa on jotain mielenkiintoista.
Olen onnellinen tästä saavutuksesta. Mihin sitten olen tyytymätön?
90-luvulla käytettiin usein termiä "sateenkaariaate". Niin kuin itse sen ymmärsin, se ei tarkoittanut homoja ja lesboja (mahdollisella trans-lisäyksellä), kuten nykyään. Se tarkoitti ylipäänsä kaikkia niitä seksuaalisuuden muotoja, jotka eivät mahtuneet käsitykseen "normaalista" seksuaalisuudesta. Tämä on tärkeä pointti, sillä se tuo esiin kaksi erilaista näkemystä siitä, millä tavoin seksuaalivähemmistöt pitäisi ottaa huomioon.
Ensimmäisen asenteen mukaan seksuaalivähemmistöt voi vapauttaa huolehtimalla siitä, ettei ketään sorreta hänen seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Riittää siis, että jos jonkin seksuaalivähemmistön olemassaolosta ollaan tietoisia, kyseistä seksuaalivähemmistöä kohdellaan kunnolla. (Jos seksuaalivähemmistöstä ei olla tietoisia, ei sitä voida tietoisesti sortaakaan.) Toisen asenteen mukaan pitäisi yrittää parantaa nonkonformististen seksuaalitaipumusten asemaa riippumatta siitä, ovatko niiden edustajat vähemmistö tai mieltävätkö itsensä sellaisiksi. Ensinmainittu on vain typerien ennakkoluulojen poistamista. Vain jälkemmäinen tähtää ihmisten seksuaalisen vapauden todelliseen lisäämiseen, seksuaalisen normituksen purkamiseen.
Seksuaalinormien kirjo on valtavan laaja. Kyseessä ei todellakaan ole vain avioliitto- ja perheinstituutioiden laajentaminen sekä seksuaaliaktien valtiollisen valvonnan lopettaminen. Seksuaalisuuteen kohdistuvat rajoitukset ovat pukeutumisrajoituksia, ikärajoja, aiheettomia muutoksia tukibyrokratiassa sen mukaan, kuka seurustelee kenen kanssa, puheen rajoituksia, odotuksia siitä, kuinka parisuhteessa tulee käyttäytyä... Minun nähdäkseni seksuaalisen väärinkäytön voi määritellä puhtaasti yksilöiden itsemääräämisvaltaan kajoamisena, ja kaikki muut rajoitukset saisi heittää huitvittuun.
(Mielenkiintoinen ongelmakohta, josta en ole vielä oikein keksinyt, miten siihen tulisi suhtautua, on julkinen masturbointi. Minusta aikuisten voi odottaa kestävän sen näkemistä, mutta en ole varma lapsista. On myös muita ruumiintarpeita, joiden julkista toimittamista on rajoitettu. Toisaalta julkista pariseksiaktia ei ole mielestäni syytä kieltää, joten on epäreilua, jos runkkaamista kohdellaan huonommin. Ehkä sopiva linjanveto (ainakin ylimenoajaksi) olisi, jos julkinen seksiakti olisi katsojien itsemääräämisvallan loukkaamista aina, kun he eivät voi sitä välttää näkemästä.)
Accipiter nisus: Tajusin jotakin. En tiedä olenko kiitollinen tästä. :D