Hahmopaja

Ortho Gertinpoika

Perhe ja ystävät

Orthon äiti Ingrid on eläkkeelle jäänyt Erastilin pappi ja isä Gert metsästäjä ja nahkuri Tamranista. Orthon sisko Hilda ja veli Roldare ovat olleet jo aikuisia Orthon syntyessä ja heillä on ollut omat perheensä jo pitkään. Hilda on naimisissa kylän vahdin Golfondin kanssa. Heillä on poika, Anulf. Roldare on naimisissa Jonark Uptalin tyttären Cygnan kanssa. Heillä on tytär, Aska.

Orthon välit vanhempiinsa ovat aina olleet hyvin lämpimät. Iltatähtenä hän on saanut paljon huomiota osakseen, mutta hänen luonteensa ei silti ole kasvanut itsekkääksi. Siskonsa ja veljensä kanssa Ortho on aina tullut toimeen mukavasti, mutta suuri ikäero on pitänyt välit melko etäisinä.

Ortho viettää päivänsä Wisslon pojan Geirin seurassa, joka on muutaman vuoden vanhempi. Molemmat pojat ovat vilkkaita, mutta hyväntahtoisia. Eivät ollenkaan sellaisia vanhempiensa murheenkryynejä kuin esimerkiksi Colbin Vetnar nuorempi ja myllärinpoika Ulvang. Heidän vakiotempauksiaan ovat taikatemppujen kerjääminen Holgastilta ja kurkistelu posket punaisina kulman takaa, kun Olmira Puunlaulu käy kaupungilla. Kylän vanhemmat sällit muistavatkin naljailla aina kaksikolle heidän tunnustuksestaan, että Olmiran tuoksu on itse asiassa melko viehättävä. Orthoa muutamaa vuotta nuorempi siskonpoika Anulf kuuluu myös samaan kaveripiiriin, joskaan välit Anulfiin eivät ole pojan ujouden vuoksi päässet kehittymään kovin lämpimpiksi.

Kylän nuorten tyttöjen vanhemmat pitäisivät Orthoa muuten kelpo vävyehdokkaana, mutta hänellä ei näytä olevan mitään kunnollista ammattia perheensä toimeentulon takaamiseksi. Tyttäret sen sijaan pitävät karismaattista mutta hyväkäytöksistä nuorukaista sitäkin viehättävämpänä. Orthon ihastukset vaihtuvat tiuhaan ja hänen huomionosoituksensa ovat aina tahdikkaita ja melko viattomia, joten mitään skandaalia hän ei ole saanut aikaiseksi. Ainoa pidemmälle edennyt juttu on edellisen kesän nuori rakkaus Moltus Vargidanin oikukkaan tyttären Brunnan kanssa. Ortho on koko talven pelännyt kuollakseen Moltuksen saavan jotenkin tietää nuorten lemmenöistä Vargidanien vilja-aitassa. Kaksikko ei edelleenkään kehtaa katsoa toisiaan silmiin tavattaessa, mutta tämä ei ole synnyttänyt sen isompia juoruja kaikkien pitäessä Vargidaneja muutenkin outoina.

Lapsuus ja kasvatus

Ortho on viettänyt päivänsä kotona opiskellen uskonnon ja taikuuden teoriaa muiden lasten opetellessa kädentaitoja ja eränkäyntiä. Äiti on opettanut minkä on pystynyt ja tilannut kalliita kirjoja ulkomailta kun omat eväät ovat loppuneet. Teoreettinen koulutus on tuntunut Orthosta hieman oudolta ratkaisulta Nirmathaksen kaltaisessa ympäristössä, mutta äiti on vakuutellut tiedon osoittautuvan jonakin päivänä vielä kultaakin kalliimmaksi. Kyläläiset eivät tuomitse Orthon perinpohjaista osaamista Erastilin uskon historiasta ja opetuksista, mutta selän takana he sättivät vanhempia, jotka eivät ole opettaneet pojalleen oikeaa ammattia. Tulenaran materiaalin salatieteistä ja yliluonnollisista hirvityksistä Ingrid on salakuljettanut kylään ja vihjannut, ettei tiedoillaan kannata kauheasti leveillä saatikka mitään oppimaansa kokeilla.

Ortho kuvitteli teini-ikään asti opiskelevansa Erastilin papiksi ja piti itsestäänselvänä, että seuraisi jonakin päivänä äitinsä jalanjälkiä temppelin ylipapiksi. 15-vuotiaana hänen tulevaisuudensuunnitelmansa romahtivat, kun äiti ilmoitti, että Erastililla oli muita suunnitelmia Orthon varalle. Orthon tulisi odottaa kärsivällisesti, sillä Erastil näyttäisi tien.

Orthon elämän käännekohta tuli hyvin pian pappishaaveiden tyrmäämisen jälkeen hänen paettuaan äidilleen raivostuneena erämaahan ilman tarvittavia taitoja tai varusteita. Itkuinen poika kirosi opintonsa, perheensä ja koko ankean kotikylänsä Yhdeksään Helvettiin. Pian hän tajusi eksyneensä. Samoiltuaan monta päivää kesän kuivattamassa korvessa nälkäinen ja janoon nääntyvä Ortho ei keksinyt enää muutakaan kuin rukoilla. Erastil vastasi valkoisen peuran välityksellä. Ortho sai kuulla taivaalliselta sanansaattajalta päätyvänsä palvelemaan jumalaansa ja yhteisöään muilla tavoin kuin pappina. Pian näyn jälkeen kylästä lähteneet etsijät kuulivat avunhuutoja metsästä. He löysivät tajuttoman Orthon pudotettujen peuransarvien vierestä. Poika itse ei muistanut huutaneensa apua enää päiviin kuivuneen kurkkunsa takia. Tapauksen jälkeen Ortho ei ole sanonut poikkinaista sanaa opinnoistaan tai pappishaaveistaan, vaikka varma työ yhteisön arvostettuna ja hyödyllisenä jäsenenä olisi houkutellutkin.

Kuusi kesää sitten kylän rämäpäät erehtyivät liian varallisiin erämaihin ja Nelisormi-Sorno sai pureman ihmissudelta. Kammottava muodonmuuttajan kirous varjosti koko Nirmathaksen elämää ja lopulta pieni ryhmä mukanaan Geirt ja 12-vuotias Ortho lähti pääkaupunkiin etsimään parannusta. Pitkä ja raskas matka oli Ortholle hyvin opettavainen ja koko tapahtumasarja antoi kouriintuntuvan esimerkin luonnon vaarallisesta ja pelottavasta puolesta.

Jumalat ja arvot

Ortho kunnioittaa kaikkia hyviä jumalia, mutta pitää Erastilia niistä tärkeimpänä. Gozrehin satunnaisen lepyttelyn hän hyväksyy ja näkee jumalan persoonattomana luonnonvoimana. Gorumin palvonnasta Ortho ei pidä, sillä eikö Iomedae tarjoa jo siunaustaan kaikille oikeiden ja kunniallisten asioiden puolesta taisteleville? Lisäksi Gorum nauttii väkivallasta, vaikka sen pitäisi olla ratkaisu vain äärimmäisissä tilanteissa.

Calistriaa Ortho on pitänyt lähinnä himojensa vietävissä olevien surkimusten jumalattarena, mutta edellisen kesän toilailut ovat saaneet hänet pelkäämään jumalattaren kostoa. Joka kerta kun jumalattaren nimi mainitaan, tuntee Ortho ilkeän piston sydänalassaan.

Ortholla on kattava sivistys vieraista uskoista ja yliluonnollisesta. Hän suhtautuu skeptisesti huhupuheisiin, mutta osaa olla tunkematta nenäänsä vääriin paikkoihin mikäli on syytä epäillä yliluonnollisia vaaroja. Valittavan Neidon ja uittorannan kummitustarinoihin hän suhtautuu epäilevästi, mutta tietää kummitusten saattavan olla vaarallisia eikä siksi osallistu ikätovereidensa yöllisiin aaveenetsintämatkoihin. Holgastin seniileihin tarinoihin Ortho suhtautuu naureskellen, vaikka varsinkin nuoremmat lapset ovat ottaneet ukon hourailut Piikikkäästä Sammakkohirvestä tosissaan ja pelkäävät sitä kuollakseen. Orthon käytännön kokemukset yliluonnollisesta rajoittuvat Neljäsormi-Sornon kiroukseen ja Erastilin Valkean Peuran kohtaamiseen hallusinaatiossa.

Ortho on lukenut sen verran, että tietää useiden kansojen ja uskontojen suhtautuvan moniin asioihin loppujen lopuksi hyvin samalla tavoin kuin hän itse. Pahansuopien voimien ja jumalten palvojille häneltä ei sen sijaan löydy pisaraakaan ymmärrystä, olivat he sitten mistä päin tahansa. Nyky-Cheliaxialaisiin Ortho suhtautuu hyvin epäilevästi, mutta tämä johtuu Asmodeuksen uskosta eikä niinkään kansallisuudesta. Ei-ihmisiin hän suhtautuu varauksella, koska ei heitä ole juurikaan aikaisemmin tavannut ja tietää heidän joukostaan löytyvän niin ystävällisiä kuin kauheisiin rikoksiinkin kykeneviä. Mikäli uusilla tuttavuuksilla on mitään Rovagugin tai Lamashtun symboleihin viittaavaa, on heidän turha kuvitella saavansa Orthon luottamusta puolelleen.

Tulevaisuudensuunnitelmat

Toiveena on päästä palvelemaan yhteisöään jotenkin, eikä vain istuskella kotona kuuntelemassa äidin luentoja Erastilin uskon historiasta. Eikö Erastil nimenomaan suosi toimintaa turhan puheen sijaan?

Ortho uskoo, että Ekat Kassenin kuolinpäivänä syntymisellä ja hänen tulevaisuutensa päämäärättömyydellä on jotain yhteistä, ja suhtautuu koko juttuun asenteella "miksi juuri minä?"

Ulkonäkö ja luonne

Ortho on kapeaharteinen, mikä johtuu enemmänkin fyysisen harjoituksen puutteesta kuin geeneistä. Maanmiestensä tavoin hän on tummahiuksinen, ylväsryhtinen ja pitkä. Ortholla ei vielä kasva parta ja hänen äitinsä pakottaa leikkaamaan maitohaituvat pois. Orthon hartiapituiset hiukset ovat usein palmikoilla.

Ortho pukeutuu käytännönläheisesti mutta huolitellusti. Hänellä on usein päällään pellavanuttu ja -housut sekä pääkaupungista tuodut hyvälaatuiset nahkasaappaat. Ingrid on ommellut Ortholle hupullisen viitan, jonka hartioihin on kiinnitetty Valkean Peuran ilmestyksen jälkeen pojan viereltä löydetyt peuransarvet. Tätä viittaa Ortho käyttää vain Erastilin pyhäpäivinä, tavallisina sadepäivinä hän tyytyy isänsä vanhaan metsästäjänviittaan. Tammiseen medaljonkiin kaiverrettu Erastilin pyhä merkki kulkee Orthon kaulassa käytännössä aina.

Ortho on ystävällinen, avoin ja puhelias. Hän on enemmänkin varovainen kuin utelias, ja huolestuu jos joku leikkii vaaroilla tahallaan. Ortho suuttuu äärimmäisen harvoin mutta silloin sitäkin katkerammin.

Naiset saavat Orthon entistäkin puheliaammaksi ja hänen hymynsä on hyvin herkässä varsinkin nuorempien neitojen ollessa läsnä. Silloin tällöin hän erehtyy käyttämään turhan hankalia sanoja, mutta on rauhallinen ja kärsivällinen keskustelija. Hänen huumorinsa on erämiesten ja tukkijäärien kylässä kasvaneeksi äärimmäisen siistiä.

Suhteet muihin hahmoihin

Ortho jännittää aikuistumisriittiään muutenkin, eikä seura helpota tilannetta yhtään. Nuorempaa Colbin Vetnaria Ortho on aina pitänyt hiukan epäilyttävänä tai vähintäänkin pomottelevana töykimyksenä. Athon Vargidan taas saa Orthon niskakarvat nousemaan pystyyn jo pelkällä olemuksellaan, eikä asiaa auta lainkaan se, että Ortho on vuoden sisällä pöllyttänyt Vargidanin aittojen heinäkasoja Athonin siskon Brunnan kanssa.

Kärrypajan Sorno on lapsuusvuosina ollut hieman liian vilkas Orthon makuun, mutta terävä ja innokas puolituinen vaikuttaa muuten mukavalta kaverilta.

Pelimekaninen mallinnus

Ortho on terävä, tasapainoinen ja karismaattinen nuori ihminen, joka ei tosin loista juuri millään fyysisellä osa-alueella. Hänen voimansa eivät riitä edes jänisten tappamiseen lingolla, mitä hän ei mielellään tuo esille. Ortholla on kylänmiehiään laajempi tietämys niin maallisista kuin tuonpuoleisistakin asioista. Hän aloittaa kampanjan Erastilin kleerinä. Vaikka vanhemmat ovatkin vaienneet Gertin isoäidin hurjista edesottamuksista, saattaa verenperintö ilmetä Orthossa, joka on muutenkin syntynyt erityisten tähtien alla.


Colbin Vetnar nuorempi

Perhe ja ystävät

Colbinin äiti Embla on Colbin Vetnar vanhemman vanhin lapsi, joka jo nuorena avioitui Keit Rilsiläisen kanssa. Colbin nuorempi on heidän vanhin poikansa Emblan isän mukaan. Colbinin nuoremmat sisarukset ovat Hildir, Roana ja Keit. Vetnarin laaja ja elinvoimainen suku asuu kahdessa suurimmista asuintaloista, joista toisessa myös ritari Drammot on vuokralla.

Colbin Vetnar vanhempi on kassenilaisia kolmannessa polvessa. Hänen isovanhempansa saapuivat Kasseniin vihreän kullan perässä aikana, jolloin joen varrella sijaitsevat Passen ja Rils olivat vielä Kassenia suurempia. Nirmathas kuitenkin irtosi Molthunesta pian Vetnarien saavuttua ja väkeä alkoi virrata niin Tamraniin kuin sen lähiympäristöönkin. Rilsin ympäristö hakattiin pelloiksi ja väki levittäytyi etelään kohti uutta pääkaupunkia. Passen joutui pohjois-Molthunen vapaussotien aikaan majoittamaan milloin puolustajia, milloin miehittäjiä; pitkäaikainen rasitus ajoi osan väestä muuttamaan muualle. Metsän länsipuolella sijainnut Kassen kärsi vähemmän ja vastaanotti enemmän pakolaisia kuin strategisesti tärkeämmät kylät.

Sotien riepottelemassa Nirmathasissa oli paljon tarvetta puulle ja tervalle ja Vetnarit onnistuivat vaurastumaan vaikeista oloista huolimatta. Aina välillä suvun vanhimmat muistavat korostaa, kuinka nykyisen kaltaista Kassenia ei olisi olemassa ilman Vetnareiden sukua. Toisinaan he muistavat mainita, että Vetnar, josta suku saa nimensä, oli aikoinaan ensimmäisiä Kassenin asukkaita. Hän oli Ekat Kassenin luotettuja miehiä ja rakensi talonsa keskelle Kassenia, kivijalalle jolla toinen Vetnarin taloista tänäkin päivänä seisoo. Hän kuitenkin jätti talonsa ja matkusti etelään Ekat Kassenin kuoltua. Siksi Vetnarien suku lasketaan asuttavan Kassenia nyt viidennessä polvessa.

Lapsuus ja kasvatus

Embla ja Keit ovat kasvattaneet Colbinin kahden, hyvin, rakastavasti ja huolehtien, mutta myös vaatien tätä kunnioittamaan sukuaan. Colbinin ensimmäinen oma esine oli halkokirves. Hänelle opetettiin puunkaatamista, talonrakentamista ja taloudenpitoa. Sittemmin Colbin on yrittänyt oppia mitä tahansa muuta kuin puunhakkaajien ammattia.

Colbinin paras ystävä on Geir Wisslo ja päinvastoin. He eivät juurikaan vietä aikaa yhdessä, mutta he luottavat toisiinsa täysin - heidän on pakko. Viisi kesää sitten Colbin, Geir, Tarf ja Colbinin serkku Bausan Albusinpoika leikkivät uittopihalla, hyppien tukilta toiselle. Kun Colbin yllytti Geiriä pyörittämään Bausanin alla ollutta tukkia, tämä molskahti komeasti jokeen ja pojat rämähtivät nauruun. Nauru maittoi yhä, kun Tarf työnsi keksillä tukkeja vedessä räpiköivän Bausanin päälle. Kun Bausan upposi pinnan alle, pojat hätääntyivät. Kun hän ei noussut enää pintaan - vaikka pojat tekivät kaikkensa auttaakseen - he hätääntyivät. Pojat pakenivat paikalta ja jättivät kyläläiset luulemaan, että Bausan oli ollut uittopihalla yksin. He vannoivat, etteivät koskaan kerro kenellekään, mitä sinä päivänä tapahtui.

Viime aikoina on alettu kertoa tarinoita uittorannassa hukkuneen pojan haamusta. Geir vannoo, ettei ole laittanut huhuja liikkeelle, eikä ole Colbinkaan. Tarf on aiemmin muuttanut pois kylästä ja pojat ovat jakaneet huolensa, että Tarf olisi kertonut jollekin, mitä uittorannassa tapahtui. Sisimmässään ainakin Colbin haluaa uskoa Tarfin vasikoineen, ja on tälle vihainen, sillä hän ei halua ajatella vaihtoehtoa, että rannassa kummittelisi oikeasti. Colbin ei ole käynyt rannassa aikoihin eikä aiokaan.

On tietysti mahdollista, että Geir olisi paljastanut heidän salaisuutensa vahingossa. Hän on viettänyt viime aikoina paljon aikaa Orthon kanssa ja sitä kautta tavannut tämän vanhempia, erityisesti edellistä Erastilin pappia, Orthon äitiä. Ingridillä on kaikkien pappien tapaan tarkka silmä ihmisten käytökselle, joten hän on saattanut saada selville jotain Bausanin kohtalosta. Jos näin on käynyt, ei siitä voi oikein Geiriäkään syyttää. Mutta olisi parempi, jos Geir ei enää näkisi Orthoa. Colbin on ehdottanut sitä jo muutaman kerran.

Vaikka Colbin arvostaa perhettään suuresti, hän häpeää tekoaan syvästi. Enemmän kuin perheensä kanssa, hän viettää aikaa kylän itseään nuorempien kanssa, joita hän mielellään pomottaa. Siitä hänelle tulee parempi mieli. Hänellä on oma "perhe", jonka pää ei ole pihi ja tylsä, ja jossa ei ole synkkiä salaisuuksia.

Jumalat ja arvot

Colbin on kasvatettu Erastilin oppien mukaan, jota hän pitää jumalista mahtavimpana. Colbin kuitenkin on kiinnostunut myös muista jumalista ja kuuntelee mielellään ennen kuin muodostaa mielipiteensä. Tähän mennessä hän on kuullut yhteisönsä jumalista pelkkää hyvää.

Colbin löysi hiljattain metsästä hylätyn palvontapaikan, kivikehän kuusien ympäröimällä aukealla. Hän löysi sen seuraamalla ja hätistelemällä varista, joka tuntui ärsyttävän Colbinia tahallaan. Aukiolla hän vihdoin osui heitetyllä kivellä kipeästi taitavasti väistelleeseen lintuun. Colbin ei kuitenkaan ehtinyt jahdata lintua pidempään, sillä samalla taivas repesi ja alkoi sataa kaatamalla. Colbin juoksi nopeasti kotiin, mutta aikoo palata kivikehälle myöhemmin. Hän luulee löytäneensä vanhan Erastilin palvontapaikana, mutta paikka on pyhitetty Gozrehille.

Colbin pitää kunnioittavaa etäisyyttä pappeihin, joilla on hyvä ihmistuntemus. Hän ei halua lähellekään noitia, jotka voisivat lukea hänen ajatuksiaan. Hän on kuullut, että Luminitsa Vargas naaraa suolta kuolleiden kalloja ja juottaa niille verta, jotta ne voivat kasvattaa kielen, jolla kuiskia salaisuuksia kuolleiden maailmasta. Colbin pelkää Luminitsaa.

Colbinilla ei ole ennakkoluuloja vieraita jumalia ja kansoja kohtaan. Oikeastaan päinvastoin. Colbin on kasvatettu niin täyteen perinteitä, että hän on tikahtua niihin. Hän suhtautuu kaikkeen uuteen periaatteessa kiinnostuksella. Niin syvälle isänmaallinen kasvatus on kuitenkin juurtunut, että Colbin suhtautuu ulkomaalaisiin lähtökohtaisesti epäillen, vaikka hakeutuisikin näiden seuraan itse. Colbin on valmis puolustamaan kylää tai maataan ulkopuolisia kohtaan, mutta omiaan vastaan hän ei suostu käymään.

Drammotin kautta Colbin on oppinut, ettei pelkkä kansalaisuus tarkoita mitään, ainakaan lähimpien rajanaapureiden tapauksessa. Cheliax on jo riittävän kaukana, että heihin Colbin suhtautuu epäluuloisesti - etenkin kun he palvovat jumalia, joita Nirmathasissa ei tunneta. Belkzenin sodan tarinoista Colbiniin on juurtunut syvälle ajatus siitä, että he ovat voitettuja vihollisia eikä heihin voi luottaa.

Tulevaisuudensuunnitelmat

Colbin haluaisi olla mitä tahansa paitsi puunhakkaaja. Geirin kautta hän on tutustunut myös Wisslon perheeseen ja pyrkinyt näyttämään heidän luonaan aina parhaat puolensa; ehkä Colbinista voisi tulla metsästäjä. Tai ehkä Drammot ottaisi hänet aseenkantajaksi. Colbin on kysynyt sitä aina hakiessaan Drammotilta vuokrarahoja - he voisivat lähteä vuorille puolustamaan alamaita örkeiltä tai matkata etelän rajalinnoitukseen tai ratsastaa rannikkoa edestakaisin. Tai ehkä Colbinin olisi sittenkin hyvä ryhtyä kirvesmieheksi, polttaa tervaa kukkuloilla suurimman osan vuodesta, ettei hänen tarvitse nähdä sukuaan. Erityisesti Colbin välttelee setäänsä Albusia, jonka hän pelkää saavan selville mitä Bausanille oikeasti tapahtui.

Oikeastaan Colbinilla ei ole mitään suunnitelmaa. Hän voi tehdä mitä vain, kunhan saa itse elättää itsensä.

Colbin on aina ollut hyvä erilaisissa peleissä ja kisoissa. Hän on voittanut kahdesti jokasyksyisen kurpitsajuoksun ja oli kylän lupaavin tukinuittaja, kunnes lopetti sen joitain vuosia sitten. Hän nauttii näistä syistä myös jonkin verran nuorempiensa kunnioitusta ja ihailua. Viime aikoina Colbin on harjoitellut jousiammuntaa, kerjännyt Drammotilta miekkaopetusta ja haluaisi kovasti hevosen, jolla ratsastaa.

Colbin ei ole vielä käynyt missään metsiä pidemmällä, mutta haluaisi kovasti lähteä. Hän on kuullut Drammotilta paljon muista maista. Tai kuulee tätä nykyä; meni pitkään ennen kuin Drammot suostui puhumaan niistä. Aluksi hän väitti, ettei muista enää niin tarkasti - onhan hän jo vanha mies. Mutta kun hän alkoi kertoa retkistään, joka kerralle on riittänyt eri tarina.

Enimmäkseen Drammot kertoo tarinoita Belkzenin vastaiselta rintamalta, jolla taistellessaan hän oli jo viidenkymmenen vanha. Sitä ennen hän oli partioinut Molthunen rajalla, mutta silloin ei taisteltu jatkuvasti. Vaikka Colbin ei ole koskaan nähnyt sotaa, hän on kuullut siitä sitäkin enemmän. Drammot tietää sotatarinoita eri rintamilta, jotka kääntävät vatsan, ja joista Colbin on nähnyt useita painajaisia. Silti hän pyytää kuulla niitä lisää.

Päällisin puolin Drammot on jäyhä ja melankoliaan taipuva sotaveteraani. Drammotin tapauksesta tekee vain erikoisen se, että hän on entistä Molthunen raskasta ratsuväkeä. Hän on taistellut nirmathalaisia sissijoukkoja vastaan vapaussodan viimeisinä vuosina. Se ei ole kylässä yleistä tietoa, eikä Colbin tiedä tietääkö kukaan muu. Hän kunnioittaa silti Drammotia tämän iän puolesta, mutta myös koska hän on taistellut Nirmathasin värejä kantaen.

Jos Bausanin saisi jotenkin takaisin, tai jos tämä antaisi Colbinille anteeksi. Tämä on enemmän järjetön haave, sillä Colbin ei tiedä taikuudesta eikä sellaisen käyttöön suostuisi edes tällaisessa tapauksessa. Tai ehkä sittenkin, mutta vain näin äärimmäisessä.

Durgalissa on myös eräs tyttö, Hesta, joka käy muutaman kerran kesässä Kassenissa. Colbin on pyrkinyt esitettelemään tälle mieskuntoaan etenkin elomarkkinoiden kisoissa ja peleissä. Kunhan Colbin on kylänkin silmissä aikuinen, hän saattaa lähteä ryöstämään tytön itselleen.

Mitä tulee Ekat Kassenin perintöön, niin Colbin ei näe itseään niinkään kohtalon valitsemana kuin sen kiroamana. Hän uskoo kohtaloon ja jumalten tahtoon, mutta ymmärtää niiden olevan välillä ristiriitaisia tai vaikeita tulkita. Niinpä hän enimmän aikaa yrittää elää omaa elämäänsä, mutta pelkää ajoittain ns. taivaan putoavan niskaansa.

Ulkonäkö ja luonne

Colbinin muistuttaa tavallista nirmathalaista, jonka suku on välillä hankkinut vaimonsa lähikylistä ja välillä hieman kauempaa. Tummissa hiuksissa on aavistus pähkinää, joka auringon polttaessa saa aikaan havaittavia punaisen sävyjä. Enemmän kuin kookas, Colbin on jäntevä ja kestävä. Orastava parrankasvu on saanut kyläläiset hymistelemään Colbinin olevan ilmetty isoisänsä, jolla on muhkea pikimusta poskiparta. Omasta mielestään Colbin ei ole alkuunkaan tarpeeksi vatsakas.

Vauraan suvun vesana Colbin pukeutuu hyvin ja odotetusti. Hänellä on usein pellavainen siisti paita, nahkainen vyö, väljät ja suhteellisen puhtaat housut sekä nyöritetyt turkissaappaat. Colbin on ottanut tavakseen kantaa jotain kirvestä aina mukanaan, mihin hän sitten onkaan menossa. Tapa, jonka hän on kopioinut suvultaan, saa hänet tuntemaan olonsa aikuisemmaksi.

Colbin pelkää salaisuuksia. Hänellä on niitä jo yksi eikä halua yhtään lisää. Hän myös pelkää, mitä salaisuudet tekevät muille ihmisille. Tämän takia Colbin on suoraselkäinen ja rehti ja lähtökohtaisesti epäilee kaunopuheisia imartelijoita. Kerran Colbin mottasi naapurikylän Heroltia keskelle naamaa, koska piti tämän puheita ja aikeita valheellisina. Herolt on Hestan veli.

Colbin on kyllä myös puhelias sille päälle sattuessaan, mutta enimmäkseen ollessaan omiensa seurassa. Ylipäätään Colbin on vähemmän puhetta, enemmän tekoja miehiä. Ei hän tarkoita sitä töykeästi, on vain hieman kärsimätön.

Suhteet muihin hahmoihin

Pelimekaninen mallinnus

Colbin on notkea ja jäntevä; lisäksi Colbinilla voisi olla kylän vanhimmille tai erilaisten porukoiden johtajille luontaisia ominaisuuksia. Yksi näistä ominaisuuksista on suoraviivaisuus päätösten teossa. Metsällä Colbin on oppinut sekä hyödyllisiä taitoja että leikin kautta puolustamaan kylää tarvittaessa. Colbin on ihmistaistelija (guerilla fighter), joka ottaa käsirysyn pelinä ja se näkyy hänen tavassaan taistella.


Kärrypajan Sorno

Perhe ja ystävät

Sornon isä Soren on Kassenin (ja lähiseutujen) paras kärrynkasaaja ja -korjaaja. Sornon äiti Elinor on kotiäiti ja tunnettu herkuista, joita valmistaa sukunsa reseptien mukaan. Sornolla oli isoveli, mutta tämä kuoli ennen hänen syntymäänsä onnettomuudessa kärrypajalla olleen hevosen kanssa. Tämän takia Sornon vanhemmat ovat pitäneet tätä silmäteränään, eikä hänen äitinsä oikein ole antanut pojalle mahdollisuutta näyttää mistä on kotoisin.

Sorno viettää suurimman osan aikaansa isänsä Sorenin kanssa auttaen tätä mahdollisuuksien mukaan kärrypajalla. Sorno kokee äitinsä jatkuvan tarkkailun ja murehtimisen ahdistavana ja on etääntynyt tästä viimeisen vuoden-kahden aikana paljon.

Yhtenä kaupungin harvoista puolituisista Sorno on leikkinyt itseään nuorempien ihmislasten kanssa vanhempien poikien pitäen häntä liian pienenä ollakseen tarpeeksi hyvä heidän leikkeihinsä. Pysyvä mammanpojan maine ei ole auttanut asiaa, mutta on tehnyt Sornon yhdeksi kaupungin helpoimmista höynäytettävimmistä kaikenmaailman typeriin haasteisiin joissa poika voi todistaa olevansa ihan yhtä hyvä (tai parempi) kuin kuka tahansa ihminenkin.

Aikuisuuden lähestyessä Sorno on huomannut kiinnittävänsä myös kauniimpaan sukupuoleen. Erityisesti Jimes Igginsin tytär Rigna on ruvennut miellyttämään pojan silmää, mutta Rigna on sivuttanut Sornon suoremmat lähestymiset jo kahdesti vedoten pojan nuoreen ikään. Tyttö ei kuitenkaan ole missään vaiheessa suoraa sanonut "ei", joten Sorno on päättänyt koettaa lähestyä Rignaa kolmannen kerran aikuistumisriitin jälkeen.

Sorenin suku on asunut alueella niin pitkään kuin kukaan muistaa, Elinor taas muutti Sorenin luo Skeltistä vanhan äitinsä kanssa Elinorin ja Sorenin mentyä naimisiin. Sorenin isän veljet ovat muuttaneet jonnekin etelään jo ennen Sornon syntymää.

Lapsuus ja kasvatus

Sornon kasvatuksesta vastasivat pääosin hänen vanhempansa. Sornon ollessa pieni tämän myös äidin äiti Alba piti huolta pojasta vanhempien tehdessä töitä. Alba kuoli muutama vuosi sitten ja tässä vaiheessa Sorno sai tietää omaavansa paljon sukulaisia Skeltissä (Alban hautajaiset olivat suuri juttu - Kassenin puolituisväestö yli tuplaantui hautajaisvieraiden käydessä. Sornon eno Braggi kertoi hautajaisjuhlien aikana pojalle tarinoita suurista puolituissankareista ja sai tämän vilkkaan mielikuvituksen omaavan Sornon innostumaan ajatuksesta.

Sorno on kasvatettu seuraamaan isänsä jalanjälkiä kärryntekijänä. Hän on taitava käsistään ja veistelee paljon käyttöesineritä puusta. Alban hautajaisien jälkeen Sorno on ilmoittanut kaikille kavereilleen ryhtyvänsä sankariksi heti kun kasvaa aikuiseksi. Sornon isä ei ole ottanut tätä puhetta vakavasti, mutta äiti on huolissaan pojastaan.

Sorno ei ole erityisesti saanut oppia sankarointia, vaan perustaa kaiken tietoutensa siitä, mitä sankareiden pitää osata ja tietää tarinoihin, joita on kuullut. Sorno on ruvennut opettamaan itselleen kirveen käyttöä muussakin kuin puutöissä. Hänen sankarikuvansa on peloton seikkailija kimaltelevassa haarniskassaan, juoksemassa ase kädessä kohti itseään suurempaa ja tyhmempää vastusta kohti, selviten siittä nokkeluudellaan.

Jumalat ja arvot

Sorno pitää kaikista hienoimpana ja mahtavimpana jumalattarena Chaldira Zuzaristania, uhkarohkeita mahdollisuuksia ottavaa pientä puolituisjumalatarta. Hänen tietonsa Chaldiran opista ovat kovin vähäiset ja perustuvat muutamaan Desnasta kerrottuun tarinaan, jota hän on kuullut, mutta tämä ei estä Sornoa kovaan ääneen ilmoittavansa olevan Chaldiran seuraaja jos häneltä sitä kysytään.

Sornon isä kunnioittaa pantheonin kaikkia jumalia ja uskoo niillä kaikilla olevan paikkansa maailmassa. Isä kunnioittaa kaikista eniten tottakai Toragia ja on pyrkinyt opettamaan poikaansakkin tähän ajatusmaailmaan.

Sorno on kasvatettu uskomaan jumalpantheoniin, eli tietää myös ikävämpien jumalten olemassaolosta ja tarkoituksesta, vaikkei haluaisikaan olla niiden kanssa tekemisissä. Taikuuteen Sorno kuitenkin suhtautuu pelon ja epäilyksen sekoituksella. Taikuus on jotain Sornolle tuntematonta eikä hän tiedä kuinka siihen suhtautua, jos sellaista tulisi käytännössä vastaan.

Sornolla ei ole muuta kuin ennakkoluuloja kaikista paitsi ihmisistä, puolituisista ja metsän väestä. Hän on viettänyt paljon aikaa kuunnellen matkamiesten tarinoita ja olettaa jokseenkin jokaisen stereotypian muista roduista ja kansoista tosiksi.

Tulevaisuudensuunnitelmat

Tällä hetkellä Sornon suunnitelma on lähteä seikkailemaan, tulla sankariksi ja hurmata Rigna. Sorenin mielestä Sornon urasuunnitelma on jatkaa töitä isänsä kanssa kärrypajalla. Sorno pelkää, että hän on kaikesta huolimatta lopulta kuten muutkin puolituiset - pieni ja kaikkien unohtama. Hän haluaa olla jotakin.

Sorno ei ollut ajatellut asiaa ennen innostumista sankartarinoista. Nyt hän toivoo olevansa valittu ja merkittävä.

Ulkonäkö ja luonne

Sorno on pörröpäinen punatukkainen puolituinen.

Sorno on normaalisti utelias ja innokas. Hän ei ole ehkä puheliain puolituinen, mutta unelmoi paljon ja innostuu unelmistaan usein hyvin palavasti.

Suhteet muihin hahmoihin

Pelimekaninen mallinnus

Vahva ja nopea (vuodet ruumiillista, tarkkuutta vaativaa työtä), lievästi adhd/omissa fantasioissaan elävä (wisdom heikko), kuitenkin ihan fiksu ja miellyttävä nuorimies.

Ei ole saanut oikeaa taistelukoulutusta, joten taistelussa osaa lyödä isolla, lähinnä puiden kaatoon suunnitellulla, kirveellään joko lujaa tai todella lujaa (power attack).

Quick Draw on helpointa perustella kun kuvittelee Sornon peilin ääreen vetämässä miljoona kertaa kirvestään esille ja sanomassa perään huonoja one-linereitä tyyliin "kavahda pimeyden olento, Sorno tekee sinusta selvää".

Sorno on auttanut isäänsä pajalla ja puidenhakureissulla metsässä paljon - climb, craft (carpentry). Ja Sorno tykkää olla luonnossa ja käydä uimassa - Survival, Swim (Survivalissa rankki kompensoimassa Sornon muuten heikkoa Wisdomia, mitä luonnon seassa hengaamiseen tulee)


Hahmo #4: Athon Vargidan

Tässä toistaiseksi nimi ja paikka hahmolle, neuvottelen Juhanin kanssa torstaina ja kirjoittelen lähipäivinä lisää. -Otso

Kopioin tähän Vargidanin perheestä kertovan pätkän sivulta Sivuhahmoja:

Moltus Vargidan, male human
Yhden kaupungin varakkaimmista perheistä patriarkkaa pidetään koko muun perheensä tavoin vähintäänkin epäilyttävinä ja eksentrisinä. Toisinaan heitä jopa syytetään noidiksi. Vargidanin perheen viljavarastot ovat kuitenkin katovuosien aikana pelastaneet monet kaupungin asukkaat nälkäkuolemalta.
Leski. Pojat Orvar ja Tamran. Tytär Brunna. Miniät Lanholfa ja Dramma. Lapsenlapset Gisela ja Orvar.

Mihin kohtaan tässä perheessä Athon sijoittuu? Hahmon isä voisi olla itse Moltus, tai jompikumpi pojista Orvar tai Tamran. Toki mahdollista myös, että tuossa on jotain erikoisempaa ja jännempää taustalla. ;)

  • Keitä vanhempasi ovat? Missä ja miten he asuvat? Keitä muita perheeseesi kuuluu (sisaruksia, isovanhempia, vanhempiesi sisaruksia, serkkuja)?
Isä on Moltus Vargidan, äiti on kuollut. Athonilla on kaksi naimisissa olevaa vanhempaa veljeä, Orvar ja Tamran, ja sisar Brunna. Lisäksi Athon kuvittelee itselleen legioonan aatelisia serkkuja Cheliaxiassa.
  • Millaiset välit sinulla on perheeseesi?
Athon kunnioittaa perhettä, esi-isiä ja perhettä eniten kaikesta. Perheen iltatähtenä Athon on ollut isän lemmikki varsinkin äidin kuoltua. Athonin äiti Larsinna kuoli tautiin kun Athon oli hyvin nuori, mutta Athonilla on epämääräisiä muistikuvia mustahiuksisesta kauniista naisesta ja lämpimästä turvasta. Veljet ovat niin paljon Athonia vanhempia, että välit heihin ovat melko etäiset. He suhtautuvat Athoniin kuin omiin lapsiinsa enemmän kuin veljeen. Athon on aina uskoutunut sisarelleen, koska tämä on niin käytännöllinen ja luotettava.
  • Keitä ovat parhaat ystäväsi? Miksi he ovat parhaita ystäviäsi?
Athonilla ei ole kovin paljon ystäviä Kassenissa. Hän viettää mieluiten aikansa yksin haaveillen Cheliaxiasta ja sukunsa menneistä suuruuden päivistä tai kirjoja lukien. Colbinin ja Othon kanssa Athon tulee ainakin omasta mielestään hyvin toimeen. Monet kyllä pitävät häntä ylimielisenä.
  • Onko perheesi paikallisia niin pitkältä ajalta kuin kukaan muistaa vai saapunut alueelle jonkun kuluneen parin vuosisadan aikana läpikulkeneen armeijan, pakolaisvirran tai kansainvaelluksen seurauksena?
Vargidanien perhe pakeni Cheliaxiasta, kun siellä hylättiin oikean jumalan (jonka nimi nyt minulta pakenee) palvonta ja siirryttiin kuvainpalvontaan ja perkeleiden rienaamiseen.
  • Kuka kasvatti sinut? Vanhempasi vai joku muu?
Athon on isänsä ja sisarensa kasvattama. Enemmän sisaren, sillä isä on perheen liikeasioiden takia kiireinen.
  • Millaisen kasvatuksen ja koulutuksen sait? Seurasitko vanhempiasi ammatinvalinnassa? Jos et, miksi et?
Athonia ei ole paljon kasvatettu. Isän kiireellisyyden takia poika on viettänyt lapsuutensa suurimmaksi osaksi omissa fantasiamaailmoissaan tai suvun vanhoja Cheliaxiasta tuomia teoksia lukien. Viisi vuotta vanhempi sisar Brunna piti huolen, ettei Athon kadonnut lopullisesti mielikuvitusmaailmoihinsa. Athon ei ole koskaan aikonut perheen ammattiin, mikä on mittavien viljelysmaiden ja maaomistusten hoitaminen. Vanhemmat veljet ovat tarttuneet innolla suvun asioihin ja hankkineet jo omia jälkeläisiä dynastiaa jatkamaan, joten Athonilta ei ole koskaan vaaditukaan osallistumista liikeasioihin, minkä seurauksena hän ei niistä mitään tiedä.
  • Onko sinulla urasuunnitelma? Millainen?
Athon tuntee olevansa tarkoitettu suurempia asioita varten, kuin pienessä rajakylässä kutvottaminen. Hänellä on epämääräisiä aikeita lähteä Cheliaxiaan esittäytymään serkuilleen ja muille aatelisille sukulaisille, joita Vargidaneilla täytyy siellä olla.
  • Oletko koskaan käynyt ulkomailla? Jos niin miksi? Missä? Mitä opit kokemuksestasi?
Athon ei ole käynyt koskaan missään!
  • Oletko omaksunut kulttuurillisia, uskonnollisia tai ideologisia elementtejä muualta kuin Nirmathasista? Mitä kautta? Mitä ne ovat?
Suvun vanhoista kirjoista ja isän harvoista tarinoista Athon on rakentanut itselleen oman versionsa Cheliaxian kuolleen jumalan uskonnosta. Lisäksi Athon suhtautuu esi-isiinsä ja kuvitteellisiin sukulaisiinsa uskonnollisella hartaudella. Hän on Vargidanien suvun ainoa, jota edes kiinnostaa suuri sukuhistoria ja menneet maineteot, mutta Athon kompensoi muiden kiinnostuksen puutetta loputtomalla jankuttamisella.
  • Ketä jumalaa tai jumalia kunnoitat ja seuraat? Kunnioitatko kaikkia yhteisösi jumalia yhtälailla vai vain yhtä tiettyä? Erastil, Gorum, Iomedae ja Torag ovat ne tärkeimmät, mutta entä ne muut, kuten esim. Gozreh, Shelyn ja Calistria?
Athon kyllä tunnustaa em. uskonnot, mutta ne eivät tunnu hänestä tärkeiltä. Todellista kunnioitusta ansaitsee Cheliaxian muinainen jumala ja esi-isät.
  • Miten suhtaudut vieraisiin jumaliin, taikuuteen, yliluonnollisilta vaikuttaviin voimiin?
Athon on melkein sairaalloisen kiinnostunut taikuudesta ja yliluonnollisista asioista, onhan Cheliaxian ja Vargidanien pitkä historia täynnä taruolentoja ja noituuden urotekoja. Suojattu lapsuus aiheuttaa sen, että Athon ei osaa vielä pelätä. Sisko Brunnalla oli täysi työ saada Athon ymmärtämään tuiki tavallistenkin asioiden, kuten terävien esineiden ja pitkien pudotusten, vaarat, hänen aikansa ja ymmärryksensä ei kerta kaikkiaan riittänyt yliluonnollisiin vaaroihin valmistamiseen.
  • Onko sinulla ennakkoluuloja jostain muusta rodusta, kansallisuudesta, luokasta tai uskonnosta?
Aateliset ovat ainoita todella tärkeitä ihmisiä. Urhealla soturilla tai menestyneellä kauppiaalla voi olla paikkansa asioiden järjestyksessä, ja heitä voi hieman jopa kunnioittaa taitojensa takia, mutta aristokraatit ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiä. Muihin rotuihin Athon ei osaa oikein suhtautua vakavasti. Niillä on monenlaisia mielenkiintoisia ja charmantteja tapoja, mutta Cheliaxian ja maailman historiahan on ihmisten historiaa.
  • Onko sinulla tulevaisuudensuunnitelmia, toiveita, pelkoja tai tavoitteita.
  • Mitä sinulle merkitsee Ekat Kassenin perintö? Uskotko olevasi kohtalon valitsema?
  • Miltä näytät? Oletko tyypillisen nirmathasilaisen tapaan kookas ja tummaverinen? Onko suvussasi jossain ulfeneita, jonka seurauksena hiuksesi ovat punaiset? Muistutatko enemmän pitkiä, hoikkia, kalpeita etelänmiehiä, joilla on haukkamaiset kasvonpiirteet?
  • Miten pukeudut? Millaisia varusteita kannat aina mukanasi? Jos jotain erikoisempaa, niin miksi?
  • Millainen olet luonteeltasi? Hieman juro ja jääräpäinen? Puhelias ja helposti innostuva? Utelias? Varovainen? Rämäpäinen? Ilkikurinen?
  • Miten käyttäydyt? Onko sinulla maneereja? Millaisia puheenparsia käytät? Muuttuuko käytöksesi joissain sosialisissa tilanteissa? Millaisissa ja miten?
  • Mikä suhteesi on muihin hahmoihin? Kuka heistä on läheisin? Miksi? Kuvaile lyhyt tilanne, jossa hahmosi on kanssakäymisissä jonkun toisen hahmon kanssa.
  • Miten hahmosi malliintuu pelimekaanisesti? Rotu, luokka, erityisyydet abilityissä, featit, skillit, jne. ja mitä ne tarkoittavat hahmosi kohdalla.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped