Pelityylistä

Mua kiinnostaisi vähän tietää/jutella pelityylistä. Tai oikeammin siitä, kuinka tarinavetoista vs old schoolia pelin on tarkoitus - tai olisi kiva - olla. Mulla se vaikuttaa ainakin sekä hahmonluontiin (tarinavetoisessa hahmolla on enemmän taustaa ja luonnetta) että immersiotyyliin (old schoolissa tarina tulee ensin). Avaan hieman tuota jälkimmäistä, koska se ei ole kovin intuitiivista, ainakaan musta. Tarinavetoisessa pelissä keskityn olemaan uskollinen hahmolle ja kuljettamaan tarinaa sen kautta. Old schoolissa hengenlähtö on niin lähellä (ja käytännössä varmaa), että ajattelen tarinaa kokonaisuutena, irti hahmoista. Kumpaa me halutaan pelata? (piilotettu kysymys: tuleeko hahmoja kuolemaan reippaissa määrin seikkailun edetessä?)

Toinen on havainto hahmonluontia varten tehtävistä esivalmisteluista. Mielelläni vähän miettisin, millaista hahmoa haluan pelata, mistä päin se olisi kotoisin, mihin se uskoo, miltä se näyttää. Hahmonluonti itsessään (mekaniikka) ja muiden pelaajien toiveet/ryhmädynamiikka saattavat sitten torpata nämä suunnitelmat kokonaan. Riippumatta valitusta pelityylistä, noppa voi sanoa, ettei hahmosta tule sitä, mitä olisin halunnut. Tältä pohjalta olen itse jäänyt odottelemaan ensi torstaita. Olenko kuitenkin ymmärtänyt jotain väärin? Juhanihan tuossa toivoi, että meillä olisi idea siitä, mistä päin hahmomme ovat esim. kotoisin. (piilotettu kysymys: onko väliä, vaikka koko porukka olisi esim. wizardeja?)

Olen ohimennen vilkuillut Guiden läpi, mutta skippailin siitä käytännössä kaikki pl. ihan vimeiset sivut, koska alku vaikutti melko perus-Pathfinder-spesifiltä. Parasta antia olivat musta sivuhahmot, jotka ovatkin jo mekanismissa. -Samuli

Pelityylin on tarkoitus olla hybridi old schoolia ja mainitsemaasi tarinavetoista pelityyliä. Jos nyt lähintä esikuvaa hakisin, niin pari vuotta sitten vetämäni Darkmoon Vale, eli periaattessa näin: Hahmot ovat keskiössä, mutta luodut old school -tavalla, eli aika tabula rasoiksi (ts. taustatarina mahtuu noin kahteen lauseeseen ja "taustatarina" on se, mitä hahmolle tapahtuu matalien levelien seikkailuissa), maailmaa on hiekkalaatikkomainen ja maailman "tappavuus" on puolessa välissä oletus-pathfinderia ja old schoolia, ts. hahmoja kuolee kyllä, koska vastukset eivät ole aina "level-appropriate", varsinkin jos pelaajat hölmöilevät, mutta hahmokuolema ei ole niin superisti randomia kuin tyypillisessä old schoolissa. Serpent's Skullin oletus-PF:ia pienempi voimataso myös tarkoittaa, että pelaajien pitää olla varovaisempia toimissaan, tai hahmoille tulee noutaja.

Hahmonluonti voi tosiaan vaikutaa radikaalistikin siihen, millainen hahmo on mahdollista tehdä, mutta tästä huolimatta mä olen satavarma, että esim. Helmi tekee kuitenkin Roguen. ;) Se Player's Guiden sisältö on tosiaan aika huttua. Olennaisiksi jutuiksi näkisin kuvauksen Sargavasta, Jeniveristä ja matkustajista, sekä listan satamia, joista pelaajahahmot ovat voineet nousta laivaan. Hahmonluonnin mekaniikkaa edeltävän valmistelun näkisin voivan olla esim. valmiiden aihioiden pohtiminen riippumatta hahmoluokasta. Esim. "Sargavalaisen aatelisen pelivelkainen äpäräpoika, jolla on kourassa epämääräinen aarrekartta", joka ei juurikaan rajoita hahmonluokan valintaa (noh, ehkä Cleric on hieman epätodennäköisempi). Vastauksena piilokysymykseesi: Jos kaikki hahmot ovat wizardeja, ryhmällä tulee olemaan todella vaikeaa. En kiellä, mutta suosittelen ns. balanssisen ryhmän tekemistä. -Navdi

Accius ja Nethys

Sotkin lahjakkaasti jumalien kuvaukset Acciusta luodessa. Muutan siis takautuvasti Acciusin ideaa hieman. Seuraavat otteet kuvaavat tätä muutosta. -Samuli

Accius Calixin päiväkirjasta

Nethys ilmestyi minulle jälleen viime yönä. Oikeammin kyseessä oli uni, tapahtumien sarja, kuin mikään yksittäinen entiteetti, mutta uskon sen kuvastaneen Nethysin tahtoa. Hän todella haluaa minun matkustavan Sargavaan, missä minulle on varattu erityinen tehtävä. Olen taas hieman lähempänä Nethysin tarkoituksen ymmärtämistä. Siihen liittyy jotain punaista, ilmeisesti metallista. Minun on matkustettava Elederin temppeeliin. Se on kohtaloni.
...
Tämä poika, Serdar, häntä käy sääliksi. Mikä on ollut hänen kotonaan niin kamalaa, että sitä on pitänyt paeta tuntemattomien merien taakse, kauas kotoa. Hänellä täytyy olla vanhemmat, jotka kaipaavat poikaansa. Onko Serdar edes kertonut lähtevänsä vai uskovatko vanhemmat poikansa kuolleen? Haluaisin auttaa tätä poikaa, mutta kapteeni on tällä laivalla laki. Ja poika on ansainnut rangaistuksensa. Jos Serdar jää laivasta Elederissä, pyydän häntä mukaani. Se, mitä olen kuullut Sargavasta, antaa ymmärtää, ettei meistä kummankaan ole hyvä kulkea yksin.
...
Mielenkiintoista, millaista väkeä Jenniverille nousee. Viimeisimmät matkustajat ovat kaksi garundia, joista toinen selvästi hallitsee Nethysin voimien manipuloinnin. Tämä Kabuel, minun pitää keskustella hänen kanssaan taikuuden luonteesta.