Saisiko teille olla lonkeroita?Neth 20. Vuosi 4708 AR Talvineuvoston petturi - lurkiksi muuttunut entinen haltia komentaja Allevrah virittelee taivaankappaleita tiputtavia riimuja syvällä Maanalassa Mustanveren maailmassa. Solu on sulkenut suojariimuista jo ensimmäisen, estäen Allevrahin illuusion ilmestymisen seuraavien riimujen luokse aihuttamaan tuhoa. Jos riimuista seuraava, toismaailman tasoisen lonkerohirviön suojeluksessa oleva jää sulkematta, ensimmäinenkin aktivoituu uudestaan vuorokauden päästä. Kilpajuoksu on siis käynnissä!
Solu palasi välittömästi chardojen luona käydyn tasiton ja glyphin sulun jälkeen matkaan, jättäen chardat suremaan menetettyä sukupolveaan. Pilvilennolla Caltherium-järven yli keskisaarelta vastaan liihotti osasto lurkkeja suurlepakkojen siivillä, mutta he olivat liian kiireisiä huomatakseen solua.
Kristalli plazaa lähestyttiin järveltä ja ilmojen teiltä. Ylilennolla pihasta ei erottunut elävää sielua tai vierailevaa lonkeroa. Laskeutuminen kuitenkiin suoritettiin läheiselle Aboleth LAndin rannalle. Kristalli-arkkeja pian suurbuffauksen jälkeen lähestyttiin jalan, vain Tal ja Eladan uskalsivat astua arkkien siäslle ja pian väreilevä heijastus paljasti jonkin heränneen. Kaksi lonkeroa iskeytyivät raskaasti haltioien viereen, mutta ne pahakkaat hakkasivatkin lasikasti sätkivät lonkerot sohjoksi. Otus viisaasti vetikin siis lonkeronsa pois. Solu eteni nyt glyphille, joka oli kirjattu suurimman kristalliarkin alle. Domforin johdolla sitä alettiin lepytellä parannustaidoin. Siitäpä ei riimuun tykästynyt lonkeropeto tykännyt, vaan uusi lonkero hyppäsi Domforin kimppuun. EI kestänyt kuitenkaan aikaakaan, kun Tal ja Eladan löivät otuksen lopullisesti kuoliaaksi. Donfor jatkoi riimun lepytystä ja se sammui kokonaan.
Solu sai virtaa tästä helposta voitosta, ja ei aikaakaan kun he suunnitellen lähtivät lentämään kohti Itkeviä jyrkänteitä, jossa Mustaveri hiljakseen sataa alas ja Roper pedot pyydytelevät kaikkea mikä lähelle eksyy. Raivon riimu oli helppo havaita, ja sen lähetä lähempää paljastui myös kolme kyseistä petoa. SOlu mietti laskeutumista muualle seinämään muodon muutosta varten, mutta lopulta päätettiin syöksyä suoraan vaaraan. Roperit ampuivat säikeitään imien voimakkuutta, mutta niiden valtavat suut eivät vain tavoittaneet solun lähitasitelijoita, lopulta ne siis surmattiin. Ylemmältä tasanteelta uusia roper-petoja alkoi hitaasti kiivetä kohti solun tasannetta, mutta Miralin johdolla riimua rauhoitettiin sanan rauhoittavalla säilällä Mevin ja kumppaneiden häiritessä otuksia nuolisateella. Vain aavistus ennen roper-apujoukkoa riimun propovalu sammui lopullisesti ja haltiat karkasivat hämärän turvin takaisin taivaalle.
Viimeiseksi riimuksi päätettiin jättää lonkerohirmu mätänevässä sienessään. Sitä ennen päätettiin hyökätä vielä Veriahjon lurkki linnoitukseen jokisuistossa. Verenpunamustaa linnoitusta lähestyttiin taivaalta, kun sisäpihalla havaittiin laumalurkkeja ja draidereita, ottiin kuitenkin lähetsyminen päätornin takaa. Kun sen sisältä kuului kammottava kuolonkirkuna, sujahdettiin seuraavaan torniin. Sen toisessa kerroksessa olevat ampumaaukot paljastivat tilan olevan hiljainen. Sisäänsujahdettiin pilvenä ja maallinen muoto otettiin rauhassa ampumaparvella. Huone paljastui tutkimuksissa ylimys alkemistin huoneeksi. Upean punkan alta löytyi piilosta upea haltia kenraalin seremonia vaate. Yksityisen kammion ovet olivat maagisesti lukittu, mutta Tal avasi lukoon näppärästi. Seuraavaan torniin kuljettiin lyhyen yhdystunnelin kautta, sen takaa löytyi lepakkotallit. Eladan yritti rauhoitella säikähtäneitä otuksia, mutta vasta Mew sai ne rauhoitettua. Pahaksi onneksi sisäpihan ovi aukesi, ja solu tuijotti lurkkikaksikkoa. Pian hälytys oli täydessä valmiudessa ja sekä lepakot, lurkit että draiderit hakattiin kuoliaaksi. Suuren tornin sisältä astui ulos hezrou demoni, mutta sen kutsut ja magia eivät juurikaan solua hidastaneet. Demonin takana piilotteli koreasti pukeutunut lurkkimiesmaagi, joka sekään ei ollut solulta turvassa. Tasl otti ukkoraukan syleilyynsä ja kun muut saavuttivat paketoidun otuksen se surmattiin armoa tuntematta. Suuri kammio paljastui kammottavaksi laboratorioksi, jossa draider otukselle oli ilmeisesti yritetty lisätä mustanveren templaatti, mutta koe oli päättynyt draiderin tuskaiseen kuolemaan sen lihan sulaessa koepöydällä. Solu palasi pihamalle, jossa puolusturiimu surisi. Sen sulkemiseen ryhtyi Eladan uhkailun jalolla taidollam runsaiden epäonnistumisten jälkeen lopulta riimun puolustus murrettiin ja se sammui. Solu oli tyytyväinen päivän progressioon, mutta päätti nopeasti jättää Veriahjon etsien lepopaikkaa ja valmistautuen viimeiseen suojariimuun ja lopulta kuningatar riimuun ja väistämättömään kohtaamiseen Allevrahin kanssa.
Powered by pmwiki.
page last modified on 2018-03-18 18:27
