Khadon Rainhart

Ukkosenjumala kutsuu vasaraansa.

Khadon Rainhart

Male human Warpriest (Forgepriest) 11 / Champion 4
Neutral Good Medium humanoid (human)

Init +8
Senses Perception +5

AC 23, touch 12, flat-footed 21; (+10 armor, +1 Natural, +1 Dex, +1 Deflection)
hp 113 [10d8+30+(mythic)25]
Fort +11, Ref +9, Will +13
Special Defenses Fire resistance 5, Sacred Armor +2 (11 minutes/day)

Speed 50ft.
Melee Varjosiipi +2 Holy Greataxe +15/+10 (1d12+9)
Melee +1 Keen Longsword +14/+9 (1d8+6)
Ranged Ukonvaaja +1 Adaptive Longbow +16/+11 (1d8+8)
Special Attacks Sacred Weapon +2 (11 rounds/day)

Str 20, Dex 18, Con 14, Int 12, Wis 14, Cha 10
Base Atk +8/+3 ; CMB +13 ; CMD 29
Feats Point-Blank Shot, Precise Shot, Weapon Focus [Longbow], Rapid Shot, Craft Magic Arms and Armor, Weapon Specialization [Longbow], Deadly Aim, Power Attack, Endurance, Manyshot, Greater Weapon Focus [Longbow]
Skills Climb +9 (1 rank), Craft Weapons +15 (5 ranks), Craft Bows +15 (5 ranks), Craft Armor +15 (5 ranks), Diplomacy +4 (1 rank), Disable Device +15 (9 ranks), Handle Animal +5 (2 ranks), Heal +8 (1 rank), Knowledge [Engineering] +6 (1 rank), Knowledge [Geography] +4 (3 ranks), Knowledge [History] +10 (4 rank), Knowledge [Religion] +10 (6 ranks), Linguistics +4 (3 ranks), Profession Blacksmith +6 (1 rank), Ride +8 (1 rank), Spellcraft +5 (1 rank), Stealth +5 (1 rank), Survival +6 (1 rank)
Traits Guardian of the Forge, Child of the Crusade
Languages Common, Dwarven, Abyssal, Auran, Ancient Hallit
SQ 7/day Fervor 4d6, 8/day Zephyr’s Gift / Aerial Assault

Mythic Hard to Kill, Mythic Power, Surge 1d8, Amazing Initiative, Recuperation
Champion Distant Barrage, Impossible Speed, Blowback, Sleepless, Enhanced Ability (Strength)
Mythic Feats Rapid Shot, Manyshot
---- On person Traveler’s outfit, +1 Ghost touch Full plate, Map case, Bandolier, Waterskin, Quivers, Belt pouch, Spell component pouch, Stone amulet, Horn of Goodness
In backpack Bedroll, 10 Fishhooks, Grappling hook, Hemp rope 50ft., Ink vial, Ink pen, Flint and steel, 2 Torches, 5 Parchments, Silver Dragon Scale, Healer's Kit, Pyrography Kit
Wealth 15,000gp
Encumbrance Medium load

Promise of Abyssal storm is taking it's most real form;
The awakened Beast, black teeth thirsting for feast
Unleasher of twisted death and deepest blackness
So few for the final stand, so many to witness.

Hear the song of a Battlehorn
Walk through fierce path, unwritten upfront
Illuminated by the bloodoath sworn.

Take your place among willing and trusty
To embrace your fate, even cold, even frosty.
Awaiting shall lie the future of Strong,
Sleeping tight, yet not very long.

Horns of men, Horns of all
Make your songs one common Call.
Together ya'll stand, and the Beast will fall.

So stand by your brethren proud and bold:
For should time claim everything past soul
Know that no creature of master too foul
Can never walk on Our Sacred Ground.

Pohjoistuuli puhaltaa. Se tuo mukanaan kuoleman katkua. Luonnoton kylmä ottaa sielusta tiukemman otteen, kuten minä takinkauluksestani. Olen kulkenut pitkään lähdettyäni Rolgrimmdurista, Viiden Kuninkaan Vuorilta. Ylitin eilen Mendevin etelärajan, olen pian taittanut polun läpi Estrovian metsän ja odotan näkeväni Kenabresin hahmon horisontissa auringon noustessa. Se tulee olemaan määräni pää ja kutsumukseni täyttämisen alkupiste.

Katson pitkään kiviriipustani tyhjin silmin, kuin hakien jotain johon tarttua pintaa syvemmältä. Hetkeksi päättäväisyyteni antaa tilaa ajatuksilleni harhailla ja tuuli kulkee kehoni läpi virvoittavana. Ajattelen muuttuvani tomuksi ja lähteväni kerros kerrokselta sen matkaan, kun herään takaisin todellisuuteen. Tilanteen pysähtyneisyys tuo mieleeni harvinaisen ajatuksen - vanhempani. Heidän lähdöstään on 15 vuotta. Onko tämä koti-ikävää? Naurahdan ajatukselle aidosti huvittuneena. Elämäni Jokivaltakuntien lehtolapsesta kääpiöiden tunnustamaksi ahjomestariksi ei kaikessa monipuolisuudessaan ole ennen tarjonnut näin suurta käännettä. Uusi luku alkoi kääntyä kun jatkuvat painajaiset alkoivat viime talvena. Näyt maailman syömisestä ja hukkumisesta pimeyteen toistuivat yö toisensa jälkeen lopulta muuttuen myös satunnaisiksi valveuniksi. Onnistuin saamaan työni valmiiksi aikataulussa vain vaivoin. Vietin aiempaa enemmän aikaa Rolgrimmdurin temppelissä hakien mielenrauhaa. Sain vain murusia siitä.

Eräänä päivänä istuin kotini portailla, kun taivas peittyi äkkiä mustaan ja koko taivaan nielaiseva myrsky nousi kuin tyhjästä. Tummat pilvet alkoivat rakoilla, kun varjoisat demonit repivät itsensä läpi pilviverhosta, levittivät siipensä ja laskeutuivat joka puolelle raastaen ja häpäisten kaiken tiellään olevan. Kaaduin maahan kaaoksen keskellä ja upposin kiveen ja hiekkaan. Vajosin aina vain syvemmälle ja syvemmälle kunnes olin yhtä maan kanssa. Tunsin sen kokeman tuskan säälimättömän raakana ja epätoivossani huusin sydämeni pohjasta. Se kuulosti, kuin kaikki maailman vuoret, meret ja metsät olisivat huutaneet yhtä kurkkua auttamattoman kuolemantuomion edessä. Kuulin kaukaa ylhäältä taistelun ääntä, valtavaa pauhua ja jylisevää karjuntaa. Taivas itse taisteli tunkeutujaa vastaan. Taistelu päättyi massiivisen pallosalaman räjähdykseen, joka repi mustaan pilvimattoon ammottavan aukon ja sitä seuraaviin tuhansiin salamoihin, jotka polttivat osan ja ajoivat loput pimeän olennot takaisin omaan maailmaansa. Mustuus paloi taivaalta kuin esirippu säie säikeeltä. Punertavan taivaan säteissä näin hahmon. Voimakkaan ja iättömän. En ollut sen katseelta suojassa. Sen katse oli suojani.

Seurasi päivien rajuilma, joka puhdistettuaan saastan maasta laantui raskaaksi sateeksi. Tunsin herääväni eloon hiljalleen ja kasvit alkoivat kasvaa jälleen. Näin joitain eläimiä nuuhkimassa uutta ruohoa. Kun sade rauhoittui lempeiksi kuuroiksi, luonto näytti taas onnelliselta. En ollut kuitenkaan huomannut muutosta itsessäni. Nousseena maasta lehtikasvin päällä, olin pieni toukka. Kirkkaanvihreä ja vatsasta keltainen. Nukahdin tyytyväisenä kostealle lehdelle, herätäkseni kotioveni vierestä iltahämärässä katuojan mudassa ryvettyneenä. Vastapäisen korttelin kulmalla istuva puliukko katsoi merkillisen pitkään.

En uskonut enää unieni olevan mieleni tuotosta. Ennenpitkää hulluuteen johtavien näkyjen oli tarkoitus ajaa minut toteuttamaan kirjoittamatonta profetiaa. Kaksi kuukautta sitten jätin taakse isieni maan viimeisen vuoren. Tiedän että paluuta ei pian enää ole. Ja vaikka olisi, en koskaan siihen turvautuisi. Aion nähdä tämän tien sen väjäämättömään loppuun asti. On turhaa sanoa hinnalla millä hyvänsä. Hinnan tiedän -- hinta on yhtä kuin kaikki.

Pohjoistuuli puhaltaa. Ukkosenjumala kutsuu Vasaraansa.