Rannickin puolustus

Valkopajukon kummitus

Sankarit palaavat padolta takaisin Rannickiin ja kertovat padon tilanteesta Mustille Nuolille. Decimus on kiinnostunut siitä, onko linnasta löytynyt jotain yllättävää, esimerkiksi tietoja komentajan kohtalosta. Jakardros kertoo löytäneensä komentajan huoneesta viestejä, jotka ovat kirjastossa, samoin erikoiset saappaat. Kirjelmät ovat vähintään erikoisia Mustien Nuolien komentajan kirjoittamiksi, rakkausrunoja ja sonaatteja Myriana nimiselle naiselle, jonka "tanssi saa kuunkin sokeutumaan". Valkopajukon suojelijaksi Myrianaa myös nimitetään. Skip tietää, että Hohtosuolla on alue, jota kutsutaan Valkopajukoksi, alue missä keijujen Ensimmäinen Maailma tulee lähell todellisuutta.

Skip päättää lähteä tutkimaan Valkopajukkoa ja pienellä suostuttelulla mukaansa myös Decimuksen, Haringrothin ja Shalelun. Decimuksen taikaratsut kiidättävät heidät hetkessä ohi Konnanselän kylän, halki Katkerpohjan metsästäjäkylän ja Katkerpolulle, joka vie sankarit keskelle Hohtosuota. Suo näyttää enemmän rämeeltä kuin suolta, puita ja maata on siellä täällä ja vaikka onkin päivä, suo on synkkä.

Suolla he kohtaavat Yapin, pixien, joka pyytää heiltä apua emäntänsä sairauteen. Emäntä on surun murtama ja saastuttaa koko suon ellei hän saa apua. Pienen olennon kohtaaminen ei liene sattumaa, vaikka osa sankareista pelkääkin pahinta. Yap lähtee johdattamaan heitä syvemmälle suolle. Matkalla he kokevat suon sairauden, puut tavoittelevat heitä ja raapivat, aavemmaisia keijuja ja eläimiä sekä purjelaivan, joka väylii puiden välissä ilman ongelmia. Laiva on tosin muutama vuosi sitten uponnut Syvyyksien Suunnistaja. Laivaa seurailee valkoinen, sokea koira joka kyllä huomaa myös sankarit. Suon tunnelma on tainomaisen aavemmainen. Keijujen Ensimmäinen Maailma on lähellä..

Lopulta sankarit saavuttavat kuolevan lehdon. Lehtoon astuessaan aavemainen hahmo nousee suosta: nymfi, jonka aavemmaiset kädet leijuvat irrallaan kehosta ja kasvot ovat ainaisen tuskan vallassa. Myriana kertoo kysyttäessä mitä hänelle ja Lamatar Baydenille tapahtui. Jätit ja punahiuksinen ihmisnainen saapuivat lehdolle, repivät hänet kappaleiksi ja veivät Lamatarin mennessään. Hän saattaa aistia Lamatarin mutta mikään loitsu ei tuo hänen rakastaan takaisin hänen luokseen. Myriana pyytää sankareita auttamaan, lopulta vaatien apua tai hän tuhoaa järven toisella puolen olevan kylän. Sankarit suostuvat tehtävään ja Myriana pyytää heitä tuomaan edes sormen tai suortuvan hiuksia, niistä hän voi tuoda rakkaansa takaisin.

Skip, Shalelu ja Haringroth suuntaavat samana iltana kohti Wyvernivuoria ja Koukkuvuorta, etsimään jättien pesää. Skip uskoo vahvasti, että Lamatar on Kreegien vankina edelleen ja heidän tulee löytää jättien pesäluola vuorilta auttaakseen Myrianaa ja Lamataria. Decimus jää linnan vahdiksi.

Jättejä! Porteilla!

Vuorilla vietetyn yön jälkeen kolmikko alkaa lähestyä pahamaineista Koukkuvuorta, jonka korkein huippu on kahden mailin korkeudessa. Kuitenkin matkanteko keskeytyy kun metsästyspolulta kuullaan lähestyvän jättijoukon ääni. Mukana ollut Yap käy katsomassa, mailin päässä vuorilla heitä lähestyy yli kymmenen jätin ja muun olennon joukko, tulossa suoraa kohti. Skip, Haringroth ja Shalelu päättävät ottaa etäisyyttä ja lähteä palaamaan linnakkeelle, vaikuttaa siltä, että jätit ovat koonneet joukkonsa ja ovat marssimassa Rannickille! Loppumatkasta joukon liikkuminen muuttuu juoksuksi, linnakkeelle on ehdittävä ajoissa!

Yap tuo sanan Decimukselle, joka hälyttää Mustat Nuolet liikkeelle. Linnakkeelle tulvan tuhoja paenneet kyläläiset täytyy saada turvaan ja puolustus kuntoon. Haringroth komentaa Shalelun huolehtimaan siviilien siirtymisestä kallioluolaan ja Mustia Nuolia liittymään taisteluun mahdollisimman nopeasti linnakkeesta. Haringroth, Skip ja Decimus ovat valmiita kohtaamaan hyökkääjät: jättejä, jättiluurankoja, hirviömäisiä akkoja, jäinen epäkuollut sekä kaksi kivijättiläistä.

Kivijättiläinen komentaa linnaketta antautumaan ja lupaa, että silloin he saavat kuoleman, vastustelu tuottaa kuoleman ja ikuisen palveluksen epäkuolemassa. Puolustajat kieltäytyvät tarjouksesta, Haringroth yrittää upottaa nuolen kivijättiläisen silmään. Jättiläinen komentaa joukkonsa hyökkäykseen ja Rannickin puolustus alkaa.

Ensimmäinen aalto ovat jätit ja luurangot. Nämä yrittävät tulla yli ja läpi portista mutta Decimus pitää porttia hallussa loitsuillaan, yksi luuranko kävelee suoraa hänen manaamaansa kuoppaan. Jättien päästessä muurille, heitä vastassa on Haringroth ja Skip, joka on käyttänyt joustaan jättien hidastamiseen mutta vaihtaa pian miekkaan. Toinen kivijättiläinen heittelee puolustajia kivillä, suojatakseen liittolaisiaan Decimus kutsuu esiin lumimyrskyn, joka peittää alleen kivijättiläiset, akan ja epäkuolleen.

Taistelu aaltoilee mutta lopulta kolme jättiä pääsee muurista linnan pihan puolelle. Aiemmin paikalle saapunut Jakardros joutuu kohtaamaan kivijättiläisloitsijan, tämä tuli lyömään Decimuksen maahan mutta velho vetäytyi nopeasti. Linnakkeelta taisteluun kuitenkin liittyy Shalelu, Vale ja Kaven ja jätit pääsevät pian hengestään. Epäkuollut soturi, Lamatar Bayden antaa Skipille ja Haringrothille kunnon vastuksen portin pohjoispuolella mutta Skip ja Peto saavat epäkuolleen pysähtymään.

Portti aukeaa ilman, että kukaan avaisi sitä, päästäen akat sisälle linnaan. Selvästi jokin olento on paikalla mutta näkymättömänä. Akat joutuvat nopeasti ahtaalle ja kolmikko pakenee, Decimus eristää heidät linnan ulkopuolelle kivimuurilla. Kivijättiläisloitsija tulee uhkaamaan sankareita moukarillaan mutta joutuu sankarien ylivoiman alla taipumaan, vaikka saakin Kavenin ja Valen pakenemaan kauhu-loitsullaan. Kivijättiläisen kaatuessa maahan tämä murisee uhkauksensa Haringrothille. Näkymättömistä he saavat vielä viimeisen vihollisen kimppuunsa, Lucrecia. Lamia matriarkka on täynnä puhdasta vihaa heitä kohtaan mutta kaatuu lopulta Skipin ampumiin lumottuihin nuoliin, Lamatar Baydenin jousi palveli häntä hyvin.

Taistelu Rannickista on päättynyt mutta Barl Luunmurskaajan uhkaus enteilee synkkiä aikoja: Luulette voittaneenne, sitä te ette ole. Varisia tulee vaipumaan pimeyteen. Mokmurian pitää siitä huolen.