Pelitaulukko
Hahmot Pelimaailma Oikea maailma Pelipäivät |
PathfinderSociety / Ämmä
"Ämmä"Mestarini on minut nimennyt, ja olen nimeeni tyytyväinen.
Ämmän katse on mestariaansakin tyhjempi. Female Nagaji Oracle of Battle 4 Init 1 AC 22, touch 11, flat-footed 20; (+10 Armor, +1 Dex, +1 Natural) Speed 30 ft, 20 ft in armor Enlarged: Oracle Spells Known. CL 3, Concentration +6 Oracle stuff Str 18, Dex 12, Con 14, Int 6, Wis 12, Cha 16 On person +1 Nodachi, +1 Fullplate, 5 Chakrams, Cold iron longsword, Alc. Silver Morningstar, Wand of Cure Light Wounds, 2 Alchemist fires, 3 acid, 2 holy water, booooze, ioun torch, Cloak of Protection +1, Springloaded Wrist Sheaths, Potion of CLW Sessions: Taustaa: Ämmän tarina on lähes yhtä yksinkertainen kuin nainen itsekin. Ämmä on kotoisin Gokasta, jossa hän oli tietenkin katulapsena. Ajan kanssa hänestä kasvoi voimakas nainen, ja päätyi tekemään hanttihommia kultaiselle liigalle ja muille epäilyttäville tahoille. Nämä tahot maksoivat hyvin, ja osasivat käyttää Ämmän vajaata älykkyyttä hyväkseen, jolloin molemmat tahot olivat tyytyväisiä. Ajan kanssa ämmä teki tietenkin virheen, ja potkittiin pois liigan toiminnasta. Hänen kimppuunsa lähetettiin palkkamurhaajia, mutta muutamien epäonnistuneiden kertojen jälkeen Liiga totesi, että ”ei se idiootti mitään kenellekään kerro kuitenkaan.” Ja ei kertonutkaan. Ämmä päätyi Absalomiin joidenkien Tian Xi:sta matkustaneiden tiennäyttäjien kyydissä. Kyseiset tiennäyttäjät hölisivät jotain rubiiniprinssin turnauksesta, mutta Ämmä ei ymmärtänyt siitä mitään. Hän oli tyytyväinen päästäkseen uuteen maailmaan, jossa häntä kohdeltaisiin paremmin. Satamassa tiennäyttäjät antoivat kourallisen kolikoita kiitokseksi Ämmän työnteosta, ja osoittivat hänelle Absalomin nagajien paikallisen kohtaamispaikan, tavernan nimeltään Nuhruinen suomu. Tavernassa Ämmälle kerrottiin, että paikallinen nagaji-kauppias etsii työntekijöitä karavaanilleen. Ämmä päätti ottaa asiasta selvää, jotta saisi jotain suuntaa uudelle elämälleen. Ämmä joutui etsimään tunteja karavaanin toimistoa, vaikka hänelle annettiin selvät ohjeet. Vasta iltahämärän laskeuduttua Absalomin Lätäköiden alueelle, hän löysi vajonneen rakennuksen, jonka ovikyltissä luki ”Perkeleen ääliöt.” Toimistosta hän löysi karavaanin omistajan, lihaksikkaan ja sairaannäköisen nagajimiehen, joka hajamielisesti selaili papereita työpöytänsä ääressä, huutaen siististi pukeutuneelle miehelle hyvin vihaisesti. ”MIKÄ PERKELEEN TYÖLAKI, MITÄ VITTUA NYT?! TÄH, MIKÄ TARIFFI, VEROT? TÄTÄ VARTEN SUT ON PALKATTU, MULLA ON MUUTA TEKEMISTÄ.” Mies huokaisi syvään ja alkoi tyynnytellä vihaista nagajimiestä, ja järkyttyi kun pian hänen edessään oli toinen nagaji, vieläkin tyhjempi katse silmissään kuin pomollaan. Kun karavaanin pomon raivo laskeutui, hän huomasi Ämmän. Katseltuaan häntä hetken, pomo rupesi nauramaan kovaäänisesti, kaivoi lipastostaan viskipullon ja pyysi Ämmän seuraansa, potkaisten kirjaimellisesti virkamiehen ovesta ulos. Lyhyen keskustelun jälkeen molemmat huomasivat, että heillä on paljon yhteistä menneisyydessään, ulkomuodossaan ja ennen kaikkea seurallisuudessaan. Pomomies esitteli itsensä Unakseksi, ja huomasi että hän on kerrankin jotakuta fiksumpi, ja otti henkilökohtaiseksi tehtäväkseen kouluttaa Ämmästa hänen oikea kätensä. Ämmä oli jälleen kerran hyvin vastaanottavainen. Unas ja Ämmä lähentyivät, ja Ämmä oppi käyttämään Gokasta tulleita hassuja aseita ja panssareita, taistelemaan kunnolla ja pelottelemaan vihollisiaan. Unas auttoi Ämmää pääsemään tiennäyttäjäksi, tarkoituksena laajentaa karavaanin toimintaa muualle sisämerelle – ja pitää hauskaa siinä samalla. Luonne: Ämmä on hyvin yksinkertainen nagaji. Häntä ei kiinnosta kirjaviisaus, arkkitehtuuri tai kulttuuri. Sen verran naiselle on jäänyt tapoja, että hän ei mölise typeryyttään kaikille vastaantuleville, vaan pysyttelee hiljaa jos ei ymmärrä – ainakin yleensä. Ämmän oikea nimi on gokalainen perinteinen nimi, mutta Unas ei osannut lausua sitä, ja nimesi opetuslapsensa ensimmäisellä haukkumasanalla joka hänelle tuli mieleen. Ämmä ei ymmärtänyt miksi mestarinsa nauroi, mutta oli tyytyväinen tuottaessaan iloa. Mestariaan miellyttääkseen hän esittäytyy aina tällä haukkumanimellä. Oppi-isänsä tavoin hän on varustaunut viinapullolla ja raskailla aseilla. Ämmä ei ole yhtä vihainen kuin Unas, vaan pikemminkin katselee ympärilleen ja on valppaana. Ulkonäöltään hän on hyvin vakuuttava, joidenkien mielestä jopa kaunis, liskonkaltainen nainen. Ämmä ei koreile vaatteilla, mutta Unaksen antama lahjakoru roikkuu aina kaulassa, muistuttaen kotona odottavasta vihaisesta lihaskimpusta. Ämmä on osottautunut tehtävillään yksinkertaiseksi ja hiljaiseksi. Hän ei osoita aloitekykyä, mutta käskettäessä tekee tehtävänsä nöyrästi, joskus jopa nauttien saamasta käskemisestä. |