Merregon “Satoja vuosia sitten eli nekromantikko nimeltä Kemmler. Hänet tunnettiin myös nimellä Noitamestari. Kemmler halaji ikuista elämää, mutta hän ei halunnut menettää elämän kosketusta itsestään, jonka takia kalmomaagin tie ei kelvannut hänelle. Kaikessa hiljaisuudessa Kemmler kehitti kammottavan loitsun nimeltä Noitamestarin Kirous; loitsun avulla hän imisi elävien sielut itseensä, antaen hänelle käytännössä ikuisen elämän. Kemmler teki myös loitsusta sellaisen, että vain hän voisi tehdä sen, sitoen loitsun kaavan kolmeen artefaktiin; nämä olivat Harmajan Sormus, Harmajan Sauva ja Harmajan Kaavut. Kemmler loitsi hirvittävän kirouksensa ja imi kokonaisen kylän tyhjäksi elämästä. Kemmler kuitenkin kaadettiin, kiitos ritarin nimeltä Kataphranes, jonka kotikaupungin taika-esineet suojelivat häntä ja tämän tovereita Noitamestarin Kiroukselta. Samaa ei voitu sanoa tuon nyt jo unohdetun kylän asukkaista, sillä kirous ehti olla voimassa liian kauan ja yhteys kehon ja sielun välillä ehti katketa lopullisesti. Harmajan Aarteita ei kuitenkaan voitu tuhota, ja niinpä he piilottivat ne ympäri Faerunia, pyyhkien kaiken mahdollisen tiedon Kemmleristä ja Harmajan Aarteista jonka he vain löysivät.”
- Hyviä uutisia - Herttua Eligosin talonväki on tarkastuksessa, ja talo on (oletetusti) tyhjillään, tai ainakin vain pienen palvelusväen pyörittämänä. Rhaegosin hornakiiturilla kiiruhdetaan paikan päälle. Näkyvän ja Näkymättömän talo on suuri linnoitus, jonka ovet ovat säpissä. Ovella kaksi äänetöntä Merregon-pirua vahdissa, ja valkoinen abizhai -paholainen heidän pomonaan. Eivät tottele puhetta, mutta teräs toimii kyllä. Abizhai pääsee karkuun tämän turhauduttua Sinamin pyhiin auroihin. Sisään: on päästy.
- Sisäpiha on karu paikka, jossa hirsipuussa roikkuu kuoleman kielissä olevia paholaisia ja kuolevaisia. Suuri sydänlinna on edessäpäin, ja sisäpihalla on häkissä muutama hornanhurtta. Kauaa ei rauhassa saada olla, kun Orthon -paholainen vapauttaa koirat ja alkaa ampua taikajousellaan sankareita. Koirat pistetään hengiltä ja Orthon myös. Suuren sydänlinnan oviaukon peitteenä on tulinen seinä, joka kumotaan ja näin sankarit astuvat Näkyvän ja Näkymättömän taloon.
- Suuri vastaanottosali, katossa lenteleee piruja ja hiilipannut valaisevat tilan huonosti. Suuret portaat johtavat toiselle tasolle, jossa on kaksi ovea: portaat ylös ja alas. Ylös päätetään suunnata. Ruokasalissa on karmivaa ruokaa ja kolkko tunnelma. Tämän jälkeen alkavat haasteet. Ensimmäinen kammari sisältää vain kirjoja ja tietoa helvetistä ja kuolevaisten maailmasta, mutta toisessa huoneessa ei ole enään ovea, vain patsaita. Pian kuitenkin selvitetään, että patsaat kuvastavat 9 hornan ruhtinaita, ja riimut niiden jalustoissa kertovat mitä pitää tehdä; kastaa patsaat verellä, ja sitten kumartua lopulta Asmodeuksen edessä. Näin tehdään, ja ovet avautuvat. Kolmannessa huoneessa on vain tauluja, joista yksi jää mieleen kaikille; kaikki näkevät siinä jotain hyvin henkilökohtaista; Alexandra näkee punaisen lohikäärmeen tuhon keskellä, Oscar näkee Lady Olynderin, Routa näkee isänsä ja Sinami näkee itse itsensä. Hämmentävä maalaus jätetään rauhaan, ja siirrytään eteenpäin.
- Lopulta he löytävät Furcasin, sinihiuksisen haltian, jonka luona on myös piikkipiru. Furcas moittii heitä, mutta antaa myös tarjouksen: jos Alexandra hylkää Jergalin ja antaa itsensä Asmodeukselle, hän antaa heidän tavata kääpiötä jota he tulivat etsimään (joka on "viihdyttämässä vieraita"). Hetken pohdinnan jälkeen Alexandra kieltäytyy, aseet vedetään esiin ja Furcas muuttuu heidän silmiensä edessä tiikerinpäiseksi raksashaksi. Taistelu on pikainen ja väkivaltainen, ja Furcas on lyöty maahan. Tämän työvalo, pieni lyhtyenkeli nimeltä Valo Näyttää Tien Armoon, vapautetaan, joka kiittää pelastajiaan parannuksilla ja onnen jumala Tymoran siunauksella. Kaksi ovea johtaa eteenpäin, toisen takana on herttua Eligosin makuukammari, josta kerätään aarteet ja hetki ihaillaan tämän muotokuvaa.
- Viimeisessä huoneessa on tilanne päällä. Aislan von Crath, kääpiö-asiantuntija, pitää luentoa kolmelle kalmomaagille. Leopold II, Neryssa ja Cedrik ovat arvaamattomia mutta rauhanomaisia (vielä), ja Aislan on lähinnä yllättynyt että joku tuli etsimään häntä helvetistä asti. Alexandra kertoo tilanteestaan, ja Aislan tietää miten sormus voidaan poistaa: kantajan pitää vapaaehtoisesti luopua siitä toiselle nekromantikolle, jollainen Aislan onneksi on. Samalla Aislan kertoo sormuksen menneisyydestä, mihin se luotiin, mitä Lady Olynder on mahdollisesti sillä tekemässä ja mikä voisi auttaa - varjolasi, taiallinen materia jota löytyy vain Peilihuipun kaupungista. Ennen kuin viralliset kiitokset ja hyvästit ehditään toivottaa, talo järkkyy ja tuli lyö takasta. Herttua Eligos on palannut! Ovet alkavat muovautua kiinni, kun suuri paholainen etsii tunkeilijoita talostaan. Kolme kalmomaagia esittävät tarjouksensa: antakaa harmajan sormus heille, ja he avaavat ulottuvuus-oven takaisin materian maailmantasolle. Tähän suostutaan, sormus annettaan hirviöiden käsiin ja suuri ulottuvuus-ovi avautuu, ja sankarit kulkevat sen läpi.
Furcas, kamariherra helvetistä
