'Roolipelaajan foorumilta (http://www.roolipelaaja.fi/board/viewtopic.php?t=546)

nikodemus:

Villen pyynnöstä. Kyseessä on tekniikka jolla luodaan peliporukan hahmot ja samalla joukko EPH:ta. Tekniikan etuna on hahmojen automaattinen sitoutuminen toisiinsa ja muihin ihmisiin: kukaan ei ole saari.

1. Kaikki istuvat pöydän ääreen. Kahvia laitetaan tulemaan.

2. Muiden luovuuden tukahduttava auteur PJ kertoo pelikohtaiset parametrit. Yleisohjeena on tehdä mielenkiintoisia henkilöitä, sellaisia joita pelaisi itsekin mielellään.

Esimerkki A: Helsinkiläisiä aikuisia.

Esimerkki B: Mama Namarat ja Papa Namarat ovat eksentrisen Lichtensteinilaisen perheen päät, noin satavuotiaat, joistain keski-aasiasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen Eurooppaan saapuneet. Perhe on rikkaan ja vauraan välimaastossa. Perheen jäsenien välit ovat tiiviit. Yhteyksiä "vanhaan maahan" ei ole. Sukupolvia on niin monta kuin Maman ja Papan alle saadaan mahtumaan tähän päivään mennessä.

3. Sitten pelaajat rupeavat rakentamaan näiden parametrien puitteisiin sopivia ihmisiä. Kustakin kirjataan ylös nimi ja piirre tai kaksi, sekä tärkeimmät yhteydet muihin henkilöihin. Henkilöitä jotka eivät kytkeydy jo paperilla oleviin hahmoihin ei kelpuuteta. Tarvittaessa PJ sanoo ei, tai kertoo millaista väkeä olisi hyvä olla lisää (toistaiseksi kummallekaan ei ole oikeasti ollut tarvetta -- mutta huomaa että kuten Mama ja Papa esimerkissä B, voi PJ syöttää valmiita henkilöitä kuvioon). Sitä mukaan kun tavaraa syntyy, kirjataan kaikki ylös kyllin isolle paperille. Samalla puhutaan hahmoista: syntyy yhteinen mielikuva joka on eksplisiittistä spkesiä huomattavasti laajempi.

4. Kun hahmoverkosto alkaa näyttää kyllin suurelta, kysyy PJ löytäisivätkö kaikki pelaajat sieltä hahmon jota haluaisi pelata. Jos ei löydy, jatketaan verkoston virittämistä kunnes löytyy. Jo luoto verkosto ei ole pyhä. Jos sinne saadaan mielenkiintoinen tyyppi paremmin mukaan hiukan muuttaamalla, niin hyvä niin.

5. Kaikkien pelaajien valittua itselleen hahmot verkostosta katsotaan olisiko sitä syytä hiukan virittää, että saadaan pelaajahahmojen väliset suhteet pelin tavoitteita palveleviksi. (Toisaiseksi ei ole ollut tarvetta.)

6. Perinteinen hahmonluonti.

7. Katsotaan verkostoa uudelleen, onko se luotevassa suhteessa nyt täsmentyneisiin hahmoihin. (Toistaiseksi ei ole ollut tarvetta.)

Huomioita

Molemmilla kerroilla kun olen tätä käyttänyt, prosessi lähti käyntiin aika hitaasti. Ei syytä hätääntyä jos mitään ei meinaa tapahtua -- kyllä se siitä.

Verkoston ei tarvitse olla kaikenkattava: se voi keskittyä tietyn tyyppisiin suhteisiin (ystävyys vs. verisiteet), tai sisältää monenlaisia. Itse käyttämissäni tapauksissa verkosto on keskittynyt voimakkaasti positiivisiin suhteisiin, mutta kyllä sinne verivihollisetkin sopivat.

Tämä ei ole minun keksintöni vaan varastettu/sovellettu jostain Forge-henkisestä fantasiapelistä -- en valitettavasti kuollaksenikaaan muista mistä. Siinä oli myös semmoinen kuun vaiheita käyttävä noppasysteemi ja kaikkea eeppistä humppaa. Vahvasti tarinanrakentamiseen tähtäävä värke kokonaisuudessaan.

Ars Magican vaikutus lienee ilmeinen.

Verkoston EPH-hahmojen käyttö on luku erikseen. Itse olen käyttänyt osaa niistä pelaajille tilapäisesti annettavina vara-hahmoina silloin kun oma hahmo on poissa paikalta.

Pelaajat osaavat varmasti kommentoida paremmin, ja itsekin täsmennän mieluusti -- mutta koska olen soveltanut tätä vasta kahteen peliin ei oma havaintoni tästä ole vielä maailman jäsentynein.