Toiminnot
Sivusto
Kintargon kartta. Kartasta löytyy aivan valtava versio täältä.
Kintargo, Hopeakaupunki. Kenties mikään Cheliaxin kaupungeista ei ole niin valtavirrasta poikkeava kuin Menador-vuoriston muusta valtiosta eristämä, Yolubilis-joen hopeanhohtoisille savirannoille rakennettu Kintargo. Sen historiasta on Cheliaxin kansallisen revisionismipolitiikan vuoksi vaikea löytää varmaa tietoa, mutta rippeitä jokseenkin uskottavasta materiaalista on vaivoin löydettävissä. Ensimmäinen asutus alueella oli Yolubilis-nimeä kantanut suurhiisien asutuskeskus, josta käsin suurhiidet hallitsivat väkivalloin aluetta vuosikymmenten ajan, kunnes ryövärit Linnormikuninkaiden Mailta tuhosivat sen noin vuonna -260 AR. Ihmiskunnan asuttaessa alueen suurhiisien valtakaudesta jäi jäljelle vain joen nimi.
Suurhiisien jälkeen tiedot Kintargosta ovat hämmentävän epäselviä jopa Cheliaxin mittapuulla. Taldorilaisia historiankirjoja ristiin referoimalla on saatu varmuus, että Taldor on tunnustanut Kintargon kaupungiksi vuonna 3213 AR, jolloin Taldorin "Punainen Kenraali" Cherletra Andos julisti itsensä kaupungin ensimmäiseksi lordipormestariksi. Hän käytti huomattavia poliittisia taitojaan tuodakseen pieneen kaupunkiin valtavat määrät varallisuutta ja arkkitehtejä päivittämään infrastruktuuria. Näistä muutoksista merkittävin oli Jarviksenpään, Punakaton ja Vanhan Kintargon katutason korottaminen vuosittaisten tulvavesien ulottumattomiin. Monen talon nykyinen kellari näillä alueilla onkin entinen katutaso ja lukuiset suuret viemärit alueella ovat entisiä teitä. Lordipormestari Andos kuoli vain 14 vuotta kaupungin haltuunoton jälkeen, mutta jätti jälkeensä kohisten kasvavan kauppa- ja teollisuuskaupungin.
Kun Cheliaxin sisällissota alkoi Arodenin kuollessa, Kintargon asukkaat taistelivat raivoisasti itsenäisyytensä saavuttamiseksi, vaikka ryhmittymä toisensa jälkeen yritti liittää kaupungin itseensä. Kintargon itsenäisyystaistelun keulakuvaksi nousi Hopeakorppeina tunnettu kansalaisryhmä, johon kuului niin seikkailijoita kuin Milanin papistoa: heidän johdollaan Kintargo pysyi suhteellisen turvassa sisällissodan loppuun saakka. Sen päätyttyä Thrunen huoneen yhdistämät Cheliaxin joukot kuitenkin vyöryivät kaupunkiin ja Hopeakorppien oli todettava tappionsa. Vaikka Korpit onnistuivatkin suurelta osin katoamaan varjoihin jatkamaan taisteluaan Thrunen hallintoa vastaan, heidän resurssinsa olivat lopulta liian pienet ja hajanaiset. Salamurhat, propaganda ja sisäiset petokset kukistivat lopulta Hopeakorppien kapinan. Nykyään heistä ei muisteta juuri muuta kuin heidän osallistumisensa sisällissotaan.
Vuosikymmenten kuluessa Kintargo on muuttunut vähitellen yhä kapinallisemmaksi ja vapaamielisemmäksi kaupungiksi - tosin ei niin kapinalliseksi kuin vaikkapa Narona tai Pezzak. Kintargolaiset saattavat pilkata Thrunen hallintoa ja Egorianin politiikkaa, mutta eivät koskaan tuntemattomien tai vieraspaikkakuntalaisten edessä. Pinnallisin puolin keskimääräisen kintargolaisen elämä onkin hyvin rauhallista... mutta todellisuudessa kenen tahansa ihon alla saattaa piileskellä kapinallinen sielu.
hörp dörp joku fantasy economics who really gives a toss
Linnan kaupunginosa toimii Kintargon asevoimien päämajana ja on myös sen hallinnollinen keskus. Alueen merkittävin rakennus on luonnollisesti Kintargon linna, joka on tällä hetkellä Piinapenkin Veljeskunnan hallussa. Linnan alueella työskenteleviä sotilaita ja virkamiehiä palvelee Korkeamuurin tori, jolla myydään kirjoitusvälineitä, kirjallisuutta, muuta kirjanpitovälineistöä ja katuruokaa. Alueelta löytyy myös viimeaikaisten poliittisten muutosten takia tyhjentynyt Nidalin suurlähetystö, myöskin tyhjillään oleva Pyörteen Veljeskunnan Vaull-linnake sekä Andos-sali, Kintargon kaupungintalo. Andos-sali toimii yleensä lordipormestarin asuntona, mutta se on tällä hetkellä laudoitettu umpeen ja tyhjillään.
Jarviksenpää on Kintargon yöelämän sykkivä keskus. Alueella on lukuisia tanssisaleiksi kutsuttuja tavernan, ilotalon ja konserttisalin yhdistelmiä, joista vanhin on nimeltään Kolmijalkainen Piru. Alueelta löytyy myös "sivistyneemmän väen" viihdettä ja kulttuuria: maineikas harvinaisten kirjojen ja taikaesineiden kauppa Crissalin Hienokirjallisuus, Kintargon oopperasali (tällä hetkellä Barzillai Thrunen asuinpaikka), katuesiintyjien ja muusikoiden suosima Aariapuisto, maanviljelijöiden käyttöön omistettu Veritas-tori sekä musiikkitalo Hopeatähti.
Vanha Kintargo on nimensä mukaisesti kaupungin vanhinta asuinaluetta. Sen arkkitehtuurillinen tyyli ja toiminnallinen sisältö vaihtelee valtavasti rakennuksesta toiseen ja matalan vuokratason ansiosta alueella asuu paljon taiteilijoita ja työläisiä. Vanhan Kintargon alueelta löytyy kaksi merkittävää porttia: vanhaan satamaan johtava, yleensä avoinna pidetty Suolaportti ja kaupungista etelään johtavan tien yhteydessä toimiva Ruosteportti. Alueelta löytyy sekalainen valikoima erilaisia liikkeitä ja yrittäjiä, joista osa työskentelee Suolatorin rakennus- ja alkemiatarviketorilla. Lisäksi alueella sijaitsee Totuuden ja Selkeyden Talo, Kintargon entinen raatihuone, jossa nykyään pidetään ja teloitetaan poliittisia vankeja.
Punakatto erottuu muista Kintargon kaupunginosista punaisilla tiilikatoillaan, joiden alla rakennusten tyyli ja laatu vaihtelee kuitenkin suuresti. Alueelta löytyy niin päivittäistavarakauppoja, pieniä käsityöläispuoteja kuin slummejakin. Näitä kaikkia yhdistää kaupunginosan huomattavan suuri pirunsikiövähemmistö, jonka henkisenä ytimenä toimii Pirunkehdon slummialueen länsilaidalla nököttävä huonokuntoinen hostellirakennus Sorkkajärjestö. Aluetta pitää elinvoimaisena sen sijainti Karusillan eteläpäässä: silta on nykyisellään täynnä kauppiaita, joilla ei ole varaa vuokrata kiinteistöä Satamasta tai Punakaton paremmilta alueilta, ja ylipäätään läpikulku sillan kautta tuo liikennettä alueelle.
Temppelinmäellä sijaitsevat suurin osa Kintargon temppeleistä. Näistä suurin on luonnollisesti Asmodeuksen Suurtemppeli, mutta huomattavia ovat myös Zon-Kuthonin Varjoaukio, Abadarin Kultaisten Huntujen Talo ja Kintargon rauhaa epätoivoisesti ylläpitämään pyrkivä Shelynin Linnunlaulun Sali. Alueelta löytyy myös Kintargon aktiivinen hautausmaa, Temppelinmäen Puutarhat, sekä hylätty ja huhujen mukaan kummitteleva Humbrightin talo, entinen Arodenin alttarihuone.
Villegre on Kintargon koulutus- ja älymystöalue. Alueelta löytyy niin kouluja - merkittävimpinä Lady Docurin Tyttölyseo ja Kintargon kuuluisa mutta laskusuhdanteessa oleva tieteellinen yliopisto Alabasteriakatemia - kuin näiden oppilaita palvelevia kahviloita sekä raaka-aineita ja taikaesineitä myyvä Vesiliskotori. Villegren pohjoislaidalla sijaitsee Nidaliin johtavaa tietä vartioiva, vähän käyttöä näkevä Yöteiden Portti.
Viralliselta nimeltään Yolubilis-satama erotuksena Vanhan Kintargon Vanhasta satamasta, Sataman kaupunginosa toimii Hopeakaupungin kuhisevana kauppiaskaupunginosana. Alueelta löytyy niin kaupan- kuin merenkäyntiinkin liittyviä liikkeitä: näihin lukeutuvat asekauppa Sotahäkki, Auringonlaskun Kauppakomppanian maahantuontitoimisto sekä Vashnarstillin laivanvarustamo. Alueen suosituin ja myös vaarallisin taverna, Riuhtova Mäyrä, paloi hiljattain maan tasalle ja huomattava osa sen kanta-asiakkaista on siirtynyt omistajansa Lukkoleuka-Rinston Jomin mukaan nimettyyn Lukkoleuan kapakkaan. Alueelta löytyy myös Karusillan pohjoispää.
Viheriö on Kintargon aateliston kaupunginosa. Alueella sijaitsevat Kintargon aatelisarkisto, Valkoportin taiteeseen ja jalometalleihin erikoistunut tori, Kolikkohovin kokoontumispaikkana toimiva Laskentatalo, Lantanan puistokompleksi sekä lukuisia aatelisten asuinrakennuksia, sisältäen Kolikkohovin sukujen tilukset. Alueen yhteytenä muuhun kaupunkiin toimii yleensä suljettuna ja vartioituna pidetty Viherportti.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped