Tyyli ennen tarkoitusta, asenne ennen kaikkea. Tällä sivulla kerrotaan miten tätä peliä olisi tarkoitus pelata; nämä säännöt ovat tärkeämpiä kuin kirjassa olevat.
Tarkoitus on pelata kevyttä mutta vakavaa peliä. Jos tämä yhdistelmä ei tunnu loogiselta, kannattaa ajatella Buffya tai Fireflyta. Vaikka tapahtumat ovat haudanvakavia ja elämää suurempia, loputtoman märehtimisen sijasta elämä jatkuu eteenpäin.
Elä reunalla ja pidä itsesi terässä. Nämä kaksi asiaa pitävät shadowrunnerit hengissä.
Shadowrunnerit ovat puoliksi mielenvikaista porukkaa, jotka saavat kiksinsä hengenvaarallisista tilanteista, itsenäisyydestä, yhteiskunnan ulkopuolella elämisestä ja nopeasta rahantulosta ja -menosta. Koska elämä saattaa loppua milloin tahansa, on tärkeä pitää itsensä jatkuvasti trendien etujoukoissa ja asenteen huipulla: Et olisi kukaan ellet kuvittelisi olevasi joku. Kukaan ei halua jättää rumaa raatoa jälkeensä.
Tätä mallinnetaan Shadowrunin Edge-statilla. Edge-pointteja saa asenteellisesta, vauhdikkaasta, coolista, hurjapäisestä ja trendikkäästä toiminnasta. Vastaavasti nakkikioskin myyjäksi pestautuminen syö edget nopeasti. Tarkoitus on, että edge-statti heijastelee myös hahmoa, joten kuukausi mäkkärillä vie paitsi edgepisteet myös verottaa koko stattia.
Edge on aistittavista monista shadowrunnereista. Tapa jolla ollaan, puhutaan, toimitaan ja ajatellaan heijastaa sitä, miten reunalla henkilö elää. Kova edge on kadehdittavaa ja ihailtavaa, muttei korvaa mainetta. Kova edge ja huono maine viittaa maverick-asenteeseen, kun taas heikko edge ja hyvä maine viittaa esimerkiksi riskejä vältteleviin ammattimiehiin.
Maine pitää shadowrunnerit töissä, ja mitä enemmän keikkaa, sitä enemmän jokaisesta keikasta voi nyhtää. Eletään maailmassa, jossa palkkiot eivät ole suhteessa vaaraan tai vaivaan, vaan siihen, kuinka vähällä rahalla herra Johnson saa paskansa lapioitua. Jos runnereilla ei ole vakiintunutta asemaa, työt voivat olla todella vähissä. Maailma on täynnä amatöörejä joille helppo raha kelpaa hyvin, mutta paskojen runnereiden palkkaaminen on vain lisävaivan kerjäämistä. Toimittajien lahjominen ja todisteiden hävittäminen maksaa rahaa, ja väärät jätkät valinnut tyyppi löytää itsensä nopeasti kaivamasta itseään vain syvemmälle suohon.
Ammattitaitoinen yhteyshenkilö tietää, että runnereiden kyky hoitaa hommansa siististi ei todellisuudessa ole kiinni heidän teknisistä taidoistaan. Usein päin vastoin; raskaasti aseistetulla erinomaisella pyssymiehellä on valitettava taipumus käyttää aseitaan. Jos porukassa on ässähakkeri, suunnitelma usein nojaa liikaa kyseiseen jätkään, ja koska jokainen mokaa joskus, Johnson löytää taas kätensä paskasta.
Tiiviisti: Nämä jätkät ovat kuulleet niin paljon tyhjää louskutusta, että ainoa tapa hankkia hyvä maine on tehdä tasalaatuista keikkaa. Tämä on vielä yhdistettävä cooliin tyyliin ja hyvään asenteeseen. Kun rahaa alkaa oikeasti tulla sisään, sitä todella alkaa tulla sisään. Repin eteen kannattaa joskus tehdä hommia jopa tappiolla.
Shadowrunnerit jättävät raatoja jälkeensä. Kun rikoksia tehdään, vartijat, kytät, sivulliset ja kilpailevat 'runnerit unohtuvat usein matkalle. Jokainen kokenut jätkä on tappanut enemmän tyyppejä kuin osaa sanoakaan.
Tästä huolimatta useimmat ammattilaiset näkevät oikeasti vaivaa ollakseen tappamatta ketään. Ruumiskasojen tekeminen on amatöörimäistä: Se suututtaa kohdefirman, uhrien kaverit, poliisit ja omat työnantajat. Herra Johnsonin edustamat tahot eivät varsinaisesti halua selittää, edes kulissien takana, miksi turvahenkilökuntaa tapettiin varmuuden vuoksi kranaateilla; totuus kuitenkin on että suurfirmat turhan usein tietävät kuka iski, ketä ja miksi.
Vaikka 'runneri ei varsinaisesti jäisi kiinni tekemistään tapoista, yllättävän usein salaisiltakin keikoilta tieto leviää alamaailman keskuudessa. Pohjimmiltaan joku aina tietää kuka tappoi ja mitä tappoi, ja vaikka todisteita ei olisi, tieto kyllä kulkee. Sen vuotaa vaikka oma Johnsonisi, jos veressä olevat kädet vituttavat riittävästi.
Tappaminen on nopea tapa kerätä Notoriety-pointteja, ja niiden vaikutus pelissä todella tuntuu. Pari pistettä höystää katu-uskottavuutta, mutta kasan keränneet kaverit eivät varsinaisesti houkuttele ystäviä, liittolaisia tai terveiden ihmisten töitä. Poliisin ampuminen muuttaa rikostutkinnan luonnetta merkittävästi, tehden siitä henkilökohtaista. Edes rahantarkat turvafirmat eivät aina ole henkilökohtaisen kostamisen yläpuolella.
Tappamisen vaihtoehtoina ovat ei-tappavat aseet, hiiviskely ja kaikinpuolinen juonikkuus.
Kyber- ja biotekniikan yhdistäminen metakehoon on kiistaton osa Shadowrunin maailmaa. Rautaiset refleksit ja nanopunosten lomittama iho antavat usein juuri sen riittävän terän kilpailussa yhtiöiden turvamiehiä ja katujen jengejä vastaan. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Koneistus on luonnotonta ja siksi rikkoo metojen herkän tasapainon kehon, mielen ja sielun välillä. Maagit tietävät totuuden varsin kouriintuntuvasti. Koneen liittäminen kehoon kun häiritsee suoraan manan kanavoimista kehon läpi. Myös monet lääketieteelliset tutkimukset tukevat tätä teoriaa; Kyberin -- varsinkin huoltamattoman -- tiedetään aiheuttaneen vakavaa immuniteettijärjestelmän heikentymistä. Joissain paikoissa sielun ja koneen liittoa pidetään myös epäilyttävänä tai luonnottomana -- käyttäjiä hyljeksitään tai varotaan. Tai molempia.
Satunnaisista ongelmista ja pienistä sosiaalisista stigmoista huolimatta moni parantelee itseään keinotekoisesti. Viime vuosien aikana markkinoilla yleistynyt alphaware ja toistaiseksi vielä melko kallis betaware on tuonut turvallisemman kyberin lähelle peruskäyttäjiä. Moni toteaa, että magian virroilla ei ole väliä, jos ei ole maagi, tehovitamiinit hoitavat immuunijärjestelmän ja Native American Nationsin viherpiipertäjät voivat tanssia itsensä suohon.
Lisäksi huhut kertovat, että voimakkaat maagit ja eksperimentaaliset yhtiöiden "terapiaohjelmat" voivat palauttaa menetettyä olemusta.
United Canadian and American States siirtyi uuteen aikaan vuonna 2036. He esittelivät maailmalle System Identification Number:in (SR4 s.258). Rakastettava käytäntö levisi pian muodossa tai toisessa suurimpaan osaan valvottua maailmaa. Pian jokaisella sivistyneen maailman asukkaalla oli SIN. Ainakin teoriassa. Samalla systeemi nosti väärennettyjen identiteettien luomiseen erikoistuneet organisaatiot aivan uuteen arvoon. Vuoden '64 Romahdus helpotti tilannetta jonkin verran. Sen jälkeen on ollut paljon helpompaa väittää, että on sattunut jonkinlainen erehdys.
Käytännössä homma toimii jotakuinkin seuraavasti: Commlinkin PAN:iin (Personal Area Network) rekisteröidytään jollain SIN:illä. Tämän jälkeen valitaan yksi kolmesta PAN:in lähetysmoodista (SR4 s. 211). Aktiivinen (peruskäyttäjän vakio), jossa verkko keskustelee muiden verkkojen avoimesti, passiivinen, jossa verkko ainoastaan vastaanottaa tietoa ja piilotettu, jossa muut verkot eivät näe verkkoa ja yhteyden saavat ainoastaan ennalta määritellyt verkot. Kun poliisi seuloo väkijoukosta ongelmia heillä on lupa tarkistaa kaikkien verkkojen SIN:it. Jos poliisi huomaa piilotettuja PAN:eja, he varsin todennäköisesti kiinnostuvat kyseisestä henkilöstä.
Kun viranomaiset alkavat tarkistaa henkilöllisyyttä, he skannaavat ensin SIN:in ja siihen liitetyt luvat. Jos heillä on syytä epäillä, että henkilö ei ole kuka väittää olevansa, he saattavat kaivella SINiä tarkemmin etsien aukkoja tai epäjohdonmukaisuuksia. Laadukkaissa väärennetyissä SINeissä onkin varsin pitkälle viedyt taustainformaatiot alkaen neuvolakäynneistä ja koulutodistuksista, päättyen henkilöstä tehtyihin haastatteluihin ja Matrixista löytyviin videotallenteisiin.
Väärennettyjä SINejä luovat muutamat siihen erikoistuneet rikollisorganisaatiot. Koska vuodet ovat tuoneet hommaan melko hyvän rutiinin, on normaaliin elämään riittävistä sineistä tullut suhteellisen halpoja. Erikoisemmat tilaukset taas maksavat jo roimasti lisää. Vakiinnutettua organisaatiota rekisterikeskuksiin soluttautuneine työntekijöineen ei kannata riskeerata halvalla.
Useimmat rikollisessa maailmassa kulkevat pitävät itsellään kahta identiteettiä, joista toinen pyritään pitämään mahdollisimman puhtaana valvotuilla alueilla liikkumista varten ja toista käytetään hieman rosoisempiin hommiin. Paranoidimmat yksilöt pitävät vielä kolmatta identiteettiä valmiina sen päivän varalle, kun on aika vaihtaa maisemaa.
Alla suuntaa antava lista siitä, minkä luokan SINeillä saa mitäkin. Alemmilla SINeillä voi saada ylempien SINien tuloksia aikaiseksi, mutta sitten heitellään jo noppaa. Noppaa saatetaan myös heittää, jos virkavalta on nihkeää. Yli nelosen SINit alkavat maksaa jo aikalailla. Korkeimpia SINejä ei myydä enää ihan kenelle tahansa, vaikka rahaa olisikin.
Rajoitusluokka A - Pistoolit, kiväärit, tainnutuskranaatit
Rajoitusluokka B - Konepistoolit, rynnäkkökiväärit, sirpalekranaatit
Rajoitusluokka C - Konekiväärit, kranaattikiväärit, konetykit
1000 ¥ x rating (up to 4)
3000 ¥ x rating (up to 8)
10 000 ¥ x rating (up to 10)
100 ¥ x rating (up to 4)
300 ¥ x rating (up to 8)
1000 ¥ x rating (up to 10)
Väliaikaisen, taatusti ainoastaan päivän kestävän SIN:in hinta on 10% yllä olevasta. ID-kauppiailla on usein varsin hyvä vainu kiireen suhtee. Pakkotilanteessa olevan henkilön kannattaa varautua maksamaan ainakin 20% ylimääräistä, kovemmissa SIN:eissä enemmän.
Joihinkin paikkoihin ei kannata mennä. Toisaalla jotakuta kiinnostaa mitä maailmalla tapahtuu, mutta 'runnerit tuppaavat usein vetäytymään niihin paikkoihin joihin ei kiinnosta. Käytämme sisäisen synkronoinnin takia oheista järjestelmää.
Turvataso 0: Ketään ei kiinnosta mitä täällä tapahtuu. Ruumiita ei kärrätä pois, eikä varsinaisesti etsitäkään, ellei kyseessä sitten ole joku oikeasti kiinnostava henkilö. Edes Trauma Team ei välttämättä hae pois täältä, riippuen sopimuksesta ja tilanteesta. Hylätyt, saastuneet kaupunginosat ja autiot metrotunnelit ovat tällaisia paikkoja. Tyhmempikin tajuaa että voi käydä huonosti.
Turvataso 1: Jengit pitävät valtaa jos kukaan. Poliisi ei kiertele, eikä ulkonaliikkuminen kannata öisin, yksin eikä aseistamattomana. Joku saattaa raahata raatosi syrjemmälle mätänemään, tai sitten käyttää sitä maalitauluna. Kulkukoirat tykkäävät. Traumateam hakee, mutta tavallinen ambulanssi ei. Poliisit eivät partioi.
Turvataso 2: Jengien hallitsemaa aluetta. Täällä voi ampua sarjatulta kaikessa rauhassa, väki enemmän väistää kuin alkaa valvoa oikeutta. Poliisi kiertää joskus alueen ympäri, ja poimii kuolleet kyytiin, mutta ei tule tänne ilman erityistä syytä. Rikoksia ei selvitetä.
Turvataso 3: Täällä asuu jo ihan oikeita ihmisiä, mäkkäriduunareita ja vauraampia sosiaalipummeja. Poliisin saa soitettua paikalle ainakin teoriassa, mutta jos ilmoittaa shadowrunnerien riehuvan konetuliaseiden kanssa pihalla, vasteaika voi olla tunninkin -- mutta toisaalta pari kyberkommandoa kranaattikonekivääreillä ja elementaaleilla saattaa houkutella kyttien sijasta raskaita spinnereitä ja ilmasta maahan -ohjuksia. Joillakin alueilla asukkaat ryhmittyvät kodinturvajoukoiksi, jotka pitävät esimerkiksi jengejä loitommalla. Rikokset kirjataan pöytäkirjoihin, mutta ihan kauhean suurta tutkintaa ei järjestetä ilman erityistä syytä. Asukkaat virittelevät kameroita kadunkulmiin todisteiden keräämiseksi, mutta huonolla menestyksellä.
Turvataso 4: Hyvää aluetta, jossa SINiä on hyvä pitää päällä tai herättää poliisien mielenkiinnon. Täällä liikkuu julkisen vallan ohella myös yhtiökyttiä. Asukkaat ovat korporaatteja, jotka eivät enää tarvitse kodinturvajoukkoja. Rikoksia tutkitaan normaalisti, ja tarpeen mukaan syyllisiä etsitään myös alempien turvaluokitusten alueelta. Kadulla liikkuessasi olet lähes varmasti kamerassa, ja joku arkistoi comlinkkisi datajälkiä.
Turvataso 5: Liikekeskukset, pankkien konttorit, yhtiöiden toimistot, isot ostoskeskukset. Korporaattikytät hoitavat valvonnan, ja tarvittaessa raahaavat syylliset julkisen vallan kavereille. Aseenkantoa rajoitetaan, ihmisiä skannaillaan satunnaisesti tai systemaattisesti, ja alueelle pääseminen todennäköisesti vaatii SINin tarkistuksen. Kannattaa miettiä kahdesti lähteekö tänne shoppailemaan itse, vai laittaako jonkun toisen asialle.
Turvataso 6+: Armeijatason turvallisuus ja yhtiöiden ydinalueet. Voit olettaa että kyttäpartiolla on rutiinina mukana välineet maagisesti tuetun kyberkommandon pysäyttämiseen. Fiksu 'runneri ei mene tänne turhaan, ei edes vaikka mitään salattavaa ei olisi.
Tämä on sosiaalinen disklaimeri, jossa kiukuttelemme ikäänkuin vastaisen varalle varastoon. Ettei sanota ettei olisi sanottu.
Yksikään pelaaja ei ole pelissä kiinteän pysyvästi; tarkoitus on itseasiassa nimenomaan pitää pelaajamassa liikkeessä ja vaihtaa pelikerralla istuvia pelaajia itsetarkoituksellisesti. Toisaalta, pelinjohtouriemme aikana olemme myös huomanneet, että aina toisinaan peliporukoissa syntyy ongelmia. Joku ei diggaa pelistä oikeasti, tai pelaa taas ihan väärin tai osoittaa motivoituneisuuttaan noushowlla, teemme ei-millään-pahalla muutoksia tiimin koostumukseen. Myös pelaajilla on oikeus äänestää jaloillaan, ilman että sitä otetaan henkilökohtaisesti.
Tämä Ei Ole Demokratia. Pelinjohtajat tuottavat peliä viihteellisen visionsa mukaisesti. Jyräämme sääntöjä ja realismia tarpeen tullen ja kikkailemme kronologialla viihteellisyyden maksimoimiseksi. Koittakaa kestää; tämä ei ole todellisuussimulaatio. Vaikka henki on herkässä, pelaajat voinevat aika pitkälti luottaa siihen, että tällaisiin ylläreihin hahmot eivät kuole.
Emme sitoudu ennakkotapauksiin. Se että hakkeri onnistuu kerran tekemään ihmeellisen tempun kummallisen sääntötulkinnan takia, ja hakkeroituu Shiawasen päämajaan kuudessa sekunnissa, ei tarkoita että tämä onnistuisi välttämättä toista kertaa kun pelinjohtajat muuttavat maailmaa. Koitamme informoida muutoksista -- ihan viimeistään session aikana.
Pelinjohtajat voivat esittää näkemyksiä siitä, miltä pelaajahahmoista toisinaan tuntuu. Joskus tämä saattaa viitata maagillisteknologiseen vaikuttamiseen tai hienovaraisiin alitajuisiin impulsseihin. Esimerkiksi pelinjohtaja Markuksella on ollut tapana kommunikoida pelkoa tyyliin "tässä vaiheessa 95% kansalaisista juoksisi pakoon", jättäen hahmon reaktion tämän tiedon valossa pelaajille. Pelinjohtaja Pekka saattaa olla vähemmänkin hienovarainen.
Tämä ei ole peli hulluksi tulemisesta tai mielenterveyden järkkymisestä. Jos joku haluaa pelata siihen suuntaan, asiasta on syytä keskustella etukäteen pelinjohtajien kanssa. Lupaa odotellessanne voitte tuumia miten Conan ja James Bond pysyvät järjissään. Jos implanttien vuori ajaa hahmosi hulluksi, pelinjohtaja kyllä kommunikoi asiasta.
Ei arvota. Yritämme pitää toiminnan ripeänä ja pelin rytmin järjellisenä. Niinpä taistelumanöveeri on syytä keksiä vähän äkkiä, ja rikossuunnitelmaa ei tuumita tuntikausia vaikka hahmot niin tekevätkin. Koska pelin tarkoitus ei ole onnistua ja voittaa, pelinjohtajien eteen heittämät tilanteet eivät välttämättä ole mahdollisia -- joskus hyvää 'runneria mitataan katsomalla montako sekuntia kestää oivaltaa että lipettiin olisi lähdettävä.
Kiukuttelu ja whinetys... noniin, kyllä te tiedätte aikuiset ihmiset.