Toiminnot
Sivusto
Alla on esimerkki siitä, miten postaus tehdään. Valitse/maalaa hiirellä harmaa laatikko, jotta näet sen sisällön.
Postausesimerkki alkaa!
Jos kirjoitat mekaniikkaan liittyvää tekstiä,
se tulee tähän, ENNEN varsinaista postausta.
Huomaa, että kappaleen alkuun pitää kirjoittaa
prosenttimerkki, l (pieni L) ja prosenttimerkki.
Mainitse hahmon nimi.
Varsinainen teksti tähän. Mainitse hahmosi nimi vähintään kerran joka kappaleessa, niin ettei ole epäselvää, kenen toimia kappaleessa selitetään. Kirjoita postaukset sivun loppuun, tai jos hahmon tekoset sopivat paljon paremmin postausten väliin, sinnekin saa kirjoittaa. Korjatkaa typoja!
Postausesimerkki loppuu!
PJ: Veltzeh
Pelaajat: FranKc, Gomis, Jacen, Rei, Shade
Hahmot: Pulsu, Ulric Fenrir, Drugh, Lorgara Silverstream, Eleine Sharak
Klikkaa tästä päästäksesi sivun loppuun.
Alla olevasta listasta pääset eri osioiden alkuun.
Alustus
Temppeli
Temppelin eteinen
Meditaatiohuone
Kappeli
Kirjasto
Puutarha
Ruokasali
Puuhastelua
Koradan suudelma
Käärme puutarhassa
Rukoushetki kappelissa
Rukoushetken jälkeen
Varasto
Keittiö
Wei ja Liso
Ruumiinkanto
Tiennäyttäjien järjestö voitti Rubiinifeeniksin turnajaisista pääsyn tianilaistaikuri Hao Jinin aarteisiin. Dekamviraatti tiesi tarkalleen, minkä esineen he sieltä halusivat: nuhjuisen ja likaisen seinävaatteen. Tämä seinävaate on kuitenkin enemmän, kuin miltä se näyttää. Se on tie toiseen ulottuvuuteen, jonne Hao Jin varastoi suurimmat esineensä. Sieltä löytyy kokonaisia rakennuksia, taistelukenttiä ja muinaisten sivilisaatioiden raunioita. Järjestö on nyt järjestelmällisesti tutkimassa tätä lisäulottuvuutta.
Aram ZeySyvällä Absalomin Suurloosin alla Loitsumestari Aram Zey katselee seinävaatetta, jonka ympärillä on telineitä ja tikapuita. Tutkijoita ja loitsijoita vilisee sen ympärillä analysoiden sen kummia kuvioita ja vaihtamassa viimeisimpiä löytöjään.
Zey hiljentää huoneen sormiensa napsautuksella ja puhuu nopeasti: "Tianjingin aasimar-valtiossa on kourallinen Koradan temppeleitä. Korada on taivaallinen anteeksiannon ja ennaltanäön herra. Järjestöämme kiinnostaa tutkia näitä pyhiä alueita, mutta Tianjingin aasimar-opetuslapset ovat vastahakoisia luovuttamaan uskonsa salaisuuksia. Onneksemme vuosisatoja sitten Tianjingin vartijaneuvosto lahjoitti Hao Jinille yhden tällaisen temppelin, joka tunnetaan Ylimaallisen valistuksen temppelinä. Se on säilötty seinävaatteen museoulottuvuuteen. Tarvitsemme koulutettuja tutkijoita kartoittamaan tämän hylätyn temppelin alueen."
Hän kääntyy katsomaan taakseen kokoontunutta ryhmää ja jatkaa: "Teidät siirretään seinävaatteen läpi Ylimaallisen valistuksen temppelin luo pienen tarvikevaraston kera. Tarvitsemme täydellisen raportin temppelistä ja erityisesti neljästä siellä sijaitsevasta huoneesta ja niiden sisällöstä. Ensimmäinen kohde on temppelin meditaatiohuone, josta pitäisi löytyä tietoa meditaatiotekniikoista – merkitkää tekniikat ja mediaation vaikutukset muistiin. Toinen kohde on kirjasto, jonka teoksista teidän on kirjoitettava kattava katalogi. Kolmas kohde on temppelin puutarha, jonka tarkka asettelu teidän on piirrettävä. Neljäs kohde on temppelin krypta. Siellä teidän on tehtävä hankausjäljennöksiä kaikkien sarkofagien kaiverruksista."
Hän tuijottaa jokaista ryhmäläistä terävästi pari sekuntia. "Teillä on tunti aikaa valmistautua. Kysyttävää?"
"Nimi oli Drugh", ryhmän puoliörkki avaa suutaan. "Onko tarvikkeissa kaikki mitä tarvitaan hankausjäljennöksiin, piirroksiin ja muihin merkintöihin? Tää kun on yhen rakennuksen koluaminen, niin ei varmaan hevosta kannata mukaan ottaa?" hän vielä kyselee ääneen. Yllättävää kyllä tämä puoliörkki vaikuttaa lajitovereihinsa nähden miellyttävämmältä, vaikka hänellä aika pelottavat kasvot ovatkin.
"On, ja ei", vastaa Zey jaarittelematta.
Nuori nainen kohottaa arasti kätensä ja pikaisen ja hermostuneen kurkun selvityksen jälkeen kysyy: "Minun nimeni on Eleine, ja haluaisin kysyä, että onko... onko teillä minkäänlaista tietoa, mikä meitä temppelissä odottaa? Tarkoitan, tiedetäänkö näistä temppeleistä mitään? Onko teillä käsitystä sen koosta, tarvitsemmeko ruokaa päiviksi vai viikoiksi? Entä paluu, miten se tapahtuu? Pitääkö meidän olla tiettyyn aikaan takaisin seinävaatteen luona toisella puolella vai jääkö portti pysyvästi auki...? Anteeksi tietämättömyyteni, tämä on vasta toinen komennukseni, tiedän hyvin vähän näin edistyneestä taikuudesta." Puheenvuoron aikana naisen poskiin ilmestyneet punaiset täplät vähitellen tummentuvat, lukuunottamatta vaaleita arpia, vaikka katse pysyykin vakaasti Aram Zeyssä.
Zey tuijottaa Eleineä ja selitää nopeaan tahtiin: "Temppeli on hylätty, paitsi jos sinne on eksynyt jotain onnenonkijoita. Koradan temppelit ovat yleensä suuren asuinrakennuksen kokoisia, ja niissä voi olla muita huoneita neljän jo mainitsemani lisäksi. Tarvikepaketissa on elintarvikkeita kahdeksi viikoksi. Tulkaa hakemaan lisää, jos se loppuu. Mitä seinävaatteeseen tulee, te kosketatte tuota pistettä tuolla..." Zey taikoo ja valaisee pienen pisteen seinävaatteessa. "...Sanotte komentosanan ja ilmestytte temppelin lähistölle. Paikassa, jossa ilmestyitte, on valopallo, jonka vain te voitte nähdä. Jokaiselle on oma. Kun kosketatte palloa, palaatte takaisin seinävaatteen läpi."
Aram Zeyn puhuessa Pulsu raapii hikistä niskaansa ja miettii, josko aivojen sopukoista löytyisi käyttökelpoista tietoa tehtävään liittyen. Hän tietää, että Lung Wan keisarikunta ei valloittanut Tianjingia, vaan suojeli sitä, joten filosofia ja taiteet saivat kukoistaa aasimar-valtiossa. Vuosisatoja sitten Hao Jin teki Tianjingin vartijaneuvostolle suuren palveluksen, ja neuvosto päätti siitä hyvästä lahjoittaa hänelle Ylimaallisen valistuksen temppelin. Koradasta Pulsu ei ole koskaan kuullutkaan. Pulsu lukee ulkomuistista ääneen omasta mielestään kattavaa tietopakettiaan ylpeänä kaikille jotka jaksavat kuunnella. Jos yleisöä ei ole, Pulsu ottaa kohteekseen lähimmän Tienlöytäjän.
Samaan aikaan jostain tutkijoiden seasta vaeltelee omaan tahtiinsa vihreäsilmäinen ja kalpea haltianainen, joka katselee ajoittain seinävaatetta, vilkaisee silloin tällöin seikkailijatovereitaan katsomatta kuitenkaan heitä silmiin, ja pysähtyy lopulta muiden lähettyville pohtimaan, tietäisikö hän mitään tehtävässä potentiaalisesti hyödyllistä. Hän joutuu toteamaan, että tietää vain miten seinävaate toimii.
Koiranaamainen aasimar-mies, Ulric, on kuunnellut Aram Zeyn puhetta intensiivisesti. Hän ei oikein itse tiedä etukäteen mitään tällaisista tianilaisista tasku-ulottuvuustemppeleistä, mutta kuulostaa siltä, että järjestelyjen tulisi olla kunnossa, toivottavasti. Ulric toivoo, että muut kyselisivät mahdollisesti vielä jotain muita asioita ennen kuin lähdetään liikkeelle. Hän ei itse oikein kehtaisi jutella Aram Zeyn kanssa puhevikoineen.
Ulric tietää, että Korada on hyvä jumala, joka on omistautunut rauhalle ja mietiskelylle. Korada viettää aikansa Unilootuksessa Nirvana-nimisellä maailmantasolla, jossa hän meditoi, tasapainottelee olevaisuuden palloja ja juttelee muiden valaistuneiden olentojen kanssa. Koradan uskolliset palvojat ovat oppineita ja mystikkoja, jotka ovat pasifisteja. Meditoidessaan he pyörittelevät lasikuulia käsissään. Harjaantuneet pyörittävät kolmea kummassakin kädessään.
Eleine nyökkää Aram Zeyn vastaukselle ja vilkuilee kädet puuskaan laittaen seikkailijatovereitaan. "Haluaakohan joku kysyä vielä jotain?" hän ajattelee.
Lorgara esittää vielä kysymyksen Aramille oudon monotonisella äänellään. "Jos temppelissä on jotain, joka vastustaa toimiamme siellä, olisiko meidän hyvä olettaa, että diplomaattinen lähestymistapa olisi oikea tapa aloittaa kanssakäyminen? Olisi ikävää, jos toimintamme aiheuttaisivat ongelmia järjestön suhteissa Tianjingin kanssa."
"On erittäin epätodennäköistä, että siellä olisi Tianjingin asukkaita tai agentteja. Jos löydätte ötököitä, tappakaa. Jos siellä jostain syytä on älyllisiä olentoja, kysykää heiltä Koradan uskosta, vaikka en jaksakaan uskoa, että kukaan siellä oleva siitä mitään tietäisi." Zey näyttää jo aika kärsimättömältä.
Aistien Loitsumestarin yhä kasvavan kärsimättömyyden, Eleine vilkaisee vielä kertaalleen tovereitaan. Koirankasvoinen aasimar vaikuttaa olevan syvissä ajatuksissa, kun taas puolhaltia käy läpi hämmentävän yksityiskohtaista monologiaan Tianjingin historiasta. Puoliörkin ilmettä Eleine puolestaan ei osaa tulkita erityisen hyvin, lähinnä kulmahampaiden vuoksi. Outo haltia vaikuttaa kysymyksensä jälkeen vaipuneen takaisin stoalaiseen tyyneyteensä. Olkiaan kohauttaen Eleine karauttaa jälleen kurkkuaan ja virkkoo: "Noh, uskoisin tehtävänannon nyt olevan niin selvä kuin se olla voi. Minun täytyy lähteä pakkaamaan varusteitani. Ja tunnin päästä,siis?"
"Minun pitää tarkistaa, että ratsulla on hyvät oltavat poissa ollessamme ja siirtää tavaroita pois satulalaukuista. Eli näemme täällä sitten tunnin päästä", Drugh sanoo.
Eleine nyökkää Drughille, kääntyy ja lähtee ripeästi harppomaan kohti ylösvieviä portaita katse maahan luotuna.
Ulric nyökkäilee muulle porukalle ja lähtee omalla tahollaan valmistautumaan tulevaan seikkailuun.
Hetken toljotettuaan tyhjyyteen, Pulsu pyyhkäisee hikeä kalpealta naamaltaan, sukii hiuksia paljaahkon päälakensa peitoksi ja lähtee pakkaamaan tavaroitaan. Astuttuaan ovesta Pulsu muistaa, että hänellä on jo repussa kaikki mitä hän omistaa ja istahtaa ovenpieleen torkkumaan. "Kai ne sit sanoo kun tarvitsee lähteä", lausahtaa hän puoliääneen.
Tunnin kuluttua ryhmä kokoontuu jälleen seinävaatteen eteen. Aram Zey kiipeää telineelle ja yksi kerrallaan ohjeistaa seikkailijoita koskemaan pientä pistettä seinävaatteessa ja lausumaan komentosanan, jolloin he katoavat.
Tiennäyttäjät löytävät itsensä puiden ympäröimänä loivasta rinteestä. Ylempänä puiden välistä näkyy jotain valkoista.
Ylimaallisen valistuksen temppeli sijaitsee metsittyneen kukkulan laella. Rakennus on leveä ja tyylikäs. Sen valkoiset marmoriseinät on kaiverrettu niin, että niissä ei ole yhtäkään terävää kulmaa. Vaikka pinnat näyttävät hyvin puhdistetuilta, marmorin pinnassa on siellä täällä mustia homeläiskiä. Temppelin sisäpihalle suurten puisten pariovien eteen vie pieni sorapolku. Oviin on kaiverrettu kuva avoimesta lootuksenkukasta, jonka sisällä on neljä palloa.
"Mielenkiintoista. En ole ennen nähnyt vastaavanlaista arkkitehtuuria. Lähestymmekö?" On vaikeaa päätellä, miten Lorgara on edes havainnoinut edessä siintävää temppeliä, sillä hän tuntuu tuijottelevan jonnekin rinnettä alas. Hän ottaa pari askelta ja pysähtyy sitten töksähtäen. "Ai niin, missä ovat käytöstapani? Nimeni on Lorgara Hopeapuro. Olen Terätornin haltia ja koulutukseltani magus ja kilpimestari." Haltian toinen käsi lepää miekan kahvalla, tosin suhteellisen rennosti, samalla kun toinen säestää puhetta polveilevilla liikkeillä.
"Tota... Mä oon Ralph McLrchanch... Melkein kaikki sanoo Pulsuksi." Hipaisee tässä kohtaa rehottavia pulisonkejaan. "Ööö... Mä yritin opiskella aika pitkään mut ei siitä sillai tullu mitään. Faijalla meni hihat ku olin yli 30 vuotta ollu sen piikkiin eri kouluissa niin totesi että kokeilepa pärjätä loput tästä vuosisadasta omillasi. Anto se rahat vielä apteekin perustamiseen, mut se palo sit jotenki oudosti tos viime vuonna. Jäi joku korkki auki visiin... Poluttajiin liityin et vois vähän jatkaa opiskelua vaikka täs joutuuki välillä tekemään jotain näit oudompia hommia. Tää mesta näyttää ihan lupaavalta tutkimuskohteelta, eikö teistäki?" Pulsu ei osaa sanoa, onko arkkitehtuuri Koradalle tyypillinen.
Eleine: Perception +5. Medium loadista light loadiin.
Lorgaran ja Pulsun puheenvuorojen aikana Eleine on touhunnut maahan laskemansa repun parissa. Juuri Pulsun päättäessä kysymyksensä, epämääräisesti selkäreppuun kiinni viritetty makuupussi viimein irtoaa. Valitettavasti ilmeisesti samaan epämääräiseen kiinnitykseen kuulunut juomapullo luiskahtaa myös irti, onnistuen osumaan maasta esiin pistävään juureen ilkeänkuuloisen äänen säestyksellä. Eleinen huulilta ryöpsähtää virta kirouksia infernaaliksi. Hän kumartuu poimimaan lasipulloa vaurioita arvioidakseen, pysähtyen äkkinäisesti kesken liikkeen tajutessaan taustakeskustelun laantuneen. Kääntyessään vilkaisemaan hän säpsähtää pystyyn ja hänen kasvonsa tummenevat tiilenpunaisiksi."Krhm... Joo, kyllä... hyvin kiihottavalta tylsimysko... tarkoitan, tutkimuskohteelta. Kiinnostavalta! Kyllä!" Änkyttäessään Eleine samanaikaisesti pyörittelee nyt halkeamin koristettua juomapulloaan käsissään hyvin villisti, katseen singahdellessa sinne tänne. Äkkiä pullon sisältä solahtaa maahan ohut puinen sauva, jonka Eleine nappaa kiinni samanmoisella hurjuudella, millä hukkuva tarttuu kelluvaan tukkiin.
"Aa, katsokaa! TullessanihakemastatavaroitanitörmäsinvanhaanDesnanpappiinajahänantoitämänminulle. Sanoiettäolensentarpeessa.Sauvan,tarkoitan. Tai siis... Vaikkaenminätiedä, enosaataikoa. Taimitään. Mutta. Papa-parannussauvaksihäntätäsanoi". Eleine vetää henkeä. "Osaako...osaako joku teistä sattumalta käyttää tätä?" Eleine ojentaa sauvaa pitelevän kätensä suoraksi eteensä, vältellen katsomasta muihin. Jostain syystä sauva näyttää itsepäisesti väpättävän hieman, huolimatta Eleinen yrityksistä naulita sauva ja ennen kaikkea sauvaa pitelevä käsi vakaiksi tuimalla katseellaan. Kun joku ottaa sauvan, Eleine mutisee jotain epämääräistä katsekontaktia vältellen ja siirtää sen jälkeen makuupussinsa ja juomapullonsa hyyyvin hiljaisesti Aram Zeyn toimittamien tarvikkeiden lähistölle, vetää nyt huomattavasti tyhjemmän reppunsa takaisin selkään ja katselee sitten ympärilleen syrjäkarein.
Ulric katselee Eleinen touhuja myötätuntoisella harmilla, mutta on ihan eri asia, kuinka joku tulkitsee Ulricin kasvojen ilmeitä. "...Mhnuh nhimhni onth Ulrrich Fhenrrrir", Ulric esittäytyy muille, ja toivoo todella, että joku ymmärtäisi. Miestä turhauttaa oma örinänsä, ja hän kurottaa povitaskustaan pienen lapun, jossa on selkeästi esittäytymisteksti, ihan valmiiksi kirjoitettu. "Olen Ulric Fenrir. Osaan taikoa ja tiedän jonkin verran eri jumalista ja olemassaolon tasoista", lapussa lukee. Esittelyjensä päätteeksi Ulric ottaa vastaan Eleinen sauvan. Hän ainakin osaa käyttää sitä. Ulric näyttää keskittyvän kovasti, ja puhuu sitten taas koko porukalle, hitaasti, ilmeisesti haluten saada asiansa selkeästi ulos. "Minnäh... Thhiedn... Khorradhastha. Thän onn thyvä hjumala."
Eleine katselee Ulricin vaikeanoloista puhumista vakavan näköisenä, pää kallellaan. Nyt hän ymmärtää, miksi aasimar oli niin kovin hiljainen Aram Zeyn läsnäollessa. Koradan mainitseminen palauttaa Eleinen mieleen muistumia Loitsumestarin tehtävänannosta, ja hän kääntyy jälleen tarvikkeiden puoleen, penkoen esiin tehtävässä tarvittavat muistiinpanovälineet. Tämän jälkeen hän käännähtää jälleen katsomaan aasimar-miestä, miettien aikooko tämä vielä kertoa lisää Koradasta. Ulric kuitenkin vaikuttaa sanoneen sillä hetkellä omasta mielestään riittävästi, ja seurueen puoliörkki avaa suunsa:
"Mun nimi on Drugh, kuten jo ennen lähtöä sanoin. Olen kotoisin Belkzenistä, mutta osittain kaupungin kasvatti. Miekka pysyy kädessä ja se varmaan siitä", Drugh sanoo irvistäen ilkeän näköisesti ja katsellen temppeliä. "No ei kai tässä kummempaa. Varusteet kantoon ja temppelille. Vastassa saattaa olla odottamattomia yllätyksiä, joten olkaa tarkkana", hän huomauttaa muille.
Kukaan ei näe temppelissä tai sen ympärillä mitään sen erityisempää. Metsästä kuuluu lintujen ääniä.
"Jaetaanko nämä kirjoitusvälineet tasan kaikkien kesken, jotta...öhm, emme joudu vaikeaan tilanteeseen, jos juuri kirjurille ja hänen tavaroilleen sattuisi... krhm, onnettomuus?" Eleine kysyy, vaikuttaen kohdistavan kysymyksensä yhtä aikaa kaikille ja ei kenellekään.
"Koska emme tiedä mitä temppelissä on, niin meidän kannattaa varautua myös viettämään yöitä temppelin ulkopuolella. Tosin toivottavasti löydämme temppelistä suojaisen ja hyvin puolustettavan tilan, Drugh sanoo ja jatkaa: "Parasta olisi, että tällä ei olisi mitään uhkia, mutta se tuntuisi liian hyvältä ajatukselta ollakseen totta."
Pikaisen tavaroiden jaon jälkeen seurue lähtee kohti temppeliä. Noin neljänkymmenen metrin varovaisen kävelyn jälkeen he pääsevät pienelle sisäpihalle. Siellä he huomaavat, että nurkkien takana on vielä kaksi ovea lisää. Ne eivät ole koristeltuja, vaan vaikuttavat aivan tavallisilta puuovilta. Katon reuna on parinkymmenen jalan korkeudessa.
"Drugh, mitä arvelet, kannattaako meidän selvittää, onko temppeliin vielä muita sisäänkäyntejä?" Eleine kysyy ujosti, pitäen äänensä tavallistakin hiljaisempana. "Voisin ehkä kiertää temppelin ulkopuolen. Toisaalta", naisen ilme muuttuu epävarmemmaksi, "en tiedä, tehdäänkö temppeleihin yleensä takaovia... Joka tapauksessa", hän kiirehtii jatkamaan, "mistä tahansa ovesta sitten menemmekään sisään, voin tutkia oven ansojen varalta. Minulla on niiden purkamisesta jonkin verran kokemusta". Viimeisen lauseen kohdalla Eleine vaikuttaa olevan erityisen kiinnostunut kenkiensä kärjistä. "Tosin", hän vielä lisää takellellen ja nostaen katseensa, "en pidä luultavana, että hyvän jumalan temppelin ulko-ovet olisivat erityisen raskaasti ansoitetut."
"Ehkä ennaltanäön jumala tiesi että tämä jäisi tyhjilleen tai sitten kun se lahjoitettiin haluttiin estää ulkopuolisten sisäänpääsy. Eli kyllä täällä ansoja voi olla. Ei kai tämä muinoin tyhjä ollut, joten temppelissä asuneet ovat voineet opastaa tulijoita ja avoinna ollessaan de-activoida ansat. Eivät hyvät jumalat aina ole tyhmiä jumalia", Durgh sanoo mielipiteensä. "Mutta nyt oleellista on se että onko täällä jälkiä käytöstä?" hän lisää hetken kuluttua ja auttaa muita etsimään jälkiä.
Koska kukaan muu ei etsi jälkiä, Drugh tekee sen itse. Hän ei tosin löydä mitään. Sisäpihalle johtaa jonkinlainen poluntapainen etelästä.
"Jos ennaltanäön jumala tiesi, että temppeli hylättäisiin, eikö hän silloin olisi myös tiennyt, että saavumme tänne jonain päivänä..." Lorgaran ääni on hieman kiusotteleva, mutta hänen ilmeensä ei värähdäkään. Haltia laskee reppunsa lattialle ja kohentaa hieman kilpensä remmejä ennen kuin alkaa tutkia aluetta niin paljaalla silmällä kuin maagisinkin keinoin. "Ai niin, Ulric – minullakin on parannussauva mukanani, jota en itse kykene käyttämään. Haluaisitko mieluummin, että pidän sen itselläni, vai annanko sen sinulle?"
Lorgara keilaa temppeliä ja sisäpihaa hetken, mutta ei aisti mitään maagista eikä löydä mitään epäilyttävää.
Ulric nyökkää Drughin ja Lorgaran kommenteille. "Anthoja voi hyvin owlla."
"Voinn otthaa then", Ulric toteaa Lorgaralle ja ottaa haltianaisenkin sauvan kannettavakseen. Nyt roikkuu mukana kolme parannussauvaa, parasta muistaa mikä on oma, mikä Eleinen ja mikä Lorgaran.
Mies ei nyt muuta keskustele, mutta ottaa valmiiksi selästään roikkumasta tähtiveitsen käteensä, siltä varalta, että temppeli ei olisikaan ihan niin autio kuin miltä se näyttää.
Ulric ei löydä mitään.
"Ehkä hän tiesi että me pääsisimme ansojen ohi, mutta muut eivät", Drugh toteaa Lorgaralle väläyttäen hymyssään teräviä kulmahampaitaan. "No me emme ole selvännäkijöitä, joten parempi varautua tulevaan."
"Taidatte olla oikeassa", Eleine sanoo puoliksi itsekseen, otsan vetäytyessä mietteliäisiin ryppyihin. "Papisto voi olla toisinaan yllättävän kekseliästä..." Arven jo ennestään ylöspäin kiskoma suupieli kaartuu entisestään Eleinen ilmeen muuttuessa pilkan ja ilkikurin taistelutantereeksi hänen lisätessään: "Ehkä he toteuttavat kaavamaisen hierarkiansa rajoittamaa luovuuttaan näillä alueilla. Muistan eräänkin kerran, kun Osirionissa - " Äkkiä suu kuitenkin napsahtaa kiinni ja hupun verhoama pää käännähtää takaisin temppelin seinää kohti Eleinen kiinnostuessa valtavasti sangen yhdentekevän näköisestä homeläikästä.
Pulsu on uppoutunut ajatuksiinsa, mutta havahtuu tokaisemaan. "Joo kyllä mäkin tommosta tikkua osaan käyttää. Tullu opittua kaikenmoista tässä. Miksi temppeliin rakennettaisiin takaovi? Eikö ne hölmöt ku tänne kulkee palvomaan tuo etuovesta kolehtirahansa tai jotain? Ja miksi teillä on aseet melkein esillä? Tämä paikka on aivan selvästi hylätty. Painellan nyt vain sisään, jotta päästään takaisinkin. En välitä jäädä tänne yöpymään. Unen tarve on jotain, mitä en olisi halunnut periä äitini puolelta." Pulsu on lähinnä kärsimätön, ei uhkarohkea ja jää odottamaan, josko joku muu menisi avaamaan ovea.
"Malttia, Pulsu!" Eleine tokaisee matalalla äänellä, ehkä terävämmin kuin oli tarkoittanut, kääntäen kasvonsa kohti Pulsua, poispäin seinästä. Sitten hän puree huultaan, punastuu vienosti ja katsoo maahan. "Eräs... eräs vanha mies sanoi minulle kerran:" hän mutisee epävarmasti, liikkuen samalla kohti isointa ovea ja vältellen Pulsun katsetta, "kärsimättömyydellä voit päästä pitkälle, mutta harkinta voi viedä sinut minne vain..." Päästyään ovelle Eleine kumartuu tutkimaan sitä erityisen tarkasti, toivoen siten voivansa ainakin viivyttää puolhaltian mahdollista ryntäystä.
Ovessa ei ole ansoja. Se ei ole edes lukossa.
Hetken seurattuaan Eleinen touhuja Pulsu työntää sormen nenäänsä ja miettii, onko ylipäätään mahdollista että tasku-ulottuvuuteen pääsisi livahtamaan ilman suurloosin nuhjuista ryijyä. Pulsu muistaa jonkun sanoneen, että parista muusta seinävaateulottuvuuden paikasta on löytynyt muutama yllättävä olento, mutta hän ei muista kuulleensa miten ne ovat sinne päätyneet.
Tutkimuksensa jälkeen Eleine suoristautuu ja kääntyy katsomaan muita piha-aluetta tutkivia tovereitaan (lukuunottamatta Pulsua, joka naputtaa jalallaan kärsimättömästi lattiaa). "Tässä ovessa ei ainakaan vaikuta olevan ansoja... Se ei ole itse asiassa edes lukossa", hän sanoo hämmentyneesti, kuulostaen samalla hieman nyreältä, aivan kuin lukitsematon ja ansoittamaton ovi olisi jonkinlainen loukkaus. "Löysikö kukaan muu mitään? Mennäänkö sisään?"
Muut ovat kuitenkin uppoutuneet omiin toimiinsa, jättäen Eleinen kahden mieltä kutkuttavan uteliaisuuden kanssa. Kiusaus on ylivoimainen ja naistiefling ojentaa kätensä, raottaa pääovea varovaisesti ja kuikuilee sisään, yrittäen muodostaa näkemystä oven takana olevasta tilasta ja samanaikaisesti pysytellä huomaamattomissa mahdollisilta temppelin sisäpuolisilta ötököiltä.
Ovi avautuu helposti ja Eleine löytää niiden takaa suuren eteisen. Eteisen lattiaan on kaiverrettu spiraali ja kolme ympyrää. Kuviot ovat hyvin kuluneita ja haaleita. Vastapäätä pariovia on toiset pariovet, ja vasemmalla on yksittäisovi. Huone vaikuttaa hiljaiselta.
Eleine katselee kuvioita epäluuloisesti. "Toivoisinpa totisesti ymmärtäväni jotain magiasta, <voi Piru>", hän puuskahtaa itsekseen, mutisten loppuun kirouksen infernaaliksi. "Toisaalta, kuviointi saattaa olla pelkästään koristelua", hän ajattelee sitten. "Hmmm..." Eleine kääntyy takaisin pihan puolelle ja muille viittoillen sanoo, yrittäen pitää äänensä voluumin aisoissa: "Hei, Pulsu, Lorgara tai Ulric, mitä mieltä olette tästä kuvioinnista? Mahtaako... mahtaako huoneeseen meno olla turvallista?" Eleine lopettaa epävarmasti. Sitten hän kääntyy taas katselemaan huonetta, yrittäen erottaa, onko pääovien läheisiin kohtiin lattiassa mahdollisesti kaiverrettu riimuja tahi tehty muita, tavallisempia ansoja tunkeilijoiden estämiseksi.
Muistettuaan, että tasku-ulottuvuuksista on ennenkin löytynyt ikäviä yllätyksiä, Pulsu tiirailee sisälle oviaukosta. "HAALOO! Onko täällä ketään? Viekää meidät salaisuuksienne luo!" Jos vastausta ei kuulu tai kukaan ei estele, karjuu Pulsu vastaavan tervehdyksen jokaisella osaamallaan kielellä.
Pulsun vieressä lattiaa tutkiskellen seissyt pahaa-aavistamaton Eleina säpsähtää melkoisesti Pulsun äkkiä karjaistessa tervehdyksensä. Kuullessaan alkemistin pysähtyvän vain vetämään henkeä ensimmäisen huudon jälkeen, tajuaa tiefling kauhukseen, että vuorossa on kohdakkoin seuraava ohjelmanumero - mahdollisesti myös encore. Refleksinomaisesti Eleinen koura singahtaa Pulsun suun eteen naisen alkaessa vihaisesti sihisten kuiskutella, aloittaen kiivastuksissaan infernaaliksi: "<Jumalauta, jätkä!>... Et taida olla ihan viisas?! Etkö tajua, että tämä on rauhalle, hiljaisuudelle ja meditaatiolle omistettu temppeli? Haluatko niskoillesi Koradanin vihat?! Olen kuullut tarinoita monesti pysyvästi äänensä menettäneestä heidän reuhattuaan Hänen temppelissään. Nyt, pidä äänesi hillittynä ja rukoile, ettei Koradan vielä kuullut tuota!" Terävät hampaat vain vilkkuvat ja silmien iirikset ovat muuttuneet poskiakin punaisemmiksi.
Drugh seuraa keskustelua painaen mieleensä neuvon hiljaisuudesta. "Enpä olisi tuotakaan tiennyt", hän puhelee hiljaa itsekseen.
Pulsu lakkaa huutamasta ja vastustaa luontaista kiusausta purra Eleinen kättä. Ryhtyy tarkastelemaan lattian kuvioita.
Koska Pulsu vaikuttaa ainakin tällä kertaa hiljentyvän, Eleine ottaa kätensä pois ja kääntää jälleen huomionsa lattiaan, tuhisten hyvin ärtyneen kuuloisena ja mulkoillen Pulsua sivukarein.
Ulric katselee Eleinen ja Pulsun touhuja hiukan vaivaantunut hymy kasvoillaan, mutta pysyy itse hiljaa. "Hehän ovat... Aika... Eloisia kavereita", mies miettii itsekseen, ja tarkastelee lattian kuvioita suurella mielenkiinnolla, niin hyvin kun nyt oviaukosta muiden ohi näkee. Hän epäilee, että kaiverruksilla saattaa olla jokin uskonnollinen merkitys, mutta ei tiedä mikä.
Lorgara jättää muut täysin huomiotta siirtyessään tutkimaan ympyröitä, ojentaen kätensä tutkiakseen kuviot magian varalta ennen kuin siirtyy muuhun huoneeseen. Hän aistii, että kuviossa on jokin heikko maaginen efekti, mutta ei saa vielä mitään selville.
Drugh seuraa muita huoneeseen. Koska hänen tietämyksensä näistä asioista on olematonta, niin hän tyytyy pysymään lähistöllä kilpi kädessä ja toinen käsi huotrassa olevan miekan kahvalla.
Parinkymmenen sekunnin päästä Pulsun ensimmäisestä huudosta peräti kolme olentoa yllättää ryhmän. Kaksi heistä, ihminen ja aasimar, tulevat luoteisesta käytävästä, ja kolmas - ihminen - koillisesta käytävästä. He näyttävät hämmentyneiltä. Vain aasimar on panssarissa ja aseistettu, joskin hänen aseensa ei ole esillä.
"Ooh! Vieraita!" huudahtaa aasimarin kanssa tullut henkilö, mustatukkainen tianilaisnainen. Sekä hänellä että koilliskäytävän miehellä on yllään yksinkertaiset valkeat tunikat, joiden hihoihin ja helmoihin on ommeltu pieniä kelloja.
Ulric on ollut melko keskittynyt lattian ihailuun ja säpsähtää, kun paikalle rynnii yhtäkkiä porukkaa. Nämä tyypit eivät kuitenkaan ainakaan vielä vaikuta millään tapaa vihamielisiltä. Ulric nostaa kätensä ja vilkuttaa tervehdykseksi ihmisille ja aasimar-toverilleen.
Eleine: Sense Motive +1 saapuneiden puheisiin, jos suutansa avaavat.
Ulricin lailla myös Eleine on tutkiskellut lattiaa ja havahtuu kuuntelemaan lähestyvän panssarin kalinaa vasta aavistuksen ennen kuin aasimar ilmestyy luoteisesta käytävästä. Hän laittaa kädet puuskaan ja pälyilee tulijoita, punniten Aram Zeyn arvion luotettavuutta temppelin asutuksesta...Vaikka tulijat näyttävätkin hämmentyneiltä, Eleine ei ole vielä aivan valmis luottamaan heihin. Tämänkaltaiset tilanteet eivät kuitenkaan ole Eleinen vahvinta osaamista, joten hän jää pääoven suuhun seisomaan ja tarkkailemaan tapahtumia.
Koska tilanne vaikuttaa rauhanomaiselta, niin Drugh irrottaa otteensa miekan kahvasta. "Tervehdys. Olemme matkaajia rauhanomaisin aikein. Nimeni on Drugh ja tässä on matkakumppanini. Keitä te olette?" hän kysyy commoniksi.
Nainen tulee lähemmäs ja kumartaa. "Hyvää päivää. Minä olen Di Duang, tässä on Arken ja hän on Zhuang", hän esittelee itsensä ja muut. "Yksinkertaisesti sanottuna me olemme Koradan palvojia." Hän hymyilee hieman ja jatkaa: "Haluaisitteko kenties jäädä tänne joksikin aikaa ja tutustua temppeliimme ja uskoomme? Täällä käy vieraita kovin harvoin!"
Arkeniksi esitelty aasimar ilmeisesti toteaa, että vaaraa ei ole, joten hän yskähtää ja poistuu ellei joku yritä häntä estää.
Eleinen mielestä nainen ei yritä salailla mitään, eikä aasimarkaan vaikuta oikeastaan epäystävälliseltä. Varsinkin aasimarin poistuminen paikalta on omiaan hälventämään Eleinen epäluuloja. Hän hymyilee kaksikolle ujosti. Muutama kysymys pyörii kielen päällä, mutta naistiefling arvelee tilaisuutensa niiden kysymiseen vielä tulevan. Hän vilkuilee tovereitaan, vaikuttavatko nämä kiinnostuneilta hyväksymään tarjouksen? Jos muut ovat myöntyväisiä, Eleinekin on. Eleine yrittää kuitenkin pitää tikarit rannesuojissaan näkymättömissä. Kyse ei ole niinkään epäluulosta kuin rutinoituneesta tavasta kohdatessa ei-Tienlöytäjiä.
Di Duang ja Zhuang eivät huomaa Eleinen tikareita, joskin he eivät erityisemmin tunnu välittävän ryhmän muistakaan esillä olevista aseista.
Ulric pyrkii hymyilemään mahdollisimman ystävällisesti. "The olithi mukauaa. Haluaithimme mielellämme nähddä tentpliänne lähnthää, the vaiktthaa hyvin khauniiltha", Ulric juttelee.
Pulsu ja Eleine huomaavat, että Di Duangilta puuttuu vasemmasta kädestään kaksi sormea ja Zhuangilta yksi.
Di Duang on hieman hämmentynyt Ulricin puheesta. "Öh, anteeksi?" hän kysyy hieman nolostuneena.
"Krhm...Hän sanoo: 'Se olisi mukavaa. Haluaisimme mielemmämme nähdä temppeliänne lähempää, se vaikuttaa hyvin kauniilta'", Eleine tulkkaa oven lähistöltä, pääasiassa katse naulittuna lattiaan. Puuttuvat sormet herättävät Eleinessä epämääräistä hämmennystä, sillä temppeli ei vaikuta ympäristöltä, jossa sormet tyypillisesti katkeilevat - varsinkin, kun sormia puuttuu molemmilta. "Mutta ehkä heidän menneisyydessään on sille luonnollinen selitys", hän ajattelee. Nyt Eleine ei uskalla asiasta kysyä, tiedä vaikka se loukkaisi jotenkin heidän emäntäänsä. Pelkkä ajatuskin siitä häpeästä ja muiden tuijotuksesta saa aikaan puistatuksia...
Ulric heittää lempeän hymyn Eleinen suuntaan, kun tyttö tulkkaa Di Duangille. Eleinehän on oikein mukava tyttö.
Äkkiä lattialla oleva kuvio hohtaa hieman ja siitä irtoaa pieni valopallo, joka leijailee hitaasti ylös.
Valopallon nähdessään Ulric astahtaa - vihdoin - kiinnostuneena sisään huoneeseen. Oikein kiehtova valopallo!
Eleine puolestaan säpsähtää yllättyneesti, ja tokaisee "Mikä tuo on?" ääni äkisti kiristyneenä.
"Aa, tietenkin, anteeksi. Kiitos", sanoo Di Duang Eleinelle ja Ulricille. Kun Eleine kysyy valopallosta, hän hymyilee ja vastaa: "Olkaa huoletta, se on vain kello. Valo ilmestyy joka tunti eikä ole vaarallinen. Oletteko valmiita? Vai onko teitä lisää ulkona? Voisimme aloittaa kierroksen vaikka meditaatiohuoneesta!" Di Duang viittoo päin Zhuangia, jonka ilme kirkastuu jä hän peruuttaa takaisin käytävään, josta tuli. Siellä on avoin ovi, ja Zhuang odottaa kohteliaasti, että seikkailijat tulisivat huoneeseen tai käytävään.
Eleinen mielestä nainen puhuu totta. Kuullessaan valon olevan vain ajanmittaukseen tarkoitettua magiaa, hän rauhoittuu jälleen ja astelee peremmälle eteiseen, sivuilleen vilkuillen.
Drugh on katsonut tapahtumia taustalta. Koska tilanne käyttää jatkuvan rauhallisena hän rentoutuu vähäsen. "Sopiiko kysyä paljonko teitä on täällä ja mistä olette kotoisin? Emme nimittäin huomenneet juurikaan jälkiä ja kuvittelimme jo hetken tämän olevan hylätty tai mikä pahinta valtelevien hirviöiden valtaama. Onneksi näin ei sitten ollutkaan", Drugh kyselee.
"Toki toki, vastaan mielelläni. Meitä on täällä 15 ja suurin osa on asunut täällä aina", vastaa Di Duang.
"Aina" kuulostaa Eleinen mielestä lähtökohtaisesti varsin pitkältä ajalta. "Ristiriidat Aram Zeyn taustoituksen kanssa temppelin hylättynä olosta ovat... huomattavia. Eriskummallista!" hän ajattelee. Koska meditaatiohuoneeseen ja -tekniikoihin tutustuminen kuitenkin kuului tehtävänantoon, Eleine ei näe syytä olla maleksimatta kohti kyseisen huoneen sisäänkäyntiä ja siinä odottavaa Zhuangia, muiden jäädessä vielä aulaan keskustelemaan Di Duangin kanssa.
"Tuolla määrällä voisi sanoa rakennuksen olevan kokonaan turvallinen. Hyvä", Drugh sanoo laittaessaan kilpensä pois. "Anteeksi aiemat uteluni, mutta aina välillä on tullut ikäviä hirviöiden muodossa kun on kuvitellut tilanteen olevan rauhallinen", hän vielä jatkaa. "Sanoit että täällä käy vieraita harvoin. Onko edellisistä pitkäkin aika?" Drugh kysyy lopuksi puolihuolimattomasti.
"Ymmärrän", toteaa Di Duang Drughille. "En tosin ole itse nähnyt hirviöitä koskaan mutta olen kuullut muutaman tarinan... Onneksi Korada suojelee meitä ja voimme olla täällä rauhassa! Viimeiset vieraat kävivät täällä, öö, yli puoli vuotta sitten. He olivat täällä vain yhden yön ja lähtivät sitten pois."
"Varsin mielenkiintoinen kellojärjestelmä. Satutteko tietämään, miten se on rakennettu?" Lorgara pohtii itsekseen, miten kauan on "aina", jos paikan kerran tiedettiin alun perin olevan hylätty.
"Öm, en kyllä tiedä. Kai se jokin taikajuttu on, mutta en ole perehtynyt sellaisiin asioihin...", Di Duang vastaa Lorgaralle.
Ulric ihailee maagisia valopalleroita, jääden kuuntelemaan Di Duangin vastaukset muiden kysymyksiin ennen kuin lähtee kävelemään Zhuangin luo.
Pulsu on toljottanut tapahtumia omahyväisen tyytyväisenä syrjemmältä. Pällistelee valopalloa ja tulijoita hieman epäileväisesti. Lähtee jonon viimeisenä seuraamaan jos kaikki muut tahtovat lähteä kierrokselle, joskin sylkäisee kämmeneensä ja asettelee comb-overiaa paremmin päälakensa peitoksi ensin.
Lorgara, Pulsu ja Ulric tuijottelevat valopalloa ja lattiakuviota hetken. Lorgara aistii siinä hyvin heikkoa evokaatiotaikuutta. Lopulta Pulsu tajuaa, että siinä on vain yksinkertainen dancing lights. Lorgara ja Ulric sen sijaan ovat hämmentyneitä. "No... Toisaalta miksi hassata kelloksi mitään monimutkaisempaa." mutisee Pulsu puoliääneen.
Muiden keskustellessa Di Duangin kanssa uteliaita, joskin ujoja silmäyksiä ihmismieheen luonut Eleine on päässyt keskusteluetäisyydelle Zhuangista. "Hei...", hän aloittaa hiljaa ja ujosti, "hienot tunikat teillä. Mikä...mikä noiden pienten kellojen tarkoitus on?" Hän kallistaa päätään ja jatkaa: "Os-osaisitkohan kertoa minulle lyhyesti, näin tutustumiskierroksen alkajaisiksi" - hermostunut hymy - "mistä Koradanin uskossa on kysymys?" Vielä hermostuneemman näköisenä Eleine kumartuu eteenpäin anovin katsein ja kuiskaa soperellen: "En tiedä uskonnoista juuri mitään ja-ja-ja pelkään, että tutustumiskierroksen hienoimmat ny-nyanssit jäävät minulta muutoin täysin ymmärtämättä."
Zhuang vastaa Eleinelle: "Kiitos. Kellot eivät oikeastaan ole merkitykseltään kovin tärkeitä, mutta niistä lähtee mukava rauhoittava ääni ja ne auttavat meitä liikkumaan kiireettömästi ja harkitusti. Jos juoksisimme päättömästi, tästähän lähtisi kauhea meteli." Hän naurahtaa, ja kuultuaan Eleinen seuraavan kysymyksen, hän jatkaa ja painottaa Koradan nimeä kuin korjatakseen sen, sillä hän on liian hienotunteinen huomauttaakseen Eleineä suoraan: "Korada on hyvä ennaltanäön, anteeksiannon ja rauhan jumala. Meidän on tarkoitus pohtia olevaisuuttamme ja maailman mysteerejä ja solmia rauha niiden kanssa. Jonkun sotaisamman jumalan palvojat olisivat saattaneet hyökätä kimppuunne, kun teillä on noin paljon aseita, mutta emme me."
Tajutessaan sanoneensa Koradan nimen hermostuksissaan väärin, puna Eleinen kasvoilla syvenee vielä hieman, katseen pyyhkiessä vuoroin lattiaa ja vuoroin Zhuangia ja terävien etuhampaiden pureutuessa kevyesti ylähuuleen. Hän nyökyttelee nopeasti Zhuangin selitykselle.
Eleine ja Ulric näkevät ensimmäisinä meditaatiohuoneen, joka on tilava ja avoin. Sen seinille on kaiverrettu useita hahmoja erilaisissa meditaatioasennoissa. Neljä suurta mattoa lojuu lattialla ja seinällä on yksi hylly, jonka tasoilla on muutama puusauva ja useita lasikuulia.
Zhuang viittoo ympärilleen. "Nämä meditaatiotekniikat auttavat keskittymään olennaiseen. Tarkoitus on tehdä ne peräkkäin ohjeiden mukaan. Kuten näkyy, se ei ole kovin vaikea. Tässä pitää venytellä näin, tässä istua lootusasennossa, tässä venytellä sauvan kanssa, tässä pyöritellä lasikuulia ja niin edelleen. Meditaation aikana on tärkeää toistaa tämä mantra:
Light combined,
My peace find;
Calm my soul,
To control;
Woes I sift,
Catching gifts."
"Haluaisitteko kokeilla meditaatiota? Siihen ei mene kuin neljännestunti", Zhuang kysyy ystävällisesti.
Eleine vilkuilee Ulricia. Onko lempeän oloinen aasimar-mies suostuvainen meditoimaan? Tai joku muu? Eleine voi mielellään, lähinnä kohteliaisuudesta isäntäväkeä kohtaan, jäädä meditoimaan, jos joku muukin tiennäyttäjä vaikuttaa jäävän. Yksin Eleine ei oikein mitenkään kehtaisi. Mitä jos hän tekisi jotain väärin, sekoaisi vaikkapa mantrassa tai jotain?
Ulricia kiinnostaa meditoiminen kovinkin. Zhuangin selittäessä meditaatiotekniikasta Ulric tekee itsekseen muistiinpanoja asiasta, ja havahtuu Zhuangin kysymykseen vasta Eleinen vilkuiltua tätä. "The olithi hautkhaa", Ulric toteaa ystävällisesti. "Joth mhuutkhn haluavth khokheilla. En thathoithi viivytthää muitha." Ehkä Korada ei vedä herneitä nenään vaikka Ulricilla olisi vaikeuksia mantran kanssa. Kyseessähän on kuitenkin äärimmäisen rauhallinen jumala, sen pohjalta mitä Ulric muistaa Koradasta.
Drugh katselee ympärilleen. "Meditaatio ei ehkä ole ihan minun juttuni. Saataisi kyllä tehdä hyvää, mutta en oikein tiedä", hän sanoo ja kiertelee ympäri huonetta katsellen kuvia hyvin tarkkaan. "Tietysti jokin teitty tekniikka saattaisi sopia minulle. Sopiiko, jos katson jos jokin tuntuisi minulle sopivalta", Drugh kysyy kaivellen esiin muistiipanovälineitä merkitäkseen tekniikoita muistiin.
"Eipä tuo venyttely oikein sovellu meikälle. Mä otan vähän kurkun kostuketta tässä välissä niin ilmoitelkaa ku teille riittää. Olen itse enemmänkin kirjatoukka, arvostan sivistyneisyyttä enemmän, kuin istuskelua." toteaa Pulsu hörpättyään eau de Absalomiaan. Jahka Drugh ottaa muistiinpanotarvikkeensa esiin, havahtuu Pulsukin ottamaan omansa käsille. On tosin täysin varma että moinen humpuukijooga ei auta mihinkään. Tarkkailee kyyynisenä muiden meditointia. Hän muistaa vain lasikuulien pyörittelyn osana meditaatiota, mutta ei voi tietää, kuuluuko siihen muutakin.
"Tarkoitus on tehdä koko sarja, mutta tietysti saat kokeilla mitä tekniikoita haluat tai olla kokeilematta, jos se tuntuu paremmalta", vastaa Zhuang Drughille. Hän näyttää mietteliäältä pohtiessaan Pulsun sanoja. "Meditaatiossa on kyse enemmän ajattelusta kuin istuskelusta. Liikkeet ja asennot tukevat tietynlaista tapaa ajatella ja tuntea. Vain Korada tietää niistä kaiken, mutta me voimme yrittää parhaamme ymmärtää. Minusta esimerkiksi lasikuulien pyörittäminen symboloi sitä, että pystymme havainnoimaan kaiken olennaisen ja pitämään sen mielessämme."
Eleine katselee ympärilleen hieman hämmentyneenä. Koska kukaan ei kuitenkaan vaikuta vastustavan meditoimaan jäämistä ja Ulrickin vaikutti asiasta kiinnostuneelta, alkaa Eleine tehdä ennen varsinaisia meditaatiovenytyksiä varovaisia, lihaksia rentouttavia pikavenytyksiä, tuntien tyytyväisenä lihaksiin hiipineen jännityksen hieman helpottavan. Kuullessaan Zhuangin puhuvan lasikuulien pyörittelystä hän nostaa välttelevän katseensa ja kysyy myötätuntoisesti, joskin takellellen: "Miten... mitä muuten sormellesi on käynyt, jos et pahastu, että...kysyn? Eikö se vaikeuta kuulien pyörittelyä?" "Eimilläänpahalla", lisää hän nopeasti perään.
Lorgara liittyy muiden joukkoon, näyttäen yhtä ilmeettömältä kuin muulloinkin, mutta hänen puhuessaan äänensävyssä voi aluksi kuulla pientä ärtyneisyyttä. Ärtynyt sävy häipyy kuitenkin vähitellen. "Anteeksi, että viivyin. Voisin liittyä meditaatiota kokeilevien joukkoon, jos se teille sopii. Mystiset aiheet ovat olleet elämässäni melko merkittäviä siitä lähtien, kun lähdin kotiseudultani."
"No nämä ei ole ihan mun juttuja koskaan olleet, mutta kokeilla voi aina", Drugh vääntää kasvoilleen väähn hölmistyneen ilmeen ja pullistaa hauistaan.
Zhuang vilkaisee kättään ja selittää: "Siis, täällä on Koradan pyhiinvaeltaja nimeltä Gastidem, joka antaa meille mahdollisuuden suorittaa erään Koradan pyhän riitin. Jos sielu on tahraton, riitistä saa inspiroivia näkyjä. Ja, no, jos mieli ei ole puhdas, menettää sormen. Kivuttomasti tosin." Zhuang välttää katsomasta seikkailijoihin hetken, mutta valmistautuu sitten meditaation ensimmäiseen osaan. "Voin viedä teidät Gastidemin luo meditaation jälkeen, jos haluatte. Kyllä kai tuo puuttuva sormi hieman haittaa, mutta olen jo tottunut siihen. Yritän tehdä parhaani valaistuakseni, jotta ensi kerralla Korada antaisi minun nähdä enemmän."
Lorgaralle seuraa pitänyt Di Duang tulee myös meditoimaan.
Eleine, Ulric ja Lorgara seuraavat meditaatio-ohjeita. Jopa Ulricin onnistuu toistaa mantra (tarpeeksi) oikein. Kaikkein hankalin osa on todella lasikuulien pyörittely, mutta Eleine onnistuu siinä erittäin hyvin, eikä Ulrickaan tiputa niitä. Lorgaralta yksi kuula meinaa lipsahtaa, mutta hän saa sen napattua kiinni ennen kuin kukaan huomaa. Zhuang kömpelöi kuuliensa kanssa hieman ja Di Duangilta ne leviävät lattialle, mutta kumpikaan heistä ei tunnu välittävän siitä lainkaan – he vain jatkavat meditaatiota tyytyväisinä.
Lopulta kaikilla meditoineilla on mukavan rentoutunut olo. Ulric ja Eleine saattaisivat jopa väittää tuntevansa itsensä energisemmiksi.
Ulric hymyilee itsekseen tyytyväisenä meditaation voimistamana. Aaaah, mukavaa!
"Te olette todella hyviä pyörittelemään lasikuulia. Oletteko harjoitelleet aiemmin?" kysyy Zhuang.
Meditaation johdosta hetkeksi jopa ujoutensa unohtanut Eleine hymyilee säteilevästi Zhuangin kommentille, iho arpien ympärille rypistyen, ja alkaa puhua pälpättää ennen kuin Ulric tai Lorgara ehtivät saada suunvuoroa. "Voi kiitos! En ole juuri näitä kuulia pyöritellyt, mutta onhan sitä kaikenlaista pientä tullut sormissa pyöriteltyä... Joskus lapsena leikin itsekseni sirkusta, olin sekä jonglööri että akrobaatti, voitko kuvitella?" Muiston esiin nostama huvittuneisuus tuikkii Eleinen silmissä. "Kiitos paljon opastuksestasi, tämä todella oli rentouttavaa!"
Drugh seuraa mielenkiinnolla meditoineita kun he lopettavat. "Koska tämä mainitsemasi pyhiinvaeltaja Gastidem saapui luoksenne? Aikaisemmin nimittäin sanottiin että vieraita käy täällä harvoin", Drugh kyselee kiinnostuneena.
"Se on ihan totta. Hän tuli tänne muistaakseni... kaksitoista vuotta sitten", vastaa Di Duang. Zhuang nyökkää.
Gastidemin mainitseminen palauttaa Eleinen mieleen asian, jota hänen piti vielä kysyä Zhuangilta. "Saatte kai te sormenne joskus takaisin?" hän kysyy Zhuangilta ja Di Duangilta äkkiä myötätuntoisen huolestuneena. "Siis sitten kun olette suorittaneet riitin onnistuneesti? Tarkoitan, "hän lisää muuttuen epävarmemman näköiseksi ja katsellen Zhuangia, "eikö... eikö Korada ollutkin rauhan ja anteeksiannon jumala? Sormien menetys pysyvästi tuntuu kovin...kovin ankaralta muistutukselta... varsinkin kun teillä on nämä kuulat ja kaikkea! Vaiymmärsinköjotainväärin..." Eleinen puheen loppuosasta on aavistuksen vaikea saada selkoa, koska kohdeyleisö vaikuttaa jälleen olevan tieflingin kengänkärjet. Kädet ovat tiukasti puuskassa ja meditaation rentouttava vaikutus tuntuu hiipuneen.
Zhuang näyttää mietteliäältä hetken. "Niin Korada on. Ehkä sormien menetys on tavallaan vakavaa... En ole ihan varma, mutta kai se järkeen käy, että sormet saa takaisin valaistuttuaan. Gastidemiltahan ei puutu sormia lainkaan."
Eleine nyökkää Zhuangin vastaukselle. Otsatukan alla seikkailee kuitenkin mietteliäs ryppy. Zhuangin epävarmuus asiasta tuntuu Eleinestä hieman oudolta, mutta toisaalta, mitäpä hän tietäisi uskonnollista yhteisöistä tai niiden hierarkioista? Eleine kohauttaa asialle henkisesti hartioitaan ja jää odottamaan, josko muut ehdottaisivat tutustumiskierroksen jatkamista, Aram Zeyn antama tehtävälista mielessään pyörien.
"Ählkhää olkho huolitthanne", Ulric sanoo Zhuangille ja Di Duangille. "Vaikha etthe thaithikhaan thormianne takaithin, the ei thee theithä yhtthään then huonomphia henkhilöithä." Motivaatiokommenttiyritelmänsä jälkeen mies selvittelee kurkkuaan. "Voinemme jatkhaa khierrostha..? Emme haluaithi vaivatha theithä liian pitkhään."
Zhuang ja Di Duang hymyilevät hieman Ulricille. "Ai niin, kierros! Ette toki ole vaivaksi, meillä ei ole kiire minnekään. Jatketaan vain, seuratkaa minua", sanoo Di Duang ja poistuu meditaatiohuoneesta.
Myös Lorgaran kasvoilla häivähtää pieni hämmennyksen ilme hänen kuunnellessaan keskustelua. Koko riitti tuntuu haltianaisesta kovin kummalta, ja hän harkitsee hetken kysyvänsä, mikä Gastidem oikein on, epäillen ettei tämä ole aivan tavallinen humanoidi. Tiennäyttäjänä hän on kuitenkin tajunnut varsin nopeasti, etteivät tavallisesta poikkeavat olennot aina ole mitenkään vihamielisiä tai vastenmielisiä... mutta jokin tilanteessa tuntuu silti oudolta.
Pulsu keskittyi tekemään muistiinpanoja meditoinnin ajan. Pyrkii mahdollisimman tarkasti kirjaamaan ylös meditoinnin vaikutuksia. "Miltä nyt tuntuu?" -henkinen kysely kullekin osallistujalle.
Pulsu ei usko pelkästään sormia syöviä olentoja olevan olemassa. Villieläimet nyt purevat helposti sormia irti, ja jotkut alkukantaiset ihmis- tai örkkiheimot voivat keräillä sormia voitonmerkeiksi. Kuunneltuaan hetken sormettomuuskeskustelua, toteaa hän: "Mikä ihmeen sormivaras se pyhiinhortoilija nyt sitten muka on? Syökö se niitä?"
Zhuang kuuntelee Pulsun mietteitä etäisesti huvittuneena. "Ei hän tietenkään syö niitä, hyvänen aika! Hän on aivan tavallinen maahinen", hän tuhahtaa ja hymyilee.
Di Duang jatkaa muutaman askeleen eteenpäin käytävällä ja pysähtyy pariovien eteen. Hän avaa ne ja paljastaa suuren ja muita huoneita ja käytäviä korkeamman salin, jossa on kaksikymmentä rukousmattoa, tyhjä vesiallas ja 15 jalan korkeudessa oleva parveke, jolla on puhujanpönttö. Huoneen pohjoisseinällä on korkeita ikkunoita, joiden läpi näkyy hyvin rehevöityneeseen puutarhaan. Huoneessa ei tällä hetkellä ole ketään.
"Tässä on kappelimme. Kokoonnumme tänne kolmesti, joskus neljästi päivässä kuuntelemaan Dakangin messua, tulkaa tekin ihmeessä mukaan kuuntelemaan seuraavalla kerralla. Niin, en vielä kertonutkaan! Dakang on temppelimme johtaja. Hän näyttää oikeastaan tavalliselta ja hyvin lihavalta keski-ikäiseltä mieheltä, mutta hän on kuolematon ja on johtanut temppeliämme jo sukupolvien ajan", Di Duang selittää innokkaasti. "Rukoilemme seuraavaksi aterian jälkeen. Olette myös tervetulleita syömään. Korada tarjoaa ruokaa kaikille hänen pöytäänsä tuleville! "
Pulsu muistelee, että saattaa olla jotain tapoja tulla kuolemattomaksi ja olla olematta epäkuollut, mutta hän ei tiedä yhtään niistä. Hänen mielestään temppeli on vain siisti eikä osaa sanoa sen kunnosta mitään muuta. "Kyllähän tässä nälkä alkaakin tulla! Miksihän meille väitettiin, että temppeli on tyhjillään vaikka te olette selvästi asustaneet täällä jo ties kuinka pitkään. Onhan tämä nyt se Hao Jinin temppeli? Tässä ei ole naapuriulottuvuudessa toista Koradan temppeliä sattumoisin?" Pulsu yrittää saada ristiriitaista tietoa jonkunlaiseen järjestykseen.
"Hao Jin?" ihmettelee Di Duang. "Eikö hän elänyt vuosisatoja sitten? En kyllä tiedä hänestä mitään. Mikä naapuriulottuvuus?" Hän näyttää hyvin hämmentyneeltä.
"Dakangin messun saattaisi olla kyllä kiinnostava osallistua. Mitä ruokaan tuleen, niin olette varmaan sen suhteen aika omavaraisia jos kerran virailijoita käy hyvin harvoin. Mutta jos syön omia eväitä, niin voinko tutustua temppeliin myös omatoimisesti?" Drugh kysyy Di Duangilta.
Eleine on kuunnellut kiinnostuneena Di Duangin selitystä kuolemattomasta johtajasta. "Di Duangin mainitsema Dakang kuulostaa tapaamisen arvoiselta", hän ajattelee. Ääneen hän kysyy, liikkuen kohti pohjoisseinää, katse pääasiassa ikkunoihin kohdistettuna: "Onko seuraava ateria jo piankin...? Ajattelin - ehdinkö, tai voinko, jos siitä ei ole vaivaa, mennä ihailemaan puutarhaanne ennen messua...? Vai onko...onko se ainostaan vihkiytyneille?"
Di Duang vastaa Drughin ja Eleinen kysymyksiin paljon selvemmin kuin Pulsulle, koska vaihteeksi hän tietää vastaukset. "Siis toki voit syödä meidän kanssamme ja silti tutkia paikkoja itseksesi", hän sanoo Drughille. "Tai käyttää lounastauon tutkimiseen jos tosiaan niin haluat, ei sitä kukaan pane pahakseen." Eleinelle hän vastaa hymyillen: "Syömme vasta vähän päälle tunnin kuluttua, ehdimme kaikki oikein hyvin vilkaista kirjastoon ja puutarhaan." Hän on jo siirtymässä eteenpäin mutta selittää vielä vähän: "Ai niin, tuolla punaisen verhon takana – tai tuon kappelin vieressä menevän käytävän päässä – ovat makuuhuoneet. Oikealla, tai siis pohjoisessa makuuhuoneistossa ovat Dakangin ja hänen henkivartijoidensa huoneet ja sinne ei saa mennä ilman lupaa. Ja onhan se tietysti kohteliasta koputtaa meidän muidenkin huoneiden oviin, tiedättehän." Hän naurahtaa. "Haluatteko jatkaa? Seuraavaksi voimme katsoa kirjastoa! Se on tuolla nurkan takana."
Di Duangin maininta kielletyistä huoneista alkaa välittömästi kutkuttaa Eleinen uteliaisuutta. "Tarjoaisikohan messu mahdollisesti tilaisuuden käydä kurkistamassa huoneita huomaamattomasti?", hän miettii itsekseen. "Tietysti vain tiirikointiharjoitukseksi", lisää hän mielessään nolostuneena. "Toisaalta, ilmeisesti jonkinlaisen Koradan ylipapin huoneeseen murtautuminen - vaikkapa pikainenkin - temppelin ollessa toiminnassa, sisältäisi varsin mittavat riskit ja voisi vaarantaa koko tehtävän... Joka lisäksi nyt näyttää sujuvan kuin itsestään!" Eleine vetää mielessään henkselit yli suunnitelmastaan ainakin toistaiseksi, ja havahtuessaan ajatuksistaan Di Duangin kysymykseen, nyökyttelee tälle nopeasti ja toistuvasti, hermostuneesti hymyillen.
Ulric nyökkäilee Di Duangille. Hänellä ei ole nyt kysyttävää. Messu kuulostaa hyvältä, ruoka kuulostaa hyvältä, kirjasto kuulostaa hyvältä. Ulricia vähän nolottaa kulkea hirveän asekasan kanssa ympäriinsä, kun temppelin väki onkin näin mukavaa ja ystävällistä... No, eihän sitä voinut etukäteen tietää.
Lorgara on meditaation päätyttyä lähinnä seuraillut muita, tutkien paikkoja pintapuolisesti ja yrittäen sisäistää mahdollisesti merkittävien henkilöiden nimiä, tiedostaen hyvin, että unohtaa nimet herkästi. Koko paikka on niin odottamaton miekanheiluttamiseen tottuneelle magukselle, että maininnat puutarhoista ja kirjastoista ovat pistäneet haltian pään hieman pyörälle.
"Dakangillä on henkivartijat? Oman jumalan temppelissä, miksi ja keitä he mahtavat olla?" Drugh kysäisee mietiskellen ääneen muiden kuultavasti, mutta tarkoittaen kysymykset enemmän itselleen kuin muille. "Juu, voisimme vilkaista kirjastoa seuraavaksi. Tuo meditaatio jäi mietityttäämään minua, joten voisin ruokatauon tai messun aikana käydä uudestaan siellä", Drugh sanoo osoittaen puheensa selkeästi Di Duangille. "Voisin ehkä sittenkin harkita sen kokeiliemista rauhassa", hän jatkaa heilutellen sormiaan väähän kömpelön oloisesti.
"Kirjasto! No nyt kuulostaa hyvältä! Onkohan niteitä luetteloitu kuinka tarkasti? Minulla on suorastaan loputon lista kirjoista joihin aion tutustua. Oletko sinä kirjaston hoitaja vai onko sille erikseen omistautunut kultisti jossain?" Pulsu suorastaan innostuu, jahka kirjasto mainitaan. "Niin hetkinen... Kuka tätä teidän kuolematontanne yrittää tappaa? Eikö kuolemattomien tappaminen ole nimenomaan mahdotonta?"
Di Duang vastaa Drughille ja Pulsulle: "Niin, tarkoitin tietenkin, että henkivartijat... siis, te näitte yhden heistä, he ovat kaikki kolme aasimareja. Eihän Dakang tietenkään tarvitsisi henkivartijoita, mutta he haluavat suojella häntä kaikin tavoin ja ovat vannoneet uskollisuutensa loppuun asti! Aasimarit ovat joskus sellaisia, kai te ymmärrätte." Hän vilkaisee nopeasti Ulriciin. "Suorastaan kadehdittavaa omistautuneisuutta. Toivon, että voisin itsekin tehdä jotain vastaavaa, mutta minusta ei kai ole taistelijaksi enkä ymmärrä taikomisestakaan mitään... Mutta Korada ymmärtää kyllä." Hän nyökyttelee myös Drughille, kun hän sanoo kokeilevansa meditaatiota myöhemmin.
"Öh... Ei niistä kirjoista tietääkseni luetteloa ole. Ja ei kai kirjastoa tarvitse erikseen hoitaa? Kirjathan eivät lähde itsestään kävelemään!" Di Duang vitsailee johdattaessaan joukkoa kirjastoon.
Ulric hymyilee itsekseen hitusen Di Duangin epäsuorasti kehuttua tätä.
Di Duang avaa raollaan olevan oven kirjastoon. Huone on suuri ja siellä on useita kirjahyllyjä. Jotkin hyllyköistä ovat tyhjiä ja jäljellä olevat niteet ja paperit ovat hyvin kuluneita ja viruttuneita. Hyllyjen välissä on ikkunoita, joista näkee puutarhaan. Vaikka kirjasto ei näytä erityisen paljon käytetyltä, se on hyvin kirkas ja siisti. Huoneen pohjoispäässä on ovi pieneen toimistoon. Toisen pöydän ääressä on nuori nainen, joka lukee erästä kirjaa. Hän katsahtaa ylös, kun Di Duang tervehtii häntä. Di Duang esittelee hänet Miriyaksi.
Kirjasto on Ulricin mielestä varsin vaikuttava näky, mies jää tuijottamaan huonetta ovelta onnellinen hymy kasvoillaan. Niin paljon kirjoja..! Miriya-nimiselle naiselle Ulric nyökkää tervehdykseksi.
Eleine katselee ympärilleen vain puolittain kiinnostuneena. Kirjat eivät erityisesti ole hänen juttunsa ja varsinkin nyt ajatus istahtamisesta alas lukemaan keskittyneesti ei tunnu erityisen kutsuvalta. Kohteliaisuudesta hän kuitenkin ottaa varovaisesti lähimmästä kirjahyllystä yhden kirjan ja lehteilee sitä hieman, yrittäen samalla vilkuilla tovereitaan, toivoen kovasti jonkun näistä jäävän kirjaamaan teoksia ylös. Puutarhan puoleisista ikkunoista tulviva valo väikkyy lattialla kutsuvasti. Vaikuttaakseen asianmukaisen kiinnostuneelta Eleine kysäisee vielä Di Duangilta: "Anteeksi... Kenelle tuo toimisto on, kun kirjastonhoitajaa ei ollut...mikäli oikein ymmärsin?"
Eleinen nappaama kirja on kirjoitettu yleiskielellä. Se kertoo muista hyvistä jumalista ja Koradan suhteista heihin.
"Ei se tavallaan ole kenellekään... Se on oikeastaan varasto. Siellä on sellaisia tylsiä ja vähemmän tärkeitä kirjoja", vastaa Di Duang.
"Thaakho niithäkhn lukhea?" Ulric kysyy Di Duangilta. Väärinymmärretyt kirjat herättävät aina Ulricin sympatiat.
"Toki!" tokaisee Di Duang.
"Löytyisikö Eldest Malignance -nimistä kirjaa? Siinä on joitain asioita, jotka tahtoisin kirjata ylös." Pulsu kysyy katsellen hyllyjä. "Mistähän päin sen saattaa löytää?"
Di Duang ei tiedä, mutta sen sijaan Miriya vastaa Pulsulle: "Tuota... Muistelen nähneeni sellaisen kirjan joskus... se saattaa olla tuossa hyllyssä ylhäällä." Hän osoittaa yhden hyllyn yläosaa.
Eleine katsoo Miriyaa uteliaasti ja laittaa poimimansa kirjan takaisin hyllyyn. Hän on aikeissa kysyä jotain, ja yskäisee selvittääksen kurkkunsa. Jotain menee kuitenkin vikaan ja sylkeä menee Eleinen henkitorveen, aiheuttaen pitkähkön ja melko äänekkään yskimiskohtauksen. Selvittyään kasvoiltaan tulipunainen Eleine sopertelee, takanaan olevasta kirjahyllystä tukea ottaen: "Anteeksi - kröh - pyydän anteeksi... Sitäpitivainkysymäni, ettäoletkolukenutkaikkikirjastonkirjat. Tunnuttuntevannehyvin", ilmeisesti Miriyalle.
Miriya näyttää hieman kiusaantuneelta. "Öööm. Olen minä aika monta lukenut, mutta en läheskään kaikkia", hän vastaa Eleinelle. "Osa niistä on taivaallisella kielellä enkä minä osaa sitä..."
"Jahas, taidanpa ryhtyä jäljentämään." tokaisee Pulsu ja katsoo löytääkö kaipaamansa kirjan hyllystä. "Kyllä kieliä kannattaa opiskella ilman muuta, olkootkin sitten taivaisia tai ei. En ole vielä ennättänyt perehtymään taivaisten kielien saloihin, mutta Muppe varmaankin avittaa jos on kysymyksiä." Pulsu osoittaa aasimar-toveriaan sormella.
Pulsulla kestää hetki paikallistaa kirja, mutta koska Miriya osui oikeaan hyllyyn, hän saa etsimänsä opuksen suht nopeasti käsiinsä. Kirja on kirjoitettu taivaallisella kielellä.
Ulricilla taisi mennä vähän koko Muppe-juttu ohi, koska tämä ei näytä reagoivan asiaan. Ulric hiippailee tässä ohimennen takavarastohuoneeseen katsomaan, millaisia kirjoja siellä on. Kukaan ei kuitenkaan ihan heti näytä poistuvan kirjastosta... Ulric keskittyy tutkailemaan varastohuoneen kirjoja, mutta pitää korvansa auki siltä varalta että muu porukka lähtee liikkeelle. Hän ei halunnut jäädä jälkeen.
Ulric löytää toimistosta lähinnä reseptikirjoja, metsästysoppaita, vanhoja historiakirjoja ja jotain kummallisella kielellä kirjoitettuja teoksia, joiden nimiä hän ei pysty lukemaan. Joukossa on myös joitakin uskontoon liittyviä teoksia. Vaikka huoneet ja hyllyt ovat siistejä, kirjat eivät selvästi ole kovin hyvässä järjestyksessä.
Drugh vilkaisee huonetta täynnä kirjoja ja huokaa muistellessaan tehtävää ja noiden kirjojen luettelointia. "Melkoisen hieno kirjasto teillä täällä onkin. Ilmeisesti osa tovereistani on enemmänkin kiinnostuneita kirjastosta, joten he halunnevat viettää täälläe enemmänkin aikaa", Drugh sanoo ystävällisesti Di Duangille. Koska huoneesta ei pääse muualle kuin toimistoon, niin hän siirtyy takaisin käytävälle ja tarkastelee seiniä ja näkymiä mahdollisista ikkunoista kuunnellen mitä huoneessa puhutaan.
Eleine luo jäätävän katseen Ulricia "Muppeksi" nimittäneeseen Pulsuun ajelehtiessaan Drughin lailla ulos kirjastosta käytävälle odottelemaan - päätyen kuin sattumalta seisoskelemaan Drughin viereen, katselemaan näennäisesti samoja näkymiä. Vilkaistuaan nopeasti ympärilleen, ettei ketään ole kuulolla Eleine virkkoo puoliörkille madalletulla, mutta tasaisella äänellä, katse tiukasti eteenpäin suunnattuna: "Di Duang ei kappelissa vielä maininnut mitään kryptista. Ovatkohan ne lainkaan avoinna yleisölle... Luuletko... Olisiko hyvä odottaa, että kaikki ovat messussa, ja sitten...?" Eleine tekee kädellään epämääräisen viittoman.
Di Duang on ainut, joka saattaisi Eleinen mielestä olla kuuloetäisyydellä, mutta hän siirtyy syvemmälle kirjastoon.
"Kirjojen listaaminen tullee viemään oman aikansa. Uskoisin että joudumme kuitenkin olemaan täällä useamman päivän. Meille on annettu lupa kiertää vapaasti poislukien johtajan ja henkivartioiden tilat, joten katsotaan nyt ensin millaisen kierroksen saamme", Drugh kuiskaa takaisin. "Kryptaa enemmän minua huolestuttaa sormia katkova pyhiinvaeltaja ja kuolematon luostarin johtaja", Drugh kuiskaa oltuaan hetken hiljaa. "Luulisi että kuolematon johtaja olisi mainittu temppeliä lajoitettaessa", hän vielä lisää.
Eleine nyökkää pienieleisesti Drughin toteamuksille, edelleen eteenpäin katsellen. Itsekseen hän miettii, pitäisikö hänen ehdottaa Aram Zeyhin yhteyden ottamista. Mutta toisaalta, tehtävä ei tällä hetkellä sinänsä sisältänyt mitään sellaisia elementtejä, joihin koulutus ei olisi valmistellut... Ja polunnäyttäjien tuli lähtökohtaisesti olla itsenäisiä. Takaisinjuoksu Aram Zeyn luokse vain neuvoa pyytämään tuntui...hävettävältä.
Ulric nyrpistelee vähän nenäänsä ja urisee jotain itsekseen, tämä kirjojen epäjärjestys on hyvin harmittavaa. Ulric jää hetkeksi itsekseen järjestelemään takahuoneen kirjoja järkevämmin, vaikka se nyt ei hirmu olennaista tietenkään tehtävänannon kannalta olekaan...
"Käyn kyselemässä, haluavatko muut kohdakkoin jatkaa kierrosta", Eleine virkkoo puoliääneen, rikkoen puoliörkin lausetta seuranneen mietteliään hiljaisuuden, ja kävelee takaisin kirjastoon. Ulricia ei näy missään, mutta takahuoneesta kuuluva urina ja kirjapinojen siirtelyn äänet vahvistavat Eleinelle aasimarin edelleen olevan siellä. Eleine kävelee huoneen ovelle, laittaa päänsä sisään oviaukosta ja kysyy kirjojen ylle kumartuneelta Ulricilta, yrittäen pitää äänensä hiljaisena, ettei häiritsisi Miriyaa enempää: "He-hei Ulric! Haluaisitko vielä jatkaa kierrosta ennen messua? Voimme varmasti vielä palata tänne, ehkäpä jo ennen messua, mutta viimeistään sen jälkeen. Mitä -- miten haluaisit tehdä?" Samalla kirjastoon olkansa yli vilkuillen tiefling arvioi Pulsun ja Di Duangin lähtöhalukkuutta. Puolhaltia tuntui olevan keskittynyt löytämäänsä kirjaan... "Noh, ainakin hänen suunsa pysyy kiinni. Kiitos Desnalle pienistä armonpaloista!" Eleine ajattelee itsekseen.
Di Duang vilkuilee Pulsun tekemisiä.
Lorgara viettää hetken kävellen kirjaston hyllyjen lomassa, pitäen kuitenkin kuuloetäisyyden tovereihinsa. Kirjamäärä on varsin vaikuttava, mutta haltian mielestä ajoittain harmittavan huonossa ojennuksessa. Hänelle on sanomattakin selvää, että tämä on seurausta kirjastonhoitajan puutteesta. Kierreltyään hetken hän päätyy takahuoneen ovelle juuri, kun Eleine on hakemassa Ulricia. "Itse olisin valmis jatkamaan matkaa. Epäilemättä meillä tulee olemaan aikaa tutkia täällä tarkemmin." Lorgara ei juuri madalla ääntään.
"Hienoa!" toteaa Di Duang Lorgaralle. "Halukkaat voivat toki jäädä kirjastoon", hän sanoo ja vilkaisee vielä Pulsuun mutta jatkaa sitten kävellessään ulos ja eteenpäin käytävällä: "Tässä on oleskelutila ja – ai niin! Täältä pääsisi yhteen pyhimmistä paikoistamme, eli kryptaan." Hän osoittaa lähellä pöytiä olevaa ovea, joka on laudoitettu kiinni. "Sinne ei saa mennä, koska sinne haudattujen pyhimysten rauhaa on kunnioitettava. Vain Dakang voi mennä sinne. Mutta tässä von puutarha!"
Pulsu luovuttaa taivaisten kielten tulkkaamisen turhaantuneena ja kysyy Miriyalta: "Ei täällä ole sattumalta kätevää 'taivaisten kielten alkeet' -opusta tai vastaavaa saatavilla? Ei riitä meikäläisen kielitaidot tällä erää meinaan. Eiku hei Ulric! Tuutko vähän kattomaan, sä varmaa snaijjaat tätä taivaista kieltä. Muutama luku kiinnostais, niin jos jeesailet vähän kääntämään. Olisi ikäänku 'yhden' pystyssä sitten."
Ulric nostaa katseensa kirjoista kun Eleine tulee juttelemaan tälle. "Ah khyllä, vhoidhan jatkhaa", mies toteaa ja laskee kädessään olevat kirjat takaisin hyllyyn. Harmittaa jättää homma kesken, mutta onhan tässä muutakin tekemistä, eivätkä kirjat lähde mihinkään... Mies astahtaa Eleinen ohi takaisin kirjaston suurempaan tilaan, jossa Pulsu tarjottelee Ulricille kirjaa luettavaksi. Ulric nyökkää. "Khyllä, othaan thaivaitha." Ulric ojentaa kätensä ottaakseen kirjan Pulsulta luettavaksi.
Ulricin ja Pulsun jäädessä kirjastoon tutkimaan opusta Eleine pujahtaa Drughin ja Lorgaran imuun, kuullen juuri parahiksi Di Duangin viimeisen lauseen kaikuvan käytävässä naisen avatessa isoja puuovia. Kryptat ovat ainakin paikallistettu, hyvä. Mutta ne ovat yleisöltä suljetut, huono.
Pulsu ojentaa kirjan ja mainitsee, mitä tarkalleen etsii sieltä: "Vaeltavan vuoren qlippoth, sieltä pitäisi löytyä luku tai kaksi aiheesta." Pulsu valmistautuu tekemään muistiinpanoja.
Ulric selailee kirjan läpi useaan kertaan ja löytää jotain aiheeseen liittyviä mainintoja – tai ainakin niin hän luulee. Hän ei ole täysin varma, mitä kirjasta oikeastaan pitäisi kopioida. Teksti on hyvin polveileva ja vaikeaselkoinen. Hän epäilee, että sen kirjoittaja on ollut aineissa.
Tietääkö Pulsu, jos joku maaginen vaikutus pystyisi sotkemaan kirjan vaikeaselkoiseksi? Jos näin, Pulsu yrittää keksiä vastakeinon, jos ei seuraava: Jos tuntuu siltä että olennaiset on ylhäällä, tai umpikuja on vastassa Pulsu on valmis liittymään puutarhan seurueeseen. Jos Ulric tosin haluaa jäädä kirjastoa tutkimaan, Pulsu jää seuraksi.
"Tulkkaa nyt vaan mitä siinä seisoo, voin pohtia onko siinä mitään suurempaa merkitystä sitten myöhemmin. Saattaa olla vanhentunutta kielimittaa tai sitten kirja ei ole kronologisesti järjestetty. Helposti tämän kirjoittaja on jossain mömmöissä ollu, höhö." Pulsu siemaisee mukamas vaivihkaa eau de Absalomiaan jatkaessaan ylöskirjaamista. Puolihaltiaksi itseään luuleva pirulainen tuntee olonsa kotoisaksi suuren kirjamäärän keskellä. Kenties vastaan tulee jotain kivaa jota voisi lisäillä reseptivihkoon...
Pulsu ei tunne tapauksia, että kirjoja olisi sotkettu taioilla, eikä usko sen olevan mahdollistakaan.
Ulric toteaa, että olisi vain kaikille liian turhauttavaa jos hän ryhtyisi tulkkaamaan kirjaa ääneen, joten Ulric ryhtyy kirjoittamaan Pulsulle käännettyä tekstiä. Varmuuden vuoksi hän päättää tulkata kaikki tekstipätkät joissa mainitaan mitään qlippotheista.
Jonkin aikaa kirjoittelemiseen kulutettuaan Ulric antaa Pulsulle paperit, joihin tämä on tulkannut omasta mielestään tähdelliset pätkät kirjasta yleiskielellä. "Thoivothatthi thäthä on apua", Ulric toteaa. "Parath varmaan theuratha muitha, ettei jäädä jälkeen. Voimme palatha myöhmmn." Ulric heilauttaa vielä kättään hyvästiksi Miriya-neidille, ja etsiytyy sitten ulos kirjastosta ja puutarhaa kohti hiukan jälkijunassa.
Pulsu tarkastelee huomaako Miriyasta mitään erikoista. perc -2
"Niin juu, mihinkähän nämä muut ovat ehtineet. Meillä on vielä reilusti tekemistä, taidan kyllä palata tänne vielä." Pulsu pakkaa tarvikkeensa ja lähtee Ulricin perään. Katselee sammalla vaivihkaa Miriyaa, iskee silmää jos jää kiinni.
Miriyassa ei näytä olevan mitään erikoista. Hän katsahtaa Pulsuun, jonka temppu selvästi saa hänessä aikaan reaktion. Pulsulla ei tosin ole mitään hajua mikä reaktio se oli.
Di Duang avaa kaksoisovet hyvin rehevöityneeseen puutarhaan. Heinät ja köynnökset ovat suurimmaksi osaksi yli parimetrisiä, ja niiden välistä on paha nähdä mitään. Kaksi suihkulähteistä on lähes peittynyt kasvustoon. Vain puutarhan keskellä oleva keskimmäinen lähde näyttää jotenkin siistityltä ja sen ympärillä on hieman puhtaampi alue. Missään lähteessä ei ole vettä. Keskimmäisen lähteen keskellä on taivaallinen kilpikonnapatsas ja kahden muun lähteen keskellä on suuri kivikuula. Laventelin värinen spiraali hädin tuskin näkyy rikkaruohojen ja köynnösten alta.
"Tuolta toiselta puolelta pääsee metsään. Ja tuosta pääsisi myös kryptaan", sanoo Di Duang ja osoittaa laudoitettuja ovia rakennuksen pohjoisosassa. "Ja tässä on Gastidem. Hei!"
Gastidem on tavallisen näköinen maahinen, jolla on kirkkaankeltainen tukka ja päällään vihreä tunika, johon on kiinnitetty kelloja kuten muidenkin temppelin asukkien vaatteisiin. Hän pureskelee jotain rauhallisesti mutta kääntyy sitten katsomaan Di Duangia ja tulokkaita. "Oi, vierailijoita! Tervetuloa tähän hienoon Koradan temppeliin." Hän nousee ylös ja hymyilee ystävällisesti. "Haluaisitteko tekin kokeilla Koradan suudelmaa? Se on rituaali, joka tarjoaa taivaallisia näkyjä Koradasta. Ei tietenkään ole pakko, jos ette halua. Korada ei vaadi liikoja keneltäkään." Hän viittoo päin keskimmäistä suihkulähdettä. "Minä olen siis Gastidem, kuten Di Duang tässä kertoikin. Entäpä te? Haluatteko viipyä täällä pitkäänkin?" hän kysyy uteliaasti.
Drugh: Diplomacy +7 - tiedonkeruuta temppelissä tästä Gastidemista ja ja temppelin taustasta (missä kuvittelevat olevansa jne). KAksi asiaa vie 2x1d4 tuntia? "Mukava tavata. Olen Drugh", Drugh vastaa. "En usko että viivyme tällä kovin pitkään. Olemme melkoisen kaukana kotoa, joten lepäämme varmaan hetken ja sitten jatkamme kotimatkaa. Miten itse? Mistä olet tulossa ja minne menossa? Oliko matkasi tähän temppeliin millainen? Käsittääkseni olet pyhiinvaeltaja ja siirryt paikasta toiseen", Drugh koittaa kysellä ja selvitellä tämän pyhiinvaeltajan taustaa.
"Vai niin. No, olkaa silti kuin kotonanne." Gastidem näyttää uteliaalta, kun Drugh kyselee häneltä asioita. "En minä tiedä minne olen menossa!" hän naurahtaa. "Ei minulla ole mikään kiire pois täältä. En edes tiedä muista Koradan temppeleistä. Tiedättekö te? Voisinhan kyllä jatkaa seuraavaankin temppeliin sitten joskus, mutta täällä on oikein hyvä olla. Tulin tänne noin 12 vuotta sitten eräästä pienestä kylästä. Se on käsittääkseni tuolla päin, suuntavaistoni on aika huono enkä enää muista sitä kunnolla. Matkaankin meni monta kymmentä päivää. Mistä te muuten tulitte tänne?"
Drughin puhellessa Eleine katselee ympärilleen uteliaasti. Korada ei tunnu pahemmin perustavan järjestelmällisestä puutarhanhoidosta, mikä lähtökohtaisesti miellyttää Eleineä. Maahiseen Eleine luo ainoastaan hyvin varovaisen silmäyksen, toivoen, ettei Gastidem huomaa hänen epäluuloaan. Tieling kaivelee esiin muistiinpanovälineitään ja alkaa hahmotella puutarhan asettelua. Laventelinvärinen spiraali kiinnittää hänen huomionsa ja herättää epämääräisiä muistikuvia... Puoliörkin ja maahisen edelleen jutustellessa Eleine kumartuu Di Duangin puoleen ja kysyy hiljaa: "Anteeksi, mikä tuo laventelinvärinen spiraali oiken symboloi? Eikö eteisessä ollut samanlainen...? Tämä paikka on valtavan ihana, taidan piirtää tästä itselleni kuvan, että voin sitten joskus ajatuksissani palata tänne", hän lisää hymyillen, ihmetellen mielessään, miten aina onnistuukin kuulostamaan niin luontevalta ja änkyttämättömältä valehdellessaan. Aivan kuin totuudenmukaiset lauseet olisivat hänelle jotenkin kulmikkaita ja helposti kurkkuun poikkiteloin juuttuvia.
"Joo, piirrä ihan vapaasti", toteaa Di Duang hymyillen. Häntä ei näytä puutarhan piirtely pahemmin kiinnostavan. "Spiraali on tietenkin Koradan pyhä symboli. Anteeksi, taisin unohtaa mainita sen", hän sanoo hieman nolona. "Suonette anteeksi, mutta tänne tosiaan tulee vieraita niin harvoin, että meillä ei oikein ole mitään virallista esittelykierrosta", hän puhelee.
Kun Eleine on hetken miettinyt piirtämistä, hän tulee siihen tulokseen, että rikkaruohojen välissä piilevien kukkapenkkien rajoja ja asettelua on lähes mahdotonta tunnistaa saati piirtää kitkemättä heinikkoa.
"Tämä rituaali kuulostaa mielenkiintoiselta. Olemme kuulleet, että jos ei ole valmis, niin tämä rituaali vaatii uhrauksen, pitääkö tämä paikkansa?" Drugh kyselee sillä välin.
Kysymykseen rituaalista Gastidem vastaa: "Noh, kyllä siinä pieni riski on. Harvoja asioita saa ilmaiseksi, ymmärrättehän?"
Drugh Bluff +3. Tarinassa kuitenkin totuutta taustalla, vaikka ei ihan totta olekkaan. "Juu, niinhän se on. Samalla tavalla jos haluaa palkata mut pitää maksaa. Ja olen alunperin Belkzenistä", Drugh vastaa maahisen kyselyihin puoliörkkimäsen tyhmästi ymmärtäen kysymyksen tahallaan väärin. "Eipä tuo suunnistus mullakaan vahvaa ole, mutta ei mua siitä syystä tähän otettukaan", hän lisää. Pienen hiljaisuuden jälkeen Drugh vilkaisee ympärilleen keitä seurueesta on lähettyvillä. "Koska en vastaa suunnistuksesta, niin mua ei hävetä myöntää että en tiedä missä olemme, ja eipä taida oikeesti kukaan muukaan tietää. Saimme nimittäin joltain hokkus-pokkus-taikurilta apua matkalla ja jotakin taisi vähän mennä pieleen", hän sanoo madaltaten ääntään vähän, mutta ikään kuin ei ymmärtäisi että muut voivat siitä huolimatta kuulla hänet. Drughin ilme kirkastuu kun hän selkeästi näyttää oivaltavan jotakin. "Ei teillä muuten olisi mitään tietoa alueesta ja ympäristöstä? Karttoja tai tarinoita, ihan mitä vain mikä voisi antaa vähän tietoa missä ollaan", hän kysyy.
"Belkzenistä? Enpä ole siitä kuullut." Gastidem hihittelee hieman kuultuaan, että heidän taikurinsa saattoi ehkä mokata. "No, ainakin päädyitte tänne ettekä minnekään kauhean metsähirviön luolaan tai jotain. Täällä päin ei kyllä ole hirviöitä. Kauempana varmaan on, jossain." Hän muuttuu sitten hieman kärsimättömäksi, mutta ei ala epäkohteliaaksi. "Tietoa alueesta? Ei kovasti kiinnosta. Matkustelin kyllä pienenä ympäriinsä, mutta se oli tosi tylsää. Koradan tunnetut ja tuntemattomat tiet ja heidän palvojiensa kanssa keskustelu on paljon jännempää! Tuskin muillakaan on mitään tarinoita, kun eivät ole koskaan lähteneet pois täältä."
Tajuttuaan, että puutarhan asettelun hahmottelu on sen nykytilassa mahdotonta, Eleine miettii kuumeisesti seuraavaa siirtoa, samalla hajamielisesti paperiin piirustellen ja Drughin ja maahisen keskustelua puolella korvalla kuunnellen. Äkkinäinen innostus nurmikon kitkemiseen saattaisi herättää kummastusta Eleinen juuri äsken ylistettyä puutarhaa, vaikka Di Duangin reaktion perusteella puutarhan asettelun piirtäminen sinänsä tuskin olisi ollut ongelma. Hämmennyksensä salatakseen hän hymyilee nopeasti ja ujosti Di Duangille ja mutistee piirustusalustansa takaa: "Mitäpä tuosta, eihän sitä kaikkea voi muistaa...Olikos se niin, että täällä kävi viimeksi vieraita puoli vuotta sitten? Millaista porukkaa he olivat...?" Odottamatta naisen vastausta Eleine änkyttää vielä hermostuneesti perään: "Ihailen muuten todella sitä, miten olette sallineet puutarhan kasvaa sitä rajoittamatta. Eikö...eikö Koradaakaan häiritse hänen spiraalinsa peittyminen? Sä-sääli tosin, etteivät hi-hienot suihkulähteenne toimi, se varmasti helppottaisi kastelua ja vielä rehevöittäisi kasvustoa entisestään."
"Niin... puoli vuotta sitten täällä kävi pariskunta, he olivat matkalla jostain kylästä jonnekin muualle, eivät tienneet minne. He olivat ihan mukavia, kertoivat että kylässä oli ollut kato ja monet olivat lähteneet. Onneksi meillä ei täällä ole siitä huolta. Korada ei anna meidän nälkiintyä." Di Duang hymyilee. Hän näyttää mietteliäältä Eleinen puhuessa puutarhasta. "Öm... no, en usko, eihän spiraali ole niin peittynyt. Sora kuitenkin näkyy. Ja nythän tänne voi piiloutua olemaan ihan hiljaa. En ainakaan usko, että Korada kovasti välittää, missä kunnossa puutarha on, kunhan sitä ei ole häpäisty tietenkään!" Hän hämmentyy suihkulähteistä. "Tosiaan? Tuota, ne eivät ole koskaan ennen toimineet. En tiedä pitäisikö niiden edes toimia... Kukaan täällä ei kyllä osaa korjata niitä. Mutta ei se haittaa."
"Jaa jaa", Eleine mutisee, yrittäen kätkeä hämmennyksensä. "Kuinka...miten kauan sanoitkaan asuneesi täällä? Oletko syntynyt täällä? E-en ole... nähnyt täällä yhtään lapsia", Eleine sanoo, punastuen puheenvuoroaan loppuaan kohden.
"Olen asunut täällä koko ikäni, kuten kaikki muutkin, paitsi Gastidem", vastaa Di Duang. "Me muut olemme tosiaan syntyneet täällä. Ja no, lapset kasvavat! Wein ja Lison nuorin poika Tamtei on vielä teini-ikäinen. Meitä on niin vähän, että ei täällä joka vuosikymmen lapsia synny."
Ulric vaappuu vihdoin puutarhaan, hiippaillen hiljaa, ja toivoo, ettei kukaan edes pahemmin huomannut hänen puuttumistaan. Toivottavasti kukaan ei ole puhunut mistään ylimaallisen tärkeästä... Mies tekee nopeita muistiinpanoja puutarhan suihkulähteistä ja kilpikonnapatsaasta.
Pulsu löntystää jokusen askeleen Ulricin perässä puutarhaan. Pällistelee ympäriinsä, ei ole huomaavinaankaan maahista jos nyt ei ala puhumaan suoraan.
Pulsu miettii puutarhaa tuijotellessaan, että sen kitkemiseen menisi yhdeltä henkilöltä varmaan puoli vuorokautta. Hän on myös sitä mieltä, että hänen avustuksellaan ja tiedoillaan siihen menisi vain kuusi työtuntia.
Pulsu toteaa: "Jaa ei täällä sitten mitään tiedetä puutarhanhoidosta näköjään. Pistetääs hihat heilumaan niin saadaan piha edustavammaksi. Vai eikö käsien likaaminen kuulu tyyliin?" Pulsu ryhtyy kitkemään jo valmiiksi kovin likaisilla käsillään.
Di Duang katsoo Pulsua hieman kummissaan mutta ei estele häntä, vaan väistää pois tieltä. "No, senkun", hän sanoo ja hymyilee vähän.
Ulric tuntuu vasta nyt muistavan että puutarha oli oikeasti tärkeä asia. Kirjaston järjestely taisi olla vienyt miehen mielen ihan muualle. Ulric laskee ylimääräiset tavaransa nätisti seinän viereen ja ryhtyy auttamaan Pulsua puutarhanhoidossa.
"Hei!" Eleine älähtää Pulsulle kimpaantuneena, jalkaa maahan polkien. "Puutarhahan on hyvä juuri tuollaisena, villinä ja vapaana!" Kääntäen punakat kasvonsa kohti paperiaan Eleine piirustaa raskaalla kädellä mustaa sotkua ylämarginaaliin tuhisten samalla itsekseen: "Älä sinä tule minua neuvomaan...Minä sinulle kitkemiset näytän...!" Sitten, muistaen Di Duangin läheisyyden, muuttuu vielä hieman punaisemmaksi ja päätään riiputtaen mumisee "Ööööööööeeeyhm. KRöhöm!...teeksi, anteeksi...taisin menettää malttini..." Syvään huokaisten hän laittaa paperinsa pois ja mutisee nurmikolle, kohdistaen sanansa ilmeisesti Di Duangille: "Noh, jos kierros on tässä, niin minun lienee syytä mennä auttamaan heitä... Vai, vai onko meillä vielä jotain käymättä? Mitä niiden eteisen pariovien takana olikaan...? Ai niin, ja mistä tiedämme, milloin Dakangin messu ja ateria alkaa, soitatteko jotain kelloa...?"
"Aa, öö, ei se mitään. No, tärkeimmät paikat tuli käytyä läpi. Eteisen pariovien takana on ruokasali, kokoonnumme sinne syömään. Niin ja eteisestä vasemmalla on varastoja ja keittiö, mutta siellä ei ole mitään", vastaa Di Duang. "Niin, minä voin tulla vaikka hakemaan teidät, kun olemme valmiit syömään!"
Di Duangin vastaukset kuunneltuaan Eleine laahustaa jalkojaan raahaten lähimmän kukkapenkin luo ja alkaa innottomasti kitkemään sitä, yrittäen silloin tällöin seurailla ympäristöään, ettei messu menisi vallan ohi korvien. Siinä kitkiessään pyrkii hivuttautumaan Ulricin lähistölle ja hiljaisella äänellä jutustellen jakaa selville saamiaan asioita. Jos Pulsu sattuu olemaan lähistöllä ja vaikuttaa edes etäisesti kiinnostuneelta, Eleine toki kertoo asioita hänellekin (Tiennäyttäjä on aina Tiennäyttäjä!), mutta pari astetta viileämpään sävyyn.
Drugh jatkaa jutustelua Gastidemin kanssa osoittaen sanansa myös ja Di Duangille. "Jos mitään karttoja ei muuta ole, niin osaisitteko kerta yhtään mitään missä me olemme. Läheisiä kyliä kaupunkeja, tunnettuja maamerkkejä, ihan mitä tahansa? Örkkien maa on kyllä sellainen, että varmaan suurin osa ei haluaisi kuulla siitä mitään ja kaikkein mieluiten unohtaisi sen olemassaolon", Drugh sanoo hymyilen örkkimäisesti kulmahampaat välkehtien.
"En minä mistään örkkien maasta tiedä. Se kylä, josta joskus tulin, oli nimeltään Jokikylä, koska se oli joen vieressä. Jossain vielä kauempana oli joku kaupunki, jonka nimi oli Tervasatama. Ja kyllä minä siellä jotain maamerkkejä näin, niin kuin erään aavemaisen kartanon ja kukkulan päällä olevan järven ja hirveän ison puun, mutta enhän minä nyt niitä kaikkia muista. Tämä temppeli on käsittääkseni Tianjingissa, mutta Jokikylä Minkaissa, että kai me sitten olemme lähellä rajaa? Maantiede on kuitenkin aika tylsää, jotain hassuja rajoja vain piirtelevät sinne sun tänne", höpisee Gastidem.
Di Duang miettii Drughin kysymyksiä jonkin aikaa mutta toteaa sitten: "Niin, kai me Tianjingissa olemme, missäpä muuallakaan. Liso muistaakseni luki sen jostain kirjasta, mutta sijainnillamme ei niin ole väliä."
"No sitten ehkä vain lepäämme ja rentoudumme täällä hetken ja lähdemme sitten selvittämään missä olemme ja miten pääsisimme takaisin", Drugh toteaa haukotellen. "Voimmeko jättää rompeemme jonnekin? Saamme varmaan yöpyä vaikka puutarhassa, jos makuutilat ovat täynnä. Se o ihan tuttua joten se ei mua haittaa. Kuhan vain ei tuu vettä, aseet ei tykkää", Drugh sanoo Di Duangille samalla kuin hänen puheensa alkaa kuulostaa murteiselta, enemmän puoliörkille sopivalta ja olemus hyvin väsyneeltä. "Anteeksi vain, alkaa kummasti jo vähän väsyttämään jo näin aikaisin", hän lisää, keskittyy ja ryhdistäytyy vähäsen. "Jotkut meistä tosin arvostaisi ehkä sisätilaa - tai no osa saattaisi varmaan mielellään yöpyä kirjastossa, tosin nenä kiinni kirjoissa eikä nukkuen", Drugh tuhahtaa katsellen tohinaa puutarhassa.
"Oo, voitte toki nukkua missä haluatte. Mutta minä ainakin voin antaa oman huoneeni teidän käyttöönne!" sanoo Di Duang. "Täällä sataa joka kuudes päivä, viimeksi kaksi päivää sitten."
Ulric jatkaa rikkaruohojen kitkemistä ja ihmettelee vähän itsekseen että mistä ihmeestä Drugh oikein juttelee. Ulricilta meni asiat vähän ohi kun hän tuli sen verran myöhässä. Mies keskittyy joka tapauksessa huomattavasti enemmän siihen, että Eleine tuntuu haluavan kertoa tälle jotain.
Eleine kertoilee: a) kryptien sijainnin sekä sen, että niihin eivät saa mennä muut kuin Dakang pyhimysten rauhan kunnioittamiseksi. Kuulostaako tämä Ulricin uskonnollisen tietämyksen valossa uskottavalta? b) laventelinvärisen spiraalin olevan Koradan pyhä symboli. Pitääkö paikkansa? c) kaikki asukkaat - Gastidemia ja mahdollisesti Dakangia lukuunottamatta - ovat asuneet omien sanojensa mukaan temppelissä koko ikänsä. Onko tämäkin tyypillistä Koradan palvelijoille? ja d) Di Duangin maininnat ruokasalista, varastoista ja keittiöistä. Olkansa yli vilkuillen Eleine varmistelee, että Drugh pitää maahisen huomion sopivasti poissuunnattuna. Pulsulta Eleine ei aktiivisesti yritä salailla keskustelevansa Ulricin kanssa.
Pulsu siirtyy lähemmäs kuuntelemaan Eleineä ja Ulricia. Di Duangin touhuista hän ei tajua yhtään mitään. Tällä hetkellä nainen juttelee tieniksi Gastidemille. Ulric taas ei osaa sanoa, onko mikään Eleinen mainitsemista asioista tyypillistä tai totta.
Jossain vaiheessa Di Duang lähtee ja sanoo menevänsä valmistautumaan syömistä varten. Noin kymmenen minuuttia sen jälkeen hän tulee pyytämään seikkailijoita siirtymään ruokasaliin.
Kuultuaan Di Duangin kutsun Eleine suoristautuu kyykkyasennostaan ja jää selkä kaarella hieroskelemaan molemmin käsin etureisiään, katselen tovereitaan syrjäkarein. Eleine toivoo kovasti jonkun näistä menevän edeltä, jotta hän voisi ikään kuin statistina puolihuolimattomasti vain seurailla perässä ja välttää mahdollisimman hyvin uteliaan huomion, jonka pelkää kohdistuvan seikkailijoihin heti näiden saliin kävellessä.
Ulric istuu hetken polvillaan maassa, huohottaen. Miehellä ei ole mikään paras kunto, eikä epämuodostunut naama ole välttämättä paras ratkaisu hengitysteiden kannalta. Pienen hetken raskaasti läähätettyään Ulric nousee seisomaan, taputtaen käsistään multaa, ja hieraisee sitten otsaltaan hikeä pois. Ruokailu on oikein hyvä idea juuri nyt. Ulric vilkaisee puutarhan kulmalle jättämiään aseita ja kilpeä, ja toteaa itsekseen, että ei tarvitse niitä juuri nyt mukaan. Koiranaama miettii tässä välissä myös sitä, että miksi yleensäkin hänellä on niin paljon aseita. Ulric ottaa muutama askelta ovelle päin ja katsahtaa sitten muuhun porukkaan, jatkaen tämän tauon jälkeen matkaa sisätiloihin ja kohti ruokasalia.
Drugh: Perception +0 Drugh nyökkää Di Duangile ja lähtee siirtymään tavaroineen sisälle. Nyt onkin hyvä tilaisuus "tutustua" täällä olevaan väkeen ja kerätä tietoja. Skeptisenä puoliörkkinä hän hakee omat ruuat mukaan ja syö niitä. Selityksenä voi käyttää vaikka puoliörkin suurta ruokahalua ja suuren lisäpoppoon äkillistä ilmaantumista.
Eleine seurailee Drughia ja Ulricia temppelin sisätiloihin.
Pulsu lähtee muiden perään jos muut tienlöytäjät poistuvat. Kysäisee Lorgaralta vaivihkaa että mikähän täällä on pielessä. Aram Zey ei olisi lähettänyt heitä ainakaan tahallaan väärillä ohjeilla matkaan, eihän?
Jos Lorgaran knowledgeista saa mitään irti niin sit saa (arcana ja planes +7, dungeoneering +8) Lorgara ei, toisin kuin haltiat yleensä, oikein hallitse puutarhanhoitoa: kyllä hän luonnosta pitää, mutta ei osaa erityisemmin esimerkiksi erottaa, mikä on rikkaruoho ja mikä hyötykasvi. Hän on lähinnä keskittynyt siivoilemaan muiden perkaamia kasvinraatoja sivummalle ja kuuntelemaan muiden juttuja, yrittäen samalla saada kasaan jotain ajatusta siitä, mikä kaikki temppelissä tuntuu oudolta.
Lorgara ei ainakaan tällä pintaraapaisulla osaa sen tarkemmin sanoa, mikä temppelissä olisi pielessä.
"Miten muuten Korada huolehtii siitä että ette näänny?" Drugh vielä kyselee Di Duangilta matkalla ruokasaliin.
"Näette sitten!" hihkaisee Di Duang Drughille.
Seikkailijat ovat nyt saaneet yli puolet puutarhasta siivottua.
Di Duang johdattaa seikkailijat ruokasaliin, jonne kuljetaan eteisessä olevien pariovien kautta. Hän esittelee myös pikaisesti ruokasalin takana kulkevan käytävän, jonka varrelta löytyy ovia makuuhuoneisiin. Gastidem tulee myös mukana.
Arvokkaassa ruokasalissa on suuri tyhjä pöytä, jonka ääreen Di Duang viittoo muita istumaan. Hän kävelee sitten länsiseinällä olevan gongin luokse ja lyö sitä, jolloin siitä lähtee hälyttävän kova ääni. Pian sen jälkeen ruokasaliin alkaa tupsahdella lisää porukkaa. Kun kaikki olvat paikalla, Di Duang esittelee temppelin asujat. Paikalla on yhteensä kymmenen: Di Duang, Gastidem, kirjastossa ollut Miriya, meditointia ohjannut Zhuang, pari Hamada ja Ziya, keski-ikäinen puolituisnainen Liso ja hänen kolme poikaansa Pulao, Xifen ja Tamtei.
Asukkaat toteavat yksissä tuumin, että ihmiset voivat luovuttaa makuuhuoneensa vieraidensa käyttöön ja nukkua sen aikaa puolituisten tiloissa.
Kun esittelyt on hoidettu, kaikki ovat viimein valmiita syömään. Tamtei, nuorin asukkaista, sanoo komentosanan ja pöytään ilmestyy tyhjästä lajitelma yksinkertaisia mutta erilaisia ja hyvin kutsuvan näköisiä kasvisruokia: hedelmiä, pähkinöitä, viljoija ja mehuja. Kun muut temppelin asukkaat aloittavat syömisen, Xifen latoo kolmelle suurelle lautaselle ruokaa ja vie ne pois, kulkien pohjoisesta ovesta. Hän palaa pian takaisin ja alkaa myös syödä. Temppelin asukkaat kyselevät innokkaasti vieraiden nimiä ja uutisia muualta.
Drugh saa aika helposti selville, että kukaan paikalla olijoista ei tiedä olevansa tasku-ulottuvuudessa, vaan he pitävät paikkaa täysin tavallisena ja kotimaailmanaan, vaikka siinä on selkeitä eroja oikeaan maailmantasoon (esimerkiksi lopulta kaikki huomasivat puutarhassa työskennellessään, että taivaalla ei ole aurinkoa lainkaan). Gastidemista saa eniten tietoja irti häneltä itseltään. Muut kehuvat häntä hyväksi keksijäksi ja uskolliseksi koradalaiseksi.
Ulric ihailee kaikkia ruokia hyvin vakuuttuneena. Ne näyttävät oikein herkullisilta mysteerisesti tyhjästä ilmestyneiksi ruoiksi. Mutta mies pohdiskelee hetken ennen kuin syö mitään. Ei kannata olla liian varomaton.
Ulric ei ymmärrä, miten ruoka on vain voinut ilmestyä tyhjästä, mutta se tuntuu ja tuoksuu tuoreelta ja hyvältä.
Eleine katselee eri ruokalajeja uteliaana, yrittäen aikansa kuluksi tunnistaa eri hedelmiä ja pähkinöitä. Maha kurnii vietävästi, mutta jumalaisen ruuan - vaikkakin hyvän jumalan - ruuan syönti hieman arveluttaa; mitä jos ruualla on joitain yliluonnollisia, epäilemättä rauhoittavia, sivuvaikutuksia? Epäilyksissään Eleine ei uskalla edes maistaa mitään. Kysyttäessä hän kiusaantuneen näköisenä ja mumisten ilmoittaa syyksi verenperinnöstään aiheutuvan lihattomuusallergian, joka ilmentyy pahoinvointina ei-liharuokia syödessä. Eleine toivoo kovasti pääsevänsä jossain vaiheessa huomaamattomasti syömään omia annoksiaan. Peittääkseen ja mahansa kurinan ja unohtaakseen nälkänsä Eleine yrittää ohjata keskustelun syömättömyydestään muihin aiheisiin, kuten: Kuinka kauan temppeli on ollut asuttu, tai siis kuinka monta sukupolvea taaksepäin nykyiset asukkaat voivat luetella henkilöitä? Missä Dakang on? Pystyvätkö kaikki asukkaat noin vain komentosanalla loihtimaan pötyä pöytään, vai onko tämä ainoastaan Tamtein kyky?
Temppelin asukkaat eivät tunnu kovin kiinnostuneilta sukujuuristaan. Liso kertoo, että hänen isovanhempiensa vanhemmat tulivat temppeliin muualta. Muutkin asukkaat pystyvät kertomaan lähinnä vanhempiensa tai korkeintaan isovanhempiensa nimet. Zhuang sen sijaan pystyy luettelemaan osan suvustaan vuosisatojen päähän aina legendaariseen Bewei-nimiseen paladiiniin. He eivät pane pahakseen, vaikka Eleine ei syökään.
Miriya kertoo, että kaikki Koradan palvojat voivat kutsua pöytään ruokaa. Pöytä toimii tosin vain kerran päivässä, mutta ruokaa on niin paljon, että sitä riittää säästettäväksi myöhemmäksi.
Pulsu miettii josko tunnistaa ruoan tyhjästä taikomista turvalliseksi keinoksi. Jos ei kuulosta tutulta ja turvalliselta, Pulsu nykertää omia kuivamuoniaan. Kysyttäessä valehtelee että ne muka menevät pilalle pian. Jos tuntee keinon jolla ruoat taiottiin turvalliseksi, ahmii hän napansa täyteen ilmaista ruokaa. Ääneen Pulsu toteaa: "Pihvin puuttesta arvaisi, että Korada arvostaa kasvissyöntiä? Vai onko kyseessä vain talon tapa. Veitkös kundi isännälle ihan parempaan pöytään einestä vai oraviako ruokit joutessasi?" Viimeisen lauseen Pulsu osoittaa ruokaa toiseen huoneeseen kantaneelle kultistille.
Pulsu tuntee sellaiset loitsut kuin create food and water ja heroes' feast, jotka tekevät täysin syömäkelpoista ruokaa, ja pyödän toiminta vaikuttaa samanlaiselta. Kun hän sitten maistaa ruokaa, hän toteaa sen maistuvan kummalta. Se maistuu enimmäkseen siltä, kuin joku olisi paistanut padassa multaa ja pannut sen tarjolle.
"Mä vein annokset Dakangin henkivartijoille. Ne sentään tarvii vielä ruokaa", vastaa Xifen Pulsulle. Miriya jatkaa: "Korada ei kiellä lihansyöntiä, mutta arvostaa tosiaan kasvisruokaa enemmän."
Drughkin seuraa ruuan vientiä muualle. "Toivottavasti ette pidä minua epäkohteliaana, mutta miksi Dakang ei syö seurassanne?" hän kyselee lähinnä istuvalta temppelin asukkaalta.
Pulao, puolituispojista vanhin, vastaa Drughille: "No ei mitiä. Dakangin usko on niin kova, että se ei tarvit muuta ravintoa! Ite kyllä söisin vaikka ei tarviskaan. Syöminen on kivaa."
Syötyään pikaisesti Drugh pyytää anteeksi ja lähtee pois ruokailuhuoneesta. Jos joku seuraa hänen menoaan, niin hän näyttää vaeltavan rennosti, mutta määrätietoisesti meditaatiohuoneeseen, jossa hän tarkastelee seinäkaiverruksia meditaatioasennoista.
Lorgara kohauttaa harteitaan ruuanluontitaikuudelle: haltiana hän on tottunut siihen, että joskus mitä oudoimpia asioita toimitetaan taikuudella. Hän vastailee mahdollisimman kohteliaasti kysymyksiin, mutta vaikuttaa varmaankin vastahakoiselta jatkuvan vakavan ilmeensä vuoksi. Yllättävää kyllä, haltianainen vaikuttaa syövän kuin hevonen, tosin hieman paremmilla pöytätavoilla.
Lorgaran mielestä ruoka on täysin syötävää ja maistuu hyvältä.
Ulric syö itsekseen taikaruokaa, eikä hirveästi osallistu keskusteluun, mutta kuuntelee muiden juttelua intensiivisesti, ja puhuu kyllä jos joku puhuu ensin tälle.
Myös Ulricin mielestä ruoka maistuu paistetulta mullalta.
Sleight of handista olisi hyötyä, mutta se ei ole pakollista. Drugh löytää kaiverruksen sauvaa pitelevästä henkilöstä, ja siinä on tosiaan pieni salalokero, jonka sisällä on pieni hauras lasikuula. Sen poistaminen rikkomatta sitä vaatii selvästi sorminäppäryyttä, mutta näyttää sen verran yksinkertaiselta, että Drughkin osaisi sen tehdä – ainakin hyvänä päivänä.
Pulsu miettii että millähän ihmeellä pääsee eroon ravinnontarpeesta. Muulla kuin epäkuolleisuudella. Pulsun naamasta näkee kauas että on kovin epäileväinen Dakangin suhteen. "Onkos tämä suuri johtaja ihan itse perustanut temppelin? Kaverilla lienee ikää aika reilusti. Suorastaan kenties yliluonnollisen paljon?" lausuu hikoileva Pulsu roiskiessaan muka huomaamattosti taskumatista maustelientä ruokaan.
Ruoan maku paranee silmissä. Alkuperäisestä maustaan huolimatta ruoasta ei tule paha olo (joillekin heikkovatsaisemmille nirsoilijoille ehkä saattaisi) ja se tuntuu olevan tyypillisen ravitsevaakin.
"Dakanghan on kuolematon, toki", vastaa Di Duang. "Hän ei perustanut temppeliä, vaan tuli tänne aikoja sitten hyvin kaukaa jostain mahtavasta ja suuresta Koradan temppelistä ohjaamaan edeltäjiämme."
Eleine: Perception +5. Take 10 sormilaskelmiin,
jos soveltuu. Ilmeiden havainnointiin peruscheck.
Eleine katselee temppelin ruokaa syövien toveriensa ilmeitä. Kenenkään kasvoilta ei ilmeisesti näy mitään erityistä, mikä hieman rauhoittaa Eleinen epäluuloa. Ei kuitenkaan niin paljoa, että tiefling itse maistaisi ruokia. Drughin äkillinen kiire hieman ihmetyttää Eleineä, mutta toisaalta puoliörkki on tähänkin asti vaikuttanut tietävän, mitä tekee. Eleine kuuntelee ympärillään poreilevaa keskustelua ja koettaa vilkuilla, keiltä kaikilta ruokailijoilta puuttuu sormia. Kuullessaan Pulsun kysymyksen Eleine kuitenkin lopettaa sormilaskelmat ja katselee valppaasti muiden asukkien ilmeitä, siltä varalta, että niillä vilahtaisi jotain epäilyttävää.
Eleine huomaa, että Xifeniltä ja Tamteilta ei puutu sormia. Myös Ziyalla on kaikki sormet tallella, joskin hänellä on yhdessä sormessa suurehko arpi. Sekä Hamadalta että Lisolta puuttuu jopa neljä sormea. Asukkaat vaikuttavat tyytyväisiltä ja syövät rauhallisesti. Kukaan heistä ei oikeastaan juttele omista jutuistaan, mutta se johtuu selvästi siitä, että paikalla on vieraita, joiden kuulumiset he kyselevät mielellään. Puolituisperhe ihmettelee lyhyesti poikien isän olinpaikkaa, mutta he toteavat sitten, että hän on luultavasti mököttämässä jossain, ja päättävät asettaa hänelle lautasellisen ruokaa sivuun, jotta hän voi syödä myöhemmin.
"Ei varmaan kannata näillä nakeilla koittaa mitään ketteryyttä vaativaa ilman harjoittelua", Drugh vilkaisee sormiaan, huokaisee ja sulkee luukun meditaatiohuoneessa. "No eiköhän meillä ole ryhmässä joku, jolta voin kysyä apua myöhemmin. Ja paikka tuntuisi olevan oikea", hän ajattelee itsekseen.
Drugh palaa kävelyretkeltään takaisin mietteliään näköisenä ja vilkaiseen ryhmän hahmot läpi miettien jotakin. Sitten hän kohdistaa huomionsa Di Duangin puoleen. "Jos sittenkin haluaisin harjoitella meditaatiota, niin miten nuo lasipallot. Nehän ovat särkyviä, joten minun kaltaiseni pulliainen varmaan pudottelisi niitä enemmänkin. Uusitteko te varastoanne, vai pystyttekö korjaamaan niitä jotekin?" Drugh kysäisee.
"Ömmm... tuota noin." Di Duang näyttää hyvin mietteliäältä jonkin aikaa, mutta Zhuang vastaa: "Nämä käyttämämme lasikuulat eivät mene ihan helposti rikki, kun ne ovat kuitenkin umpilasia. Tosin joskus kolmisentoista vuotta sitten pari pikkupoikaa tuumasi, että olisi todella hauskaa murskata kaikki lasikuulat vasaralla." Hän katsoo syyttävästi Pulioon ja Xifeniin, jotka näyttävät aika noloilta. "He eivät kuitenkaan saaneet kaikkia rikki ja Dakang onnistui onneksi korjaamaan suurimman osan kuulista. Ja no, jos pysyttelet maton päällä, vaaraa ei varmastikaan ole", hän sanoo hymyillen.
Pulsu sanoo Drughille: "Ai että mietiskely jäi mietityttämään? Älä ny vaan sit syö tai tulee nälkä! Mrähähähähää!" Pulsu nauraa räkättää omalle vitsilleen. "Jatketaanko puskien trimmailua samantien niin nähdään piha koko komeudessaan? Mitä se kaakeleihin askarreltu spiraali muuten merkkaa? Niinku että se on Koradan symboli, mutta miksi juuri spiraali? Iomedailla on pitkämiekka ku Iomedai lyö pitkämiekalla, Gorumilla on iso miekka kivessä ku Gorum lyö vaikka kiviä jos ei parempaa tekemistä löydy ja niin edelleen. Korada tykkää katsella kun vesivärit valuvat lavuaariin?" Pulsu osoittaa jälkimmäisen aivopierunsa koko seurueelle.
Puolituispojat hekottelevat vähän Pulsun kommenteille. Zhuang näyttää jokseenkin huvittuneelta ja jatkaa selvityksiä: "Koradan pyhässä symbolissa voi nähdä useita merkityksiä. Kaikkein tavallisin lienee se, että kolme ympyrää kuvastavat tasapainoa ja spiraali rauhan kiertämistä, ja pyöreät muodot yleensäkin rauhallisuutta, ymmärräthän?"
Drugh katselee hetken pulsua ja kääntää huomionsa Eleinen puoleen. "Sinähän olit näppärä sormistasi. Jos jossakin rauhallisessa vaiheessa vittsit auttaa minua hieman lasipallon kanssa, niin jäisin palveluksen velkaa", hän sanoo Eleinelle. "Mieluiten siten että muita ei olisi näkemässä harjoitteluani, jos tällainen käy", Drugh osoittaa sanansa Di Duangille ja muille.
Zhuang katsoo Drughiin hieman uteilaan oloisena, mutta ei kysele. Hänkin on kyllä sitä mieltä, että Drugh saa aivan vapaasti harjoitella yksin.
"Yöpymisjärjestelytarjouksenne on hyvin kohtelias ja arvostan sitä. Jos mietimme rauhassa mitä kukin ryhmän jäsen haluaa kuitenkin enne kuin tyhjennätte huoneita", Drugh jatkaa palaten keskustelussa tarjottuihin makuuhuoneisiin.
Temppelin asukkaat tuntuvat syövän suhteellisen hitaasti ja rauhallisesti. Puolituispojat nyt saavat ruokansa nopeasti syötyä ja vievät sitten osan annoksistaan pois iltaa varten. Muutkaan eivät välitä, jos joku poistuu tekemään jotain muuta.
"Ai niin", sanoo Di Duang seikkailijoille. "Rukoushetki on noin tunnin kuluttua, tulkaa ihmeessä kuuntelemaan!"
"Jos te kaksi haluatte omaa rauhaa pallojen koskettelulle niin jatketaanko me muut puutarhassa rukoukseen asti?" Pulsu virnistää Eleinen ja Drughin suuntaan näin sanoessaan. "Vai antaako puskien rehottaa mielummin? Mites junnut, tuutteko jeesaamaan kun teissä on varmaan virtaa vaikka muille jakaa! Pulsu-setä voi kertoa samalla hurjia juttuja Absalomista." Jälkimmäisen Pulsu kohdistaa nuoriin puolituisiin.
"Ääh, kuulostaa raskaalta", toteaa Xifen, ja Pulao on hänen kanssaan samoilla linjoilla. Tamtei sen sijaan vaikuttaa vakuuttuneelta. "Joo! Kyllä mä voin. Luuletteko että sieltä löytyis aarre?"
Eleine mulkaisee Pulsua mustanpuhuvan murhaavasti tämän kommentin kuullessaan. "Muista pitää housut jalassa, ettet vahingossa touhutessasi katkaise jalkojesi välistä jotain muutakin vihreää ja ruohonkorren kaltaista, arvon puutarhuri...!" hän sanoa napauttaa Pulsulle niskojaan nakellen ja kääntyy sitten Drughin puoleen kasvot vielä ärtymyksestä punoittaen, mutta yrittäen rauhoittua. "To-toki, minä a-autan mielelläni... Tai ainakin voin yrittää, en minä tiedä onnistunko, en ole kovin... kovin hyvä opettamaan asioita", hän lopettaa epävarmasti, pyyhkäisten hermostuneesti hiuksiaan.
Puolituispojat ja ihmispariskunta hihittelevät Eleinen tokaukselle.
Ulric syö ja kuuntelee hiljaa. Hän voisi ihan hyvin mennä takaisin auttamaan Pulsua kitkemään rikkaruohoja, mutta rukoushetken jälkeen voisi mennä takaisin kirjastoon... Paitsi jos kukkapenkki kaipaa vielä kitkemistä, tietenkin.
Pulsu ja Ulric menevät Tamtein kanssa siivoamaan puutarhaa. Gastidem tulee heidän mukanaan, mutta ei auta, vaan jää ruokalevolle tuolilleen seinän viereen.
Drughin ja Eleinen päästyä kahden kesken Drugh alkaa selostaa Eleinelle: "Olemme oikeassa paikassa, sillä täällä on muutama yksityiskohta joka täsmää saamani ennakkotiedon mukaan. Minua pyydettiin hakemaan täältä yksi lasikuula tietystä piilosta eräälle varakkaalle henkilölle. Tämä pallo on kuitenkin aika hauras. Voin pakata sen pehmeään kankaaseen ja laittaa vaikka karttalaatikkoon, jossa se säilyy kyllä ehjänä, mutta sen esiin otto salalokerosta saattaa olla liian hankalaa minulle", hän selittää Eleinelle.
Eleine nyökkää mietteliään näköisenä Drughin selitykselle. "Noh, voinhan minä kokeilla... Näistä asioista minulla sentään on jonkin verran kokemusta. Meditaation opettaminen yhden kerran perusteella olisi ollut jo vähän toinen juttu", hän lisää jopa aavistuksen riehakkaasti, oudon tuikkeen tanssiessa silmissä ja suupielillä. Se saattoi olla itsevarmuutta; se saattoi olla myös huvittuneisuutta. Drughin näytettyä paikan Eleine nuolaisee huuliaan hermostuneesti ja sitten, keskittyen koko vartalollaan, yrittää tavoitella sormenpäillään haurasta lasipalloa sen kätköpaikasta.
Eleine löytää ja näkee hauraan lasikuulan selkeästi. Hän tunkee kyntensä rauhallisesti ja mielestään varmasti lokeroon poimimaan kuulaa, ja saa otteen. Hän vetää kuulan hitaasti ja varoen ulos rikkomatta sitä.
Kun kuula on hallussa, niin Drugh jää vielä harjoittelemaan vähäksi aikaa lasikuulien kanssa esittäen olevansa sittenkin kiinnostunut tästä harjoittelusta, kuten hän onkin. Koska kuitenkaan hän ei koe tätä jumaluutta omakseen hän jää harjoittelemaan vain kuulalla. Ryhmästä pari muuta oli tehnyt koko sajan, joten näin saa meös erillaisen näkemyksen harjoittelusta.
Drugh kömpelöi lasikuulan kanssa ja se pomppii iloisesti pitkin huonetta.
Eleine katselee Drughin touhuja hetken oudon lempeän näköisenä, rentoutuneesti seinään nojaten. "Hyvä jos minusta oli jotain apua... Olet, Drugh, minulle nyt velkaa yhden", hän virkkoo, vinon hymyn jälleen kiristäessä kasvojen arpia. "Ja mitä tahansa seuraavaksi tapahtuukin, niin yksi on varmaa: minun on nyt pakko syödä! Suonet anteeksi?" Sulavalla liikkeellä Eleine laskeutuu kyykkyasentoon, penkoo ruuan esiin repustaan ja alkaa syödä varsin ahneesti, vaikuttaen hetkeksi lähes täysin unohtaneen meditoivan puoliörkin läsnäolon.
Drugh nyökkää Eleinelle pyöritellessään kuulia. "Kiitos ja olen todellakin palveluksen velkaa", hän sanoo.
Syötyään Eleine menee takaisin puutarhaan, jättäen Drughin meditoimaan. Jos puutarhaan vievällä käytävällä sijaitsevan kryptan ovella ja sen lähistöllä ei näy ketään, Eleine tutkii oven ansojen varalta, yrittäen koko ajan pitää silmällä, ettei kukaan pääse yllättämään. Hän saa tutkittua oven rauhassa ja toteaa, että siinä ei ole ansaa. Mikäli Pulsu on puutarhassa, Eleine kitkee rikkaruohoja mielenosoituk-sellisesti mahdollisimman kaukana tästä, odotellessaan jotain merkkiä messun alkamisesta.
Pulsu kitkee puutarhaa ja selittää samalla Tamteille, miten salaovien löytämiseen auttavaa troppia valmistetaan. Puolituisnuorikko ei todennäköisesti ihan hoksaa alkemian hienouksia, joten Pulsu vaihtaa piakkoin Tamteita enemmän kiinnostavaan aiheeseen. "Ootkos löytäny täältä temppelistä aarteita tai salaovia? Sulla on selvästi tarkat hoksottimet. Äläkä yritä väittää, ettet olis käyny nuuskimassa kiellettyjäkin paikkoja, olin mäki joskus nuori kato."
Tamtei kuuntelee kyllä kiinnostuneena Pulsun puhelua, mutta ei hän juuri näytä asioita tajuavan. "No kun en mä ylettäny ovenkahvaan!" hän sanoo, kun Pulsu ehdottaa aikaisempaa kiellettyjen paikkojen tutkimista. "Mut kyllä me tonne käytävään kerran kurkattiin sitten kun Pulao oli tarpeeks pitkä... Siellä oli vaan hirveesti isoja pelottavia patsaita."
"Hohoo! Kuvastavatko ne jotain pelottavia hirviöitä vaiko urheita aasimar-sotureita? Onko ne semmosia patsaita ku liikkuvat itsestään kun kukaan ei katso ja niiden silmät on suuret, mustat ja kylmät?" Pulsu innostuu patsaista kuultuaan. "Missä niitä oikein oli? Minä olen aika pitkä niin varmaan näkisin kurkkaamaan." Viimeisen lauseen Pulsu sanoo hiljempaa Tamteille, kuin salaliitto-toverille konsanaan.
Tamtei kuiskii takaisin: "No ei ne hirviöitä ollu, enemmän ne kai aasimareilta näytti. Mut ne oli niin valtavia ja sillee! Höh, eihän patsaat liiku! Kai ne olis jotain koneita jos ne liikkuis? Ja siis ihan tuolla ne oli." Puolituinen osoittaa puutarhasta pohjoiseen päin olevaa seinää, jolla on laudoitetut kaksoisovet. "Sinne pääsee kurkkaamaan tuolta oleskeluhuoneesta, tossa ihan nurkan takana on se ovi", hän jatkaa ja osoittaa koilliseen nurkkaan.
"Kuule on niitä semmosiakin kun liikkuu..." Pulsu aloittaa uutta luentoa, mutta tulee ajatelleeksi, ettei ehkä ole järkevää pelotella avuliasta nuorikkoa mitenkään erityisen paljon. "Vaan enpä usko, että täällä, rauhan ja rauhallisuuden keskiössä mitään niin kamalaa olisi. Tattis kuule jeesistä, tässä olis voinu mennä koko päivä ilman sun apua! Kohta taitaa olla jo rukousvartti, vai mikä nyt olikaan. Taidan käydä vähän pesaisemassa naamaani, tässä tuli ihan hiki." Pulsu kiinnittää huomiotaan jälleen muiden puuhiin.
Eleine nousee hetkeksi verryttelemään selkäänsä ja yrittää arvioida, miten hyvin kitkentätyö on edistynyt. Pienen suoristautumistuokionsa jälkeen Eleine siirtyy kitkemään erityisesti kryptan ovien edustat, mutta niiden edessä ei näy käytön jälkiä. Temppelin asukkaat selvästi noudattavat Dakangin toiveita.
Aikansa kuulia pyöriteltyään Drugh raahautuu puutarhaan. Jos joku seurueesa kysyy kuulien pyörittelystä, niin hän lähinnä murahtaa näille. Jos temppelin asukas kysyy, niin hän vastaa vähän hiljaisella äänellä ja nolosti: "Tuntuvat kestävän putoamisia... ja putoilivat jopa enemmän kuin kuvittelin."
Puutarhassa huhkivat saavat viimeisetkin rikkaruohot kitkettyä noin puolessa tunnissa. Tamtei on tyytyväinen tulokseen ja kipittää kellot kilisten pomppimaan temppelin ulkopuolelle kasattuun suureen rikkaruohokasaan. Kitkijät myös löytävät keskimmäisen suihkulähteen luota pienen pensaan, jolla on punaruskeat lehdet. Sekä Pulsu että Ulric tunnistavat kasvin nylkylehdeksi, josta saadaan mietoa rentoutumistarkoitukseen tarkoitettua hallusinogeenia.
"Mikä kasvi se oikein on?" Eleine kyselee uteliaana kasvia keskittyneesti tutkivilta Pulsulta ja Ulricilta, pyyhkäisten samalla ajatuksissaan kämmenellään hikeä kasvoiltaan, aikaansaaden niille hienpoiston lisäksi tyylikkään vihreän-mustan sotamaalauksen.
"The onh nhylkhylethi", Ulric toteaa Eleinelle. "Renthouthumitheen." Mies taputtelee ohimennen irtokasvillisuutta irti housuistaan.
Lorgara on syönyt, hämmentävää kyllä, sekä nopeasti että pitkän kaavan mukaan. Ruokailtuaan lähes yhtä pitkään kuin viimeiset pöydässä olevat temppelin asukkaat hän nousee ylös ja käy ensimmäiseksi vilkaisemassa puutarhaan: nähdessään Ulricin puhuvan Tamtein kanssa hän kääntyy ovella ja lipuu tyynesti kirjastoon, jossa hän alkaa käydä hyllyjä järjestelmällisesti läpi nähdäkseen mitkä kielet siellä ovat edustettuina. Muille ehtii varmasti puhua ovella olleesta taikakellosta myöhemminkin.
Lorgarakin toteaa, että kirjastossa on lähinnä tieniksi ja yleiskielellä kirjoitettuja teoksia. Selvä osa on myös kirjoitettu taivaallisella kielellä, mutta myös pari muuta kieltä käy esille kirjojen nimistä. Muutama on kirjoitettu haltiaksi, jokunen kelishiksi, yksi jopa örkiksi ja lisäksi edustettuina on joitakin Tian Xian tuntemattomampia kieliä.
"Oletteko ihan varmoja, ettette haluaisi kokeilla Koradan suudelmaa?" kysyy Gastidem puutarhassa olevilta, kun puutarha on kitketty. "Jos pelkäätte sormienne puolesta kovin, voin kyllä kertoa, ettei Korada nyt joka kerta niitä vie. Usein epäonnistuminen johtaa vain pieneen haavaan, ja haavathan paranevat nopeasti. Älkää siis murehtiko turhia!"
Eleine vilkuilee maahista ja siroja, vaikkakin multaisia sormiaan, arvuutellen mielessään, kuinka paljon Gastidemiin voi luottaa.
Gastidem on Eleinen mielestä täysin luotettava.
Puutarhaan palannut Drugh kuulee Gastidemin kysymyksen. "Usein? Siis usein tulee vain haava, mutta onko sormi eniten mitä voi menettää, vai voiko mennä jopa koko käsikin?" Drugh kysyy. "Ja mitä Korada sormilla oikein tekee, jos useimiten tulee vain pieni haava?"
"Kyllä, sormi on eniten, mitä voi menettää. Koko kättä ei voi menettää, eikä useampia sormia kerralla. Ja joskus sitä menettää vain sormen pään. En minä aivan tarkalleen tiedä, mitä Korada haluaa. Koradan jumalaiset aivoitukset ovat mystisiä meille tavallisille kuolevaisille!" vastaa Gastidem.
"Entä kuinka, krhm, kuinka kauan aikaa tähän voi mennä? Eikö messu ala piankin? Va-vai etkö itse osallistu?" Eleine puolestaan kyselee.
"Osallistun toki. Rituaali on hyvin nopea. Mikäli hyvin käy ja Korada antaa sinulle näkyjä, voit parhaassa tapauksessa saada niitä messun aikana ja nähdä kaikki ne loistavat paikat ja asiat, joista Dakang kertoo!" selostaa Gastidem innoissaan.
Ulric venyttelee kitkemishommien jälkeen, hänen kroppansa ei ole tottunut tällaiseen treeniin. Mies katselee omia sormiaan ja miettii miten hankalaa elämä olisi jos hän menettäisi vahingossa juuri ne tärkeimmät sormensa eikä voisi enää edes kirjoittaa. Miten hankalaa kommunikointi koko muun maailman kanssa sitten olisi..? "Oln phahoillhani, thaidhn pithää thormheni", Ulric toteaa ohimennen muiden sananvaihdon väliin.
Eleine nyökyttelee nopeaan tahtiin maahisen puhuessa, mukaillen Gastidemin innostusta. "Selvästi Gastidem itse ainakin vakaasti uskoo asiaansa", hän miettii. "Mutta toisaalta...maahinen. Ja riskinä sormen menetys..." Eleine tuijottelee hämillisen näköisenä nurmikkoa miettien kovasti, miten kiemurtelisi pois tilanteesta. Onnekkaasti Pulsu kuitenkin juuri silloin avaa suunsa ja Eleine perääntyy ujosti hieman taaemmas.
"Niin mikä ihmeen veitsileikki tää pusu on?" Pulsu liittyy keskusteluun. "Miten muka sormien pätkiminen avittaa rauhan ja mietiskelyn sun muun höpöhöpön suhteen? Jos jotain näkyjä haluaa nähdä niin se nyt onnistuu ilman teräaseitakin." Pulsu hörppää taskumatistaan ja virnistää leveästi.
Pulsun jututtaessa maahista Eleine alkaa aikansa kuluksi piirustella puutarhan asettelua, jonka uuttera kitkemistyö on viimein paljastanut.
"En minä sitä teille osaa kertoa!" huudahtaa Gastidem ja naurahtaa. "Kun valaistutte, käsitätte kyllä kaiken, tai ainakin tarpeeksi. Emmehän me kuolevaiset voi koskaan jumalia täysin ymmärtää. Ja tämä rituaali, jos todella on valistunut, näyttää näkyjä nimenomaan Koradasta eikä mistään kirjavasiipisistä suppilovahveroista näin esimerkiksi." Gastidem osoittaa keskimmäisessä suihkulähteessä olevaa kilpikonnapatsasta. "Koradan suudelma on tuo laite tuolla. Rituaali on niinkin yksinkertainen, että laitatte vain kätenne kilpikonnan suun sisään. Siinä kaikki!" hän sanoo ja hymyilee.
Pulsu räjähtää nauramaan. "Mrähähähähähää! Ai että sillä koetellaan uskoa, uskaltaako työntää sormensa patsaaseen? Oi kyllä Korada nyt koettelee kuolevaisia ja kovasti. Hei Korada! Pesenkö käteni ensin vai maistuuko hieman multaisempi tumppu?" Pulsu lähtee katselemaan patsasta tarkemmin.
Gastidem pudistelee päätään huvittuneena. Hän nousee ylös, seuraa Pulsua ja katsoo, kun hän tutkii patsaan. Pulsu tutkii mielestään patsaan oikein hyvin, mutta siitä ei löydy mitään erikoista. Se on aivan tavallinen patsas. "No, onko kaikki hyvin? Löysitkö mitään vikaa?" Gastidem pyyhkäisee pastaan päältä muutaman rikkaruohon. "En usko, että Koradaa kiinnostaa käsien puhtaus niin kovasti."
sense motive -2 onko maahinen tosissaan vai keppostelumielellä. Jos Gastidem näyttää mallia eikä menetä sormia uskaltaa Pulsukin kokeilla, pyytää ensin Ulricia tarkkailemaan magian varalta toimitusta.
"Näytähän mallia." Toteaa Pulsu, ja katsoo Gastidemia silmiin suorastaan haastavasti.
Koska puutarha näyttää olevan kunnossa ja sen asettelua nähtävästi piirretään lähtee Drugh siirtymään kirjastoon. Sormien uhraaminen ei häntä kiinnosta. Matkalla jos kukaan ei ole näkemässä hän koittaa katsella tarkemmin sitä kryptaan johtavaa kiinnilaudoitettua ovea. Tämän jälkeen hän jatkaa kirjastoon. "Onko kaikki hyvin Lorgara? Tarvitsetko jotakin apua? En puhu kuin kahta kieltä, joten tuskin osan auttaa", hän sanoo Lorgaralle hiljaa.
Muutamat laudat ovat oven edessä lähinnä varoitukseksi. Ne näyttävät siltä, että ne voisi poistaa melkeinpä nostamalla.
Lorgara on todennut, että kirjaston kaikkien teosten ylöskirjaaminen veisi yhdeltä henkilöltä 40 tuntia.
"Pitäisikö meidän keskittää enemmän resurseja tähän työhön?" Drugh kysyy katsottuaan että seurueen ulkopuolisia ei ole ympärillä. "Tämä olisi hyvä olla tehtynä ennen kuin koitamme selvittää sen viimeisen asian", hän vielä lisää. "Muutenkin olisi ehkä hyvä tehdä jokin tiivistelmä eri henkilöiden havainnoista. Koska puutarha alkaa olla valmis, niin nyt olisi ehkä ihan hyvä hetki", Drugh sanoo ja lähtee takaisin puutarhaan, ellei Lorgara pyydä apua jossakin ennen sitä.
Puutarhassa Eleine piirtelee edelleen asettelua, vilkuillen kuitenkin tuon tuosta Pulsun ja Gastidemin puuhailua kilpikonnapatsaan luona.
Gastidem ei näytä kovin tyytyväiseltä, kun Pulsu rupeaa haastamaan häntä. "Tuollainen epäileväisyys sen sijaan tuskin miellyttää Koradaa", hän sanoo hieman nuivasti. "Mutta kai sitä nyt voi, kun olette vieraita kaukaa ja kaikkea." Hän kohauttaa hartioitaan, asettuu patsaan eteen ja työntää kätensä rauhallisesti sen sisään. Hän hymisee hiukan ja vetää sitten kätensä pois. Se on vahingoittumaton. "Hmm... no, en tällä kertaa saanut kovin vahvoja näkyjä. Ehkä Korada on sitä mieltä, että olen nähnyt tarpeeksi viime aikoina", hän sanoo ja hymyilee. "Ole hyvä vain!"
Pulsu ei osaa sanoa Gastidemin olemuksen vakavuudesta mitään.
Ulric seuraa Gastidemin hyminää sivusta. Kun maahinen vaikuttaa vahingoittumattomalta, Ulricia rupeaa hirveästi kiinnostmaan itsekin kokeilla. Hän ei edelleenkään haluaisi vahingossa menettää sormiaan muttaaaaaaaaaa... Hän haluaisi niin kovasti nähdä näkyjä. Mies pureskelee omaa alahuultaan selvästi päättämättömyyden piinaamana.
bluff -3 sleight of hand +7 Pulsu olettaa Ulricin tunniskelevan magiaa ja työntää kätensä kilpikonnan suuhun. Riippumatta siitä, mitä tapahtuu Pulsu huutaa kovaan ääneen. Joko kivusta tai sitten ihan vaan piruillakseen, eli teeskentelee kipua. Ottaessaa käden ulos, Pulsu yrittää piilottaa koko kätensä hihaansa väittäen että Korada söi hänen koko kätensä.
Pulsu saa 8 pistettä vauriota. Kun Pulsu työntää kätensä patsaan sisään, hän alkaa kuin alkaakin saada näkyjä, joskin niissä pyörii lähinnä jännän muotoisia viinapulloja, erikoisia sieniä ja jonkin verran Koradan symbolia muistuttavia spiraaleita. Sitten häneen tosiaan sattuu, mutta kipu tuntuu hyvin etäiseltä ja omalla tavallaan taivaalliselta. Kun hän vetää kätensä pois, hänen peukalossaan on syvä haava, joka vuotaa vuolaasti verta, mutta jänteitä tai luita ei ole katkennut, eli sormi on vielä täysin käyttökelpoinen. Kipu on selvästi paljon vähäisempi kuin voisi luulla.
Kun Pulsu kiljuu ja piilottaa kätensä, Gastidem terävöityy ja katsoo Pulsua todella kummasti, kunnes naurahtaa. "Hahaa! Tuo oli hyvä pila!" hän huudahtaa hyväntuulisesti ja läpsäisee Pulsua ystävällisesti. "Melkein uskoin tuon! Näytähän, kävikö pahasti? Näyttikö Korada sinulle jotain?"
Ulric ei aisti mitään maagista, kun patsas pahoinpitelee Pulsun.
Ulric järkyttyy kovasti Pulsun dramaattisesta huudosta ja yrittää yhtä aikaa astua eteen- ja taaksepäin, uhaten menettää tasapainonsa, mutta onnistuu pysymään pystyssä. "M-m-mhthä thapathui?!" Nyt Ulricia yhtä aikaa kiinnostaa ja hirvittää kilpikonnapatsas yhä enemmän.
Drugh tuli takaisin puutarhaan juuri ajoissa kuullakseen Pulsun huudon. Hän lähti juoksemaan vetäisten miekkansa samassa esiin. Kun tilanne ei näytäkään vaaralliselta ja hän näkee sormessa vain haavan hän tuhahtaa laittaen miekan pois. Kun tilanne selviää ja se mistä haava tuli, niin hän on hyvin kiinnostunut asiasta.
Gastidem säpsähtää hieman, kun Drugh juoksee paikalle sohien miekalla, mutta rauhoittuu, kun mitään ei kuitenkaan tapahdu. Drughin mielestä on aika selvää, että temppelin asukkaat ovat menettäneet sormia samalla tavalla.
"Relatkaa jätkät, kepponen vaan!" Saa Pulsu hihityksensä väliin huikattua. "Älä Ulric ny hepulia saa. Verta se vaan on. Löytyskö laastaria vai lopahtaako tää itestään? Ei tunnu ihan normiviillolta. Eipä ny ole ihan tämmöstä suukkoa tullu vastaan! Tai no kerran Absalomissa palloilin satamassa kun..." Pulsu vaikenee hieman punastuen. Gastidemille Pulsu toteaa huomattavasti ystävällisempään sävyyn kuin aiemmin: "Ens kerralla pitää olla vikkelämpi, te ootte maahiset liian tarkkasilmäisiä! Silmissä vilkkui jotakin tutun näköisiä tavaroita ja aineksia mitä mulla on apteekkihommista jäänyt. *köh* Sit tota spiraalia ja jotain sieniä... Ootas mietin mitä sieniä..."
Pulsu tunnistaa näkyjensä sienet erittäin paksuiksi ja pyöreiksi tateiksi ja kolmeksi jännän muotoiseksi huumesieneksi, joita hän on nähnyt Absalomin kasvitieteellisessä puutarhassa.
Drugh katsoo kanssa haavaa jos pystyy auttamaan. Lisäksi koittaa tarkastella millainen haava on.
"No voi pahus, menikö se sittenkin poikki?" kysyy Gastidem nähtyään Pulsun sormen. Myös Pulsu alkaa kauhistella veren määrää ja kerkeää jo huolestumaan peukalonsa puolesta, kunnes Drugh tulee ja toteaa, että vaikka haava on iso, se ei edes vuoda tarpeeksi aiheuttaakseen sen enempää vahinkoa. Hän uskoo, että haavan on tehnyt pieni terävä terä.
Vaikka Pulsu vaikuttaakin olevan ihan hilpeällä tuulella asian suhteen, Ulric kaivelee silti reppua selästään ja sieltä ympäriinsä. "Mhnhulla on nhäithä pharannuththauvoja... Joth thinä tharvitheth..." mies mutisee samalla kun kaivaa laukkuaan.
"Tuosta tulikin mieleen. Mitä niille irronneille sormille tapahtuu? Katoaako ne suuhun vai vai otetaanko ne pois patsaan suusta?" Drugh kysäisee ja katsoo patsata tarkasti ja etsii kulmaa josta voisi nähdä patsaan suuhun laittamatta silmää liian lähelle.
"Hmm? No, aika usein käy niin, että sormi jää roikkumaan jonkun ihonriekaleen varassa ja sitten se ei enää parane, vaan on parempi poistaa. Ja jos sormi jää tuonne sisään, otan sen pois. Enkä kyllä varmasti syö niitä, se olisi kuvottavaa!" huudahtaa Gastidem, olettaen, että vieraat kuitenkin kysyisivät niiden syömisestä uudestaan. "Parannussauva? No tuolla ainakin voisi pelastaa sormia", hän toteaa katsoessaan Ulricia.
Ulric ei näe sen syvemmälle patsaan suuhun.
Pulsu juo CLW-ekstraktin 1d8+1 hp takaisin -> 2 pientä hipaa takaisin. Ulricille Pulsu sanoo: "No kiitos, mut mulla on tämmönen oma litku tässä hollilla, pitäis ajaa saman asian. Toivottavasti... En kyllä suosittele suukkoa, jos kerran voi pahemminkin käydä." Pulsu kaivaa tropin ja kiskaisee kotipolttoisen parannusjuomansa. "Öff... Kyllä nämä yleensä paremmin toimivat. Jos viitsit Ulric niin tökkäse sillä sauvalla vaan. Vai mites, eikö talolla ole omia parannustemppuja?" Pulsu kysäisee varuiksi Gastidemilta.
"Ei ole... Mistä te oikein tuon olette saaneet?" kysyy Gastidem uteliaasti.
Ulric käyttää CLW-sauvaa, 1d8+1 HPta -> Pulsu paranee 3 hipaa.
Ulric läimäi- anteeksi, kauniisti ja kevyesti näpäyttää Pulsua parannussauvalla. Omallaan. Vaikka hän saikin muidenkin sauvoja kannettavaksi, olisi äärimmäisen epäkohteliasta käyttää niitä itse kysymättä lupaa. Ulric vilkaisee Gastidemia, joka näyttää olevan kiinnostunut tämän sauvasta. Vai kenties Pulsun juomasta?
"Hmh? Thämhä... Otthin then Abthalhomitha", mies toteaa.
Pulsu toteaa: "Nii mä keittelen näitä ite näitä. Niissä on kyllä se huono puoli, ettei oikein kenenkään muun vatsa tunnu kestävän ku meikäläisellä... Mä jonkunaikaa yritin rohdospuotia pitää, muttei siitä oikein tuntunut tulevan mitään. Kehtaatko Ulric vielä kerran tökätä, on vähän hutero olo. Muuten hetkinen, mikäs ihmeen temppeli se semmonen on, jonka edustajisto ei osaa näitä perusparannuksia?"
Yleisen hässäkän aikana lähistölle liukunut Eleine koputtaa Ulricia varovasti olkapäähän: "Voit toki käyttää minunkin sauvaani välistä, kun en itse sitä osaa kuitenkaan käyttää..."
Drugh miettii patsasta, mutta Gastidemin katsoessa ei tutki sitä sen tarkempaa. Hän kuitenkin suunnittelee tutkivansa sitä yöllä pimeänäköä käyttäen. Samassa hänen mieleensä tulee, että eihän täällä ole aurinkoa, joten tuleekohan täällä edes pimeä.
Eleinen kiinteä katse vaeltelee Drughista patsaaseen ja takaisin, aivan kuin hän yrittäisi arvata puoliörkin ajatukset. Mikäli Eleine saa Drughiin jonkinlaisen katsekontaktin, hän kohottaa kulmakarvojaan kysyvästi.
Ulricin CLW-sauva Pulsuun jälleen, 1d8+1 HP:ta -> Pulsu paranee taas 3. Ulric tekee työtä käskettyä ja näpäyttää Pulsua uudestaan sauvalla, jos miehen olo nyt kohenisi kunnolla. Näistä vempeleistä ei ikinä tiedä kuinka hyvin ne pelaavat... Ulric kääntyy Eleinen puoleen ja hymyilee. "Eh, khyllä thätthä thauvatha riitthää thehoa. Vhoin khäytthää thinun thauvaathi joth tharvithee", mies toteaa ja tunkee parannussauvaansa takaisin reppuunsa.
Pulsun sormessa oleva haava paranee taioilla oikein hyvin eikä siihen jää mitään toimintahäiriöitä.
"Abthal-siis mitä? Eikun jaa, Absalom! Olen minä siitä kuullut..." Gastidem näyttää hetken mietteliäältä, mutta kohauttaa sitten olkapäitään. Hän vilkaisee Pulsuun, eikä oikein ymmärrä kysymystä. "Miten niin? En minäkään osaa parannustaikoja. Temppelin asukkaat ovat akateemikkoja eivätkä kenttäpappeja."
Pulsu vastaa: "Joku siis osaa loitsia teille aulaan kellon ja pöytään ruokaa, mutta ei yksinkertaisia parannusloitsuja? Kuulostaapa erikoiselta ratkaisulta." Hän ei tiedä kaikkea Koradan pappien koulutuksesta, mutta on aika varma, että siihen ei sisälly mitään kovin erikoista.
Huomatessaan Eleinen katseen kummastelun Drugh siirtyy lähelle Eleineä ja käyttää mahdollisimman huomaamatta poluttajien käsimerkkejä kertoakseen ajatuksistaan: "Yö, patsas, tutkia".
Eleine silmissä välkähtää ymmärrys, jonka jälkeen nainen kääntyy jälleen tähyilemään patsasta kitoineen. Tapahtumat ovat siinä määrin temmanneet naisen mukaansa, että puutarhan asettelun piirtely on tyyten unohtunut.
Lorgara on viettänyt jo hyvän tovin järjestellen kirjaston kirjoja ja nauttien tilanteen monotonian vaikutuksista ajatteluun. Hän on pohtinut itsekseen, mitä oikein aikoo tehdä temppelissä kirjaston selaamisen lisäksi, sillä hän epäilee, ettei täältä välttämättä lähdetä aivan muutamassa päivässä. Kirjasto on haltialle tietysti tuttu ja mieluinen paikka, mutta hän epäilee, ettei sen tarkempi järjestely edistä tehtävää hirvittävästi. Drughin puhuessa haltianainen on ollut aivan omissa ajatuksissaan, eikä edes kiinnittänyt tämän vierailuun huomiota ennen kuin useita minuutteja myöhemmin: havahduttuaan hän suunnistaa puutarhaan pyöritellen hieman jumittuvia hartioitaan. Sinne päästyään hän katsoo hetken hölmistyneenä muiden suuntaan, mutta kävellessään rauhallista tahtia lähemmäs Lorgaran katse haahuilee tavalliseen tapaan ympäriinsä. "Mitä täällä oikein riehutaan?"
"No, niin?" jatkaa Gastidem Pulsulle. "Vihjaatko, että se olisi jotenkin kummallista? Minusta on outoa, että te noin vain parannatte taikaesineellä yhden haavan sormessa mitään sen kummempia ajattelematta!" Hän käännähtää katsomaan Lorgaraa. "Kas, tervetuloa takaisin. Haluaisitko kokeilla Koradan suudelmaa? Jotenkin minusta tuntuu, että saattaisit olla hieman valaistuneempi..."
"Mitä tekemistä sieninäyillä on valistumisen kanssa? Ja taatusti täällä asuvat ja meditoivat ovat hyvin valistuneita. Jos hekin menettävät sormia, niin miten edes vamman laatu liittyy valistuneisuuteen?" Drugh kyselee. Hänen mieltään kaivertaa haavan veitsimäinen luonne ja ilmiselvästi jokin huumausaine sen terässä. Miksi sellainen on patsaan suuhun laitettu? Tylsistyttääkö sekäyttäjän mielen ja alistaa ohjailulle, vai tarvitseeko Gastidem vain verta ja aine estää pahimman kivun tuntemisen ja luo tuntemuksen näystä? Kun tulee tilaisuus puhua muiden kanssa rauhassa, niin hän kertoo näille havaintonsa ja ajatuksensa.
"Hä? Maailma on vaarallinen paikka ja poluttaessa roiskuu." Toteaa Pulsu Gastidemille. "Kas, Lorgara! Siellä on terä ja jotain myrkkyä jos haluat vaikuttaa valaistuneelta paikallisten silmissä. Korada taitaa olla Zon-Kuthonin sukua, kun kerran itsensä silpominen on noin arvossaan."
"Ei mitään!" toteaa Gastidem Drughille. "Jos viinankatkuinen ystäväsi sai sieninäkyjä, hän ei selvästikään ole valistunut. Ei siinä, Korada tuntuu olevan kovin vaativa, mutta minkäs sille voi. Ei teidän siitä kannata huolestua. Temppelin asukkaille se tietenkin on isompi juttu." Hän kuuntelee myös Pulsua ja näyttää jälleen hämmentyneen uteliaalta. "Häh? En minä ole täällä päin vaaroja nähnyt, enkä paljoa muuallakaan. Oletteko te tosiaan jostain niin kaukaa, että siellä on hirmuisen vaarallista? Kuka on Zon-Kuthon? Ja äläpäs rienaa, ei siellä mitään myrkkyä ole!" Hän heilauttaa kättään hymyillen ja näyttää selvästi pitävän Pulsun kommenttia vitsinä.
"A-anteeksi, että keskeytän, mutta viinankatkuinen toverini tosiaan on oikeilla jäljillä...", Eleine aloittaa hiljaa ja ujosti. "Krhm, onhan maailma vaarallinen paikka. Pitää vain katsoa tarkasti... Näetkö vaikkapa tuon viattoman näköisen pensaan tuossa patsaan juurella? Tiedätkö mikä se on?" Eleine jatkaa Gastidemille, nylkylehtipensasta osoittaen ja tarkkaillen maahisen reaktiota.
"Ai mikä? Tuo? En. Se näyttää kuivalta lehtikasalta", sanoo Gastidem. Eleinestä maahinen puhuu täyttä totta. Sen sijaan Pulsu, Ulric ja Drugh näkevät Gastidemin saappaanjälkiä kaikkialla pensaan ympärillä. Edes puutarhan siivoaminen ei häivyttänyt niitä.
Drugh: Sense motive 0 Gastidemin toimintaan. "Ja mitäs tämä kasvi sitten tekee, jos vaikka sitä joutuisi vaikka haavan kautta elimistöön?" Drugh kysäisee, koska hänen luonto tietoisuutensa on olematonta. Hän ei lähde heti osoittelemaan Gastidemin jalanjälkiä pensaan ympärillä, vaikka ne ilmiselvät ovatkin.
Eleine vaikuttaa häkeltyvän hetkeksi. Alunperin tarkoitus oli vain salavihkaisesti selvittää, tiesikö maahinen kasvin olevan nylkylehti, ja kasvintuntemuksen osoittautuessa olemattomaksi sitten väittää kasvia joksikin lähes hengenvaaralliseksi alkuperäisen tarkoutuksen peittämiseksi. Drughin kiinnostus asiaan kuitenkin mutkistaa suunnitelmaa, sillä eihän nyt tiennäyttäjätoverille sovi valehdella...Äkisti joutuneena lähemmäksi huomion keskipistettä kuin olisi halunnut, Eleine vilkuilee epävarmasti Ulricin suuntaan, toivoen aasimar-miehen kasviasiantuntijana avaavan suutaan.
"The onh nhylkhylehthi", Ulric toteaa. Mies katsoo jokseenkin tuimasti Gastidemin jalanjälkiä, ja selvittelee kurkkuaan. "Nhylkhkylehtthi onh halluthinogheeninenh khatvhi. Ollatkheen ettet thiedä mhikhä the onh, oleth khävellyth then ymphärillä aika paljon." Ulric katsoo Gastidemiä pistävästi. Ulricista alkaa pahasti vaikuttaa siltä ettei Koradan suudelmassa ole mitään erikoista... Ja se harmittaa Ulricia, koska hän pitää kovasti yliluonnollisista asioista.
jos Pulsu tiesi jotain kasvista, kertoo hän näsäviisaasti nylkylyhdestä Gastidemille kaiken tietämänsä. 'Ulkolukua koulukirjasta' -otteella. "EN MINÄ HAISE!" Avaa Pulsu suunsa.
"Eli meillä on patsaan lähellä kasvi joka aiheuttaa näkyjä ja kokeen valvojan jalanjälkiä kasvin ymprärillä pitkältä ajalta", Drugh sanoo katsoen Gastidemia. "Näkyjen alkuperä on varmaan selvitetty. Mikäköhän on syy pitää noita testejä? Tarvitsetko verta johonkin?" Drugh kyselee kaivaessaan esiin soihtua.
Gastidem alkaa lopultakin huolestua Ulricin selityksistä, ja kun Drugh kertoo vielä oman osuutensa, hän alkaa hätääntyä. "En! Voi helvetti! Ihan huvikseni minä tätä teen", hän tiuskaisee, mutta on selvästi peloissaan. "Keksin koko vehkeen itse", hän mutisee.
"Keksit minkä laitteen itse? Ihan huviksesi muka silvot temppelin asukkeja ja kutsut itseäsi pyhiinvaeltajaksi", Drugh vielä kyselee hivenen ärtyneenä. "Mutta olet asunut täällä kaksitoista vuotta. Mitä osaat sanoa muista temppelin asukeista? Nimittäin jos kerran temppeliä johtaa kuolematon Koradan palvelija, niin miksi huijauksesi on annettu jatkua", hän vielä jatkaa.
Eleine silmät muuttuvat asteen punaisemmiksi hänen silmäilessään synkeästi hädissään änkyttävää Gastidemia. "Mokoma on selvästikin toisten uskonnollista vakaumasta hyväksikäyttävä iilimato! Yh!" hän ajattelee. Se, että maahinen vielä onnistui huijaamaan häntä nylkylehden tuntemuksensa suhteen, lisää ärtymystä. Muiden nyt kuitenkin pitäessä huijarimaahista tulisissa verbaalipihdeissään, Eleine pitää silmällä temppelin oviaukkoa mahdollisten yllättävien saapujien varalta. Gastidem tuntuu nauttivan melko suurta arvostusta temppelinväen keskuudessa, jolloin maahisen näkeminen hätääntyneenä seikkailijoiden piirittämänä saattaisi laukaista yllättäviä ja ei-toivottuja reaktioita.
"Mithä ihmetthä thinä thiithä thaath irthi etthä leikhaath muiltha thormiah?" Ulric kysyy Gastidemilta kylmästi. Useammaltakin temppelin asukkaalta puuttui sormia ja muutama raukka toivoi vielä saavansa ne takaisin... Ja oikeasti niitä olikin katkonut joku maahinen jolla oli maailman huonoin huumorintaju. Pistää vihaksi.
"No niin juuri. 'Koradan suudelma' on minun keksintöni", vastaa Gastidem Drughille ja mulkoilee häntä. "Ettekä te voi sille mitään, että se huvittaa minua", hän lisää hiljempaa ja ilkeän virnistyksen häivähdys naamallaan. "Temppelin muut asukkaat eivät tiedä yhtään mitään. Dakang sen sijaan tietää ja sallii sen tapahtua ihan nenänsä alla! Hän nimittäin palvoo jotain salaista pahuutta ja vääristää Koradan uskoa omiin tarkoitusperiinsä, mitä sitten lienevätkään." Hänkin vilkuilee ympärilleen varuillaan, lähinnä katsoen, ettei kukaan ole vetämässä aseita esiin tai hyökkäämässä hänen kimppuunsa.
Eleine kääntyy takaisin Gastidemin puoleen, silmäillen tätä inhoavasti: "Et ole arvollinen edes nuolemaan huijaamiesi temppelin asukkien sandaaleja puhtaaksi," hän ärisee yhteen purtujen hampaidensa välistä, posket palaen ja sylkäisee maahisen jalkojen juureen.
Eleinen sylkeminen epäonnistuu ja kuolaa jää valumaan hänen leualleen... Tästä säpsähtäneenä hän astahtaa taaksepäin ja pyyhkäisee nopeasti leukaansa hihallaan, punastuen kasvoiltaan hyvin kokonaisvaltaisesti, mutta jatkaa kuitenkin: "Kiitä onneasi, että he pitävät sinua niin suuressa arvossa! Jos asia pelkästään minusta riippuisi, olisit jo silmätön ja sormeton", hän lisää silmät välkähdellen. Sitten tiefling silmät kaventuvat viiruiksi katseen terävöityessä entisestään. "Hetkonen... Miten Dakang muka pystyisi pitämään peliään aasimar-nvartijoiden nenän alla? Yritätkö vain vedättää meitä, jotta voisit luikerrella karkuun katseen sopivasti välttäessä? Ala selittää!"
Gastidem tuijottaa Eleineä ja on epäonnistuneesta sylky-yrityksestä huolimatta kuitenkin vakava. "Kuule nyt, tyttö-mikä-lienetkään, tyhjä uhkailu ei auta. Enkä minä tiedä, miksi ne aasimarit häntä tottelevat. Joko hekin ovat pahuuden asialla tai sitten he todellakin ovat tajuttomia ääliöitä..." Gastidem selvästi haluaa pois tilanteesta, mutta ei yritä koko ajan vilkuilla pakoreittiä. Sitä paitsi sekä tiennäyttäjät että Gastidem tietävät, että maahinen ei voi juosta yhtä nopeasti kuin ihmiset ja muut, joten hänen ei edes kannata yrittää. Hän ei myöskään vaikuta valehtelevan.
"Tyhjä uhkailu? Mikä tyhjä uhkailu?" Drugh sanoo palauttaen Gastidemille ilkeän virnistyksen. "Nähtävästi et todellakaan tunne Belkzeniä ja sen asukkeja, mutta en ole varma oletko edes palasiksi repimisen arvoinen. Mutta kaksitoista vuotta täällä, niin taatusti tiedät enemmän. Krypta tai asuintilat ilmeisesti on Dakangin pahuuden palvontapaikka sitten, sillä sinne ei muilla ole asiaa. Mutta haluammeko sotketua tähän, sillä olemmehan vain satumalta ohikulkumatkalla?" Drugh lopettaa katsellen Gastidemia.
Gastidem vinkaisee ja vääntelee kauhistunutta naamaansa. "Ei Dakang minulle mitään ole kertonut!" hän parkaisee. "Minä en sekaannu hänen puuhiinsa eikä hän minun. Ja kai hän sitten palvoo jotain tuolla kryptassa, en minä ole sinne kurkkinut! Ööh... hänen huoneessaan on sänky ja kirjoituspöytä ja kirjoja!"
"Kylmätäänkö tää pätkä? Maahisiin ei ole luottaminen noin yleisesti ja tää sontaläjä myönsi jo silpovansa väkeä huvikseen. Tulee jotain puukkoa niskaan heti tilaisuuden tullen kuitenkin. Temppelin johtaja lienee jokin epäkuollut otus, täällä ei ole aurinkoa, eikä hän syö tai juo. Tuskin myöskään nukkuu." Toteaa Pulsu kylmän viileästi ja katsoo tovereitaan kysyvästi.
Eleine katselee tutisevaa maahista synkästi kulmiensa alta, suu tiukkana viivana, vihreän ja mustan tahrima otsa rypistyen, unohtaen hetkeksi jopa olevansa suivaantunut Pulsulle. "Enpä tiedä... Onko kuolema liian armollinen kohtalo tuollaiselle? Mitä jos vain paketoisimme tuon saastan ja hoideltuamme Dakangin luovuttaisimme tämän hartaan Koradan palvelijan temppelin asukkien armoille? Hehän tässä ovat eniten kärsineet, päättäkööt siis sopivasta rangaistuksestakin."
Drughin puoleen kääntyen Eleine jatkaa: Mutta täytyyhän meidän puuttua tälläiseen!" Hän katsoo puoliörkkiä anovasti. "Temppelin asukithan ovat lähes tulkoon orjien asemassa, ties mihin Dakang heitä vielä käyttää? Sitä paitsi", hän lisää ikään kuin asia juolahtaisi hänelle mieleen "ehkä toimeksiantajammekin arvostaisi, jos putsaisimme heidän temppelinsä sinne kuulumattomista asukeista?"
"Vaikka olemme täällä täysin sattumalta on huonoa taktikointia tehdä suunnitelmia ulkopuolisten kuullen", Drugh sanoo Eleneille.
Eleine napsauttaa suunsa kiinni kuuluvalla napsauksella ja on jälleen kovin kiinnotunut kengistään... Niissä tuntuu aina vain piisaavan tutkimista!
"No ehkä vain koulutukseni ja taustani lyövät yli", Drugh sanoo Eleinelle nähdessään tämä reaktion.
Ulric nostaa käsiään ilmaan kämmenet auki rauhoitellakseen tovereitaan. "Othothakaath nyth", mies selvittää kurkkuaan. "Mhinä haluan anthaa hänelle opetkhukthen ihna yhthä phaljon khuin thekin, mhutta joth vain thapamme häneth, themphelin väkhi thuuthhuu varmatthi. The phithäväth thäthä khaveria yhä arvoshshaan... Olen thamaa mielthä Eleinen kanttha. Mheidän on thaathava häneth thunnuthamaan enthin khaikkhi themphelin athukhkaille. Heidän thulithi thaada päätthää mithä hänelle thedhään." Olipa se pitkä puhe taas vähään aikaan. Ulric on ihan liekeissä.
"Miten kukaan ei olisi huomannut hänen olevan epäkuollut. Tai miksi aasimarit toimivat hänen henkivartioinaan?" niin paljon kysymyksiä. "Kuvailit hänen huonettaan. Oletko käynyt siellä? Ja vaikea kuvitella että et olisi uteliaisuuttasi käynyt kryptassa", Drugh käntää katseensa Gastidemin puoleen ja puhuu tälle.
"Alahan laulaa. Minun kirjoissa henkesi ei ole minkään arvoinen, mutta toverini ovat näköjään ymmärtäväisempiä. Mikä olento Dakang on? Mitä magiaa hän käyttää? Onko hän taitava aseiden käsittelijä? Entä aasimarit? Ovatko he aina omissa oloissaan vai ovatko he ilman Dakangia liikkeellä edes joskus?" Pulsu on oikaissut ryhtinsä ja tuijottaa Gastidemia laskelmoivan kylmästi.
"Joka tapauksessa Dakang pitää messunsa, joten siellä ehkä näkisimme hänet", Drugh lisää samalla kuin pitää Gastidemia tiukasti silmällä ja laskee repun hetkeksi selästään.
Gastidem alkaa näyttää kauhistuneelta. "Eieieiei", hän mutisee. "Enhän minä ole edes tappanut ketään, hyvänen aika! Enkä pakota ketään osallistumaan rituaaliin!" hän selittää. Hän vilkuilee seikkailijoita hädissään ja vastaa sitten Drughille: "Olen, silloin noin 12 vuotta sitten! Ei siellä kai mitään ihmeellistä ollut, en minä muista niin hyvin niin vanhoja juttuja. Enkä todellakaan ole käynyt kryptassa, noita laudoitettuja ovia ei saa auki ja sen yhden tuolla olevan oven takaa näkee vain patsaskäytävän. Ne olivat pelottavia patsaita! Tuntui kuin ne näkisivät kaiken mitä niiden silmien alla tapahtuu."
Lopulta Gastidem kääntyy vielä Pulsuun päin, mutta tuijottaa häntä ensin. "No ihmiseltä hän minusta näyttää. Minä en tiedä mitään mistään kummallisista otuksista! En minä edes tiedä mikä hän oikein on!" huudahtaa Gastidem ja heilauttaa kättään Eleineä päin. "Öh... ai taikoja... öm... no, olen pari kertaa nähnyt hänen tekevän valoa, mutta en muuta. Eikä hänellä ole aseita. Tai ehkä sitä kävelykeppiä voi käyttää aseena, mutta en minä ole koskaan nähnyt hänen käyttävän sitä niin. Aasimarit liikkuvat kyllä täällä joskus yksikseen, mutta eivät kovin usein, kai? Minä vain istun useimmiten täällä."
Tovereidensa painostaessa heltymättömästi maahista Eleine vilkuilee jälleen lähiympäristöä ja temppelin puutarhaan johtavaa sisäänkäyntiä varmistaakseen, että seurue on edelleen yksin Gastidemin kanssa. Hän ei näe tai kuule kenenkään lähestyvän.
"Hmmm. No hän ei aiheuttanut meille suurta vahinkoa. Korada taas on anteeksiannon jumala, joten...", Drugh jättää lauseen roikkumaan ilmaan.
Eleine katselee maahista tavalla, jolla yleensä silmäillään limaisia nilviäisiä niiden ryömittyä esiin kiven alta, mutta mutisee kuitenkin: "Noh, jos temppelin asukkaat välttämättä haluavat hänen huijauksensa anteeksi antaa, niin olkoon sitten niin..." Tavoitellen muiden silmiä hän jatkaa Gastidemille : "Tämänhetkisessä tilanteessa...lienee parasta, että tulet kanssamme messuun, kun kutsu käy ja pysyttelet lähellä. Hyvin lähellä. Jos edes yrität jotain, lupaan, että kadut sitä koko lyhyen loppuelämäsi ajan!--- Vai mitä te muut olette mieltä?" hän kysyy, kierrättäen katsettaan tovereissaan ja katsoen viimeisenä Drughia hieman pidempään kuin muita.
"Käy minulle. Aivan kuten haluat. Merkityksetön pikkuasia minulle. Sitäpaitsi emme tiedä mitä mieltä temppelin asukkaat ovat. Tiedämme vain mitä jumaluutta he palvovat", sanoo Drugh samalla kun alkaa kaivelemaan kynsiensä alustaa veitsellä.
Lorgara on seurannut tapahtumia hiljaisena, yrittäen yhdistellä keskustelun palasia aiemmin opittuun ja epäonnistuen siinä. Hänen kätensä tekee levotonta liikettä miekan kahvalla muiden puhuessa Gastidemin kanssa. "Emme tekisi kovinkaan hyvää vaikutelmaa itsestämme, jos vain tappaisimme hänet muiden näkemättä ja kuulematta... Ainoa vaihtoehto siis lienee pyytää häntä kertomaan muille, mitä on tehnyt." Epävarmuuden varjo häilyy haltianaisen ajatusten yllä, eikä hänen äänensävynsä ole kovinkaan vakuuttava. Jos he eivät usko Gastidemin puhuvan totta, vaan luulevat, että yritämme syrjäyttää hänet uhkaillen ja väärämielisin keinoin... meillä voi olla ongelma.
"Krhm, niin", Eleine selventää ajatuksiaan. "Olen samaa mieltä, Lorgara, en vain tiedä, onko...onko hänen paljastamisensa vielä...ööh, tehokkain keino edetä. Tuolla" - hän vilkaisee Gastidemia - " ja Dakangilla kun on selvästi jonkinlainen...epämääräinen keskinäinen ymmärrys temppelin väen huijaamisesta. En tiedä, miten Dakang reagoisi, jos nyt paljastamme Gastidemin...Hän saattaisi yrittää vaikuttaa temppelinväen reaktioon meille epäedullisesti - vaikka sekään ei ole tietysti varmaa, varsinkin jos hän haluaa mieluummin turvata oman asemansa kuin keikuttaa venettä..." Eleine pureskelee alahuultaan mietteliäänä. "Luullakseni Dakang joka tapauksessa joutuisi ottamaan jonkinlaisen kannan "paljastukseemme", tuntuuhan hän kuitenkin jonkinlainen temppelin johtohahmo olevan. Siksi ehdotankin", hän kiirehtii jatkamaan ja haroo otsahiuksiaan epävarmasti, "että pidämme Gastidemin häntä paljastamatta tiukasti seurassamme siihen asti, että tiedämme, mitä teemme Dakangille. Vai kuinka?" Nainen vilkuilee epävarmasti Pulsua ja Ulricia.
Pulsu katsoo Eleineä ja toteaa: "Pidä jotain terävää erittäin lähellä tän tontun kurkkua niin käy mulle." Gastidemille Pulsu vilauttaa kaapunsa alta putelia, jonka sisältä hohkaa elävää tulta: "Jos ryhdyt vaikeaksi, toivo että tuo ehtii ennen minua kurkkuusi kiinni jonkun niinkin tavallisen asian kuin veitsen kanssa."
Eleine mulkoilee Gastidemia synkästi ja mutisee: "Älä huoli... Ratkon kyllä hänelle toisen suun välittömästi, mikäli hän päättääkin alkaa vehkeillä meitä vastaan sen sijaan, että kiltisti odottaisi temppelinväen tuomiota..." Eleine koettaa havannoida, vaikuttaako maahinen asiamukaisen pelokkaalta.
"Jos hän on normaalisti viettänyt aikaansa puutarhassa, niin herääkö Dakangin mielenkiinto, jos hän nyt yhtäkkiä menee messuun? Eli pitäisikö osan jäädä hänen seurakseen tänne puutarhaan?" Drugh kysäisee.
Gastidem on hermostunut ja vilkuilee etelässä päin olevia ikkunoita, joiden läpi näkee nyt kappeliin, koska puutarha on siivottu. Siellä ei kuitenkaan ole näkynyt ketään. Hän ei tunnu suuremmin välittävän Pulsun pulinoista, vaikka ei selvästi pidäkään niistä.
Hetken kuluttua kaikki kuulevat kellojen kilinää, ja Di Duang tulee koillisnurkassa olevaan oviaukkoon. "Hei! Ooh, onpas täällä hienoa. Ehkä tämä pitäisi sittenkin jaksaa kitkeä useammin... Mutta niin, rukoustunti alkaa kohta! Tulettehan kappeliin, jos haluatte osallistua?" hän virkkoo ja kävelee sitten takaisin sinne mistä tulikin. Jonkin ajan päästä hänen voi nähdä kävelevän rukoussalissa.
Ulric katsoo Di Duangin perään, sitten Gastidemiin, ja sitten takaisin ovelle. "Voith olla oikheatha, Thruhh", mies toteaa. "Ehkhä jonkhun pithäithi jhääthä thänne vahthimaan hänthä..."
"Minulla ei ole mitään varsinaista hinkua mennä kuunteleman messuja, joten ainakin minä voin jäädä vahtimaan", Drugh sanoo. "Menijäiden pitää vain olla tarkkana, sillä paimmassa tapauksessa jokin takuuskin messuista saattaa vaikuttaa paikallisiin", hän lisää perään.
"Mi-minäkin voisin jäädä", Eleine tarjoutuu ujosti. "En kuitenkaan tiedä taikuudesta tai uskonnosta juuri mitään, joten lienen kaikkein eniten hyödyksi täällä."
Ulric nyökkää. "Mhinhä voin mhennä othallithumaan metthuun. Joth thielthä thaithi jothain irthi." Mies mulkaisee vielä Gastidemia pahasti, vienosti inhosta irvistäen, ja lähtee sitten rukoussalia kohti. Ulric jättää aseensa vielä puutarhan nurkkaan, puutarhaan jäävät kaverit varmaan vahtivat niitä, eikä Ulric millään jaksa kantaa metallinpalasia jatkuvasti mukanaan.
Muiden lähdettyä rukoushetkeen jäävät Drugh ja Eleine vahtimaan Gastidemia Samaan aikaan pihalla Drugh jutustelee Gastidemin kanssa. "Jos vietät aikaasi puutarhassa, niin yövytkö myös täällä?" hän kysyy.
Syrjemmällä istuskeleva ja puutarhan asettelua jälleen piirtelevä Eleine nostaa katseensa paperista ja koettaa silmä tarkkana vahtia, että Gastidem pysyy totuudessa.
Myös Drugh tarkkailee miltä Gastidemin vastaukset tuntuvat.
Gastidem katsoo hermostuneesti kappeliin päin ja näyttää mietteliäältä. Hän kääntyy Drughiin päin, kun puoliörkki kyselee. "Öm, en. Minulla on tuolla temppelin nurkassa oma huone", hän sanoo ja osoittaa lounaaseen päin. Sekä Drugh että Eleine ovat sitä mieltä, että Gastidem puhuu totta.
Puutarhassa olijat kuulevat, kun Dakang alkaa puhua, mutta eivät saa sanoista automaattisesti selvää.
"Puutarhan nurkassa? Siis huone jonne on pääsy tästä puutarhasta, eli olisiko se tuo ovi?" Drugh kyselee osoittaen luoteessa olevaa yksittäistä ovea.
"Mitä? Ei!" Gastidem näyttää hätäiseltä. "Tarkoitan koko tämän rakennuksen tuota nurkkaa! Siellä ruokasalin ja muiden huoneiden takana", hän selittää. "Tuolla on krypta", hän sanoo ja osoittaa myös luoteeseen.
Eleine silmät vaeltelevat Drughista Gastidemiin aina sen mukaan, kuka puhuu. Samalla hän naputtelee mietteliäästi sulalla paperiaan yrittäessään mielessään hahmottaa temppelin pohjapiirrustusta. "Onko huoneesi siis lähellä Dakangin ja hänen henkivartijoidensa huonetta?" hän tivaa tiukahkoon sävyyn maahiselta, yrittäen jälleen katsella merkkejä mahdollisesta valehtelusta.
"Hmmm, niin kuljet ilmeisesti monesti Dakangin huoneen ohi. Hänen huoneensahan on ilmeisesti aika suuri. Osaatko kertoa siitä enemmän. Onko yksi iso tila vai jakautuuko useampaa huoneeseen. Miten hänen ja henkivartijoiden sängyt? Ja mitä muuta temppelin eteläsivustalla onkaan?" Drugh laukaisee kysymysryöpyn sen jälkeen kun Gastidem on vastannut Eleinelle.
Gastidem vaikuttaa turhautuneelta, mutta vastailee silti kysymyksiin. "Ei, oikeastaan huoneeni on kaikkein kauimpana Dakangin huoneesta. Siis... Dakangin huone on täsmälleen tuossa, ihan tämän seinän takana", hän sanoo ja osoittaa temppelin osaan, joka on rukoussalin ja puutarhasta ulos menevän käytävän välissä. "Kukaan ei varsinaisesti koskaan kävele hänen huoneensa ohi, koska ensin pitää mennä käytävään, jonka varrella on aasimarien makuuhuoneet. Niissä minä en ole käynyt. Öö... Dakangilla oli muistaakseni iso leveä pylvässänky. Se huone on yksi iso tila. Olisiko kuusi metriä kanttiinsa? Tuosta käytävän pituudestahan sen näkee myös." Hän huokaa ja jatkaa: "Eteläsivustalla? No, ruokasalin takana on keittiö ja eteissalin takana varasto. Olen minä siellä käynyt viimeksi pari vuotta sitten, kun etsin jotain käyttökelpoista työkalua, mutta en löytänyt, ei siellä ole oikein mitään."
Eleine ja Drugh ovat edelleen sitä mieltä, että Gastidem puhuu totta. Tietty lipevyys on tosin nyt kadonnut hänen äänestään.
"Hmmm... No eipä meillä tässä kai mikään kiire ole, joten eiköhän istuta alas odottamaan?" Drugh vihjaisee Gastidemille. "Se vain on kumma, että paikalliset olivat antaneet tämänkin puutarhan villiintyö täysin. Jos kerran se on osa temppeliä, niin luulisi että siitä huolehtiminen olisi osa elämää täällä", Drugh puhelee itsekseen ajankuluksi.
Pääasiassa jälleen piirtelyyn keskittynyt Eleine vilkaisee Drughia ja yrittää kohauttaa olkiaan, sen minkä piirtämiseltä voi. "Täkäläiset tuntuvat muutenkin suhtautuvan kovin keveästi kaikkeen. Edes sormien menetys ei tunnu heitä pahemmin häiritsevän", nainen mutisee paperille, katsahtaen sitten tuimasti Gastidemiin.
Gastidem astelee hiljaa omalle tuolilleen istuskelemaan. Hän ei osaa vastata puutarhaihmettelyihin mitään.
"Eipä tullut pakattua olutta mukaan. Onko teillä täällä mitään alkoholijuomia?" Drugh jatkaa vähän harmistuneena jokin ajan kuluttua.
Eleine pudistaa päätään.
"Alkoholia? No ei ole... Sen tekemiseen kyllä on välineet keittiössä ja varastossa", Gastidem vastaa.
"Ai olisi vai? No sehän kuullostaa hyvältä. Ehkä voisimme käydä keittiössä ja varastossa sen jälkeen kun muut ovat palanneet rukoustuokiosta. No pitääpä odotella heidän paluutaan", Drugh toteaa vähäsen innostuneena.
Eleine nyökkää hajamielisesti, sulan liikkuessa eteenpäin paperilla rapinan säestyksellä.
Kappeli näyttää samalta kuin aiemmin, mutta nyt ikkunoista näkyy puutarhaankin, jossa ainakin Drugh ja Eleine vahtivat Gastidemia. Aasimarit ovat myös juuri saapuneet paikalle, ja muita Koradan palvojia alkaa valua sisään, kun rukoushetki lähestyy.
Di Duang kääntyy kohti Ulricia, kun hän saapuu paikalle. "Hei! Hm, eivätkö muut ja Gastidem tulekaan? Vai kävikö jollekulle huonosti Koradan suudelman kanssa? No, ehkä haava on parempi hoitaa heti", hän lausuu ja kohauttaa olkapäitään. "Istu vain rukousmatolle!" Hän viittoo mattoja päin.
Pulsu astelee Ulricin perässä huoneeseen ja istuu esimerkkiä noudattaen.
"Mhuillha... On khiireithä", Ulric vastaa Di Duangille pikaisesti, ja istahtaa rukousmatolle. Parempi olla juttelematta vielä enempiä.
Muut temppelin asukkaat eivät kysele Ulricilta ja Pulsulta enempää. Kolme aasimaria seisovat pikku parven alla ja tyhjän suihkulähteen vieressä. Kun loputkin asukkaista ovat saapuneet paikalle ja asettuneet matoille, Dakang tulee esiin parvekkeen verhon takaa ja asettuu puhumaan. Kuten Di Duang kertoi, mies on suorastaan sairaalloisen lihava. Myös hänen kaavuissaan on paljon pieniä kelloja, jotka kilisevät hieman. Hänen päälakensa on kalju, mutta sen ympärillä on ohut kehä harmaata tukkaa, ja alaosa hänen kasvoistaan on peitetty valkoisella silkkihuivilla, joka on ommeltu niin, että siinä näyttää olevan rivi kaksisuuntaisia nuolia.
"Olen ymmärtänyt, että meillä on täällä vieraita", sanoo Dakang ystävällisesti ja viittoo seikkailijoihin. "Tervetuloa teille ja muillekin. Aloitamme rukoushetken pienellä venyttelyllä." Dakang jatkaa antamalla lyhyitä ja yksinkertaisia venyttelyohjeita, jotka ovat samantapaisia mutta vieläkin yksinkertaisempia kuin meditaatiohuoneen venyttelyt. Venyttelytuokio kestää noin kymmenen minuuttia.
Pulsu yrittää pähkäillä, tunnistaako Dakangista jotain erikoisia piirteitä. Naamansa on varmaankin peitetty ihan syystä. Aivan varmasti vampyyri tai lich, miettii Pulsu kylmää hikeä otsallaan. Pulsu yrittää venytellä muiden mukana, vaikka naamastaan näkee ettei arvosta moista höpöhöpöä lainkaan.
Ulric venyyttelee ohjeiden mukana. Hän vilkuilee välillä Dakangia, muttei ryhdy sen tarkemmin tarkkailemaan miestä nyt. Ulric ei halua vaikuttaa liian epäilyttävältä.
Pulsu ei huomaa miehessä mitään erikoista. Kellot ja nuolikoristeet vaikuttavat aivan asiaankuuluvilta, vaikka mistäs Pulsu sen tietäisi. Muilla ei ole nuolikoristuksia, mutta se voi olla vaikka johtajuuden tunnus.
Kun venyttelytuokio on ohi, Dakang kehottaa palvojia ottamaan mukavan asennon ja aloittaa saarnan. Hän kertoo hyvin elävästi Koradan pyhästä kaupungista Vantianista, joka on Avoimien Ikkunoiden Kaupunki. Sen pyhät asukkaat rukoilevat ikuisesti ja pitävät huolta kaupungista.
Pulsu ja Ulric eivät ole kuulleet Vantianista, mutta ottaen huomioon, että he eivät ole tienneet Koradan uskonnosta oikeastaan mitään muutakaan, se ei ole isokaan yllätys.
Dakangin saarna kestää viitisentoista minuuttia. Sen jälkeen hän päättää sen: "Ottakaa lopuksi taivaallisen hiljaisuuden ja pohdiskelun symbolit." Temppelin asukkaat ottavat taskuistaan esiin mustepulloja ja alkavat piirtää toistensa kasvoihin nuolia. Di Duang ja Zhuang tulevat Pulsun ja Ulricin luo ja ovat valmiita piirtämään symbolit heidänkin kasvoilleen. "Sallitteko?" kuiskaa Di Duang.
Pulsu yrittää tulkita josko väri on ihan vain väriainetta. Hän tunnistaa aineen yksinkertaiseksi ja vesiliukoiseksi musteeksi, jota hän itsekin osaisi valmistaa. Jos ei vaikuta siltä, että värillä on sivuvaikutuksia, Pulsu nyökkää Di Duangille. Värittämisen aikana ilveilee, jotta kuviot menisivät vinksalleen.
Ulric nyökkää Di Duangille myöntyvästi. Nuolia naamaan vaan..!
Di Duang piirtelee nuolia Pulsun kasvoihin ja Zhuang Ulricin. Di Duang vaikuttaa hieman huvittuneelta Pulsun ilveilystä, eikä vaikuta ottavan sitä pahakseen. Zhuang on hieman mietteliäs yrittäessään keksiä, mikä olisi paras tapa maalata nuolet Ulricin jokseenkin epätavalliseen naamaan, mutta onnistuu kuitenkin. Piirretyt nuolet muistuttavat hieman silmien ja suun yli kulkevia tikkejä.
Aasimar-vartijat ja Dakang eivät ota osaa maalailuun. Kun muiden kasvot on koristeltu, Dakang rikkoo hiljaisuuden: "Peskää nyt symbolit kasvoiltanne ja nauttikaa Koradan antamasta kauniista päivästä." Sen sanottuaan hän poistuu arvokkaasti parvekkeen verhon taakse. Yksi aasimar-vartija poimii käytävältä suuren vadillisen vettä, ja temppelin asukkaat käyvät sen äärellä putsaamassa nuolipiirrokset hyvillä mielin. Sen jälkeen he alkavat taas valua ulos kappelista.
Kun kaikki temppelin asukkaat ovat pesseet kasvonsa, Ulric maleksii myös vesivadille putsaamaan naamaansa. Sinäänsä harmi että kasvot pestään heti, Zhuang näki selvästi paljon vaivaa maalaillessaan nuolia Ulricin kasvoihin. Mutta kannattaa toimia temppelin asukkaiden esimerkin mukaan.
Pulsu ei pese naamaansa, vaan painelee pihalle varmistamaan Gastidemin olevan vielä hyvässä tallessa. Jos pihalla ei ole muita, kuin Gastidem ja polutustoverit, avaa Pulsu sanaisen arkkunsa: "Mjahas, se on vielä kiltisti. Mitäs sanotte naamiaisasusta? Sanooko taikatutkain pimpelipom, jos tätäs tutkii?" Jälkimmäisen osoittaa Lorgaralle ja Ulricille, (olettaen että Ulric poistui kappelista jo) joiden on havainnut osaavan tunnistaa taikuutta näin halutessaan.
Ulric maleksii takaisin pihalle Pulsun vanavedessä, ja keskittyy tuntemaan mahdollista magiaa musteessa. Hän ei aisti Pulsussa tai musteessa mitään taika-auroja.
Pulsun palatessa Eleine lopettaa piirtämisen ja käärii paperinsa takaisin reppuun. "Kyllä, ystävämme on käyttäytynyt oikein...sivistyneesti." Tämän jälkeen Eleine jää hetkeksi katselemaan temppelin oviaukkoa ja kappelin ikkunoita; näkyykö tai kuuluko temppelin asukkeja, vai vaikuttaako siltä, että polunlöytäjien seurue saa olla rauhassa? Eleine on sitä mieltä, että ryhmä saa olla puutarhassa rauhassa. Muut temppelin asukkaat ovat poistuneet kappelista muihin puuhiin.
"Täältä kuulemma löytyy välineet ja ainekset tehdä vähän 'virkistysjuomia'. Ehkä meidän pitäisi kanssa tutustua keittiöön ja varastoihin", Drugh sanoo Pulsulle vinkaten silmää.
Lorgara seuraa muiden toimia lähinnä kykenemättömänä päättämään, mitä tekisi. Osan poistuessa rukoushetkeen haltianainen tuntee itsensä vaivautuneeksi ja päättää olla osallistumatta menoihin: sen sijaan hän pyörii puutarhassa päämäärättömästi, teeskennellen etsivänsä jonkinlaisia johtolankoja (ja kenties etsien sieltä täältä taikuutta). Pulsun lähestyessä haltianainen kierrättää katseensa nopeasti toverinsa ohi, lähes ilmeettömät kasvot jotenkin nolostuneina, aivan kuin hänet olisi saanut jostain kiinni. Lorgara on tutkinut puutarhan läpikotaisin, mutta ei löytänyt mitään maagista.
Ulricin ja Lorgaran tutkiessa Pulsua - jonka kasvoihin piirretyt nuolet hieman kummastuttavat Eleineä - Eleine astahtaa lähemmäs Drughia, virkkoen ääntään madaltaen: "Minä voin jäädä tänne Gastidemin seuraksi...krhm, tutustumisretkenne ajaksi." Puhuessaan Eleine katsoo kaikkialle muualle paitsi Drughiin, pälyillen hermostuneesti vuoroin oviaukkoa, kappelin ikkunoita ja Gastidemia. Äkkiarvaamatta tiefling lopettaa pälyilyn ja katsoo Drughia kiinteästi silmiin katoavan sekunnin ajan: "Vai otammeko hänet mukaan...i-i-ikään kuin oppaaksi?" Hetken ajan katse on vakaa - sitten Eleine käännähtää yht'äkkisesti jälleen seuraamaan maagikkotrion touhuilua, posket kalvakoiden arpien ympärillä hieman punehtuneina.
"En tiedä voimmeko vahtia häntä koko ajan herättämättä huomiota. Ja mieluiten en kuljettaisi häntä ympäriinä huomiota herättävästi", Drugh vastaa takaisin hiljaa. "Tuo sormien silpoimisjuttu pitää jotenkin saada toimimattomaksi herättämättä huomiota. Ehkä sen muuttaminen sellaiseksi, että korkeintaan tulee pieni haava tai sen poistaminen kokonaan. Ainakin Gastidem tietää miten sitä voi käyttää saamatta haavaa", hän lisää hetken kuluttua.
Eleine nyökkää, edelleen pääasiassa Pulsua, Ulricia ja Lorgaraa katsellen, ja sanoo sitten hiljaa: "Totta...Ehkä, ehkä voisimme pakottaa Gastidemin muuttamaan laitettaan?" Olkiaan kohauttaen hän lisää: "Minullakin on tietty jonkin verran kokemusta ansojen purkamisesta, jos tarvetta ilmenee... Mutta ehkä on parasta odotella, että kolme toveriamme saavat tutkimuksensa päätökseen, ennen kuin päätämme mitään."
Gastidem näyttää selvästi vaivaantuneelta, mutta ei sano mitään.
Ulric tuntuu olleen ajatuksissaan, kun hän vasta nyt tajuaa puhua Pulsulle. "The on ihan thavallitha muthettha", mies toteaa.
"No, mites nyt? Jos menen penkomaan keittiötä ja varastoa, mutta jokin ratkaisu pitää ongelmaan keksiä", Drugh samoo väliin.
Pulsu nappaa lekansa selästään ja toteaa: "Saa sen hupikoneen pois päältä ilman tuon tontun apua jos niikseen tulee. Mehän ollaan siivottu täällä ihan tarpeeksi. Drugh, jos löydät niin tuo valkosipulia mukanasi." Pulsu lähtee kohti ansoitettua patsasta leka käsissään ja alkaa murjoa sen päätä pieniksi palasiksi jos kukaan ei estele.
Drugh nappaa kiinni lekasta. "Olemme täällä vieraina. Paikallisten palvoman jumalan kuvan tuhoaminen ei ole kovin ystävällistä isäntiämme kohtaan. Kuvittelisin sen jopa huomattavasti hankaloittavan täällä oloamme", hän sanoo Pulsulle. "Vai mitä mieltä olette?" hän kysyy muilta.
Jo yhden askeleen Pulsua ja lekaa kohti ottanut Eleine nyökkää rivakasti ja sanoo: "Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, Drugh. Laita lekasi nyt edes hetkeksi pois, Pulsu, ole kiltti", hän lisää ärtyneen kuuloisesti alkemistille. "Lorgara, Ulric, mitä te ajattelette?" tiefling virkkoo katsahtaen haltianaista ja lempeän rauhallista aasimaria.
Eleine kääntyy maahisen puoleen ja sanoo kireeän sävyyn: "Gastidem? Miten tuon kirotun leikkurisi saa pois päältä? Olen aika varma, että temppelin asukkaat suhtautuvat huijaukseesi hieman suopeammin, jos voimme kertoa heille, että tulit itse järkiisi ja teit laitteesi toimimattomaksi... Äläkä sitten yritä venkoilla; saat luvan toimia niin hitaasti, että mekin näemme, mitä teet. Jos en ole tyytyväinen näkemääni, saat sinäkin kokea miltä tuntuu elo ilman sormea... tai paria."
Pulsu mutisee kirouksia, joiden välistä kuulee "Eikö täällä saa nyt mitään piestä Asmodeus soikoon... ALA TONTTU NYT PURKAMAAN SITÄ ENNENKU MEIKÄLLÄ PALAA HIHAT!" Jälkimmäisen Pulsu täräyttääkin Gastidemin suuntaan kera kovin vihaisen mulkaisun.
Gastidem tuijottaa Pulsua ja Eleineä halveksuen. Hän nousee ylös ja kävelee varuillaan sormileikkurinsa luo. "Mitä hiton uhmaikäisiä lapsia te oikein luulette olevanne? Naurettavaa", hän mutisee ja irrottaa jollain työkalullaan pienen osan patsaasta. Sen tehtyään hän työntää kätensä huomattavan syvälle patsaan sisään ja vetää hetken kuluttua sieltä ulos pienen terän, joka on arvatenkin vehkeen sormia katkova osa.
Eleine mulkoilee Gastidemia takaisin aivan yhtä ynseästi, mutta malttaa pitää suunsa supussa. Gastidemin peräännyttyä patsaalta Eleinen sormet suorastaan syyhyävät päästä tutkimaan patsasta, mutta toisaalta, mitä jos joku temppelinväestä saapuisi juuri silloin paikalle? "Parempi odottaa hiljaisempaa - ja, jos mahdollista, gastidemitonta - hetkeä patsaan tutkimiseen", hän ajattelee itsekseen.
"Näppärää. Vaikka en tuota temppua itsessään hyväksykkään. Tuohon teräänkö laitoit aineet sitten? En kyllä huomannut tuota irtonaista osaa", Drugh sanoo Gastidemille ja tutkii tapaa vähän tarkemmin. "Mutta jos vierailumme täällä vähän venähtää, niin keitoksia voisi laittaa porisemaan. Eli suuntana keittiö ja varasto", Drugh sanoo ja valmistautuu lähtemään niihin tiloihin.
"Öhm, niin", vastaa Gastidem Drughille.
Eleine nyökkää Drughin ehdotukselle tämän puoleen kääntyen. "Hyvä idea, vo-voisinko lähteä mukaan? Olen...olen luullakseni nähnyt puutarhaa - ja varsinkin erästä tiettyä maahista - riittävästi", Eleine mutisee, mulkaisten Gastidemin suuntaan. "Pulsu? Et ollut ilmeisesti halukas tulemaan mukaan? Haluatko jatkaa aloittamaani pohjapiirustusta?" Eleine kysyy korottaen ääntään ja kääntäen päätään puolittain alkemistin suuntaan. Sitten Eleine kääntyy Ulricin suuntaan estäen vartalollaan Gastidemia näkemästä käsiään ja viittoo aasimarille polunlöytäjien käsimerkeillä: Tule mukaan. Jutella. "U-Ulric, haluatko sinä tulla kanssamme - vai jäätkö tänne?"
Ulric seuraa Eleineä, kun tämä haluaa jutella, ja nyökkää vastaukseksi. "En thahdo jäädhä Gathidhemin theuraankhaan", Ulric toteaa. Hän vähän ihmettelee, että miksi nyt ollaan menossa varastoon, mutta on se parempi kuin jäädä tänne puutarhaan.
Pulsu tuijottaa Gastidemia kylmästi, vilkuilee sitten tovereitaan ja laittaa lekansa pois. Laskettuaan mielessään ehkä jopa kuuteen asti tokaisee: "No annas tänne niin mä suttaan loppuun. Ja ihan vinkkinä Drugh: jos meinaat laittaa kiljupannun porisemaan niin ei siitä alle viikossa mitään juomakelpoista saa. Tai no saahan siitä ripulin! Vaan ei se päähän käy siinä vaiheessa!" Pulsu innostuu ilakoimaan, kun kerran puhe meni hänen 'ammattiinsa'. Hetken tuumittuaan toteaa kuitenkin: "Eiku hei jos meillä menee täällä yli viikko niin mä en tuonu ku nää pari omaa mukana... Eihän täällä ny niin pitkään mene?! Meillä on melkein kaikki hommatkin jo tehtynä."
Eleine ojentaa aloittelemansa hahmotelman ja välineensä Pulsulle. Alkemistin tarttuessa piirustusvälineisiin ja paperiin Eleine näyttää hetken siltä, että on sanomaisillaan jotain, mutta viime hetkellä nielaiseekin sen sijaan työlään oloisena, päästää irti paperista ja lähtee kuljeskelemaan hiljalleen takaisin Drughin lähistölle kuin eksyneen oloinen kissanpentu.
"Jaa, no meillä on eväitä viikoksi ja sitten on omiakin säilykkeitä matkassa. Ja paikallisilla on omat keinonsa saada ruokaa pöytään, joten siihenkin voi silloin tällällöin mennä kuokkimaan. Eli eiköhän sitä ole hyvä varautua", Drugh vastaa. "Ja tule vain mukaan. Saattaa olla että kannettavaa löytyy usammallekkin", Drugh sanoo siirtäen huomionsa Eleineen. Pulsun tehtäväpuheille hän vähän kurtistaa kulmiaan ja koittaa vilkaista kiinnittikö Gastidem siihen huomiota. "Sitäpaitsi, mitä virkaa anteeksiannon jumalalla on, jos ei aamulla ole jotakin anteeksiannettavaa pääkipua", hän sanoo vinkaten silmää Pulsulle. "Ja eiköhän meidän oppineet halua kahlata kirjastonkin läpi ja kyllähän siihen vielä aikaa menee", hän lopettelee jo lähtiessään kävelemään.
Eleine: Perception +5
Kolmikon suunnatessa kohti varastoa Eleine katselee ympärilleen ja tarkistaa, ettei temppelin väkeä ole kuuloetäisyydellä ja kysyy sitten Ulricilta mahdollisimman hiljaisella äänellä: "Miltä messu ja Dakang vaikuttivat, huomasitteko Pulsun kanssa jotain mainitsemisen arvoista?"
Sekä kirjastossa että meditaatiohuoneessa on kolme henkeä, mutta he eivät sen suuremmin kiinnitä huomiota vieraisiin, kunhan hymyilevät nähdessään.
"Metthu thunthui thujuvhan ihan thutheellithen vaaratthomathi ja normaalithi, eikä Dhakhangittha olluth päällepäin mithään muutha outhoa khuin etthä hänen kathvontha oli piilotetthu... Hän ei khäytthäythynyth mithenkhään uhkhaavathi", Ulric toteaa Eleinelle hiljaa.
"Ehkä palvojia ei tarvita mihinkään. Ainoastaan hyvä piilo. Eli hänen huoneessaan ja kryptassa on asiat toisin", Drugh kuiskaa muille.
Eleine nyökkää vähäeleisesti Ulricin ja Drughin kommenteille.
Ensimmäisenä matkalla tulevat vastaan aulan eteläseinustalla olevat varastoon johtavat ovet.
Koska kyseessä ei ole kielletty alue ja Drughin käsityksen mukaan kulku on hyvin vapaata, niin hän tarttuu oveen avatakseen sen.
Kun Drugh avaa oven, sen takaa paljastuu pitkä varastohuone. Monet hyllyt, laatikot ja tynnyrit ovat tyhjiä. Ei-tyhjistä säilöistä löytyy huopia, sidetarpeita, yksinkertaisia työkaluja, jakkaroita ja valkoisia kangasrullia. Drugh paikantaa hyvin nopeasti eräässä avoimessa laatikossa olevat alkeelliset kotiviinivälineet. Niitä ei pölystä päätellen ole käytetty kenties vuosikymmeniin. Sen sijaan esimerkiksi sidetarvehylly näyttää hieman useammin vieraillulta.
"No niin. Tässä olisi yksi setti, jota voisi kokeilla", Drugh sanoo siirtäen laatikon paremmin esiin. "Sidetarpeita on nähtävästi tarvittu kohtuullisesti. Johtunee varmaan Gastidemin testistä. Tavaroita ei hirvittävästi ole, joten ehkä heillä olisi kiinnostusta hankkia uusia. Meillä tosin ei ole kauppatavaraa mukana. Mitäköhän muista huoneista löytyy?"
Eleine kurkistelee tyhjiin tynnyreihin toiveikkaasti, ja on hieman pettyneen oloinen, kun mitään epäilyttävää ei löydykään. Drughin kysymykselle Eleine kohauttaa hartioitaan "Ehkä lisää sidetarpeita?", hän toteaa innottomasti. Sitten tajuten itsekin miltä kuulostaa, yrittää silminnähden piristäytyä ja kysyy: "Ota-otammeko viinintekovälineet kantoon jo nyt vai vasta myöhemmin? Vai yritämmekö valmistusta täällä, sitä kai yleensä tehdään kellareissa...?" Sitten, mutristaen suutaan, hän lisää, ei erityisemmin kenellekään: "Olin aivan varma, että löytäisimme vähintäänkin jonkin asukkaan salaisen liha- tai muu herkkupalakätkön... Miten he voivat pärjätä pelkästään kasviksilla ja pähkinöillä...? Miltä se ruoka muuten maistui, huomasitko mitään outoa?" Viimeisen kysymyksensä Eleine osoittaa Ulricille.
Ulric katselee vierestä kun Drugh kaivelee esiin kotiviinisetin, ja huomioi itsekin, että sidetarvikehylly näyttää käytetyltä. Tämä saa Ulricin hiukan surulliseksi. Mies säpsähtää takaisin todellisuuteen kuultuaan Eleinen kysymyksen. "The maithui... Ihan hyvälthä. Muttha multhaitheltha", Ulric vastaa.
"Jos jätämme tämän tänne vielä hetkeksi, sillä jos emme löydä mitään aineksia joita käyttää ei tuolla tehdä mitään. Eli jos täällä ei ole mitään muuta kuin maagista ruokaa, eikä ollenkaan elintarvikkeita, niin tuo on turha. Tosin emme ole tarkistaneet mitä eväitä saimme mukaan", Drugh vastaa Eleinelle. "Ja mikä onkaan parempi syy penkoa temppeliä", hän kuiskaa Eleinelle ja Ulricille.
"Mistäköhän se pöytä on tänne kulkeutunut", Drugh kysäisee puolihuolimattomasti muilta, "Eikös se ollut se pöytä joka ruuan teki?"
"Kyllä, pöytähän se oli", Eleine sanoo. "Ihan hyvä kysymys...", hän lisää mietteliäästi. "Temppelinväeltä asiaa voisi kysäistä, mutta he...he tuntuvat ottavan monet asiat niin itsestäänselvyyksinä, että en tiedä muistaisiko kukaan pöydän alkuperää. Vaikka enpä tiedä - ehkä, ehkä jos olisin samassa tilanteessa lakkaisin itsekin kiinnittämästä asiaan huomiota varsin nopeasti. Koko paikka tuntuu aivan kuin pysähtyneeltä," tiefling puuskahtaa lopuksi tuskastuneena, otsahiuksiaan haroen ja havahtuu sitten vilkuilemaan ympärilleen syyllisen näköisenä.
"Joka tapauksesa, eiköhän mennä keittiön puolelle katsomaan mitä siellä on. Todennäköisimmin sieltä löytää lihaa tai muuta ruokaa", Drugh toteaa siirtäessään laatikkoa vähän enemmän esille, "Ja nämä tullaan hakemaan myöhemmin jos aineksia löytyy". Kävellessään ympäriinsä ja siirrellessään latikkoa Drugh katselee ympärilleen. "Mielestäni seinän taakse jää vielä jokin huone ja pihalla oli yksi ovi joka ei tule tänne varastoon. Sekin pitäisi tarkistaa kun kukaan ei tainut mainita mikä huone siellä on. Mutta ensin keittiöön", hän sanoo muille hieroen kämmeniään yhteen.
"Mennään pois," Eleine myöntyy, mutisten ujosti lisäyksen suupielet nykien: "Sa-salli minun t-tosin varoittaa, että en ole kummoinenkaan kokki..."
Ulric nyökkäilee Eleinelle ja Drughille. Keittiön tutkiminen kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. "Kathothaan enthin mithä thiellä onth ennenth khuin miethithään khokkhailua", Ulric toteaa ystävällisesti Eleinen kommenttiin.
Ovi keittiöön on ruokailuhuoneessa verhon takana. Se on kiinni eikä näytä kovin usein avatulta.
Hieman muiden edelle ehtinyt Eleine yrittää kovasti olla hyödyksi ja avaa oven, kuikuillen sitten sisään keittiöön. "Huhuu, onko täällä ketään?" Riippumatta siitä näkyykö ketään Eleine astelee peremmälle olettaen muiden seuraavan.
Drugh seuraa vauhdilla menevää Eleineä.
Eleine ja Drugh jäävät katsomaan ovelle, kun heitä kohtaa lohduton näky. Enimmäkseen tyhjän ja hylätyn keittiön pöydän yläpuolella roikkuu puolituismiehen ruumis hirressä. Drugh huomaa lattialla pöydän taakse huolimattomasti tipahtaneen suuren rautapadan, ja näyttää siltä, että puolituinen on seissyt padan päällä köysi kaulassaan ja sitten potkaissut sen alas hirttäytyäkseen. Pöydällä ja muilla pinnoilla on homeläiskiä. Pöydällä on lisäksi iso veitsi. Huoneen eteläseinällä on suuri käyttämätön tulipesä.
Drugh: Heal ja survival 0. Jos jollain paremmat (untrained skillit) osaaminen, niin Drugh aid another. "Ei sotketa jälkiä", Drugh sanoo nopeasti Eleinelle. "Tiedämme että täällä on jotakin pielessä, joten tämä voi olla muutakuin kuin itsemurha. Osaako joku meistä tutkiä jälkia?" hän lisää heti perään. "Lisäksi haluaisin saada varmuuden kuolinsyystä. Ei olisi eka kerta kun täällä koitataan peitellä jotakin ja huijata", hän lisää vilkaisten muita.
Eleine hätkähtää melkoisesti odottamatonta näkyä, mutta kasaa itsensä seuraavan sydämenlyönnin aikana ja nyökkää nopeasti ja kasvot vitivalkoisina ja huulet tiukasti yhteenpuristettuina Drughille, viittoen sitten Ulricia astumaan peremmälle.
Ulric: Survival +7, Heal + 1 Ulric saapuu oviaukkoon hiukan Drughin ja Eleinen jäljessä, ja jää tuijottamaan karua näkyä hiukan järkyttyneenä. Vaikka temppeli ei ollutkaan vaikuttanut enää niin kauhean rauhalliselta, ei Ulric ollut silti odottanut ruumiita keittiössä. "Khamalaa", mies toteaa. Ulric rukoilee äänettömästi puolituismiehen sielulle ennen kuin astuu sisään huoneeseen. "Voin yritthää thutkhia ruumittha", Ulric kertoo. "Mithä joth hän oli thempphelin khokkhi jokha thekhi ithermurthan khun khenenkhään ei enää tharvinnth khokhatha..?" Ulric spekuloi.
Eleine: Aid Ulric: untrained heal ja survival +1. Perception +5.
Ulricin kommentin vuoksi Eleineltä pääsee pieni, huolestuttavasti hysteeriseen viettävä naurunkirahdus, jonka hän nopeasti tukahduttaa kädellään, yrittäen samalla auttaa Ulricia ruumin tutkimisessa. Eleine koettaa myös havannoida huonetta: onko siellä jotain tavallisuudesta poikkeavaa? Ulricia autellessaan Eleine käy myös rutiininomaisesti vaikkakin hieman epävakain käsin läpi puolituisen taskut, jos moisia on.
"Gastidem on jo meitä vastaan koska saimme hänet kiinni huijaamisesta. Pitäisikö meidän hakea joku paikallinen, jotta meitä ei lähdetä syyttämään tästä?" Drugh kysäisee.
"En tiedä," Eleine sanoo hiljaa takaisin, yrittäen katsella mitä tahansa muuta kuin hirttäytynyttä puolituista, siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. "Hän lienee Lison puoliso... Kenelle voisimme kertoa..? Jos tämä on Dakangin tekosia, hän saattaisi yrittää kääntää tämän meitä vastaan... Toisaalta, e-ehkä on jo aikakin mittauttaa hänen kannatuksensa temppelinväen parissa. Sitä paitsi, pian pu-puolituisperheen muut jäsenet alkavat joka tapauksessa ihmetellä isän poissaoloa nykyistä enemmän. Ehkä, ehkä meidän pitäisi etsiä Di Duang käsiimme... Vai mitä itse arvelet? Ulric, osaatko arvioida kuinka -- kuinka kauan hän on roikkunut tuossa?" Ulricille puhuessaan Eleine viittoo voimattoman oloisesti kohti puolituista, hiljentäen vaistomaisesti ääntään vielä aavistuksen.
Inska:
Eleine 24 (yllättynyt, ei voi toimia vielä)
Drugh 21 (yllättynyt, ei voi toimia vielä)
Ulric 3
? 0
Kun seikkailijat siirtyvät huoneeseen tutkimaan, he eivät ehdi tekemään mitään sen kummempaa ennen kuin Ulric huomaa pöydällä olevan veitsen liikkuvan itsestään. Muiden huomio on kiinnittynyt jonnekin aivan muualle.
Ulric ei kerkeä vastaamaan Eleinen kysymykseen, sillä itsestään liikehtivä veitsi vaatii hänen huomionsa. "Varokhaa!" Ulric huudahtaa. Ulric ei oikein tiedä miten reagoida itsestään heiluvaan veitseen, mutta vetää vyötäisiltään nuijan käteensä, jos, öh, veitsi päättää hyökätä hänen kimppuunsa.
Veitsi nytkähtelee ja Ulric tuntee halua ottaa veitsen käteensä ja viiltää sillä kurkkunsa auki. Hän ei kuitenkaan tee niin, vaan pysyy lujana. Veitsi lopettaa liikkumisen.
Ulric on sangen hämmentynyt siitä, että veitsi lakkasi tekemästä yhtään mitään ihan yhtä äkkiä kuin sen outo liikkuminen oli alkanutkin. Ulric tönäisee veitseä epäluuloisesti.
Ulric tökkii veistä, ja se vaikuttaa nyt aivan tavalliselta, eikä enää liikahtele. Hänellä ei ole mitään hajua, mikä veistä olisi voinut liikuttaa, eikä ole muillakaan.
"Mitä se oli?" Drugh kysyy hämmentyneenä.
"Thämä... Veitthi lähthi ithethään liikkeelle ja tunthui pakotthavanh mhinua thatthutthamaan itheäni... Muttha the lopetthi ytthäkkhiä", Ulric selittää nolona, kun mitään dramaattista ei tapahtunutkaan. Ulric koittaa selvittää veistä tutkimalla, oliko siinä magiaa, ja millaista.
Veitsi ei ole maaginen, eikä mikään muukaan huoneessa.
"Eli meillä on hirttäytynyt puolituisnies, jonka ilman meitä todennäköisesti olisi löytänyt hänen vaimonsa. Sitten on veitsi joka koittaa saada huoneeseen tulijan tappamaan itsensä. Eli kaksi siistiä itsemurhaa. Toinen hittäytymällä ja toinen epätoivoissaan kun löytää mihensä kuolleena, niin tappaa itsensä. Saa epäilemään että hirttäytyminenkään ei ollut itsemurha, vaan murha. Pitäisiköhän meidän jutella sen puolituisnaisen kanssa? Muuta ryhmää kyllä pitäisi kanssa informoida", Drugh selostaa ajatuksiaan.
"Ehkä puolituiset olivat saaneet seliville jotakin, jonka paljastuminen koitetaan estää? Meidän pitäisi etsiä tämä Lison käsiimme", Drugh sanoo.
Ulric nyökkää Drughille. "Mutth ennen khuin lähddhemme, thahdhon thuthkia ruumiin. Joth thaithimme thelvhille jothain muutha kuin etthä hän hirtthäythyi", Ulric selittää, ja lähestyy ruumista tutkiakseen sen.
Ulric tutkii ruumiin ympäristön perusteellisesti, eikä löydä pölystä muita johtolankoja kuin puolituisen omat jäljet. Ruumiista itsestään hän ei osaa sanoa mitään; jos se ei roikkuisi köyden jatkona, hän tuskin tietäisi, että se on hirtetty. Nyt kun he pääsevät näkemään ruumiin toiseltakin puolelta, he huomaavat, että puolituisella ei ole vasemmassa kädessään enää yhtään sormea jäljellä. Taskuissaan hänellä on vain muutama lasikuula, eikä hänessä ole muita jälkiä.
"Sanoisin, että meidän pitää saada ryhmä kasaan, Lison käsiimme ja vahtia tätä tilaa, että kukaan ei pääse sotkemaan. Ottaisin hänet kyllä ihan kohteliaisuus syistä alas, sillä ei kukaan halua nähdä puolisoaan hirttäytyneenä", Drugh sanoo.
Eleine: Swift action: veitsi käteen rannesuojuksesta.
"Kannatan...kannatan ajatusta." Eleine sanoo vaimeasti, lisäten sitten mietteliäänä: "Tuntuu tosin hieman riskialttiilta jättää Lison kuolema sen varaan, että juuri hän tulee ensimmäisenä huoneeseen... Vaikka ehkä keittiöllä on puolituisille jokin erityinen merkitys ja Liso osaisi luontevasti etsiä miestään ensimmäiseksi juuri täältä? Tila ei tosin vaikuta järin käytetyltä... Olisiko tämä Lison miehen ja jonkun toisen, hä-hänen liittolaisensa, sopima salainen tapaamispaikka...?" Tajutessaan puhuneensa varsin pitkään Eleine äkkä punastuu ja kohauttaa hartioitaan ja mutisee: "Mutta tiedämme varmaan enemmän, kun olemme puhuneet Lison kanssa...Otatko, otatko Drugh hänestä kiinni, jos minä leikkaan köyden?" Eleine kysyy Drughilta, taikoen veitsen käteensä rannesuojuksestaan ja laittaen toisen kätensä pöydän päälle valmiiksi kiipeämistä varten.
"Ok", Drugh sanoo lyhyesti ja auttaa. "Tämä keittiö vain on paikka, jossa ei selkeästi käydä, joten tämme tullaan vain syystä. Kuten esimerkiksi etsimään piilottelevaa tai muuta vastaavaa", Drugh vielä lisää ja selittää näkemystään.
Pöydälle ponkaissut Eleine nyökkää Drughin lisäykselle sahatessaan tikarillaan samalla hirttoköyttä.
Puolituinen on jo hieman kankea, mutta hänet on helppo saada alas. Mitään sen ihmeempää ei tapahdu.
"Laitetaanko hänet pöydälle makaamaan?" Eleine kysyy. "Hänen laskemisensa lattialle tuntuisi...jotenkin epäkunnioittavalta."
Pienen hiljaisuuden jälkeen Eleine puhuu: "Haluatteko lähteä hakemaan toverimme? Minä... minä voin kyllä hyvin jäädä tänne vahtimaan häntä", Eleine ehdottaa Drughille ja Ulricille. "Vaikka ei kai hän enää varsinaisesti vahtimista tarvitse", Eleine lisää, katsellen surullisena pientä ja kuollutta hahmoa.
"Ennemmin tänne jäisi kaksi kuin kaksi lähtee hakemaan muita. Täällä on jotakin hämärää ja käytävillä on muita, toisin kuin keittiössä. Liikun aika nopeasti jopa tällaisessa panssarissakin, joten jos juoksen hakemaan muut", Drugh sanoo.
Eleine full-round: Tikari takaisin jousitettuun rannesuojukseen.
Sleight of Hand +7+2 rannesuojuksesta.
"Kä-käy se toki niinkin", Eleine sanoo, vilkuillen epävarmasti Ulricin suuntaan, tunkien samalla tikarinsa takaisin rannekoteloon, vetäen lopuksi hihan taas peittämään suojusta.
Jos kumpikaan ei vastusta, niin Drugh hakee muut parasta mahdollista vauhtia käyttäen.
Ulric nyökkää Drughille ja Eleinelle. "Thophii minulle", mies toteaa.
Muiden jäädessä odottamaan Drugh lähtee nopeasti takaisin puutarhaan tarkoituksenaan hakea muut ja palata takaisin niin niopeasti kuin mahdollista. Selkeästi tämä paikka ei ole niin turvallinen kuin miltä aluksi se vaikutti.
Saavuttuaan ongelmitta (?) pihalle Drugh menee lähimpien ryhmäläisten luokse. "Meillä on tilanne. Koko ryhmän olisi hyvä saada koolle keittiöön", hän sanoo ja kuiskaa päälle, "Löysimme kadoksissa oleen hirrestä ja jokin taika koitti saada Ulirin tappamaan itsensä". Sitten hän lähtee menemään takaisin keittiön suuntaan ripeästi, mutta katsellen jos matkalla näkyy Lisonia.
Drugh näki matkalla vain Pulaon, joka kipitti kirjastosta meditaatiohuoneeseen. Liso näytti olevan lukemassa kirjastossa.
"Häh, kenet?" ehtii Pulsu tokaista ennenkuin ymmärtää Drughin tarkoittavan Ulricia. "Lorgara, tonttu peesiin. Tää tarttee nähdä ite! Oon aina halunnu maagisen itsemurhaveitsen."
"Muut ovat tulossa", Drugh sanoo palattuaan keittiöön. "Liso taisi olla kirjastossa, muttan halusin tulla tännen ennen kuin haemme hänet."
Eleine nyökkää Drughilla, vilkaisten tämän mukana saapunutta Pulsua. "Haemmeko hänet joukolla vai lähteekö meistä yksi tai vain muutama hakemaan hänet? Nä-näitkö... näitkö ketään, oliko kirjastossa paljonkin temppelin asukkeja?"
"Pidin sen verran kiirettä, että en ole varma oliko siellä muita. Ehka kaksi voisi käydä sielä, jos tule ongelmia", Drugh toteaa Eleinelle. "Meillä on muuten tuo yksi ovi tarkistamatta täältä keittiöstä. Se linee jokin ruokakomero tai vastaava", Drugh sanoo osoittaen itään.
"Aa, a-aivan totta", Eleine änkyttää nolostuneena. "Mi-minäpä vilkaisen nopeasti." Eleine astelee nopeasti oletetun ruokakomeron ovelle. Hirressä kuolleena roikkunut puolituismies ja Ulricin kimppuun käynyt veitsi ovat saaneet tieflingin hermot kiristymään, ja ennen oven avaamista hän vilkaisee pintapuolisesti, ettei oveakin ole ansoitettu. Ovea tarkistaessaan Eleine huikkaa samalla ilmeisesti Pulsulle tarkoitetun kysymyksen: "Jäikö Gastidem puutarhaan? Missä Lorgara on, jäikö hän vahtimaan maahista?"
Eleine ei löydä ovesta ansoja, joten hän avaa komeron oven. Hän löytää komerosta tyhjiä tina- ja saviastioita ja avattuja pulloja ja purnukoita, joissa on jäljellä vain vuosikymmeniä vanhoja jämiä niiden sisällöstä. Siellä on myös reikäisiä säkkejä ja muutama homeinen tynnyri.
"Yyh", Eleine mutisee itsekseen nenäänsä nyrpistäen, ja sulkee komeron oven. "Ei mitään mielenkiintoista", hän toteaa paikallaoleville. "E-en tiedä, onko koko komeroa edes avattu vuosikymmeniin."
Lorgara yrittää hieman vaivautuneena sörkkiä Gastidemia keittiön suuntaan, mutta ei oikein osaa olla vakuuttava saadakseen hänet liikkumaan mukaansa. "Öh, tuota. Mennäänpäs?"
Gastidem on näyttänyt hieman uteliaalta kuultuaan tilanteesta, mutta ei ole sanonut mitään. Hänellä ei ole mitään erityistä sitä vastaan, että hänet vietäisiin keittiöön, joten hän menee Lorgaran mukaan. Hän vaikuttaa vähän hiljaiselta.
"Menen etsimään Lisoa, joten katson samalla onko Lorgara ja Gatidem tulossa", Drugh sanoo ja lähtee taas lähes juoksemaan kirjaston ja puutarhan suuntaan.
Drugh törmää Lorgaraan ja Gastidemiin matkallaan kirjastoon. Kirjastossa istuvat tällä hetkellä sekä Liso että Miriya, jotka lukevat eri kirjoja ja katsahtavat hymyillen Drughiin, kun hän ilmestyy paikalle.
Drugh: Diplomacy +7 Drugh pytää Lisoa sivummalle ja pyytää sitten häntä tulemaan mukaansa, jos vain se hänelle sopii. "Meillä olisi erittäin tähdellistä kerrottavaa, enkä haluaisi kertoa sitä täällä", hän selittää. Hän pyrkii kertomaan asian varovasti ja hienovaraisesti, mutta kuitenkin niin että asia ei olisi täysi järkytys keittiössä.
Liso vaikuttaa jokseenkin epäileväiseltä, mutta ei vastustele tai vaikuta muuten häirityltä. Hän jättää kirjansa ja seuraa Drughia käytävälle. "Tähdellistä kerrottavaako? Miksi juuri minulle?" hän ihmettelee.
"Gastidem kertoi, että täältä löytyy välineet juomisten valmistamiseen, joten lähdimme etsimään niitä. Ikäväksemme törmäsimme keittiössä mieheesi, jolle on sattunut onnettomuus ja tarvitsemme apuasi. Koska olemme vieraita täällä, emme tiedä miten hoidatte näitä asioita", Drugh selostaa asiaa mahdollisimman hienotunteisesti saattaen Lisoa keittiön suuntaan, jos tämä lähtee mukaan.
"W-Wei? Keittiössä?" jatkaa Liso. Hän näyttää huolestuneelta, mutta ei kuitenkaan pahemmin järkyttyneeltä. "Mennään toki..."
Matkalla Drugh koittaa jututtaa Lisoa. "Millaista elämä täällä luostarissa on? Päivät ilmeisesti ovat aika samanlaisia tutuilla rutiineilla, mutta onko sattumoisin ennen meidän saapumistamme tapahtunut jotain erikoista ja normaalista poikkeavaa? Koska vierailijoita ei usein tule, niin mitä vauhtia asukkaissa on muutoksia? Siis lähinnä uusien syntymistä tai vanhojen kuolemista ja vaihteleeko asukkaiden määrä paljon?" Drugh jutustelee selvitellen asioita ja pitäen keskustelun muutoksessa tuoden hienovaraisia vihjeitä rivien välissä tarkkaillen Lison käyttäytymistä ja reaktioita. Ovella hän sanoo keittiöön Lison saapumisesta.
Lisoa epäilyttää hieman Drughin kyseleminen, mutta hän vastailee kuitenkin mielestään oikein perusteellisesti. "No, eihän täällä paljoa tapahdu, mutta se on aivan hyvä. Ei täällä minusta mitään erikoista ole koskaan sattunut. Hmm... kyllä täällä kaiketi noin kerran tai kaksi vuosikymmenessä joku syntyy, lähtee, tulee tai kuolee. Silloin kun minä olin lapsi, täällä oli vain kaksi ihmistä ja yhdeksän meitä puolituisia. Ja jokin kummallinen... Olisiko ollut nagaji?" Hän vaikuttaa tulevan hieman mietteliääksi kysymysten johdosta ja näyttää vakavalta.
Kuullessaan Drughin ilmoittavan omastaan ja Lison saapumisesta, komeron oven vieressä seisova Eleine jännittyy ja laittaa kädet puuskaan, valmistautuen tarkkailemaan Lison reaktiota, puolittain surullisena siitä, että selkeä ja helppo tutkimistehtävä on nyt muuttunut kujanjuoksuksi peilitalossa, jossa on epäiltävä kaikkia ja kaikkea.
Kun Lorgara ja Gastidem saapuvat keittiön läheisyyteen, Gastidem vilkuilee sisälle keittiöön, mutta ei yritä tehdä mitään muuta. Hän muuttuu hieman myrtsiksi nähdessään ruumiin, saa kylmänpuistatuksen eikä sano mitään.
Pulsu ihmettelee 'maagista' veistä ja sanoo sille ääneen: "Lyö mua!" Veitsi ei oletettavasti lyö Pulsua itsestään, joten mies pakkaa sen reppuunsa.
Veitsi on aivan tavallinen keittiöveitsi.
Ulric katselee vierestä Pulsun touhuja hitusen hämmentyneenä. "Ei thiinä veithetthä thunthunuth enhää mithään outhoa khun then themppu ei thoiminuthkhaan... Joth thiinä oli mithään maagitha, thaikha haithui jo", Ulric mutisee, mutta ei ole varma kiinnostaako Pulsua se ettei 'taikaveitsi' ole ainakaan enää taianomainen.
"Olen pahoillani, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Täältä löysimme hänet", Drugh kertoo. "Oliko kenelläkään täällä syytä uhata hänen henkeään, sillä meillä on syytä epäillä että tämä ei ollutkaan vahinko. Lisäksi täällä oli eräänlainen ansa joka uhkasi meidän henkeämme kun saavuimme tänne", Durgh katsahtaa Ulrichin suuntaan. "Jos hän ei olisi elämän koulima seikkailija, niin hän olisi viiltänyt kurkkunsa auki", hän sanoo pitäen lyhyen tauon ennen kuin jatkaa. "Koska kuvittelisin että sinä olisit lopulta lähtenyt etsimään häntä ja tullut tänne, olet mielestäni todennäköisin kohde tälle ansalle, joten saatat tietää jotakin", Drugh selittää koittaen pehmentää asiaansa parhaan mukaan. "Ilman meitä tämä olisi todennäköisesti näyttänyt kahdelta itsemurhalta, joten jos tiedät jotakin, niin kertoisitko", hän lisää vielä.
Liso katsoo ihmetellen Pulsun tekosia ja kohdistaa sitten huomionsa keittiön pöydälle ja säpsähtää. "Wei, voi ei!" Hän kiipeää pöydälle miesvainajansa viereen, pitelee häntä varovasti kädestä ja nyyhkii hieman. Kun Drugh hetken kuluttua jatkaa kyselyä siitä, kuka olisi saattanut uhata Weitä, Liso vastaa: "Ei... ei tietenkään, me olemme kaikki hyviä ystäviä täällä." Hän näyttää hyvin hämmentyneeltä, kun Drugh selittää ansasta, seikkailijoista ja salaliitosta hänen henkeään kohtaan. "Tuota... anteeksi nyt, en oikeastaan ymmärtänyt mitään..." Hän nyyhkäisee ja jatkaa: "Wei oli kyllä ollut kovin masentunut jo kaksi viikkoa, niin että ei kai tämä niin käsittämätöntä ole... mutta en minä silti olisi uskonut... mutta ei kai sitä koskaan voi aivan varmasti tietää. Voi Wei..." Liso kyynelehtii vielä hetken, laskeutuu sitten pöydältä ja nähdessään Gastidemin, menee halaamaan tätä.
Gastidem on hieman yllättynyt mutta hymyilee vaisusti, halaa takaisin ja yrittää lohduttaa Lisoa.
Eleine katselee keittiön seiniä Lison kyynelehtiessä, räpytellen silmiään ja nieleskellen palaa kurkustaan. Lison mennessä halaamaan Gastidemia tieflingin kasvoilla värähtää inhon ilme, jota hän ei aivan saa pyyhittyä kasvoiltaan ja äänestään kysyessään: "Oliko... oliko We-Weillä jokin erityinen syy olla masentunut? Häneltä näytti puuttuvan kovin monta sormea, ottiko hän sen kovin raskaasti?" Eleine kysyä töksäyttää, kastellen Gastidemia pistävästi.
Liso päästää irti Gastidemista ja katsoo surullisena Eleineen. "No... kyllähän se häntä harmitti kovasti, mutta kai siinä oli enemmän ongelmana, että se tarkoitti, että hän ei ollut vieläkään valistunut. Se harmittaa kyllä meitä muitakin... Minä sanoin hänelle, että hänen pitäisi tutkia enemmän Koradan pyhiä tekstejä, sillä eihän kukaan itsekseen valistu, mutta..." Hän kaivaa taskustaan nenäliinan ja pyyhkii kasvojaan.
Gastidem tuijottaa lattiaa.
"No ehkä ole väärässä, mutta en voi uskoa että se olisi ollut pelkästään tuosta. Mitä muuta tapahtui muutamia viikkoja sitten", Drugh kysyy vähäsen harmistuneena. Hän ei voi olla ajattelematta että tässä on jotakin muuta koska heillä olevien tietojen mukaan täällä on jotain hämärää koska johtaja ei olekkaan sellainen jolta hän vaikuttaa.
Drugh on jokin aikaa hiljaa mietteliäs katse kasvoillaan. "Millainen se solmu oli? Nimittäin miten teet solmun ilman sormia?" hän kysäisee äkkiä ja katsoo tarkemmin solmua.
Drughin kommentti saa Eleinen hetkeksi lopettamaan Gastidemin kyräilyn ja hänkin siirtyy tutkimaan solmua, siitä äkkiä kiinnostuneena. Solmua tutkiskellessaan Eleine kysäisee Lorgaran puoleen hetkeksi kääntyen: "Lo-lorgara muuten, tiedätkö sinä mitään taikuudesta tai vastaavasta, jolla veitsen lähistölle joutunut henkilön saataisin, krhm, öhm... haluamaan itsensä va...vakavaa vahingoittamista?"
Eleine käy läpi kuolinympäristön jokaisen yksityiskohdan, mutta ei löydä tai saa selville mitään sen kummempaa. Hän toteaa, että hirttoköyden solmu ei ole kunnon solmu, vaan hyvin yksinkertainen ja hädin tuskin ajoi asiansa. Weillä on oikeassa kädessään vielä neljä sormea, joten hän oli hyvin voinut tehdä solmuja, vaikkakin ehkä hitaasti.
Tutkimuksensa jälkeen Eleine suoristautuu ja kertoo havaintonsa muille.
Pulsukin havahtuu miettimään erikoista kuolemaa, mielessään käy läpi toveriensa kertomuksen. Tutkailee ruumista, köyttä ja Gastidemin reaktiota. "Täällä temppelissä on, rouva hyvä, asiat paljon huonommin kuin sinä ja muut asukit tunnutte tajuavan." Jos keksii mistä on kyse, kertoo ääneen huomionsa.
Pulsu on suunnilleen sitä mieltä, että vain näkymättömät puutarhakeijut voisivat liikutella ei-maagista veistä itsekseen. Sen sijaan hän tietää, että edes rope of climbing ei kurista ketään itsekseen.
"Eihän nyt tietenkään", mutisee Liso poissaolevasti Pulsulle.
"Liso, ti-ti-tiedän, että tämä on sinulle raskasta", Eleine alottaa koskettaen lempeästi puolituisnaisen olkapäätä, "mutta auta meitä vielä vähän...Miten täällä yleensä toimitaan, kun...kun jostakusta asukkaasta aika jättää?"
"Sanoit kehottaneesi häntä lukemaan enemmän Koradan pyhiä tekstejä. Lukiko hän jotakin uutta. Jotain kirjaa joka olisi vielä teillä huoneessa tai tavaroissa. Ja mitään muuta erikoista siis ei ole tapahtunut?" Drugh vielä kyselee.
Liso näyttää jo hieman paremmalta eikä jatka itkemistä sen enempää, vaikka hän onkin surullisen näköinen. "Ei kai... ei hän oikeastaan pitänyt lukemisesta yhtään. Ja ei, ei täällä ole tosiaankaan tapahtunut mitään erikoista", hän vastaa Drughille. Sen jälkeen hän kääntyy Eleineä päin. "Me viemme ...ruumiin Dakangille, ja hän suorittaa tarvittavat riitit. Näin meidän ei tarvitse."
"Ymmärrän", Eleine mutisee. "Kuinka...huomaavaista ja ajattelevaista häneltä", hän jatkaa, vilkaisten nopeasti tovereitaan alta kulmain. "Oletan... oletan, että Dakang pitää myös jonkinlaisen muistoseremonian tai vastaavan?"
"Dakang siis huolehtii kaikesta? Luovutatte edesmenneet omaiset hänen hoidettavakseen ja haudattavakseen?" Drugh kanssa kyselee samsta asiasta. "Kuinka usein näitä ikäviä asioita tapahtuu?" hän vielä jatkaa.
"Niin", myötäilee Liso Eleinen puheita. Drughin jatkaessa kyselemistään hän katsoo muualle selvästi vaivautuneena ja yrittää vaihtaa puheenaihetta. Hän vilkaisee Eleineen ja kysyy: "Tuota... voisitko mitenkään kantaa hänet ...siis Wein, tuonne rukoushuoneen verho-oven luo?"
"Öhm, tuota, totta kai" Eleine sanoo häkeltyneenä, lisäten kuitenkin nopeasti perään: "Seolisiminulle kunnia." Hieman hermostuneen oloisesti hän astelee pöydän luokse ja kumartuu eteenpäin, jähmettyen sitten miettimään, miten parhaiten saisi ruumiin nostettua jotakuinkin arvokkaasti.
"Anteeksi, olin tahditon", Drugh pyytää anteeksi Lisolta. "Tämä on surullinen hetki sinulle ja minä vain kyselen. Voin myös auttaa kantamisessa jos apuni kelpaa", hän vielä jatkaa.
"Kiitos mielellään, Drugh" Eleine sanoo hiljaa pöydän ääreltä, hymyillen selvästi helpottuneen. "La-laittaisitko sinä kätesi vaikka hänen kainaloihinsa siltä puolelta ja ja mi-minä kannan häntä jaloista?"
Jos Drugh kantaa, niin hän antaa kynttilän Eleinelle käteen. "Ehkä on parempi, että jos Liso et vastusta, niin kannan hänet yksin. Se on ehkä vähän arvokkaampaa", Drugh sanoo kaivaessaan kynttilää esiin ja sytyttäsessään sen.
Jos Drugh kantaa, niin Eleine seurailee kynttilän kanssa. "Mi-minulle kyllä käy sekin", Eleine sanoo, vilkuillen epävarmasti Lisoa.
Muiden kantaessa kalmoa pois Pulsu kerää rope of climbingin kerälle ja alkaa viritellä itsemurhaveistä sen toiseen päähän solmulla. "Tällähän sais kurkun viillettyä samalla ku kuristaa... Jotain kun estää haavojen umpeutumista hieraisee köyteen eka... Mitenhän pitkään happo kestäis terässä vai söiskö se köyden ittekseen..."
Ulric kuuntelee Pulsun aivoituksia vierestä. Pulsu tuntuu miettivän murhia ihan liikaa Ulricin mielestä. Mies ei kuitenkaan sano mitään.
Liso vilkaisee etäisesti kummastuneena kynttilän sytytystä, mutta ei lopulta välitä niin paljoa, että kysyisi mitään. "Kiitos", hän sanoo, kun Drugh lähtee kantamaan kuollutta. "Ai, Gastidem, voisitko sinä tulla mukaan?"
Gastidem katsahtaa Lisoon jä näyttää hetken siltä, kun ei tietäisi mitä sanoa. "Kai minä voin?"
Eleine vilkaisee maahista synkästi ja näyttää olevan aikeissa sanoa jotain, mutta toinen vilkaisu surulliseen puolituisnaiseen saa hänet ilmeisesti epäröimään, ja hän pitää suunsa kiinni.
Kukaan ei estel Gastidemian, joten hän lähtee kävelemään Lison mukana rukoushuoneen taakse. Eleine liikkuu välittömästi maahisen takana, yrittäen parhaansa mukaan pitää kynttilä epämukavan lähellä maahisen takaraivoa.
Ruokoushuoneen verhon luona Drugh katsoo kysyvästi Lisoa, sillä hän paikallisena tietää mitä tehdä seuraavaksi.
"Hei Lolkkis! Mitä magiaa näissä on?" Pulsu hihkaisee Lorgaralle yritettyään hetken saada itsemurhaköyttään toimimaan omillaan. "Haudataanks toi sinne kryptaan vai onko se varattu silmäätekeville ja sadisteille?" Jälkimmäisen kohdalla luo Gastidemiin pitkän mulkaisun.
Kulkue tapaa matkalla rukoushuoneen takana olevan verho-oven luo yhden aasimar-vartijoista. Aasimar näyttää hetken hämmentyneeltä ja sitten surulliselta, mutta ei sano mitään. Hän pysyy poissa tieltä ja jää käytävään katselemaan.
"Kiitos kun kannoit hänet tänne", sanoo Liso Drughille. "Tuota, Dakang on hyvin yksityinen henkilö, joten voisitteko te odottaa tässä?" Hän kääntyy katsomaan Gastidemia. "Voisitko sinä kantaa Weitä tästä eteenpäin?"
Gastidemin ilmeestä näkee, että hän ei haluaisi kanniskella ruumista. Hän epäröi hetken mutta ei sano mitään ja kääntyy sen jälkeen Drughia päin ja katsoo tätä kysyvästi. Hän ei tällä hetkellä juurikaan välitä Pulsun mulkoilusta.
"Liso, en...en toki tarkoita olla epäkohtelias", Eleine aloittaa Gastidemin takaa hiljaa, tuntien valheiden olevan jo sievässä jonossa, vain odottaen tilaisuuttaan päästä valumaan hänen kieleltään, "mutta ehkä...ehkä pyydät Gastidemilta nyt hieman liikaa? Wei oli Gastidemille varmasti hyvin läheinen, kävihän hän niin usein puutarhan rituaalissa..." Tässä vaiheessa Eleinen ääni vapisee hieman, mutta tasaantuu hänen laskiessaan lempeästi kätensä maahisen oikealle hartialle ja kumartuessaan hieman alaspäin. "Ymmärrän epäröintisi, Gastidemin. Varmasti omakin sydämeni murtuisi, jos, jos... krhm... yksi läheisimmistä ystävistäni annettaisiin kuolleena kannettavakseni." Suunnaten jälleen sanansa puolituiselle Eleine jatkaa: "Pyydän, Liso, varmasti Dakang ymmärtää tämän... Ja meille olisi kunnia, jos voisimme nyt surun hetkellä auttaa teitä kestämään sen edes hieman paremmin." Hän vilkuilee tovereihinsa rohkaisua hakien.
Muuta porukkaa ovelle seuraillut Ulric katsahtaa Eleineä vaisusti. Mies ajattelee ymmärtävänsä mitä Eleine hakee takaa, mutta toisaalta Ulricia harmittaa sekoittaa temppelin porukan uskonnollisia tapoja. "Emme thahdho thungethella, joth thämä on theidhän utkhonthoonne kuuluva thapha, haluaithimme vain thääthää theithä ylimääräithelthä thurultha", Ulric toteaa.
Kumartuessaan Eleine yrittää huomaattomasti Gastidemin hartialla olevalla kädellään pyydystää maahisen tunikan kauluksenreunan nimettömän ja pikkurillinsä väliin, tuoden samaan aikaan toisessa kädessään olevaa kynttilää hieman lähemmäki maahisen niskaa.
"Niin ei tämä ole meille ongelma, ja koska meillä ei ole ollut tälläistä Dakangin järjestämää palvelua, niin voimme auttaa häntä ellei se ole suunnaton ongelma. Emme tahdo olla epäkunnoittavia tai hankalia" Drugh sanoo.
Gastidem vaikuttaa hillitsevän itsensä suhteellisen hyvin tässä tilanteessa.
Liso katselee Drughia, Ulricia ja Eleineä tavattoman liikuttuneena ja kyynelehtii vuolaasti. "Ki-kiitos... Te olette niin ystävällisiä!" Hän ottaa kiinni Gastidemin kädestä ja halaa samalla Eleinen jalkaa. "Jos todellakin haluatte... niin kai se kävisi, tämän kerran, kunhan tuota..." Hän vilkaisee Pulsua. "Siis, emme missään tapauksessa halua häiritä häntä..."
Jopa käytävällä tarkkaileva aasimar-vartija näyttää vakuuttuneelta.
Kun Eleine yrittää hivuttaa kynttilää lähemmäs Gastidemin niskaa, maahinen huomaa sen lähes heti ja nojaa nopeasti poispäin. "Mitä oikein...?" hän aloittaa, mutta ei puhu sen enempää eikä yritä pyristellä mihinkään suuntaan.
: Eleine: Bluff +5
"Anteeksi, anteeksi..." Eleine mutisee nopeasti. "Luulin vain nähneeni kauluksessani kiipeilevän muurahaisen - varmaankin puutarhasta - mutta se taisikin olla vain kynttilän liekin lepatuksen luoma harha." Tauko. "Ehkä, ehkä on parempi, että sammutan tämän, vaha alkaa hieman po-polttaa sormiani", Eleine selittelee ja puhaltaa kynttilän sammuksiin.
"Öhm, niin," Eleine jatkaa, kääntyen takaisin kohti itkuista naispuolituista. "Ymmärrän. Vaikka...vaikka saatamme sinusta vaikuttaa joltain osin hieman...omalaatuisilta, niin va-va-varmasti voit luottaa siihen, että kunnioitamme temppelin tapoja emmekä aiheuta Dakangille häiriötä. Vai mitä, Drugh, U-Ulric, Pulsu? Viimeisen nimen kohdalla Eleine vilkaisee hieman alkemista ja tekee kädellään rivakasti hiljaisuutta tarkoittavan Polunlöytäjien viittoman. "Jo-jos haluat, voit mennä edellä Drughin, Ulricin ja We-Wein kanssa, me kolme" - Eleinen ele merkitsee Pulsun, Gastidemin ja hänet itsensä - "voimme seurailla hieman jäljempänä?" tiefling lopuksi ehdottaa epävarmasti Lisolle.
Pulsu räpyttelee hetken silmiään, pällistelee tovereitaan ja nyt vasta tuntuu rekisteröivän surevan puolituisen. Pitää naamansa peruslukemilla ja on kerrankin hiljaa.
Gastidem ei vaikuta hätääntyneen Eleinen kynttilätempusta ja kääntyykin taas pian katsomaan Lisoa.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
