Tänne Rakin omat touhut Belhaimin kylässä. Kaupanteot, diplomatisoinnit, ynnä muut semmoiset. Diplomatiat voi hoitaa täällä sopivalla, NPCn ja PCn yhteisellä skillillä, esimerkiksi kaksi lakimiestä voivat keskustella Profession (barrister) tai (lawyer) skilleillä, kaksi jalokivikauppiasta Appraisella ja niin poispäin.

Muuten mennään samoin kuin muuten wikipeleissä. Pelinjohtaja kirjoittaa vihreällä, pelaajat normaalisti.

Viisas Piipari on tunnelmallinen, tai lähinnä mummomainen, taverna, jonka valikoima koostuu tavallisen keiton ja muhennoksen lisäksi lähinnä leivoksista. Monet katseet ovat punertavan ihoiseen puoliörkihtävään puolipiruun kohdistuneet, suurimmaksi osaksi tätä mielissään rankasti arvostelevatkin. Sen sijaan paikan pitäjä, Talia Orem, pitää ikihymyä kasvoillaan.

Rakki on yrittänyt parhaansa mukaan olla huomioimatta ihmisten katseita, keskittyen muhennokseensa, tai tuijottaen omia jalkojaan, tai kattoa, tai mitä vaan. Mutta lopulta poikaparka saa itsensä ihan liian hermostuneeksi ja kaipaa ihmiskontaktia saadakseen ajatuksensa johonkin muuhun kuin itseensä ja omaan ulkonäköönsä.
Rakki nousee pöydän äärestä ja kävelee jokseenkin varovasti ja hartiat kyyryssä Talia Oremin luo.
"Tuota... Hei", Rakki sanoo. "Mitenkäs... On asiakkaita ollut viimeaikoina?"

Talia häkeltyy kysymyksestä, ei niinkään Rakin olemuksesta, vaikka tämä niin saattaisi olettaakin. "No siinähän näitä, tavanomaisia kanta-asiakkaita. Kyläläisiä", Talia vastaa latoen samalla puhtaita laseja hyllyille. "Ulkopaikkakuntalaisia ei täällä juuri näy, jos sitä kysyt. Heistäkin monet ovat vain läpikulkumatkalla, niin kuin tekin taidatte olla. Kuinkas muuten jäitte sinne tornille?" hän utelee.

"Mutta kanta-asiakkaita siis on, se on hyvä asia, uh, kyllä", Rakki nyökkäilee, tajuten itsekin valinneensa aiheen josta tämä ei oikein osaa puhua. Mutta onneksi Talia pyrkii vaihtamaan aihetta.
"Kyllä me jo jotain löysimme, lisää koboldien ruumiita ja ilmeisesti aiemmin piilotetun reitin kellariin, mutta sitten vastaan tuli ovi joka ei auennut, ja sorkkaraudat olivat tilapäisesti loppu kaupasta", Rakki selittää. "Mutta palaamme tutkimaan sitä kellaria kun saamme sorkkaraudan. Ne koboldithan ovat saattaneet tulla tänne vaikka sitä kautta, ne kai kulkevat usein maan alla."

Talia silminnähden hämmästyy Rakin kertomuksesta. "Siis, hetkinen. Oletteko se nyt tutkimassa sitä tornia? Eikös Lethan ja Varylin pitänyt tehdä se Arnholden johdolla?" naisen katse on häkeltynyt, eikä ole täysin varmaa, tuomitseeko hän tämän tekojen ketjun. "Ja lisää koboldeja? Herttinen, onko tänne tulossa jokin salahyökkäys? Maanalaisia tunneleita, johtavatkohan ne jopa Belhaimin talojen kellareihin?" Talia vaikuttaa huolestuneelta, ja käsi suun edessä katselee ympärilleen kuin tarkistaakseen, ovatko muut tavernan työntekijät kuulleet saman kuin hänkin."

Rakki häkeltyy itsekin kun Talia hämmästyi niin tämän puheesta, ja yrittää hätäisesti paikata sanomisiaan: "Uh, ah, anteeksi, luulin että se tieto oli jo kiirinyt eteenpäin! Tuota, paronitar Devy pyysi meitäkin tutkimaan tornin kaatumista, joten me vähän tutkiskelimme siellä myös. Ja ei, älkää suotta hätääntykö, emmehän me tiedä vielä onko mitään tunneleita olemassakaan, ja jos on, niin eivät ne varmaan vie mihinkään muualle kuin tornin kellariin. Tornihan... Oli paljon vanhempi kuin kylän muut rakennukset, eikö? Anteeksi, se tunnelijuttu oli vain minun oma ajatukseni. Ei ollut tarkoitus säikäyttää."

Talia katsoo hämmennyksissään Rakin käyttäytymistä, ei laisinkaan sitä mikä valtavalle, jopa sarvekkaalle, puoliörkille sopisi. Talia jää hämmenyksissään katsomaan Rakkia ylöspäin hetkeksi, ennen kuin havahtuu. "Niinno, toisaalta", nainen sanoo nolostuneena. "Sopiihan se varmasti sinulle paremmin kuin kylässä makoilu." Talia hymähtää hieman huvittuneesti ja kääntyy uudestaan katsomaan Rakkia tämän kysyessä tornista. "On, se torni on ties kuinka vanha. Viimeinen pala oli vanhasta linnakkeesta, mutta tarkempaa en osaa varmuudella sanoa. Siitähän kulkee ties mitä huhuja."

"Huhuja?" Rakki kysyy. "Millaisia huhuja?"

Talia naurahtaa ja pudistelee hieman päätään. "Toinen toistaan uskomattomampaa. En suoraan sanoen osaa itse sanoa, mikä näistä on totta", nainen aloittaa ja asettelee viimeiset astiat paikoilleen. "Siis se tornihan oli vanhan luostarin viimeinen ripe. Sinne ei moni uskaltautunut mennä. Huhuilevat, että rakennusvaiheessa kuolleet ovat jääneet kummittelemaan hylättyyn torniin." Talia kohauttelee olkiaan. "Eipä sieltä tosin mitään ole koskaan kuulunut."

"K-kummittelemaan..?" Rakki kysyy huolestuneena ja raapii hiukan niskaansa hermostuneesti. "Mutta ei ole koskaan kuulunut mitään... Hyvä, toivottavasti emme törmää mihinkään sellaiseen siellä tutkiessamme..."
Rakki muistelee hetken mitä muita huhuja tornin tuhoutumisesta on liikkunut.
"Tuota, osaisitko sinä kertoa jotain tästä herra Hunclaysta? Kyläläiset näyttävät olevan sitä mieltä että hänellä olisi jotain tekemistä tornin tuhoutumisen kanssa", Rakki sanoo.

"Hunclay oli rikas, eriskummallinen velho," Talia Orem aloittaa, siistien käsiään kunnes laskee rätin alas pesualtaaseen. "Saapui kyläämme seitsemän vuotta sitten. Oli silloinkin jo eristäytyväinen ja viihtyi itsekseen, ei häntä nähnyt kylässä juuri ikinä. Hänen palvelijansa hoitivat päivittäiset ostokset ja muut, muttei heistäkään ole oikein mitään kuulunut." Talia pysähtyy hetkeksi miettimään. "Eikä ole oikeastaan sen jälkeen kun torni kaatui. No, ehkä se pääsivät nyt vain vapauteen."

"En tiedä, mitä hän siellä uudessa kartanossaan touhusi ja hyvä niin. Magia tuntuu sekoittavan monien päät ennen pitkään. Ehkä hän halusi tornin pois rumentamasta omaa tonttiaan, tai mitä ikinä. Ota niistä velhoista nyt selvää." Talia Orem naurahtaa heleästi ja taputtaa lyhyesti Rakin kättä ennen kuin tämä ehtii vetää sen pois. "Hänestä liikkuu enemmän huhuja kuin totuuksia. Kun miestä ei näe seitsemän vuoden aikana kuin viidesti, voi olla vaikea tutustua häneen."

Rakki kuuntelee Talian kertomusta vakavana ja nyökkäilee aina välillä, koittaen painaa tärkeät asiat mieleensä. Hunclaylla oli siis palvelijoita. Jos nämä ihmiset ovat vielä kylässä, heiltä voisi ehkä koittaa kysyä jotain. Rakki on sen verran keskittynyt kuuntelemaan Taliaa ettei huomannut lainkaan pitävänsä käsiään esillä ennen kuin Talia taputtaa tämän kättä. Rakki hätkähtää ja piilottaa vähin äänin kätensä taskuihinsa kun Talia vapauttaa tämän käden.
"Se on ihan totta, ketään ei voi oikein tuntea jos häntä ei melkein koskaan näe", Rakki sanoo mietteliäästi. "Herra Hunclay vaikuttaa yhä vain enemmän ja enemmän salaperäiseltä mieheltä. Osaatko sinä kertoa lainkaan keitä hänen palvelijansa ovat ja missä he asuvat? Jos asuvat edes täällä enää, siis."

"Voi, en tiedä heidän nimiäänkään!" Talia vastaa heleästi nauraen. "Mutta herransa tykö he asuivat, liekö heillä omat tilat sielläkin. Tänään en ole heitä kaupungilla ehtinyt nähdäkään." Nainen seisoo kummallisen lähellä Rakkia ottaen huomioon heidän puolen metrin pituuseronsa, alle puolen kädenmitan päässä.

"He ovat siis varmaankin vielä talossa", Rakki toteaa osittain itsekseen, katsahtaa alaspäin takaisin Taliaan sanoakseen jotain, ja tajuaa naisen olevan todella lähellä itseään. Rakki ottaa hätääntyneen kohteliaasti pari askelta taaksepäin saadakseen henkilökohtaisen tilansa takaisin.
"Tuota, anteeksi, olenko tielläsi?" Rakki kysyy hiukan hätääntyneenä, varmana siitä että Talia yrittää ihan Rakin kyljessä seisomisellaan ja tämän käsien taputtelullaan viestittää, että Rakin pitäisi siirtyä.

"Voi, et tietenkään!" Talia vastaa hätääntyneesti. "Ehkä olin vain ajatuksissani, aivan, juuri niin, ajatuksissani." Nainen kääntyy äkkiä poispäin peittääkseen nolostuneen punastuksensa, ja kävelee hieman poispäin tiskiä kohti. "Useimmat asukkaat tässä kylässä juu asuvat siellä missä ovat töissäkin. Siksi ovat talotkin kaksikerroksisia", hän lisää, ikään kuin tasatakseen tilannetta.

Rakki katsoo kummastuneena Talian käytöstä, ihmetellen että miksi nainen on yhtäkkiä aivan yhtä häkeltynyt kuin Rakkikin, ja tuntuu sitten tajuavan että Talia on varmaankin yrittänyt flirttailla tälle. Tosin Rakki tyrmää ajatuksen välittömästi ja toteaa itselleen, että se ei voi olla mahdollista, koska ei kai kukaan voisi hänelle flirttailla. Rakki yskähtää vähän vaivautuneena kurkkuaan selvitellen ja piilottaaksen oman totaalisen hämmästyneen älähdyksensä.
"Ah, aivan, sehän on kätevää, ei ole pitkä työmatka!" Rakki sanoo hätäisesti ja päättää miettiä mahdollisia selityksiä Talian käytökseen joskus myöhemmin. Ehkä kysyä vähän neuvoa joltain viisammalta toveriltaan.
Rakki tajuaa olleensa hiljaa hetken kauemmin kuin oli tarkoittanut, raapii niskaansa vaivaantuneena ja sanoo: "Öh, tuota, kiitos todella paljon vinkeistäsi, ja, tuota, muhennoksesta. Mutta. Tuota. Minun pitäisi varmaan lähteä kaupungille. Minun on käytävä sepänpajalla, ja lupasin auttella pappeja Shelynin temppelillä kiitokseksi siitä että he auttoivat minua."

Talia nyökkää. "Käy toki! Ja olet toki yhä tervetullut takaisin, täältä saa ruokaa, juomaa ja sun muuta!"

Rakki heilauttaa lapiokouraansa ja mumisee jotain hyvästiksi, ja suuntaa ulos Viisaan Piiparin ovesta.
Seuraavaksi Rakki suunnistaa Seitsemän Ruusun Pyhäkköä kohti, valmiina maksamaan velkansa pappien hyvyydestä.

Pyhätössä on vastassa se samainen pappi, joka viimeksikin niin avuliaasti pahoin haavoittunutta Rakkia auttoi. "Ah mutta kas, erilainen mutta yhtälailla kaunis maanpäällinen asukki. Rakiksiko sinua kutsuttiin? Mikä ilo sinua nähdä täällä! Kuinka voin auttaa?" Nilos Genser lausuu heleällä ja maskuliinisella äänellä.

"...kaunis..", Rakki mutisee ja raapii niskaansa häkeltyneenä, selvitellen sitten hiukan kurkkuaan.
"K-kyllä, Rakkihan minä. Meillä oli puhetta että voisin hyvittää apunne tulemalla tänne auttamaan teitä jossain hommissa tai vastaavaa, eikö? Voinko siis minä olla avuksi teille?" Rakki kysyy.

"Voi mutta tietenkin!" Nilos sanoo ja astelee rempseästi Rakin vierelle, taputtaen suurta puolipirua selälle voimakkaasti. "Tiedän hyvin missä voit auttaa! Vesitynnyreiden kantaminen on raskasta puuhaa, siihen sinä olisit varmasti oiva! Autat hoitajia näiden tarvikkeiden kantamisessa, ehkä jopa potilaiden. Aivan niin, pitää myös pitää tämmöinen valkoinen esiliina, tiedetään sinun olevan paikan väkeä." Nilos syöksähtää suuren kaapin luokse, mistä katsoo isointa mahdollista kaapua. "No, kai tämä päälle käy, voi olla vähän tiukka mutta koida saada päälle!"

Rakki nyökkäilee Nilosille tämän ehdottaessa eri tehtäviä, ja ottaa sitten miehen tarjoaman kaavun vastaan. Rakki katsoo kaapua hetken ja laskee sen sitten varovasti tuolin selkämykselle ja riisuu ensin haarniskansa ennen kuin laittaa toista vaatetta ylleen. Kyllä Rakki saa itsensä puettua, vaikkei vaate olekaan ihan järkevän kokoinen.
"Mmm, noin, mitä kaikkea pitää kantaa?"

Nainen pukeutuneena kevyisiin valkoisiin vaatteisiin tulee Rakin luokse ja ensin kavahtaa tämän punertavaa ihoa, torahampaita, pituutta, ihan kaikkea, mutta hymyilee silti lämpimästi. "Puhdas vesi on tärkeintä toipilaille. Ja täydet tynnyrit ovat sangen painavia. Voisitko käydä hakemassa virrasta tynnyrillisen vettä? Ota toki kärry mukaan niin pääset helpommalla."

Rakki huomaa naisen reaktion itseensä ja koittaa parhaansa mukaan tekeytyä pienemmäksi. Se ei oikein toimi, ja Rakki lähinnä kyyristelee hartioitaan rankasti. Nuori puolipiru kuuntelee kuitenkin tarkasti naisen ohjeistuksen ja nyökkäilee tälle.
"Toki, mielelläni. Palaan pian!" Rakki vakuuttaa, ja läksii tuumasta toimeen, ottaa kärryt ja tyhjän tynnyrin mukaansa ja suunnistaa kohti jokea, Canteclurentien ja Vanhan Louhostien yhdistävän sillan kulmille.
Ellei hänelle siellä mitään sen ihmeellisempää tapahdu, niin Rakki täyttää tynnyrin huolellisesti ja suunnistaa pian takaisin Seitsemän Ruusun Pyhätölle täysi vesitynnyri mukanaan.

"Sepäs kävi joutuisasti", nainen toteaa lyhyesti ja osoittaa nurkkaa, missä on myös tynnyri. "Vaihdatko vielä sen tuon kanssa? En heti keksi uusia töitä, mutta ole varalla jos jotain raskasta pitää kantaa."

"Toki", Rakki sanoo nyökäten ja tekee työtä käskettyä, jääden sitten vähän orvonnäköisesti seisoskelemaan seinänvierustalle, odottaen uutta tehtävänantoa.

Päivän mittaan tulee muutamia lisäaskareita Rakille, jotka hän pystyy kokonsa ja voimansa puolesta suorittamaan paljon helpommin kuin muut pyhätön väestä. Kun ilta viimein koittaa, Nilos saapuu taas leveähymyisenä puolipirun luokse ja kumartaa tälle kiitokseksi. "Mahtavaa, että autoit meitä raskaiden puuhien kanssa! Apusi oli suorastaan korvaamatonta! Otan sinut mielelläni jatkossakin avukseni, sikäli mikäli olet saatavilla ja aikeissa auttaa! Ota toki ruokalasta mukaasi ruokaa mukaan korvaukseksi, eihän sitä tyhjällä vatsalla jaksa huhkia!"

"Ah, k-kiitos!" Rakki sanoo iloisesti. Hän ei todellakaan odottanut saavansa mitään vaivanpalkkaa, koska oli pyhätöllä jo valmiiksi velkojaan maksamassa.
"Hienoa että pystyin auttamaan teitä, autan mielelläni toistekin, jos vain voin", pirunsikiö lupaa Nilokselle. (Tämän koko päivän työskentelyn voi ottaa Diplomacy-heitoksi -2:lla, että saataisiin tästä jotain questimekaanistakin hyötyä, ehkä.)

Succée

Nilos nyökkää ja hymyilee auvoisasti. "Tietenkin, oli mahtavaa nähdä uusi kasvo!" Miehen sanoissa on jotain häiritsevän vihjailevaa, ehkä, tai sitten Rakki on vain epäluuloinen miestä kohtaan nykyään.

Rakki on lähinnä hyvin hämmentynyt Niloksen mahdollisista vihjailuista.
"No, tuota, hyvä että pystyin auttamaan! Nähdään taas joskus", Rakki sanoo ja heilauttaa kättään hyvästeiksi, lähtien sitten eteenpäin matkallaan.
Rakki mietiskelee mitä seuraavaksi tekisi, hän haluaisi auttaa kyläläisiä lisää, muttei oikein tiedä, kuka kaipaa apua ja missä.

Sitten laitetaan aikalinja vähän hassuksi ja hypätään siihen kohtalokkaaseen(?) iltaan kun Rakki, muutaman oluen vahvistamana ja hampaat juustosta puhdistettuna, tarpoo Viisaaseen Piipariin, iltana ennen lähtöä lohikäärmettä surmaamaan, koska hän haluaa selvittää mitä ihmettä Talia hänestä oikein haluaa.