Mato joka Kävelee

The young man said
"I will never give up"
The inner war
I can hold against it

Mustatulen oppilas

• Viimeinen asia, mitä Khadon, Neema ja Noctis muistavat on tuska, ja ylitsekäyvä pimeys. Jerribeth löi heidät maahan ilman hitustakaan armoa. Ennen kuin he ehtivät kuitenkaan siirtyä sielujensa loppusijoituspaikkaan, tajusi kolmikko olevansa elossa. He makaavat varusteet mukanaan Viherportin metsässä, ja Durotan seisoo heidän vierellään. Järkyttyneinä he alkavat pommittaa miestä kysymyksillään. Miten he pelastuivat? Miten he ovat täällä? Kuka nostatti heidät eloon, ilman heidän sitä tajuamatta? Durotan on kuitenkin vaitonainen, ja kysyykin onko tällä väliä?
• Asia jää kuitenkin vaivaamaan, kun Noctis kysyy demonien osallisuudesta tähän ihmeeseen eikä Durotan kiellä sitä. Khadon järkyttyy tästä tiedosta, ja on lähes riistää hengen itseltään. Noctis kuitenkin ennättää väliin, ja ilmiriita on melkein päällä. Neema rauhoittaa ystäviään, ohjaten heitä kohti todellista tavoitettaan- Nurahin pelastamista. Tilanne rauhoittuu, ja he palaavaat takaisin pyhäkköön.
• Pyhäkössä he hiipivät ohitse vartijoiden kohti tutkimattomia osia. Täältä he löytävät paljon ovia, pitkiä käytäviä ja alkoveja. Noctis tutkii yhtä käytävää, ja löytää jonkinnäköisen kammion. Tämä kammio paljastuu Baphometin temppelin todelliseksi pyhäköksi, sillä se hohkaa mustaa energiaa ja epäpyhyyttä. Noctis löytää oven josta on juuri kuljettu, ja koettaa avata sen. Ovi toimii kuitenkin samanlaisella mekaniikalla kuin ulko-ovet, ja Durotan aloittaa sen aukaisemisen. Pitkä prosessi päättyy kuitenkin oven avautumisen lisäksi tulisen ansan laukasemiseen- tulimyrsky polttaa Neemaa ja Khadonia armotta. Ovent takaa löytyy kammio täynnä tyhjiä hyllyjä- lukuunottamatta mustissa kaavuissa seisovaa olentoa. Thanadaemon käy armotta päälle. Daemonin katse pidättelee Neemaa ja Durotania aisoissa, mutta Khadon ja Noctis hoitelevat olennon pois päiväjärjestyksestä. Huonekkaan ei ollut loppujen lopuksi niin tyhjä kuin aluksi luultiin: Hyllyjen lumous muuttaa sinne varastoidut esineet näkymättömäksi. Haarniska, miekka sekä harvinainen lentävä matto. Nämä esineet mukanaan he jatkavat matkaa.
• He löytävät pajan, jossa palaa musta liekki, niin kuuma että adamantiumkin sulaa sen lämmössä. Neema löytää arkun, jonka sisältä löytyy purppurainen jalokivi. Neeman koskettaessa kiveä iskee muisto kuolemasta hänen päähänsä, sekoittaen hänen mieltänsä vakavasti. Neema paiskaa jalokiven tuleen, huutaen tuskasta. Mikään parannus ei auta, mutta matkaa pitää jatkaa. He kohtaavat joukon Luulabyrintin temppeliherroja sekä oudon kärpäsmiehen. Ennen kuin Noctis ehtii käydä vihollisen kimppuun, Durotan puhuttelee heitä ja kertoo etsivänsä vain Xanthir Vangia. Viholliset astuvat sivuun, muiden sankarien tätä ihmetellessä. He neuvovat tien kohti Xanthirin asuinsijaa. Noctis puree hammasta, mutta päättää jättää kyseenalaistamisen myöhemmälle. He kohtaavat neljä temppeliritaria, jotka tulevat heidän avukseen. Taisteltuaan Vangille uskollisten temppeliherrojen ja mustatulen oppilaiden, maailmanhaavaa palvovien velhojen kanssa he ovat jo lähes kohteessansa.
• Nurah löytyy sivukammiosta, jossa hän on kidutettuna ja sokaistuna. Nurah vapautetaan kahleistaan, ja parannetaan pahimmista haavoistaan mutta puolituinen on yhä tajuton. Sankarit valmistautuvat viimeiseen koitokseen, ja avaavat ovet Xanthir Vangin kirjastoon. Kaksi mustatulen oppilasta ja korokkeella seisova kuvottava kasa matoja, kääriytyneenä velhon kaapuihin kääntyy kohtaamaan heidät. Xanthir Vang, hirvittävä Mato joka Kävelee puhuttelee heitä luonnottomalla äänellään, kutsuen sankarit kohtaamaan loppunsa. Xanthir on voimakas vihollinen, ja tämä luo kuiluja todellisuuteen, konjuroi polttavia happopilviä ja katoaa näkymättömiin. Neema koittaa kumota tämän taikuutta, mutta jalokiven aiheuttama vaurio hänen mielelleen on kuitenkin liikaa. Loitsut lentelevät, ja Xanthir kutsuu jopa lisää apujoukkoja babau-demonien muodossa mutta ne lyödään maahan nopeasti. Xanthir huokuu voimaa, joka estää Durotania ja Noctista pääsemään kiinni hirviöön. Lopulta kuitenkin Durotanin voimakas miekanisku on liikaa Vangille, ja mato hajoaa kappaleiksi. heitä kauan piinannut vihollinen on lopultakin maassa.

On aika palata takaisin Drezeniin, Nurahin kanssa. Mutta mitä tapahtuu Iomadaen valituille, ja mitenkä Durotanin valinta on vaikuttanut heidän kohtaloonsa?

My mind, my mind
My mind's in darkness

Xanthir Vang, hirvittävä Mato joka Kävelee.