Graulien tila

Kasvimaan vartija ja lato

Seikkailijat kolkkaavat Rukuksen löydettyään talon, mistä jätinpenikka puhui. Skip käy tiedustelemassa, jos vankien olinpaikasta olisi selviä viitteitä. Metsäaukealla on kaksi rakennusta, asuintalo ja lato. Ladon ja Skipin piilopaikan välissä on maissipelto, jota on hoitamassa yksi jätinpenikka, jonka pää on valtavan kokoinen. Vangeista ei näy jälkeäkään. Skip palaa muiden luokse ja he päättävät lähestyä taloa kahdessa ryhmässä, Skip ja Shalelu metsän puolelta ja Haringroth ja Decimus tietä pitkin toivoen, että sekasikiöt kuuntelevat puhetta.

Näin ei kuitenkaan käy, sillä Haringrothin ja Decimuksen tullessa näkyviin, jätinpenikka ryntää kiljuen taisteluun. Tämä puolijätti on Rukusta nopeampi ja ketterämpi mutta ylivoiman edessä tämä joutuu pakenemaan ja lopulta kaatuu tajuttomana maahan Decimuksen polttavan loitsun ansiosta. Haringroth sai pahan vuotavan pääosuman olennolta. Tila on hiljainen, sade piiskaa aluetta mutta sankarit ovat varmoja, että äskeinen mölyäminen kuului halki tilan. Sankarit päättävät tutkia ladon, jos vangit olisivat siellä.

Ladossa heidän kimppuunsa käy kolme hieman pienempää jätinpenikkaa, joiden mutaatiot ovat rajumpia kuin kahdella aiemmin kohdatulla. Ylimääräisiä käsiä, vaaleaa ihoa ja liian lyhyitä jalkoja. Kuitenkin samalla vimmalla nämä käyvät sankarien päälle kuin edelliset, kuollen sankarien hyökkäyksiin. Ladon jakaa seinä ja ovet, jotka on pönkitetty kahdella tukilla. Ladon seiniä kiertää parvi ja Skip päättää tutkia sitä pitkin mitä ovien takaa löytyisi. Ladon toinen puolikas on valtavan hämähäkin koti, tila on paksun seitin vallassa ja Skip sulkee oven äkkiä, haluten välttää yli hevosen kokoisen hämähäkin kohtaamisen. Sankarit lepäävät hetken ja päättävät suunnata tutkimaan taloa, jättäen hämähäkin omaan rauhaansa, ovia se tuskin osaa avata.

Asuinrakennuksen kauhut

Asuinrakennus on kaameassa kunnossa ja täynnä vatsaa vääntäviä hirveyksiä. Sankarit saapuvat keittiöön jossa kostea, mätä haju tervehtii heitä, samoin mustat, rasvaiset kärpäset, torakat ja lihavat rotat. Lihaa riippuu koukuista eltaantumassa, jokainen taso on lian, veren ja rasvan peitossa. Pohjoisen oven takaa löytyy portaat alas mutta sankarit suuntaavat toisen oven läpi, he eivät halua jättää yläpuolelleen mitään vaarallista, tähän asti jätinpenikat ovat olleet aina aggressiivisia. Haringroth astuu ansoitettuun oveen, viikate iskee heti oven auettua! Haava ei kuitenkaan ole kovin vakava.

Huone oven toisella puolen on ruokailutila, jonka koristelut vastaavat keittiön likaista kauheutta. Tammisella pöydällä on liinana kuivatettu ihmisen iho ja penkeillä on pääkalloja. Pöydällä on mätänevä pää, josta on selvästi nypitty lihaa pään pehmetessä. Kärpäsiä on joka puolella. Huoneesta lähtee kaksi uutta ovea ja molemmat on ansoitettu tältä puolen. Skip purkaa ansat ja matka jatkuu kohti talon koillista päätyä. Huone on kahden jätinpenikan makuuhuone, jossa on paljon yksinkertaisia leluja ja eläinten raatoja. Penikat hyökkäävät ja kuolevat nopeasti. Huoneessa on erikoinen kokoelma eläinten kalloja.

Seuraavat kaksi huonetta ohitetaan nopeasti sankarien liikkuessa kohti talon läntistä laitaa. Rukuksen huone tunnistetaan metsästysaarteista ja Mustien Nuolten symboleista. He löytävät oleiluhuoneen, jossa on suuri sohva ja lisää metsästysmuistoja, kuten karhuntalja. Haringroth päättää tarkistaa onko sohvan takana mitään ja tulee laukaisseeksi ansan, iso osa lattiaa sohvan ympäriltä tipahtaa alas ja paljastaa tiputuksen alempaan kerrokseen. Kuitenkin Haringroth ja Skip ovat molemmat riittävän nopeita eivätkä tipu alas.

Mamma Graul

Sankarit suuntaavat viimeiselle ovelle ja avaavat sen, tietämättä minkä kammotuksen kanssa he ovat joutumassa samaan tilaan. Huoneessa on ämpäreitä täynnä ulostetta ja muuta saastaa, samoin kolme arkkua joissa kaikissa on yksi kuollut jätinpenikka. Peti on valtava mutta niin on pedissa istuva olento, valtavan lihava jätinpenikka nainen, jonka ainoana vaatteena on verhokangasta muistuttava riepu, joka ei sekään riitä olennon verhoamiseen., Kiljasten Mamma Graul komentaa epäkuolleet poikansa hyökkäykseen!

Sankareilla olisi ollut helppo työ taistelussa, ellei Mamma olisi aloittanut taistelua hidastus-loitsulla, jonka uhreiksi jäävät kaikki muut paitsi Decimus. Haringroth saa vielä ylimääräistä kuritusta kun väsymyksen säde osuu häneen ja taistelija kokee päivän työn taakan harteillaan. Zombiepenikoiden kaatuessa Decimus päättää vangita loitsijan tuttuun vesipalloonsa, tietäen ettei valtavan olennon ketteryys voi riittää häntä vastaan. Ei riitäkkään mutta Mamma loitsii itselleen ulottuvuusoven ja pakenee. Vielä hidastus-loitsun alaisina olevia tovereitaan säästäen, Decimus loitsii oman oven ja siirtää heidät ulos sateeseen, talon ja ladon väliin, arvaten Mamman siirtyneen latoon.

Sankarit rynnistävät ladolle ja näkevät Mamman vapauttamassa jättiläishämähäkkiä ladon toisesta osasta! Taistelu Mammaa ja valtavaa hämähäkkiä vastaan laittaa sankarit todella koetukselle. Haringrothin saadessa vakavan iskun ja myrkytyksen hämähäkistä, hän perääntyy ja hetken kuluttua tuupertuu vahvan myrkyn vaikutuksiin. Skip ryntää lyömään Mammaa miekallaan kun jättiläishämäkki kaatuu maahan: Decimuksen kutsuma jättiläisherhiläinen sekä lamppuarkontti tekivät hyvää työtä hämähäkin pitämiseksi poissa muiden sankarien kimpusta. Mamma kaatuu lopulta Skipin miekkaan, se solahtaa olennon vatsaan ja ulos nopeasti.

Taistelu päättyy, yksi sankareista on tajuton ja muut lähinnä suuren inhon vallassa. Merkkejä vangeista ei ole vieläkään löytynyt. Skip päättää hakea Pedon vahtimaan tajutonta Hagronia, samalla löytäen Rukuksen tapettuna, selvästi puuma ei ole halunnut antaa jätinpenikalle toista mahdollisuutta. Decimus löytää ilokseen kolme tajutonta ja alastonta vankia ladon toisesta osasta, heidän ei ole pakko palata taloon! Kunhan Skip saapuu, saadaan miehet jaloilleen.

Epilogi: Mustista Nuolista viimeiset

Jakardros Sovark, Vale Temros ja Kaven "Nopsajalka" ovat kolme Mustaa Nuolta. Jakardros kertoo olevansa linnakkeen apukomentaja, silmänsä menettänyt vanhempi mies on synkkä ja suora puheissaan. Hän ja Shalelu vaihtavat katseita, haltia kääntyy ympäri ja suuntaa ulos sateeseen kun taas Jakardros on avoimen järkyttynyt haltian näkemisestä. Shoantiverinen Vale Temros on kova ääninen ja rennon oloinen. Kaven on hiljainen mutta oivaltava nuori mies. Miehet kertovat olleensa jo pidempään Graulien vankina. Se, että heitä ei ole tultu pelastamaan toveriensa toimesta puhuu paljon siitä mitä kaikki he pelkäävät: linnakke on kaatunut ja se on jättien vallassa.

Jakardros kertoo heidän olleen tiedusteluretkellä metsässä ja jo paluu matkalla kun he kuulivat lyhyen aikaa hälytyskellon äänen linnakkeesta. Hälytys kesti vain muutaman hetken kunnes päättyi. Ennen kuin he ehtivät edes lähelle Rannickin linnoitusta, he jäivät Graulien ansaan ja vangiksi. Viime kuukausi on ollut silkkaa kidutusta ja pelkoa näille kolmelle miehelle mutta luultavasti onnen potku: vain vangiksi jäämisen takia he ovat yhä elossa kertomassa tarinaa. Luultavasti muut partiot ovat palanneet linnalle ja jääneet jättien ansaan luullessaan tulevansa kotiin.

Joukko jättää Graulien tilan taakseen. Decimus loitsii heille mökin metsään, jossa he lepäävät

Skip, Shalelu ja Decimus palaavat taloon etsimään Mustien Nuolten varusteita mutta löytävät vain yhden jätinpenikan ja tämän jättiläisrotat. Taistelu ilman Haringrtohia on raskas mutta sankarit onnistuvat voittamaan. Mustien Nuolten vaatteet löytyvät mutta aseet jäävät löytämättä, he eivät uskalla kohdata alakerran kärhikynttä ilman Haringrothia.

Lopulta sankarit, Shalelu ja Mustien Nuolten ainoat selviytyjät palaavat Konnanselälle. Kylällä he kääntävät katseita, kolme Mustaa Nuolta kylässä! Isä Shreed ottaa heidät vastaan ja aloittaa haavoittuneiden hoidon. He kertovat isälle kuulemansa ja tilanne on huolestuttava.

Rannickin linnoitus on kaatunut ja talven lähestyessä Magnimarista avun saaminen tulee viemään enemmän aikaa kuin olisi hyväksi. Konnanselkä ja lähialueet ovat suuressa vaarassa ellei jäteille tehdä jotain ja pian.