Seikkailut Shakaalin hinta Pedon huone Haaskakuninkaan huuto Maailma Muuta |
LegacyOfFire / AmraNotes
MuistiinpanojaTaustaAmra syntyi jossain Mwangin savanneilla kaukana Katapeshistä länteen. Hän sai syntymässä nimekseen Mhagwi Sartayriel. Hänen äitinsä Isilma Mayati oli alunperin Katapeshistä kotoisin oleva keleshi, Sarenraen pappi, joka teki lähetystyötä Mwangin heimojen keskuudessa. Hänen isänsä Okewa Sartayriel oli Mwangin barbaarisia ekujae-haltioita. Amralla oli myös kaksi nuorempaa sisarusta, Gwalla ja Aesha. Isilman pestin Mwangissa päätyttyä perhe päätti muuttaa Katapeshiin. Matkalla Muurivuorten ylitse heidän karavaaninsa kimppuun hyökkäsi lauma gnolleja, aikomuksena ryöstää, tappaa ja ottaa orjia. Amran molemmat vanhemmat kaatuivat taistelussa. Gnollit pakotettiin perääntymään, mutta he ottivat mukaansa vankeja, mm. Amran nuoremmat sisarukset. Amra haavoittui taistelussa pahoin ja pelastui vangiksi jäämiseltä ainoastaan koska hänen äitinsä kätki hänet. "Olet menettänyt perheesi; olet maailmassa yksin. Aavikko on julma ja armoa antamaton. Kuka sinä olet?"
Parannuttuaan haavoistaan Amra lähti jäljittämään gnolleja. Monen viikon etsimisen jälkeen Amra löysi kuin löysikin gnollien leiri. Amra hiipi yön turvin leiriin, surmasi vartijat julmasti, nopeasti ja tuntematta omantunnontuskia, ja vapautti orjuuteen matkalla olevat vangit. Kumpaakaan nuoremmista sisaruksistaan hän ei kuitenkaan löytänyt. Amra oletti luonnollisesti, että joko gnollilaumasta oli erkaantunut joukko, joka oli vienyt lapset mukanaan, tai (mitä todennäköisemmin) gnollit olivat surmanneet lapset ja syöneet nämä. Amran raivo ja suru olivat jotain sanoikuvaamatonta. Tuona verenhurmeisena koston yönä Amran lapsuus päättyi. Hänestä tuli gnollien saalistaja, yhtä raaka ja sydämeltään kylmä kuin saaliinsa. Siitä lähtien Amra on ollut gnollinmetsästäjä. Hän saa elantonsa tappamalla gnolleja, karavaanivahtina toimimisesta ja kaapattujen etsimisestä, olkoonkin, että usein vapauttamisen sijaan toimeksiantajalle voidaan toimittaa ainoastaan tieto omaisen poismenosta. Hän otti nimekseen Amra, joka ekujaen murteella tarkoittaa leijonaa. "Olet leijona vailla puolisoa tai laumaa. Sielusi on haavoittunut, eivätkä haavat ole sulkeutuneet tai parantuneet. Olet saalistaja vailla kotia; keitä suojelet aavikon haaskansyöjiltä; hyeenoilta ja korppikotkilta?"
Kahdeksan vuotta sitten nuori Amra saapui Solkun kaupunkiin, juuri sopivasti osallistumaan kaupungin puolustukseen miessukupolven suurimman yksittäisen gnolliheimojen yhteenliittymän hyökätessä sinne. Taistelu sai nimen Punaiset Rakeet. Sadat kaatuivat, mm. joka ikinen kaupunkia puolustamaan saapuneista Iomedaen paladineista. Amra itse ansaitsi kannuksensa soturina. Aina Punaisista Rakeista asti Amra on ollut Solkun enemmän tai vähemmän vakituinen asukas, viettäen siellä kaiken ajan mitä ei vietä tien päällä. Joitain viikkoja sitten Amra pestautui pohjoiseen Katapeshiin, hylättyyn Kelmaranen kylään matkalla olevan karavaanin vahdiksi ja oppaaksi. Kelmaranen kylä hylättiin kauan aikaa sitten, ja varmasti syystä; ei palkkasotureita palkata taloja rakentamaan. Amra itse näkee matkan tilaisuutena päästä yhden alueen voimakkaimmista ja vaarallisimmista gnolliheimoista, Haaskan heimon, jäljille. "Olet kostajan surmanisku; olet aavikon karaisema terä; olet metsästäjän nuoli, jolla on vain yksi tarkoitus ja suunta. Mitä odottaa tiesi päässä?"
UlkonäköAmra on hieman alle keskimittainen puolihaltiaksi ja varreltaan jäntevä. Hänen olemuksensa tuo mieleen auringon kovaksi polttaman saven tai parkkiintuneen nahan. Hänen ihonsa on vahvan teen värinen, paitsi vaaleampi sieltä missä ihoa peittää rosoreunainen, selvästi varsin vanha arpikudos. Hänen hiuksensa ovat punaruskeat ja lyhyeksi leikatut, ja hänen silmänsä ovat mustat kuin kaksi hartsinkappaletta. Amra pukeutuu badawi-paimentolaisten tavoin väljiin, viileisiin matkavaatteisiin, joihin kuulu päähän kietaistu keffiyeh-huivi ja viitta. Hänen haarniskansa on gnollipapin haudasta ryöstetty yönmusta rengaspanssari. Aseenaan Amra käyttää pääasiassa pitkäjousta, mutta on viime aikoina mieltynyt myös lähitaisteluun, jossa hän käyttää jäätävän kylmän terän omaavaa maagista sapelia. PäiväkirjaHaaskaruhtinaan ulvonta4. Calistrilia, 4709 AR 5. Calistrilia, 4709 AR 6. Calistrilia, 4709 AR 7. Calistrilia, 4709 AR 8. Calistrilia, 4709 AR Kelmaranessa Kolmen Leuan gnollit marssivat suorinta tietä suoraan kauppa-areenalle, jossa kohtaamme vielä lisää gnolleja, mörköpeikkoja, hirmun, hiiden ja ryhmän selkäänpuukottavia ihmiskauppiaita. Vapautamme vankeja. Muutama Fellipedin seikkailijatoveri, sekä Bouzakin ystävä, soturinainen Haleen. Lopulta löydämme gnolliheimon johtajan, ihmisen näköisen Kardswannin, jonka minulle kuitenkin kerrotaan myöhemmin olleen jokin "janniksi" kutsuttu. Kardswann ja hänen henkivartijansa Ugruk kaatuvat vähäisellä vaivalla. Taistelun jälkeen vielä elossa olevat Kolmen Leuan gnollit ja Dashki liittyvät heidän seuraansa Helvetissä. Taistelun aikana Fenthor käyttäytyy jälleen kummallisesti; keskustelee Kardswannin kanssa niinkuin tuntisi tämän entuudestaan. Jokin kytkös Sarenraen luostarin seinämaalauksiin kenties? Joka tapauksessa, puolituisen käytös on erittäin epäilyttävää. Kelmaranen Sarenraen temppelin alla on kuulemma vielä jotain holveja. Läheiseltä hautausmaalta löytyy epäkuollut olento, jonka palautamme haudan lepoon. Olento vaikutti olleen eläessään jonkunsorttinen pappi. Ei kovinkaan yllättävästi Almah haluaa meidän puhdistavan myös temppelin alaiset holvit. Nostaa sentään palkkiomme kahdesta viiteensataan kultaan. 9. Calistrilia, 4709 AR 10. Calistrilia, 4709 AR Pedon huone25. Erastusta, 4710 AR 29. Erastusta, 4710 AR Panin merkille, että Burburtep käyttäytyi taistelun aikana hieman oudosti. Aina kun häneen osui, hän hymyili aavistuksenomaisesti, kuin nauttien kivuntunteesta. Arvatenkin vuosikaudet gladiaattorina ja orjuuttajien piiskan alla ovat synnyttäneet hänessä jonkunlaisen kipuun liittyvän perversion. Jos Burburtep ilmestyy jonain yönä telttani ovelle kädessään veitsi ja pyytää minua satuttamaan häntä, alan huolestua. 30. Erastusta, 4710 AR 1. Arodusta, 4710 AR Viimeinen elossa olevista gnolleista käyttäytyi hyvin epägnollimaisesti, eikä Bouzakilta ja Fenthorilta vienyt kauaakaan älytä, että edessämme seisoi valeasuinen Zayifid. En usko tämänkään olevan hänen oikea nimensä, sillä Sarenraen papin sijaan muoto, jonka hän omaksui oli jannin. Kardswannin tavoin Zayifid oli ollut yksi Viiden Tuulen ritareista. Janni ehdotti meille sopimusta. Meidän tulisi noutaa hänelle jonkunlainen voimakas taikaesine vielä syvemmältä maan alta, ja hän jättäisi meidät henkiin ja Kelmaranen tuhoamatta. Koska olimme aikeissa edetä kellarikerrokseen joka tapauksessa, meillä ei ollut oikein mitään hyvää syytä kieltäytyä tarjouksesta. Burburtepin ruumiin vieminen takaisin Kelmaraneen kuolleista nostettavaksi olisi joka tapauksessa etusijalla, joten puhdistettuamme kerroksen gnolleista ja muista syöpäläisistä lähdimme paluumatkalle. 10. Arodusta, 4710 AR Kakishonin käärö sisältää Fenthorin mukaan muinaisen Nexin mahtava taikuutta, jonka avulla on mahdollisuus päästä toiseen ulottuvuuteen, jonka pitäisi olla täynnä rikkauksia, outoja olentoja, voimakasta taikuutta ja rikkauksia. Ai, sanoinko sen jo kerran? Shakaalin hinta18. Arodusta, 4710 AR Seitsemäntenä ja viimeisenä matkapäivänä Kalpean vuoren gnollit kävivät kimppuume suurella joukolla ja kosto mielessään. Heillä oli mukanaan jopa ettini. Sfinksipatsaan varjossa käyty taistelu oli pitkä ja raskas, mutta lopulta erämaan hiekassa makasi kuolleina yli kolmekymmentä gnollia ja palkkasoturia, sekä gnollien kaksipäinen jätti. Saavuimme Katapeshin kaupunkiin jo saman illan aikana. Pedon huoneesta pelastamamme orjakauppiaalta Amwyr Yuseifahilta antoi meille palkkioksi kullekin ensiluokkaisen orjan. Valitsin kauniin puolihaltianaisen. Hänen nimensä on Jasmin ja hän on kotoisin Avistanista. Jasmin oli ollut karavaanin matkassa, kun hänet oli kaapattu ja myyty orjuuteen. Ammatiltaan hän on ompelija. Lupasin hänelle hänen vapautensa takaisin, sillä vapaaksi syntyneen ryöstäminen ja orjuuttaminen on alhaista toimintaa. Kyselin häneltä, olisiko hänellä mitään paikkaa minne mennä, ja kun sain vastaukseksi ei, päätin palkata hänet palvelijattarekseni. Jasmin ei ole ollenkaan paha silmälle. Hänellä on kauniit, vaaleanruskeat hiukset ja eloisat, sinivihreät silmät. Hän tuo hieman mieleen kauan sitten kadonneen sisareni, joskin hänen ihonvärinsä on ekujae-syntyistä huomattavasti vaaleampi. Jasmin vaikuttaa (varmasti syystäkin) erittäin kiitolliselta vapauttamisestaan. Minun tekee mieli tutustua häneen lähemmin. Kenties siihen tarjoutuu vielä tilaisuuksia. Kirjanoppinut Rayah osasi kertoa meille Kakishonin kääröstä jotakuinkin samat asiat kuin Fenthor aikaisemmin. Rayah kertoi myös käärön viimeisestä omistastajasta, velhosta, jonka rakastajar oli ollut djinniprinsessa. Viiden tuulen ritarit olivat olleet tämän prinsessaan palveluksessa. Heidän vihollisensa oli ollut mahtava tulenhenki Jawhul, jonka ritarit olivat lopulta onnistuneet vangitsemaan Kakishonin salaiseen valtakuntaan. Rayah vaikutti erittäin kiinnostuneelta tutkimaan kääröä tarkemmin. Tarjosipa meille jopa mahdollisuutta matkustaa hänen kanssaan tähän Kakishonin valtakuntaan, josta pitäisi löytyä mittaamattomia rikkauksia. Rayah vaikuttaa vilpittömältä, mutta en silti luota häneen täysin, sillä hurskainkin mies saattaa muuttua epärehelliseksi jos hänelle tarjoutuu tilaisuus saada käsiinsä mittaamaton määrää rikkauksia, tai, mikä vielä pahempaa, valtaa... Lovet jousen varressa
|