Tämä ei kata läheskään kaikkia lastenvalvonnan osa-alueita, koska monista minulla ei ole (vielä) mitään kokemusta. Tässä ovat vain ne asiat, joihin olen törmännyt omassa avioerotilanteessani.
Lastenvalvonnan julkilausuttuna periaatteena on lasten etu kaikissa tilanteissa. Tämä tarkoittaa, että vanhempien välinen oikeudenmukaisuus ei ole lastenvalvojien päämäärä; lastenvalvonta pyrkii tilanteeseen, joka on lapsille hyväksi, vaikka se tarkoittaisi jommankumman tai molempien vanhempien harmeja.
Lastenhuolto järjestetään joko vanhempien keskinäisen sopimuksen mukaan tai oikeusteitse. Vanhempien keskinäiseen sopimukseen viranomaiset eivät voi periaatteessa vaikuttaa ollenkaan, mutta voivat jättää sen vahvistamatta, mikäli se katsotaan lasten edun vastaiseksi. Itse asiassa ainakin meidän tapauksessamme lastensuojeluviranomainen teki jokaisesta lapsesta erillisen huoltosopimuksen, johon poimittiin (viranomaisten kannalta) olennaiset asiat meidän välisestämme sopimuksesta.
Mikäli vanhemmat eivät pääse sopuun lasten huollosta, asia käsitellään oikeusteitse. Tällöin taas periaatteessa vanhemmat eivät voi vaikuttaa päätöksen sisältöön ollenkaan. En tiedä, mitä käytetään päätösten perusteina, mutta lasten oloja kummankin vanhemman luona voidaan hahmotella ulkoisten puitteiden (tulojen, asunnon jne) mukaan tai tuomioistuin voi käyttää myös lastensuojeluviranomaisten asiantuntija-apua sen suhteen, mikä on lapsille parhaaksi. Päätösten perusteista kulkee hurjia huhuja, joten en lähde spekuloimaan niillä, mutta periaatteessa päätöksen taustalla pitäisi olla viranomaisten käsitys siitä, mikä on lapsille edullista. (Suomen lastensuojeluviranomaisia syytetään silloin tällöin siitä, että he suojelevat äitien etuja isien etujen mutta joskus jopa lasten etujen kustannuksella. Vaihtelu on todennäköisesti suurta, koska lastensuojelu on käsittääkseni aika hajautetusti järjestetty. Katso esim. http://www.syrjityt.fi/files/faktoja.htm (nimestään huolimatta sivu sisältää lähinnä faktoiltaan varmistamattomia viestejä).)
Lastensuojeluviranomaiset eivät suostu vahvistamaan sopimusta, jossa lasten lähivanhemmuus on jotenkin epämääräinen tai vaihteleva. Meidän sopimuksiimme kirjoitettiin, kuka lapsi on kunkin vanhemman luona kirjoilla, vaikka se oli vain tilanteeseen liittyvä oman sopimuksemme seuraus. (Nuorimman lapseni lähivanhempi on nyt vaihtunut jo kerran.)
Vanhempien välisistä elatusmaksuista sovitaan erikseen. Tässäkin käsittääkseni käytetään oikeuden päätöstä, mikäli vanhemmat eivät pääse keskenään sopuun. Lastensuojeluviranomaiset vahvistavat myös tämän sopimuksen. Elatusmaksun maksaja on aina lapsen etävanhempi ja saaja aina lähivanhempi, riippumatta varsinaisista hoitomääristä. Mutta elatustuen varsinainen määrähän on siis vanhempien välisestä sopimuksesta kiinni, ellei oikeus määrää summaa.
(Oikeuden määräämä) vähimmäiselatusmaksu on tällä hetkellä 129,91 euroa. Jos vanhempi ei pysty maksamaan elatusmaksun vähimmäismäärää, elatusmaksun saaja saa korvauksena elatustukea. Lastensuojeluviranomaiset eivät suostu vahvistamaan vähimmäismäärää vähempää elatusmaksua, ellei ole osoitettavissa, ettei etävanhemmalla ole (riittäviä) tuloja. (?) Jos ei pysty maksamaan elatusmaksujaan, niistä voi anoa vapautusta. Myös tällöin lähivanhempi saa korvauksena elatustukea siten, että vähimmäismäärä täyttyy. Meidän tapauksessamme molemmat vanhemmat ovat päätoimisia opiskelijoita, joten lastensuojeluviranomainen suostui kirjoittamaan nollan euron elatusmaksusopimuksen, jonka seurauksena saamme täysimääräistä elatustukea.
Koko järjestelmä perustuu sille, että lapsilla on selkeästi yksi lähivanhempi, jonka luona lapsi on kirjoilla (vaikka asuisi usein muualla), joka huolehtii lapsen kuluista jne. Omasta lastenhuoltosopimuksestamme suuri osa on erilaisia korvauksia ja tarkistuksia, joilla puretaan tästä lasten jakamisesta johtuvat epätasaisuudet. Sen sijaan päätösvalta lapsen kasvatuksessa kuuluu vain yksinhuoltajille yksin. Yhteishuoltajuudessa, vaikka toinen vanhemmista on lapsen lähivanhempi, pitää lapseen liittyvät päätökset vanhempien tehdä yhdessä. Lapsi voi olla siis yhteishuollettu, vaikka asuisi 100% toisen vanhempansa luona.