(In English: wild)
Minä olin väsynyt kaikkeen
katuihin, jotka ovat kovia
taloihin, jotka pitää lukita
hankaliin ihmisiin, pieniin riitoihin
toiveisiin, pettymyksiin, pienuuteen, surkeuteen
ja niin minä muistin, että jossain
oli paljon suurempi maailma
vailla rakenteita, sopimuksia
joka vain kasvaa itsekseen, aaltojen lailla
nousee, sortuu, muuttuu, solisee
ilman mielipidettä, mikä sen pitäisi olla
ilman pelkoa, ettei kelpaa
itsessään täysi, yksin merkityksetön
suuri ja rajaton, odottaen kajoamista
pontiminaan vain tahto ja epätoivo
Ja niin minä lähdin, jätin kaiken
kaikki tehdyt sitoumukset
kaikki rakkaat ja ikävät ihmiset
kaikki suuret ja pienet unelmat
kaikki kehut, kaikki saavutetut asiat
ja lähdin kulkemaan sinne, mistä vesi virtaa
yläjuoksulle, juurille, kaiken alkuperään
katveeseen, varjoon, ylänköjen
kirkkaille, happamille järville
joiden pinta kareilee raa'assa tuulessa
pohjan syvänteet vaipuvat ikuiseen kätköön
vaarojen metsiin, hyisiin koluihin
pieniin, vetisiin onkaloihin
rannattomille aroille, sateenpieksämille
paahtaviin kivikoihin, tunturin laille
Sinne ei ollut helppoa päästä
ei ollut helppoa ohittaa viimeinen talo
ei helppoa luopua viimeisestä tiestä
ei sen helpompaa jättää polut
pahempaa jäädä uuden ruoan varaan
vaikeinta heittää pois kartta
se oli kaukana, koskematon, viimeinen
unohdettu, tarkoitukseton, tyhjä
ja minä asetuin sinne, omiin uniini
jotka olivat yhtä tyhjiä, villejä
yhtä tarkoituksettomia, yhtä turhia
suuriin, ihmeellisiin uniini
suuren maailman suuressa kiertokulussa
joka armeliaasti unohti minut,
pikkuisen, kuolemaani asti
ja jätti minusta vain muutaman merkin
myöhemmin villin tuhonneille ihmisille