Yksin, kaksin konttailemme
saadaksemme syödäksemme
kaukaisuuteen käy nyt tie
siellä ruoka suuhun vie!
Edessämme onkin mäki
nyt jo miettii pieni väki
ympäri, vai yli vai..?
taakse pitäis päästä kai.
Miettiessä tuota pulmaa
kädet haroo kiven kulmaa
unohtuu jo määränpää:
jännä kivi käteen jää.
Tutkikaamme kiven tilaa
tiedottomuus elon pilaa
tulevista ennakoin
laitaa kivistä, jos voin.
Ylös oikein kiven nostaa
ennakoimattomuus kostaa
nostettu myös tippunee
silmäkulmaan kolisee.
Pitiköhän tätä voida
yhtä lailla ennakoida?
Syliin turvaan päästä voi
siellä lohdun ennakoi.