Tyttö oli vihainen.
Miksi oli vihainen?
Loukattuko oli -- mistä?
Sanojen vieremistä...
Kipu vihan nostattaa,
vaan kivun joku aiheuttaa.
Sitä jotakuta en mä nähnytkään.
Syntyiskö viha itsestään?
Viha kallis tunne on:
vahva, varma, voittamaton.
Mikä sille vaihtoehto?
Kiltteys, tylsyyden kehto?
Onni, joka teeskentelyksi käy?
Ole mieltä, muuten et näy.
Minkä vapauden viha antaa?
Kenelle voit vihan kantaa?
Itsellä se mielen myrkyttää.
Miksi tyttö vihainen oli?
En tiedä itsekään.
Jos voisitte vihaa vähentää,
syy hälle selittäkää.
Ja toinen:
Jos juot paljon kahvia,
ei ole pääsi pahvia,
vaan jos käytät huumeita vahvia,
voit muistuttaa kirahvia.
Ykseys. Tämä ei kerro seksistä eikä rakkaudesta:
Muistatko, kun me elimme yhdessä - annoimme ja otimme toisiltamme voimaa kalvakassa kuussa, veden huurussa aamulla, ennen kuin kaste oli laskeutunut? Toki me esitimme, mutta se oli aitoa; olimme epävarmoja, mutta se antoi voimaa. Mitä kauneutta on täydellisessä? Mitä voi oppia, jos tietää kaiken? Minä muistan, kun me juostuamme huohottaen painoimme kätemme yhteen puiden tuoksussa kosteassa huumassa kun saimme toisiltamme, mitä halusimme
Vaimoni sanoi, että tämä oli aika tekosyvällisen kuuloinen. Koska tämä runo on tullut aika suoraan vatsanpohjasta, se merkinnee, että olen tekosyvällinen ihminen... itse asiassa mikä tahansa, mikä on rehellistä, kuulostaa aika tekosyvälliseltä, ja se, saako siitä kiksejä, riippuu siitä, missä maailmassa kuulija elää.
Sitten ihmisistä:
Kirja liikuttaa lehtiään, jänis jää itsensä saaliiksi: niin on teko yksin hyvä, onnellinen yksinäinen.
Vaimoni sanoi, että tämä oli aika tekosyvällisen kuuloinen. Koska tämä runo on tullut aika suoraan vatsanpohjasta, se merkinnee, että olen tekosyvällinen ihminen... itse asiassa mikä tahansa, mikä on rehellistä, kuulostaa aika tekosyvälliseltä, ja se, saako siitä kiksejä, riippuu siitä, missä maailmassa kuulija elää.
mw: Pohdin eilen, että lopulta ihmisen yksityisessä on häveliästä se, että se on usein niin yleistä, tavanomaista. Tuomalla julki, tai vastaanottamalla toisilta, yksityisiä tuntoja, joutuu helposti tilanteeseen, jossa oma yksityisyys uhkaa menettää ainutlaatuisen olemuksensa.
atehwa: Mjoo, omaa tyyliä uhkaa se, kuinka yksinkertainen ja yllätyksetön lopulta on. Ja ihmiset opetetaan tyytymättömiksi sekä siihen, mikä heissä on erikoista, että siihen, mikä heissä on tavanomaista. Halveksunta on helppoa, puolustaminen vaikeaa.