1. EU-ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden opiskelun tulee olla maksutonta
Koulutusjärjestelmämme on yksi niitä asioita, joista maassamme on todella syytä olla ylpeä. Olisi todella typerää, jos yrittäisimme sulkea ja/tai piilotella tätä hienoa järjestelmää EU:n ulkopuolisilta ihmisiltä. Nurkkakuntaisuudesta on haittaa myös suomalaisille aikana, jolloin muiden maiden kansojen ja kulttuurien ymmärtäminen on tärkeää.
Pitäisi myös helpottaa täällä opiskelleiden ihmisten maahanmuuttoa ja työntekoa Suomessa.
2. Opintorahan korottaminen on tärkeämpää kuin opintotuen tulorajojen korottaminen
Totta kai. On tärkeää, että opintorahalla pystyy elämään. Tämä on olennaisin tekijä opiskelun tasa-arvoisuudessa.
Niillä alueilla, jossa opintoraha ei riitä elämiseen (pääkaupunkiseutu ainakin), häiriintymättömästä opiskelusta on tullut harvojen etuoikeus: niiden, joiden opiskelun kustantaa joku muu, ja niiden, jotka sosiaalisen asemansa takia saavat riittävän hyväpalkkaista työtä.
3. Yliopisto-opintoihin on sisällytettävä kansainvälistymisjakso
Teoreettisesta kansainvälistymiskoulutuksesta tuskin on erityisemmin hyötyä, mutta pakollinen opintojakso ulkomailla on hyvä ajatus. Useilla aloilla opiskeluun voisi sisältyä myös pakollista työpalvelusta kotimaassa tai ulkomailla. Tällaiset järjestelyt vähentävät sosiaalista eriytymistä elinalueiden välillä ja tarjoavat opiskelijoille tärkeää kokemusta.
4. Opiskelijapalautteen tulee vaikuttaa opetushenkilökunnan palkan määrään
Tällainen järjestely merkitsisi sitä, että opetushenkilökunnan tulosvastuussa "hyvä tulos" on opiskelijoiden miellyttäminen. Tällainen mittari saattaa toimia joidenkin ilmeisen huonojen opettajien kohdalla, mutta näissä tapauksissa on jo käytössä valitusmenettelyt. Yleisemmällä tasolla järjestely aiheuttaa vain sen, että opettajat alkavat varoa ärsyttämästä ketään.
5. Suomalaisten yliopistojen lukumäärää on vähennettävä
Yhdistämiset ja hajauttamiset eivät ole automaattisesti hyviä eivätkä huonoja. Aina, kun jotain yhdistetään, pitää kartoittaa, mitä hyötyä siitä varsinaisesti on. Aiheutuva mahdollinen kustannussäästö, jos sitä edes on, perustuu yleensä hallinto- ja/tai opetushenkilöstön vähentämiseen. Tämä taas näkyy yleensä opiskelijalle huonontuneena palveluna.
Eli: ei pidä paikkaansa, että keskittäminen aina "tehostaa toimintaa". Ei myöskään pidä paikkaansa, että hajauttaminen aina "parantaa monipuolisuutta". Tällaiset strategiset yksinkertaistukset ovat johtajahenkisiä virheellisiä ajattelumalleja.
6. Rakennettaessa kolmatta ylioppilastaloa tärkeintä on huomioida erityisesti ( ) edustavuus/näyttävyys ( ) ekorakentamisen periaatteet ( ) kustannustehokkuus
Aargh, miten typerä kysymys. Kyllä, nuo kaikki ovat tärkeitä. Ylioppilaskunnalla on myös hienoja rakennuksia keskustassa, joiden hyvässä kunnossa ja käytössä pitäminen on tärkeää. Ilon repiminen ekorakentamisesta edellyttäisi sitä, että taloa myös jaksettaisiin mainostaa esimerkkinä ekorakentamisesta.
7. Ylioppilaskunnan tulee ottaa kantaa muihinkin kuin välittömästi opiskelijoihin liittyviin kysymyksiin (esim. hedelmöityshoidot, terrorismin vastainen sota, energiaratkaisut).
Tämä on melkein sama kysymys kuin v.2003 vaaleissa.
Opiskelijoiden voidaan olettaa olevan kiinnostuneita maailman menosta ja edustavan jossain määrin tuoreempia ajatuksia kuin asemistaan huolestuneiden ammattipoliitikkojen. Jos opiskelijat tuijottavat vain omaan napaansa, he laiminlyövät kansalaisvelvollisuutensa.
Asioita, joihin ylioppilaskunnan olisi syytä ottaa kantaa, ovat esim. patentointi, kehitysmaiden velkajärjestelyt, työolot suurkansallisissa yhtiöissä tai niiden alihankkijoilla, tuulivoiman ym. uusiutuvien energiamuotojen käyttö, työpolitiikka (pätkätöiden vastaiset toimet), päihdepolitiikka, Helsingin liikennejärjestelyt, ja niin edelleen...
8. Puoluepolitiikan tulisi näkyä nykyistä enemmän ylioppilaskunnan toiminnassa.
Tämä on melkein sama kysymys kuin v.2003 vaaleissa.
Puoluepolitiikalla voi tarkoittaa kaikenlaista. Kuitenkin nykyisen valtakunnanpolitiikan kaltainen puoluepolitiikka (oikeisto-vasemmistoerottelu ja valtataistelu maaseudun ja kaupunkien välillä) on tylsää ja estää uusien ajatusten kehittämistä.
9. Ylioppilaskunta aloittelee sijoitustoimintaa Kilroy Travelsin myynnistä saaduilla tuotoilla. Sijoituskohteiden valinnassa on tärkeintä huomioida kohteiden toiminnan eettisyys.
Eettinen sijoittaminen on Suomessa aika lapsenkengissään. Ylioppilaskunnalla on hyvät mahdollisuudet näyttää esimerkkiä tässä asiassa. Jos eettiselle sijoittamiselle on riittävän kova kysyntä, alkanevat pankitkin tarjoamaan sitä palveluna esim. piensijoittajille.
10. Unicafen tulee voida myydä ruokaa tappiolla, jotta opiskelijalounaan hinta ei nousisi. Tappio voidaan kattaa HYY Yhtymän muusta tuloksesta.
Tämä on melkein sama kysymys kuin v.2003 vaaleissa.
Unicafen on tiedostettava vastuunsa myös muusta rahankulusta kuin lounasmyynnin tuottavuudesta. Unicafen tulee minimoida organisaatiouudistuksiin, tekniikkauudistuksiin, brändäykseen ja työläisten pompottamiseen kuluvat rahat.
11. Unicafen tulee tuotevalikoimaa suunnitellessaan painottaa eettisiä näkökohtia, vaikka se tarkoittaisi suppeampaa valikoimaa.
Tämä on yleistetty kysymys v.2003 vaaleista.
Kyllä, mielestäni tässä ei olennaisesti poljeta Unicafen asiakkaan oikeuksia. Sitä paitsi Unicafen vahvuus ei ole koskaan ollut tavaratalomainen vaihtoehtojen paljous vaan tarjolla olevien vaihtoehtojen laatu ja edullisuus.
12. Valintakokeissa abiturienteille annettavat lisäpisteet eivät ole oikea ja oikeudenmukainen keino kehittää tiedekuntien uusien opiskelijoiden valintaa.
Nykyään opiskelijoita yritetään monella tapaa tunkea opintoputken läpi mahdollisimman nopeasti. Tämä ei ole mielestäni edes oikea päämäärä.
Yliopistojen pääsykokeet ovat muutenkin epäonnistunut järjestelmä. Ne ovat jossain määrin mielivaltaisia, aivan eri tasoisia, niiden järjestämiseen menee suuri vaiva, monet sisään päässeistä eivät silti ole kiinnostuneita aineestaan jne. Pääsykokeet voisi korvata esim. tekemällä aineiden ensimmäisten kurssien opetuksesta avointa ja valitsemalla ihmiset jatkoon kurssitulosten tai tasokokeen perusteella. Tällä tavoin valintakokeisiin nähty vaiva edes tuottaisi opintoja ja antaisi ihmisille mahdollisuuden arvioida, haluavatko he alalle.
13. Yliopistolle liike-elämältä tuleva rahoitus vaarantaa tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuuden.
Tämä on sama kysymys kuin v.2003 vaaleissa.
Oikea tapa suhtautua tähän vaaraan ei ole kieltäytyä liike-elämän rahoituksesta vaan huolehtia siitä, että yliopiston päämäärät eivät ole uhattuna näissä tutkimuksissa. Tutkimusetiikka ei saa muuttua siitä, että rahoittajana on yksityinen taho: on huolehdittava, että tutkimuksen luotettavuus, tarkkuus, puoluettomuus ja avoimuus eivät kärsi.
Liike-elämän intressit näkyvät yliopistolla joka tapauksessa erilaisissa muodoissa. Yliopistolla on periaatteessa toimiva kontrollijärjestelmä tutkimuksen ja opetuksen laadusta; tämän saman kontrollijärjestelmän pitäisi toimia yhtä hyvin kaupallisten kuin henkilökohtaisten intressien vaikutusten vähentämisessä.
14. Jos YTHS:n maksuja joudutaan korottamaan, tulee käyntimaksuja korottaa jäsenmaksun yhteydessä maksettavan perusmaksun sijaan.
Tämä on sama kysymys kuin v.2003 vaaleissa.
Tämä tallaa paljon sairastavien opiskelijoiden oikeuksia. Oikeudenmukaisempaa tukea sairaita kuin terveitä, eikö totta?
15. HYYn jäsenten tulee saada samantasoiset palvelut opiskelupaikastaan riippumatta, vaikka niiden tuottaminen olisi kalliimpaa joillakin kampuksilla tai muilla paikkakunnilla sijaitsevissa yksiköissä.
Tässä voi tietysti halkoa hiuksia siitä, mitä tarkoittaa "samantasoinen". Asia on järjestettävissä suhteellisen helposti ostamalla palvelut ulkopuolisilta siellä, missä YTHS:n ei ole järkevää pyörittää omaa toimintaa.
16. Jos HYYn menoihin suunniteltuja säästöjä ei voida toteuttaa ilman leikkauksia, mihin seuraavista leikkaukset tulisi kohdistaa?
Tämän kysymyksen vastaukset tekevät vääriä yksinkertaistuksia. Hallituksen jäsenten palkkiot ovat epäolennaisia HYY:n rahankäytössä. Toimitilakulut ovat enimmäkseen menoa HYY-yhtymälle, josta ne voidaan tulouttaa taas takaisin. "Jäsenpalvelut" ja "järjestöpalvelut" pitävät sisällään vaikka mitä. Lisäksi on kaikenlaista muuta, mistä voi leikata: kehitysprojekteja ja sellaista.
HYY:n rahankäyttöä on myös turha käsitellä erillisenä HYY-yhtymän rahankäytöstä.
17. HYYn tulee tuottaa myös sellaisia palveluja, jotka koskettavat vain osaa jäsenistöstä (esim. asunnonvälitys, lapsiparkki ja vippilaina).
Et voi ennakoida, mitä kaikkea tulet tarvitsemaan. Lisäksi jotkut tarvitsevat (ja jotkut ansaitsevat) enemmän tukea kuin muut.
18. Mihin suuntaan ylioppilaskunnan omistaman Vanhan ylioppilastalon toimintaa on kehitettävä? ( ) Vanha on saatava tuottoisammaksi lisäämällä yritystilaisuuksien määrää. ( ) Vanhasta tulee tehdä opiskelijoiden olohuone, jonne opiskelijat voivat tulla viihtymään joutumatta vararikkoon. ( ) Vanha toimii nykyisellään riittävän hyvin.
En usko, että opiskelijoita saadaan oikeasti enää tuntemaan vanhaa ylioppilastaloa "omakseen". Silti uskon, että vanhasta on eniten iloa paikkana, joka tarjoaa opiskelijoiden palveluita opiskelijoille. Siksi vanhan tulee tarjota esiintymis- ja järjestymispaikka opiskelijoiden taidenäyttelyille, musiikki- ja teatteriesityksille, keskusteluilloille, tansseille ja niin edelleen. Vanhan tulisi siis tarjota tila ja foorumi opiskelijoiden omalle kulttuuritoiminnalle.
19. HYY voisi toteuttaa jäsenpalveluita nykyistä laajemmassa määrin jäsenjärjestöjensä kautta eli vähemmän keskitetysti kuin nykyisin (esim. kulttuuripalveluiden käytön tukemisen osalta).
Tällä kysymyksellä voidaan tarkoittaa aika monta asiaa. Palvelut, jotka perustuvat sopimuksiin kolmansien osapuolien kanssa, on syytä hoitaa keskitetysti. Sellaiset palvelut, jotka järjestöt taas tuottavat itse jäsenilleen, on hyvä hoitaa sillä porukalla, joka on aiheesta kiinnostunut.
Jos jäsenjärjestöistä löytyy innokasta porukkaa toteuttamaan palveluita, tässä ei ole mitään vikaa.
On myös ihan hyvä, jos HYY:n jäsenjärjestöihin kuulumisesta on etua: järjestötoimintaan voisi osallistua suurempikin osa opiskelijoista kuin tällä hetkellä.
20. Ylioppilaskunnan tulee jatkaa kehitysyhteistyöhankkeiden toteuttamista ja taata hankkeiden toteuttamiseen riittävät resurssit.
Kehitysyhteistyöhankkeet vaativat pitkäjänteistä panostusta.
1. Yliopistoissa tulisi olla 2000 euron lukukausimaksut (4000 EUR/vuosi), jos niiden avulla saataisiin enemmän ja laadukkaampaa opetusta ja ohjausta.
Älytön ajatus. Katsotaankohan senkin parantavan opetusta, jos opiskelijoita alkaa pudota pois, kun eivät kykene maksamaan lukukausimaksuaan? Lisäksi opetuksen ja ohjauksen tasolla ei voi korvata opiskelijan omia resursseja, joita kuluu jo nyt työssäkäymiseen liikaa. Lukukausimaksujen käyttöönotto pahentaisi tilannetta entisestään.
2. Opiskelija voi tällä tienata vuodessa 505 euroa opintotukikuukautta kohti ja 1515 euroa niitä kuukausia kohti, jolloin ei nosta tukea. Opintotuen vuositulorajoja tulee nostaa, vaikka se johtaisi opintorahan tason laskemiseen.
Tämän uudistuksen suurin nähtävissä oleva vaikutus on valmistumisaikojen piteneminen ja opiskelun vaikeutuminen aloilla, joissa ei ole työvoimapulaa.
3. Opetusministeriö on asettanut tavoitteeksi ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrän kaksinkertaistamisen (12 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa) vuoteen 2008 mennessä. Tavoite on oikea.
Tällä ei ole paljonkaan väliä, mutta mielestäni ulkomaiset opiskelijat ovat hyväksi yliopistolle. Tietenkin näillä opiskelijoilla tulisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet myös jatkaa oleskeluaan Suomessa opiskelun jälkeen.
4. Ylioppilaskuntani tulee ottaa kantaa muihinkin kuin välittömästi opiskelijoihin liittyviin kysymyksiin (esim. samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeus, Irakin sota, energiaratkaisut)
Jos ylioppilaat eivät ota kantaa, ketkä sitten? Poliitikot?
Opiskelijoiden voidaan olettaa olevan kiinnostuneita maailman menosta ja edustavan jossain määrin tuoreempia ajatuksia kuin asemistaan huolestuneiden ammattipoliitikkojen. Jos opiskelijat tuijottavat vain omaan napaansa, he laiminlyövät kansalaisvelvollisuutensa.
5. Puoluepolitiikan tulisi näkyä ylioppilaskunnan päätöksenteossa nykyistä enemmän.
Puoluepolitiikalla voi tarkoittaa kaikenlaista. Kuitenkin nykyisen valtakunnanpolitiikan kaltainen puoluepolitiikka (oikeisto-vasemmistoerottelu ja valtataistelu maaseudun ja kaupunkien välillä) on tylsää ja estää innovatiivisuutta.
1.Yliopistolle liike-elämältä tuleva rahoitus vaarantaa tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuuden.
Liike-elämän intressit näkyvät yliopistolla joka tapauksessa erilaisissa muodoissa. Yliopistolla on periaatteessa toimiva kontrollijärjestelmä tutkimuksen ja opetuksen laadusta; tämän saman kontrollijärjestelmän pitäisi toimia yhtä hyvin kaupallisten kuin henkilökohtaisten intressien vaikutusten vähentämisessä.
Yliopiston on toki pidettävä kiinni omista eduistaan. Esimerkiksi, jos yritys vastineeksi tutkimusrahoituksesta edellyttää tutkimuksen salaamista, tutkimuksen ei voi enää katsoa ajavan yliopiston etuja. Ainoa syy, miksi kukaan hyväksyisi tällaisen tutkimuksen tekemisen yliopiston suojissa, on typerä tulosvastuujärjestelmä.
2. Englanninkielisen opetuksen osuus kaikesta opetuksesta on nykyisin liian suuri.
Höpöhöpö. Englanninkielinen opetuksen ei pitäisi olla itsetarkoituksellista, mutta jokainen pitäköön kursseja mieleisellään kielellä. Monikielinen opetus on aina kuulunut yliopiston perinteeseen ja järkevä tutkimustyö / gradun teko vaatii joka tapauksessa yleensä useampien kielten osaamista.
3. Toisen kotimaisen kielen kokeen ei pitäisi sisältyä pakollisena tutkintoon.
Melko samantekevää. Tästä on joitain hyötyjä (kielellinen monipuolisuus) ja joitain haittoja (joidenkin tutkinto hankaloituu turhaan toisen kotimaisen takia). Kummatkaan eivät paina kupissa kovin paljon.
4. Asevelvollisuuden suorittamisesta pitäisi antaa opintoviikkoja yliopistossa.
Jos armeijaksi kutsuttua (aikuisten) lastentarhaa aletaan pitämään opintoviikkojen arvoisena, pitäisi myös esim. työttömänä ja toimettomana vietetystä ajasta antaa opintoviikkoja. Jälkemmäinen on myös opettavaisempaa elämän kannalta.
Ovarit ovat väärä tapa kompensoida armeijaan liittyvää sukupuolten epätasa-arvoa.
5. Sukupuolten välinen epätasa-arvo on vakava ongelma yliopistossa.
Kaikki kohtelevat toisia ihmisiä omalla tavallaan, ja jotkut kohtelevat vastakkaisen sukupuolen edustajia (tai omansa) epätasa-arvoisesti. Yleensä ihmisille on suotava vapaus omaan käytökseensä, mutta jos asialla on merkitystä esim. toisen koulutusuralle, asiaan on puututtava. Valitettavasti ihmisiä ei voi pakottaa olemaan kivoja ja kilttejä joka suhteessa (varsinkin, kun siitä ei oikein päästä yksimielisyyteen, mikä on kivaa ja kilttiä).
6. Yliopistolain mukaan jokaisen perustutkinto-opiskelijan on kuuluttava ylioppilaskuntaan. Opiskelijan pitäisi itse voida päättää liittyykö ylioppilaskuntaan.
Niin kauan kuin ylioppilaskunta on demokraattisesti (tai muutoin oikeudenmukaisesti) toimiva elin, sen voi katsoa toimivan jäsentensä puolesta.
Käsittääkseni ainoa syy, miksi joku ei haluaisi liittyä ylioppilaskuntaan, on jäsenmaksu. Jäsenmaksun aiheellisuudesta on keskusteltava erikseen.
7. Jos YTHS:n maksuja joudutaan korottamaan, tulee käyntimaksuja korottaa jäsenmaksun yhteydessä maksettavan perusmaksun sijaan.
Tämä tallaa paljon sairastavien opiskelijoiden oikeuksia. Parempia tukea sairaita kuin terveitä, eikö totta?
8. Järjestöille jaettavien toiminta-avustusten kokonaissummaa tulisi nostaa.
Ihmiset perustavat jo nyt opiskelijajärjestöjä vain saadakseen HYY:n tukea. Rahallisen tuen määrässä on paha mennä kumpaankaan äärimmäisyyteen. Minusta tilanne on varsin hyvä tällä hetkellä.
9. Kaiken Unicafessa myytävän kahvin pitäisi olla Reilun kaupan kahvia.
Tämä on mielestäni täysin realistinen tavoite ja nätti ele HYY:lta.
10. Unicafen tulee myydä ruokaa tappiolla. Tappio voidaan kattaa HYY Yhtymän muusta tuloksesta.
Unicafe voisi myös vastata muistakin kuluistaan kuin ruokakuluista ylioppilaskunnalle ja lakata kohtelemasta opiskelijoita idiootteina (vaikka nämä idiootteja joskus olisivatkin).
11. Ylioppilaskunta ei saa sijoittaa omaisuuttaan pörssiyhtiöihin.
Ei kovin tärkeää; mutta on parempi, että ylioppilaskunta on vakaa, kuin että se on mahdollisimman voitollinen.
12. HYY:n omaisuuden hoidossa on huomioitava eettisiä periaatteita vaikka liikevoitosta jouduttaisiin tinkmään.
HYY ei ole liikeyritys vaan opiskelijoiden etujärjestö. Mielestäni jokaisen vastuuntuntoisen opiskelijan intresseihin kuuluvat tärkeänä osana eettiset periaatteet. Niinpä HYY:n tulee myös tukeutua näihin periaatteisiin.
13. HYY:n tulee tukea kehitysyhteistyöhankkeita myös jäsenmaksutuloilla.
Paikallisia ja globaaleja hyötyjä ei voi kunnolla vertailla keskenään. Päätökset rahan käytöstä on tehtävä yksityiskohtaisemmin perustein kuin tällaisilla isoilla periaatteilla.
14. Samaa sukupuolta olevilla pariskunnilla tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet kuin aviopareilla.
Tietenkin. Oletan, että tällä tarkoitetaan samaa sukupuolta olevien rekisteröityjä parisuhteita.
15. Akateemiset frakkijuhlat ovat elitistinen ja vanhanaikainen tapa viettää HYY:n vuosijuhlia.
Samantekevää.
Pikalinkit: