Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Uni oli leffamainen. Se kertoi pojasta / nuoresta miehestä, joka epävarmuudestaan huolimatta lähtee matkalle, törmää pariin tyttöön ja sekoilee näiden kanssa uimarannoilla. Mystinen mies kutsuu heidät luokseen tekemään jotain projektia, joka osoittautuu vanhan polven vasemmistolaisten joksikin attentaattihankkeeksi.
Paikan johtaja houkuttelee poikaa jäämään projektiin, jossa tarvitaan hänen tietotekniikkataitojaan. Poika ei kuitenkaan voi luopua yksilövapauden ihanteestaan, eikä pysty kokemaan projektia omakseen. Hän kieltäytyy. Viattomuus on menetetty: nyt ei enää leikitellä asioilla, vaan poika miettii, mihin todella uskoo.
Olin jossain ostoskeskuksessa tai vastaavassa. Siellä oli nainen, joka jakeli työkseen jonkin liikuntakeskuksen esitteitä ja oli pukeutunut varsin paljastavaan bodyyn. Kiinnitin erityistä huomiota siihen, että liikuntakeskusta myytiin seksillä, mutta leikin mukana. Nainen flirttailikin ja kirjoitutti minulla jonkin liittymislappusen, kun olin ilmiselvästi kiihottunut hänen kiehnäämisestään.
Lähdin pois esittelykojun luota, mutta minun kiihottumiseni ei laskenut. Harkitsin mennä johonkin vetämään käteen, mutta päätinkin palata naisen luokse. Molemmat selvästi tiesivät, mitä oli tapahtumassa. Hän katsoi minua syyttävästi, kun yritin hyväillä hänen jalkoväliään, tyyliin "pitäisihän sinun tietää, että teen esittelyä työkseni eikä tiettyä rajaa pidä ylittää". Ei hän kuitenkaan vastustellut, kun sitten varsinaisesti aloin panna häntä.
Olin muuttanut johonkin kavereiden kommuuniin keskustassa. Kämppä oli epämääräinen ja huonokuntoinen. (Huomattavissa jotain teemaa näissä unissa?) Tutustuin asuntoon ja kartoitin, mitä kaikkea korjausta ja siivousta se vaati. Muut puuhailivat kämpässä hyväntuulisina omiaan.
Keittiössä huomasin, että tiskiä oli kasaantunut, ja päätin pestä ne pois. Talossa oli huonokuntoiset vesiputket, joista valuva vesi oli ruskeaa, jos vettä valutti liian lujaa - tosin, siinä ei ollut silti mitään erityistä hajua. Myös tiskialtaan viemäri veti huonosti, joten siirrettyäni tiskit sivuun sain alkuun aikaiseksi altaallisen ruskeaa vettä, jossa en olisi halunnut tiskata tiskejä ja joka tyhjeni hitaasti.
Fiksailin valumaa optimaaliseksi niin, että saisin mahdollisimman paljon vettä, joka kuitenkin pysyisi kirkkaana. Tätä tehdessäni tiskialtaasta tarttui jokin käsi omaani. Luulin jostain syystä tarttuvaa kättä alkuun omakseni, mutta kun tajusin, että se oli jonkun muun käsi, tartuin siihen kiinni toisella kädellä, väänsin ja pyrin satuttamaan.
Taisin saada kädestä jotain irti. Lähdin pomppimaan ja pelottelemaan sillä muita keittiössä olijoita. Jotenkin tuli mieleen Grendelin käsi voitonmerkkinä...
Olimme murtautuneet jollain porukalla Kappelin ravintolaan keskellä yötä. Oli lämmin kesä, ja porukan yllytyksestä päätin mennä uimaan suihkulähteeseen. Jätin vaatteet ravintolan sisään, vaikka olinkin huolissani, saisinko ne takaisin.
Uituani livahdin takaisin ravintolaan. Muut olivat tarjoilutilassa, minä menin vessaan kuivaamaan itseäni. Vessan ikkunasta näin jonkun haravoimassa pihalla, arvelin häntä ravintolan työntekijäksi. Minusta näytti, että hän huomasi liikkumiseni sisällä. Hän lähti tulemaan sisälle.
En keksinyt mitään tapaa piiloutua, joten päätin tulla esiin. Menin alastomana häntä kohden ravintolan eteisessä ja huusin lujaa: "Pöö!" Hän lähti juoksemaan sisemmälle ravintolaan, sinne, missä toverini olivat. Itse kävin hakemassa vaatteeni, pukeuduin ja pakenin paikalta.
Tämä oli vilkas yö, mutta muistan vain yhden yksityiskohdan. Olimme palaamassa (tyttäreni kanssa?) kotiin junalla jostain kaukaa, varmaankin Venäjältä. Kun kävimme ravintolavaunussa, vuoteisiimme oli mennyt joitakuita väsyneitä nukkumaan. Ajattelin, ettei kannata heti ajaa heitä pois, ja lähdimme etsimään muita nukkumapaikkoja. Osoittautui, että niitä oli hankala löytää.
Koluttuamme junan loppupäähän asti tulimme vaunuun, jonka perässä oli pitkä hylly (ulkona). Siellä oli vauvoja nukkumassa. Kyselin lähellä olleelta ihmiseltä, pärjäsivätkö vauvat ulkona junan menon viimassa (niillä oli kyllä hyvin päällä). Emme puhuneet mitään yhteistä kieltä, mutta sain sen vaikutelman, että näin kuljettivat vauvojaan ne, joilla ei ollut varaa parempaan junapaikkaan. Katsellessani yksi vauvoista tarttui tuuleen ja kierähti yli hyllyn kaiteen.
Minulta oli mennyt syystä tai toisesta kämppä alta ja etsin hirveässä kiireessä uutta kämppää. Pyysin kavereita auttamaan kämpän etsinnässä, sillä tuloksella, että kun olin itse löyttänyt jonkin ihan säällisen kämpän, sain tietää, että ex-kämppikseni oli myös löytänyt jonkin asunnon ihan keskustasta. Ajattelin, että ehkä tämä on ihan hyvä juttu. Kahdelle kämpälle ehkä tulisi käyttöä. Minulla oli ollut niin kiire kämppien hankinnassa, että olin ohjeistanut vuokrata kämpät suoraan. Ex-kämppiksenikään ei ollut käynyt katsomassa kämppää, vaan oli vain noudattanut ohjeitani ja vuokrannut sen.
Järjestin kahden vuokran maksun siten, että sovin erilaisia alivuokrauksia kavereideni kanssa. Vuokrasin keskustakämpän tutuilleni, joilla oli tarvetta erilaisten tavaroittensa varastointiin keskustassa. En ollut vielä ehtinyt nähdä kumpaakaan kämppää, sillä minulla oli kiire lastenhoidon kanssa. Sovimme kuitenkin, milloin tavaroita vietäisiin keskustan kämppään. En edes jaksanut muistaa, kuinka monen kaverini kanssa olin sopinut tavaroiden viemisestä kämpälle. Minäkin olin viemässä lasten tavaroita sinne, koska toisen asunnon vuokrasopimus alkoi myöhemmin tai jotain.
Muuttopäivänä lapset olivat hoidossa kuka minkin tuttavani luona, paitsi vanhempi poikani, joka oli mukana muutossa. Kämppä osoittautui ihan uskomattomaksi: sen paraatiportaat laskeutuivat suoraan Kasarmitorille, se oli sisältä hyvin huonossa kunnossa, ja siitä puuttui lukittavia ovia. Kämpästä oli esimerkiksi avoin reitti johonkin talon kellariin, josta puolestaan pääsi vaikka mihin talon huoneistoihin.
Olin kuitenkin aika ihastunut kämppään ja niin oli vanhempi poikanikin. Sen seinät olivat ihanan murretun väriset, kukin minkäkin värinen, ja niihin oli kirjoiteltu. Kaikki oli nukkavierua ja maali rapisi. Siellä täällä oli roskaa lattialla, lähinnä vanhoja pulloja ja multaa. Seinillä oli vanhoja julisteita ja katonrajaan oli ripustettu kuivatusritilöitä ja riippumattoja.
Olin vähän huolissani, mihin muuttajat (yksi hyväntahtoinen ja isokokoinen aspektilainen, yhden tuttavaperheen vanhemmat tyttäret Herttoniemestä, isäni, jotain muita tuttuja) olivat raijanneet mitkin kamat. Aspektilainen selitti, että talossa oli ainakin kaksi suljettua kapakkaa, joiden tiloja ei ollut otettu vielä mihinkään käyttöön, ja hän oli raahannut kamansa sinne talon kellarin kautta. Minä aloin tosissani miettiä, että voisinkin muuttaa tähän kämppään ja purkaa toisen vuokrasopimuksen.
Vessassa katselin lattiassa olevia reikiä ja mietin, että pitäisi jaksaa väsätä vuokranantajalle jokin vikaraportti kaikesta rikkinäisestä, ettei joutuisi korvausvastuuseen. Ovella kysyin aspektilaiselta, kuka tässä oikein olikaan vuokraisäntä. Hän vastasi, hieman muistinsa kanssa takellellen, tuttavaperheen nuorimman tyttären nimen. Muut tuttavaperheen tyttäret ihmettelivät, että hänellä oli vaikeuksia muistaa vuokraemännän sukunimeä, koska hänen oma sukunimensä oli vastikään muuttunut samaksi. Ilmeni, että tämä aspektilainen oli mennyt naimisiin jommankumman vanhemmista tyttäristä kanssa.
Olin helpottunut, että vuokraisäntä oli tuttu, ja aloin miettiä elämää kämpässä lasten kanssa. Kysyin, eikö kukaan alivuokralaisista tarvinnut kämppää oleskeluun, jolloin isäni sanoi, että kyllähän hän tarvitsi. Hän aikoi elää jossain nurkassa, kunnes muuttaisi ulkomaille (?). Ajattelin, ettei tämä olisi lastenhoidon kannalta paha, mutta jätin asian sikseen, koska minun piti mennä jo viemään lapsia teatteriin.
Lapset tulivat eri suunnista ja ihmiset, jotka olivat hoitaneet heitä, tulivat mukaan. Suunnistimme johonkin Itä-Helsingissä olevaan teatteriin. Tässä(kin) unessa metroverkkoa oli kehitetty huomaamattani aika lailla, joten en ollut ihan varma, mihin metrovaunuun pitäisi mennä. Rautatientorin asemalta pääsi ainakin kolmeen eri suuntaan. Muut kiirehtivät oikeaan metroon. Minä en halunnut juosta. Menin nuoremman poikani kanssa metroon, joka meni ainakin vähän oikeaan suuntaan.
Jäimme jossain satunnaisessa paikassa ja tarkoitus oli jatkaa matkaa jalan. Törmäsimme kuitenkin joihinkin juhlatunnelmissa oleviin nuoriin, jotka houkuttelin mukaan. He lainasivat meille rikkinäisen polkupyörän, josta meni aina välillä ohjaus rikki. Sillä törmäili tienpenkkoihin, mutta eteneminen oli kuitenkin nopeampaa kuin kävellen ja kevyempää kuin kantaen poikaani.
Unessani muistin jonkin varhemmin näkemäni unen, jota aloin kertoa nuorimman lapseni äidille. Tässä unessa oli joku poliitikko, jonka nimi oli ehkä Harri Saarikivi, ja jonka toilailuja dissailtiin. Hänellä oli esimerkiksi vene jossain venekerhon satamassa, ja paheksuimme, kuinka hän yritti saada kaupungilta oikeuksia kaivaa väylää leveämmäksi vaikka vieressä oli kevyen liikenteen väylä tai jotain... lisäksi retosteltiin hänen naisasioitaan. Kaikessa oli jotenkin sellainen sävy, että Harri pyrki kaikenlaisiin menestyksen merkkeihin mutta hän oli oikeasti niin hankala tyyppi, ettei kukaan ollut hänen kanssaan tekemisissä ilosta vaan vain hyödyn vuoksi.
Veikkaan, etten ollut aiemmin oikeasti nähnyt tällaista unta, koska unessa olin ajatellut, että uni pitäisi kertoa eteenpäin, mutten muista, että hereillä olisin aikonut kertoa unen eteenpäin.
Olen nähnyt viime aikoina tosi paljon unia, joissa on joitakuita tuttaviani -- tosin usein on vähän epämääräistä, keitä. Tämänkertaisessa olimme muuttaneet kommuuniin, joka oli valtavan puutalon vintillä, manzardien alla. Kaikki puuhasivat jotain omaansa ja minä asetuin talon tavoille.
Paikalla oli ainakin eräs bC!-tuttuni esiteini-ikäisenä. Hän pelasi pleikkaria ja ärtyi aina, jos häneltä kysyttiin jotain. Talon perusasukkaat olivat tosi ystävällisiä ja rauhallisia. Heillä oli omat perheensä ja he yrittivät saada oloamme kotoisaksi keittämällä teetä ja tarjoamalla aktiviteetteja. Lapset olivat innoissaan siitä, mitä kaikkia piilokoloja talossa oli.
Jossain vaiheessa aloin ihmetellä (kun ex-appeni ja ex-lankoni olivat hävinneet johonkin), oliko talossa joitain piiloja, joita en ollut huomannut. Ilmeni, että siinä oli kokonainen yläkerta, johon mentiin olohuoneen kulmassa olevista kapeista portaista, joita ei normaalisti nähnyt, koska ne olivat eräänlaisen näkösuojan takana. Lapseni olivat hämmästyneet, etten tiennyt niistä. He esittelivät minulle tätä asunnon salaista osaa ja selittivät leikkineensä siellä suurimman osan ajasta.
Näin unta, että heräsin ja kävin vessassa. Läheisestä huoneesta kuului kovaa hetekan nitinää ja huohotusta. Ajattelin, ettei asuintoverillani voi olla siellä seksiseuraa, ja tulin siihen tulokseen, että hän vain masturboi tosi äänekkäästi.
Meillä oli jonkinlainen koulutapaaminen / kertausharjoitus / joku ihme. Siellä oli vanhoja koulututtaviani useammilta asteilta (aikuisina) ja jotain muutakin porukkaa. Alussa meillä oli ongelmana, missä tapaaminen / harjoitus pidettäisiin, joten keksin ehdottaa jotain maaseutuasuntoa, joka oli sukuni tms. omistuksessa.
Perillä vietettiin aikaa juttelemalla keskenämme ja pakoilemalla kaikenlaisia tehtäviä ja muita. Suurin osa unesta oli sitä, että nukuin / loikoilin eri vanhojen tuttujeni vieressä ja puhuimme siitä, mitä tunsimme toisiamme kohtaan ja/tai kolmansia osapuolia. Ala-asteen paras kaverini nukkui parikin kertaa vieressäni, mutta kaipasi jonkun kolmannen viereen tai jotain ihmeellistä... Mutta ylipäänsä minulla oli haluttu olo, ikään kuin minulle olisi vastikään selvinnyt, kuinka moni halusi olla kanssani.
Toiset intoutuivat siirtelemään huonekaluja. Erityisesti kaverini mielestä oli hauskaa raahata kerrossänkyä mukanaan aina siihen huoneeseen, jossa sattui olemaan häntä kiinnostava keskustelu. Katselin hävitystä ja mietin, miten saisin ihmiset siivoamaan. Sitten keksin, että siivoaminen olisi varmaan helpompi hoitaa siviilissä sitten, kun tapaaminen / harjoitus olisi loppunut.
Minä olin kuljeskelemassa jossain pienessä kaupungissa tai jonkin isomman kaupungin syrjäisellä seudulla. Oli myöhäinen kevät tai varhainen syksy; aurinko oli laskenut, siellä täällä ihmiset viettivät aikaa pihoilla. Lapset pelasivat palloa ja aikuiset juttelivat. Rakennuskanta oli suurimmaksi osaksi vanhaa: ympärillä oli 1900-luvun alkupuolen omakotitaloja, 1800-luvun lopun tiilisiä tehdasrakennuksia, vielä vanhempia talleja ja niin edelleen. Useimpia näistä rakennuksista käytettiin, niitä pidettiin kunnossa ja niissä oli yrityksiä tai asukkaita. Valot tuikkivat lämpimästi ikkunoista ja jostain syystä kujilla oli myös paljon ulkotulia. Kaupunginosan kadut olivat kovaksi painuneita maapohjaisia teitä, jotka menivät ihan talojen (tai niiden pihojen) vierestä ja joista näki, että ne olivat syntyneet kulumalla. Siellä täällä jonkin talon piha oli aidattu, koska pihalla oli esimerkiksi pakettiautoja korjattavina, mutta enimmäkseen pihat olivat aitaamattomia.
Kävelin tässä ympäristössä hyväntuulisena. Löysin mielenkiintoisen paikan: yhden kadun yli meni silta, jonka osat olivat enimmäkseen valurautaa. Silta oli ehkä metrin leveä. Ihmetellessäni, mihin silta vei, takaani alkoi valua ihmisiä. Niitä oli ehkä sadan ihmisen väkijoukko, joka meni kynttilöitä kantaen sillan yli johonkin. Mukana oli myös lapsiperheitä ja nuoria. Koska olinkin oikeastaan ollut etsimässä tekemistä, sulauduin joukkoon ja kulkeuduin heidän mukanaan. He puhelivat keskenään hyväntuulisesti aika vähäpätöisistä asioista, kuten harrastuksistaan tai parhaasta keinosta keittää kahvia.
Menimme kapeitse kujitse ylöspäin. Ilmeisesti olimme nousseet siltaa pitkin jonkinlaiselle kukkulalle ja nyt olimme takapihalla, jota ei nähnyt muilta kaduilta. Menimme sisään johonkin tehdasrakennukseen. Siellä oli miellyttävä tila, jonkinlainen siisti, rappausseinäinen sali, jossa oli kankaita ripustettuna seinille, leveät ikkunalaudat ja kaikille tarpeeksi tuoleja. Ilmeni, että kyseessä oli paikallisen asukasyhdistyksen uskonnollisen sektion jokin tapaaminen. Ihmiset olivat tulleet kirkolta ja nyt oli tarkoitus juoda yhdessä kahvia ja laulaa jotain. Suhtauduin tähän hyväntuulisesti, mutta tunsin oloni vähän ulkopuoliseksi.
Tässä vaiheessa näin ikkunasta nuoremman poikani, joka kulki kadulla, ei mitenkään erityisen hädissään, mutta mahdollisesti etsien minua. Kiipesin ikkunasta kadulle (se oli aika korkealla, minun piti jotenkin käyttää ränniä ja liikennemerkkejä apuna) ja menin poikaani vastaan. Hän ilahtui minut nähdessään ja päätin näyttää hänelle äsken näkemäni jännän paikan. Nostin hänet olkapäille ja lähdimme kulkemaan samaa reittiä, kuin olin äsken kulkenut. Menimme kaikenlaisten muurien ynnä muiden päältä ja meno oli hauskaa.
Kukkulan takapihalla osoittautui, että kulkue oli mennyt parista portista, joita en ollut huomannut ja jotka olivat nyt kiinni. Harmittelin tätä, mutta päätimme kokeilla hypätä aitojen yli. Tämä onnistuikin yli odotusten, joten tästä tuli taas yksi niistä unista, joissa painovoima on vähäisempi kuin yleensä.
Jostain syystä emme enää päässeet yhteistilaan, vaan menimme sen sijaan pomppien alas kukkulalta jonnekin syrjäiselle kujalle, jossa hengasi yläasteikäisiä nuoria (paikallinen koulu oli jossain lähistöllä ja nuoret hengasivat sen lähistöllä tottumuiksen voimasta). He katselivat halveksivan-kateellisina meidän menoamme ja kyselivät, kuinka uskalsimme pomppia niin. Poikani sanoi, että hyvinhän se menee ja me pompimme aina hassummin, pompimme selkä edellä. Yhtäkkiä osuin kohtaan, jossa maa ei tullutkaan vastaan. Kadussa oli outo kuilu, johon pomppuni osui (poikani ei tainnut tässä vaiheessa olla olkapäilläni). Nuoret hälisivät ja sanoivat, että nyt olin päätynyt tuohon kuiluun, johon joku oli kokeillut kiivetä eikä ollut päässyt enää takaisin. Kuilu olikin tosiaan ehkä jopa kuusi metriä syvä. Pomppasin pohjasta kaikin voimin ja sain kuilun reunasta kiinni. Heräsin vetäessäni itseäni ylös kuilusta.
Saaristossa järjestettiin jonkinlaiset hippifestivaalit, joissa tarkoitus oli hengata purjeveneissä, tavata uusia ihmisiä, laulaa ja soittaa ja muuten viettää aikaa yhdessä ja harrastaa seksiä. Olin menossa tapahtumaan porukalla, johon kuului asuinkumppanini ja pari kaveriani (kavereiden rooli juonessa oli tosin niin epämääräinen, etten muista, keitä he olivat). Tapahtumassa oli paljon tuttuja, enkä aikonut kummemmin suunnitella, mitä tulisin siellä tekemään. Arvelin sen selviävän matkan varrella.
Matkalla tapahtumaan asuinkumppanini myhäili, että oli saanut aikaiseksi yhden polyamoristituttavani kanssa jonkinlaisen molemminpuolisen seksinannon sopimuksen. Hänelle oli tiedossa sen myötä mukavaa aikaa. Mutta ensin hänen piti mennä johonkin muualle, muita tuttuja tapaamaan. Jotenkin minun hommani oli täyttää tämä sopimus sillä aikaa. Asuinkumppanini pahoitteli, ettei ollut tiedottanut asiasta aiemmin.
Minä olin omituisissa fiiliksissä: toisaalta odottavainen, toisaalta vähän laiska. En olisi jaksanut ihan hirveästi panostaa johonkin tällaisiin seksidiileihin. Aioin kuitenkin mennä tytön luokse ja jännäsin, millaista kommunikaatio tulisi olemaan.
Avaruusolennot olivat saapuneet. Niiden ulkomuoto oli epämääräinen (ja unessa merkitykseltään vähäinen): ne saattoivat esiintyä monella eri tavalla ja muuttua erilaisiksi sen mukaan, miten ne halusivat tulla huomatuiksi. Meilläkin oli yksi, jonka läsnäolon tiesimme lähinnä fiiliksestä ja kirjasta (selitys edempänä). Yritimme löytää sitä ja kynttilän seinälle heittämissä varjoissa näimmekin sen kasvot.
Kotimme oli korkealla vuoren päällä ja siinä oli Itävallan tyyliin gondolirata kiinni. Lisäksi oli kaikenlaisia pitkiä portaikkoja, joita saattoi kavuta ylös ja alas, ja jotka olivat talvella vaarallisia. Mutta kaikki tämä oli unen kannalta epäolennaista.
Varsinainen idis juonessa oli se, kuinka avaruusolioiden luonnetta yritettiin selvittää. Periaatteessa ihmiset halusivat lähinnä tietää, olivatko ne ystävällisiä "vai" vihamielisiä, mutta tietysti niiden luonteiden tarkemmistakin nyansseista haluttiin saada selkoa. Ihmiset olivat kiinnostuneita niistä mahdollisina vastustajina, opettajina, rakastajina, ystävinä, liikekumppaneina, turvana ja niin edelleen.
Itse asiassa alusta alkaen oli selvää, etteivät avaruusoliot olleet ainakaan ihan mahdottomia. He olivat joskus ystävällisiä, joskus hauskojakin, ja usein pilkallisia. He suhtautuivat ihmisiin usein ylimielisesti, vaikkei siihen ollutkaan näkyvää syytä. Toisaalta he antoivat kyllä ihmisille tunnustusta siitä, kun ihmiset tekivät heidän mielestään ansiokkaasti. Jos he eivät piitanneet kanssaan olevista ihmisistä, he saattoivat olla väkivaltaisiakin.
En muista, miten se tuli juoneen mukaan, mutta merkillisintä tässä kaikessa oli eräs kirja. Se kertoi valmiiksi, miten ihmisten ja avaruusolioiden kohtaaminen tulisi tapahtumaan. Siitä saattoi siis periaatteessa tietää etukäteen, millaiseksi avaruusoliot osoittautuisivat. Mutta kirjan sivut olivat täynnä erilaisia kohtaamisia, joten siitä oli vaikeaa saada kokonaiskuvaa. Jotkut olivat lukeneet kirjan etukäteen ja olivat ikäänkuin surumielisiä profeettoja.
Unessa keskeisin kohta oli se, jossa luin kirjasta, miksi periaatteessa mukavia avaruusolentoja oli ihmisten vaikea sietää. He eivät arvostaneet ihmisten turvallisuudenkaipuuta eivätkä lojaliteettia. Heidän kanssaan tulivat parhaiten toimeen jatkuvaan muutokseen sopeutuneet ihmiset, jotka vahtivat koko ajan selkäänsä ja varmistivat aina, että saavat hyödyn avaruusolioiden kanssa tekemisissä olemisesta. Kirjassa kerrottiin jotenkin paatoksellisesti, miten kaikkein suurimmat tunteet, kuten rakkaus, yhteisymmärrys, luottamus, pitkämielisyys ja suurisieluisuus olivat avaruusolioille vieraita. Ihmisten oleminen avaruusolioiden kanssa tulisi olemaan ikuista taistelua omasta oikeutuksestaan.
Olimme jossain puistotapahtumassa tai jossain. Mukana olivat kaksi vanhinta lastani ja nuorimman lapseni äiti. Lapseni lähinnä juoksentelivat jossain omissa menoissaan ja minä mietin, mitä minun pitäisi tehdä tapahtumassa. Menin lasten perässä, kun nämä halusivat näyttää eri paikkoja ja niin edelleen.
Nuorimman lapseni äitiä harmitti jokin ja hän käyttäytyi tosi vetäytyvästi. Minä en jaksanut alkaa selvitellä, mikä häntä vaivasi, kun lapsetkin vaativat huomiota. Niinpä enimmäkseni vain annoin hänen olla omissa oloissaan. Jossain vaiheessa hän ilmeisesti pelästyi loukanneensa minua ja yritti selvästi tehdä kontaktia. Minä olin tekemässä jotain ja kun hän halasi minua takaapäin, heitin hänet selästäni. Hän oli tästä ilmeisen loukkaantunut.
Pikalinkit: