Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(19.6.2001)
Siihen aikaan elettiin laaksossa virtausten aikaa, erästä outoa uniaikaa, jonka luonteeseen kuului jatkuva muutos. Eräs olento nimeltä Tulentuntija oli lähestynyt pitkään rauhallisen unen vaihetta, ja hänen pihalleen oli ilmestynyt orkideoja ja magnolioita, vain vaihtuakseen myöhemmin maanpinnassa kiemurteleviin koiranruusupensaisiin. Tulentuntija ei osannut lukea merkkejä ja kutsui unennäkijän paikalle. Unennäkijä kertoi orkidean kylmyydestä, magnolian hätäisestä pinnallisuudesta ja tarjosi ainoaksi lohdutukseksi erakoiden tornia meren rannalla, tornia jota kiersivät erakoiden hullunhurjat kasvit, koiranruusut.
Tulentuntija aloitti etsinnän. Hän kulki läpi laakson, ohi vuoren, ja tuuhean metsän sivustaa siinä, missä se yhtyi hedelmättömään aroon. Tultuaan perille hän huusi kolme kertaa: ensimmäisen vastatuuleen, toisen myötätuuleen ja kolmannen maan syvyyksiin.
Tämän sanoi vastatuuli: "Sinun etsintäsi ei voi olla lopussa, sillä ilman sitä sinulla ei ole päämäärää ja olet itse lopussa. Mene takaisin orkideojen luokse ja tahraa niillä kätesi. Muut eivät ehkä arvosta tekoasi, mutta sinä olet sinä ja muut ovat muita."
Tämän sanoi myötätuuli: "Sinun etsintäsi on lopussa, olet löytänyt etsimäsi. Revi kätesi okaisiin ja piikkeihin ja tiedä, kuinka kärsii jokainen, joka elämässä noudattaa ei omaa vaan unen tahtoa; silloin sinä olet muut ja muut ovat yhtä kuin sinä."
Maan syvyyksistä vastattiin: "Sinun etsintäsi on kuoleva korppi, savukiehkura tuulessa, ruohonkorsi laavavirroissa. Mene takaisin ja häpeä; älä ryhdy siihen, mikä sinulle ei kuulu. Sinä olet tyhjä: lakkaa ajattelemasta itseäsi, niin katoat."
Tulentuntija lähti takaisin kotiinsa. Matkalla hän kylpi purossa. Vesi tuntui ensikosketuksella kylmältä, mutta veteen mentyä se kietoi syleilyynsä ja muuttui lämpimäksi. Tuylentuntija virkistyi kylpemisestä, mutta kävi silti raukeaksi ennen kotiinsa ehtimistään ja siirtyi rauhalliseen uneen. Ohi kulkevat megeetit hihittivät hänelle, ja hän näki hassuja unia. Herättyään Tulentuntija kulki loppumatkan kotiinsa, jonka pihassa kukoistivat voikukat. Unennäkijä kysyi, kuinka oli mennyt. "Uusi kevät, uusi kevät", sanoi Tulentuntija ja katosi.