Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tämä kirja on tiivis historiikki siitä, miten sääntelemätön markkinatalous on taistellut tiensä voittoon keynesiläisestä puitetaloudesta. Kirjassa nostetaan esiin aika ytimekkäästi kaikki keskeiset asiat ja se on kirjoitettu niin sujuvasti, että sitä on viihdyttävää lukea hurjasta aiheesta ja asiapitoisesta sisällöstä huolimatta (tai sitten näiden ansiosta). Kirja on toki häpeämättömän puolueellinen ja viittaa valikoiden, valottaen erityisesti uusliberalistisen kapitalismin tuhotöitä ja sen taustalla olevaa rahavaltaa. Viitteet ovat silti olemassa, tarkistettavissa ja varsin eittämättömästi tosia. Perustelemattomia väitteitä on kitsaasti ja lähinnä sellaisissa asioissa, jotka luonnehtivat yleisiä suuntauksia: esimerkiksi "tässä vaiheessa Washingtonissa mieliala oli kuitenkin muuttunut siten, että ..."
(Kirjan lopussa olevista kiitoksista käy ilmi, että kirjaa on käytännössä ollut tekemässä noin puolentoistasataa ihmistä ympäri maailmaa: kääntäjinä, materiaalinhankkijoina, viitteiden tarkastajina ja niin edelleen.)
Kirjan ehkä olennaisin anti on kommentoida liberaalin markkinatalouden "menestystarinoita" ja luoda yhtenäinen kuva siitä, millä hinnalla nämä suuryrityksille, sijoitus- ja valuuttakeinottelijoille edulliset olot on saatu aikaan: ajamalla lainsäädäntöä läpi poikkeus- ja kriisitiloissa, jyräämällä tai kaatamalla demokratioita, sekä pakottamalla demokraattiset hallitukset ottamaan maksettavikseen entisten diktaattorien kohtuuttomat lainat. Se on ihastuttavan selkokielinen yhteenveto siitä, että eri puolilla maailmaa tehtävät ihmisoikeusloukkaukset eivät ole vain satunnaisen mielivaltaisuuden ja huonon hallintotavan tulosta, vaan jotakuinkin välttämätön keino suurpääoman taistelussa ihmisten tahtoa vastaan.
Aiheet ovat oikeastaan ihan samoja kuin olivat jo 70-luvulla, mutta tietysti havaintomateriaalia on ehtinyt kertyä tällä välin paljon; lisäksi uusliberalistinen korporativismi on ehtinyt nyt käydä myös länsimaiden kimppuun julkismenojen karsimisen ja valtiontoimintojen yksityistämisen muodossa; ja ennen kaikkea, nyt kun on vähän enemmän perspektiiviä, korporativismin kritisoijilla on ehdottaa muutakin kuin kommunismiin siirtymistä ratkaisuksi.