Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Joulu oli ihana Marjan mielestä. Kun haettiin joulukuusta ja prinssi oli iloissaan: nyt mikään ei voisi estää joulua. Kun joulupukkikin tulee. Ja Marja oli myös samaa mieltä. Ja sitten lapset riemuitsivat kuusen ympärillä. Ja joulusta tuli ihanan ihana. Joulupukkikin tietenkin tulee joka joulu, niin kuin me kaikki ihmiset tiedämme. Ja kaikki riemuitsivat kaupungeissa, toreilla. Kaikkialla oli jotain lihaa, puuroa tai sen sellaista. Ja jouluruokia oli Marjan ja prinssin pöydässä paljon.
Mutta eräänä päivänä yksi kolatraktoreista kolasi kaiken lumen. Sitten lapset eivät enää voineet tehdä lumiukkoja, ja siitä syystä ne auringot paistavat joskus talvellakin. Marja ja prinssi olivat hävettyksissään, kun kola koko ajan vain kolasi lunta ja tasasi sen maan kamaralle. Se tuli niin kovaksi maahan, ettei sitä voinut enää saada edes pieneksi lumipalloksi. Ja sitten koko kolatraktori tasasi koko ajan enemmän, torinkin kaikki ruoat ihan vahingossa. Lumitraktori pöllysi lunta kuin kokonainen lumikinos.
Mutta sitten tapahtui ihmettä. Koko kolatraktori pani ihan alas maata ja alkoi kolata lunta takaisin pehmeäksi, sileäksi paikaksi, jotta voi tehdä isommankin lumipallon. Ja se teki enemmän ja enemmän, kunnes kaikki oli kuten ennenkin, joskin se jyräsi vahingossa pienen talon osan. Ja se oli tärkeä osa. Ja kaikki sen talon omistajat huusivat: "Apua, talostamme on jyrätty tärkein osa!" Koska siinä oli ollut uuni. Ja sitten kaikki toisissa taloissa olevat hölmistyneinä: "Onneksi meidän taloa ei jyrätty..." Ja siitä jyrätyn talon omistajat tulivat hyvin vihaisiksi.
Ja sitten he lähtivät pois kotoaan ja ottivat hellan mukaan. "Tällä me selviämme illat ja yöt." Mutta eivät he sillä selvinneet. Oli nälkä, viidakossa ei ollut ruokaa ja yhdet neuvoivat häntä -- ne olivat apinoita. Apinat tiesivät apinanleipäpuun, jossa oli paljon leipää. Ja apinat söivät leipää, niin kuin ihmisetkin me syömme. Ja ne söivät massunsa täyteen, kunnes menivät nukkumaan. Mutta ihmisille ei ollut nukkumapaikkaa.
Arvaas mitä sitten tapahtui? Tuli kolatraktori ja kolasi kaikki puut rikonlikkille. Ja sitten kaikki huusivat kauhusta: "Apua, apinanleipäpuuni!" Ja kaikki olivat: "Minunpas, minunpas, minun apinanleipäpuuni, minunpas." Mutta pieni apinavauva löi kolatraktoria naamaan, jolloin kolatraktori alkoi itkeä. Kolatraktorin omistaja löi apinaa takaisin, ja sitten kolatraktori tuli vielä surullisemmaksi. Ja sitten omistaja antoi kolatraktorille namusta, mikä vie pois pahan mielen. Hän pani sen sen kolaan, ja sitten hän ei enää itkenyt, vaan sai sen kopin yläreiästä takaisin. Ja sitten kola oli innoissaan. Joulun tulo oli parempaa kuin kastanjan syöminenkin.
Eräs pieni poika, jonka nimi oli Pekka, kulki kastanjapuun vierestä, ja sanoi: "Äiti ja isä ovat kieltäneet minua syömästä noita, mutta minä haluaisin maistaa." No, niin hän maisti. Ja sitten häntä sattui ihan hirveästi. Siitä lähtien kastanjoissa onkin piikit, eikä niitä syödä ikinä. Ja siitä hän sai sellaisen sairauden, että oikein meni sairaalaan. Kolatraktori itki lohduttomasti. Kyyneleet vain silmistä tippuu, eikä sano mitään. Melkein koko silmät siniset olivat. Jäätelöä hänelle annettiin. Toisesta vielä tippui sitä. Limsaakin vielä antoi. Niin ei enää toisestakaan tippunut.
Niin kolatraktori heitti kyyneleensä kopin etureikään ettei hän näkisi, meneekö edessä auto vai ei. Ja siitä omistaja tuli hyvin vihaiseksi. Kolatraktori juoksi pakoon lentäen oikein kovalla tohinalla ja vihdoinkin pääsi korkeuksiin. "Lennän, minä lennän!" hän huusi ja hänellä oli kaksi-kolme kyynelklönttiä ikkunassa. Ja niin hän lensi kyyneleiden kanssa. Se joka myös itkee, pääsee lentämään auringon ylikin.
Niin hän nauroi, kun pääsi lentoon. Yhtäkkiä hän ei enää lentänyt, kunnes lämähti maahan. Koska hän nauroi. Ilmassa pitää aina itkeä, jos haluaa myös lentää. Hän alkoi heti itkeä suurin kyynelein, nyt suuret kyyneleet silmästä putoaa. Nyt taivaalla hän lentää. Hän lentää vain auringon alapuolella. Arvaa miksi hän ei pääse auringon yläpuolelle. Ei tule surun kyyneleitä. Mutta yhtäkkiä hän itkee kovasti ja lentää auringon yllä. Siitä tulee tyllä. Hän painaa auringon alas. Hän ihmettelee: Miks' mä tänne alas jouduin, nyt aurinko alhaallakin. Nyt kyyneleet auringolle heitän. Nyt kyyneleet auringolle toisin. Nyt aurinko taivaalle tupsahtaa, kyyneleet mukana iloissaan. Ne kyyneleet on sillä mukana, ei se laskeudu enää edes hukana.