Me istumme tulen äärellä
ja tuulikin tuivertaa.
Tuli hiipuu siinä lähellä
ja kiilumaan hiukset saa.
Ja aurinko niin ikään laskee,
päivä lähenee loppuaan,
säteet viimeiset osuvat poskeen
ja saavat sen hehkumaan.
Me istumme vastatusten,
paljon olemme puhuneet:
me kävimme läpi kaiken,
mitä olemme kokeneet.
Puhe hiljeni juuri äsken,
jäimme istumaan paikoilleen.
Mutten tätä voi jättää kesken,
mitä sinulle oikein teen?
Voin tulla sinuun kiinni,
mutta tartuthan minuunkin?
Ja minun unelmiini,
jotka kerroin aiemmin?
Tahdon sinulle hellyyttä antaa,
jos satuttamatta vain voin.
Minun haluni kyllä kantaa
yli seuraavan aamunkoin.
Jos minua vielä pelkäät,
saat puristaa lujemmin.
Minä nostan sinut selkään,
vien maihin kaukaisiin.
Arasteletko tultani?
Se on rakkautta maailmaan.
Jos suostut olemaan kultani,
me iäti halataan.
Meillä on vain tilaisuus
joka päättyy, kun valokin.
Yö on hiljainen salaisuus,
yksinäisin, tai yhteisin.
Jos uskallat kädestä ottaa,
tee se auringon valossa.
Mikä yöllä vielä kumottaa,
sulaa tunteiden palossa.
Tällä on temaattinen yhtymäkohta Ännu glöder solen -lauluun.