Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Olipa kerran tyttö, joka ei ollut enää pieni. Hän oli tietoinen muiden katseista. Toiset eivät katsoneet häntä kovin usein. Hänellä ei ollut tilastollista näkemystä siitä, miten häntä katsottiin. Hän muisti tietyt katseet erittäin hyvin. Esimerkiksi eräs vaatimattoman näköinen mutta erittäin kiltti poika oli katsonut häntä kaipaavasti ja hellästi, paitsi ettei poika ollut kehdannut muodostaa selkeää ilmettä. Toisaalta erään pojan silmissä oli käynyt ohittava katse hänen ohittaessaan tytön. Jotkut ohittivat huomaamatta, mutta tämän pojan katse ohitti tahallaan. Tällaiset tapaukset olivat katseiden prototyyppejä tytön muistissa.
No niin. Sitten oli eräs yhteisö, jolla oli ihanaa yhdessä. Kun he tapasivat, kesti hetken hermostuneisuutta, ja sitten alkoi loputon, siunattu, mukaansa vievä puhe.
Tarkastellaan hetki puhumista. Kun tiedät kielestä seitsemäntoista sanaa, osaat ehkä juuri ja juuri olla tekemisissä sen puhujien kanssa. (Eleet lasketaan mukaan osattuihin sanoihin.) Kun tiedät ihmisestä seitsemäntoista asiaa, pystyt ehkä juuri ja juuri olemaan tuttu hänen kanssaan. Voit tarkistaa, mitä uutta on niissä rooleissa, mihin tietosi hänet asettaa. Kun kieltä osaa kaksi sataa sanaa, voi hoitaa useimmat päivittäiset asiat. Tämä on kielitaidon kynnys. Kaksi sataa tietoa toisesta on ystävyyden kynnys. Sen jälkeen sana johtaa toiseen, tieto toiseen. Jos ihmisestä tietää pari tuhatta asiaa, hänet tuntee.
Yhteisö koostuu sinne, missä ihmisillä on toistuvasti mahdollisuus käyttää aikaansa toisiinsa. No niin, tämä yhteisö tapasi toisensa katolla. Niin juuri. Ja sitten he heittelivät sieltä kiviä alla kulkevien päähän. Ja sattuiko siellä olemaan alla joku? Sattuiko yhteisössä olemaan joku kauhuissaan? Tunnetko olosi helpottuneeksi, jos siellä ei ollut? Niin niin, siellä ne nauravat huolettomina ja viskovat kiviä, jotka saattavat osua jonkun päähän <3
Mutta eivät ne osu. Jos alta kulkee ihminen, hän näkee ne katolla istuvat pöhköt. Kivi menee läheltä, mutta ei toki osu. Hän huutaa: "Jotain rajaa!" Ja katolla olijat säikähtävät, vaikkeivät pahasti, ja pyytävät anteeksi rehellisesti sydämestään, mutteivät ota opiksi. He nauravat jo. Mennyt pelästys unohtuu. Minä haluaisin olla heidän kanssaan vielä vähän, mutta pitää mennä...
Alussa mainitsemalleni tytölle kävi seuraavalla tavalla. Hän joutui tilanteeseen, jossa häntä katsottiin. Katse tuntui vähän häiritsevältä, mutta huomio on myös imartelevaa. Hän ei ollut tehnyt mitään ansaitakseen katseen. Ajattele nyt: kävelet kadulla, ja -- humpsista pumpsis -- sinua katsotaan. Se oli sellainen katse, joka todella merkitsee jotain. Ja tyttö painoi katseensa ja tunsi itsensä hirmu, hirmu söpöksi. Mutta se oli mielen salaisuus. Hän luuli tuntevansa olonsa hämmentyneeksi. Hän olisi poiminut kukkia, jos niitä olisi sattunut olemaan lähistöllä.
Katseessa tuntuu katsojan arvo. Tämä oli arvokas katsoja. Hänestä näki, että hänen katsettaan arvostettiin. Tyttö tiesi, että nyt hän oli kohonnut arvossa. Mutta hän ei toki tiennyt, mihin käyttää vasta saamaansa arvostusta. Hän ei ollut sillä tavoin itsekunnioitusta janoava. Se tuntui vain hyvältä. Mutta koska hän ei tiennyt, mitä katseella voi tehdä, hän meni eteenpäin.
(Anteeks, tässä vaiheessa joudun vaihtaan kirjotustyyliä kun en enää jaksa.) Seuraavaks kerron tyypistä, jolla oli hymy ja sellasta. Mä pidän hymystä. Aurinko tulee aina sen mukana... Sillä oli into ja auvo. Se käveli rannalle. Ja nyt te ette arvaa. Koska ranta voi olla yksinäine tai sitten se voi olla täys elämää. Jos tulee yksinäiselle rannalle niin se on surullista ja syvällistä kun taas jos tulee ihmisten täyttämälle rannalle niin voi unohtaa itsensä ja katella muita vaan...
No niin, ainakin siellä oli äijä joka istu perseellään vedessä housut jalassa ja katteli merelle. Sillä oli niin mukavan näköstä että se vois varmaan istua siinä maailman tappiin, tai kunnes talvi tulee. Hymyilevä kysyy, mitä vittua se tekee, ja se vastaa jotain, että kattelenpa tässä merta vaan. Odottaa oikeen, että siltä kysyttäis, miks sillä on housut jalassa tai että eikö perse kastu. Ja joo, hymyilevä kysyy, ja se sanoo, että mitäpä tässä, ei oo ongelma.
Älkää ny olko kärsimättömiä. Ei tää oo mitään hajanaista tajunnanvirtaa. Tässä on siis muutama hahmo: tyttö, kiltti poika, ohittava poika, yhteisö, katsova ja hymyilevä, sekä perseellään vedessä istuva äijä, joka on ikään ku koriste. Ne liittyy sekä toisiinsa että kaikkeen muuhun. Antakaa mä selitän.
Katsova ja hymyilevä on kavereita. Ne vippaa toisiaan maahan kun kerkiää ja tavatessaan heittää faivit, tai sitten vaan iskee nyrkkejä vastakkain jollain tyylikkään näkösellä tavalla. Ohittava poika kuuluu yhteisöön. Kiltin pojan kaveri kuuluu kans yhteisöön. Yhteisö pitää toisistaan huolta, mutta joskus kun haluaa olla hiljempaa eikä tulla pumpatuks heti taas taistelukuntoon, niin kiltin pojan seura on helpompi. Se on vähän semmonen nössö, ei kehtaa sanoa vaikkei jaksais lohduttaakaan.
Sitten niillä on kaikenlaisia haluja ja muita. Ne ei siis todellakaan oo mitään ohuita hahmoja. Tyttö haluaa tuntea ittensä silleen varmaksi, ettei sen tarvi epäillä elämän järkee tai oikeuttaan olla olemas tai mitään muutakaan. Se haluu tulla sellaseks eläimeks, joka elää vaan siinä hetkessä ja jolle kaikki on hyvää ja oikein. Ja tytölle on just tapahtunu ihan saatanan iso muutos, vaikka mä ehdin vasta vähän alottaa sen selittämistä.
Sitten siinä yhteisössä on paljon muuta possea. Siihen kuuluu esim yhden tytön luokkalaisen isosisko. Se luokkalainen on salaa ihastunu siihen tyttöön, mutta ei voi mennä puhuun sen kanssa, koska? No ei vaan voi. Lähinnä sen takia, ettei sillä oo mitään hajuu, mitä ne sitten tekis. Ja oisko se ny parempi olla tekemättä jotain yhdessä ku erikseen? No, ei sillä oo hätää. Se pärjää.
Kaikkein eniten mun on itse asiassa sääli sitä kilttiä poikaa. Se ehtii olla tosi, tosi monelle elämässään hyödyks, mutta mä en oo varma, voiko sitä kukaan koskaan auttaa. Mut se on hyvä ihminen. Loppujen lopuks sille tulee kiltti vaimokin ja ne elää mukavan, joskaan ei koskaan ihan vaivaantumattoman, elämän yhdessä. Ja se on tosiaan ihan sikakiltti. Sittenki ku sillä on hyvä asema ja semmosta niin se on söpösti nöyrä, ei rupee kuittailemaan pienemmilleen. Se onnistuu olemaan hämmentyny koko elämänsä.
Puhutaan seuraavaks vaikka siitä, mitä se ohittava poika haluu. Sillä on isoveli, joka on aikoinaan hommautunu pahoihin vaikeuksiin. Ne on itse asiassa molemmat tavallaan koviksia, mutta eri tavalla. Isoveljeä vituttaa niiden kotona ollu nurkkamachoilumeininki, se ottaa tosissaan ja panee elämän risaseksi. Hävis jossain vaiheessa joidenkin prätkätuttaviensa kanssa etelään eikä oo sittemmin mitään kuulunu. Tuntee elävänsä, kun ei o häivääkään jäljellä isän teennäisestä kovistelusta. Mut ohittava itte on varovaisempi. Se ei haluu kusauttaa elämäänsä mut haluu olla kovis kuitenki. Se on aika rankkaa. Mut ohittava näyttää hyvältä, joo, tosi hyvältä. Sillä on paljon naisia, no, ei nyt mitenkään tolkuttomasti mutta paljon kumminkin. Ja se ansaitsee ne kaikki.
Ja nyt takas siihen tyttöön. Päivän mittaan se alko huomata, että ei hitto, kaikki kattoo sitä. Ihan kaikki. Ei nyt silleen että isoon joukkoon tullessa kaikki vaan toljottais, mutta silleen pehmeemmin... kaikki huomaa sen, kaikki on selvästi tietosia siitä, kaikki on kiinnostuneita siitä. Ne ei osaa sanoa mitään ihmeellistä. Ne ei kato koko ajan. Ne kääntyy uudestaan ja uudestaan kattomaan. Ne, jotka ei uskalla kattoa silmiin, kääntää katseensa pois, ku tyttö huomaa niitten kattovan. Ne, jotka uskaltaa kattoa silmiin, kattoo ku tuttua, kun tyttö kattoo niitä. Ikään ku sanois, että jee, onpa kiva nähä sut.
Nojoo, tää on tietysti aika hämmentävää. Se tyttö ei oikeen tiä, mitä aattelis. Kotiin ku tulee niin kysyy pikkuveljeltään että hei, onko mussa tänään jotain erikoista. Pikkuveli ei keksi mitään ihmeellistä mutta sekin kattoo jotenkin enemmän ku tavallisesti. Tyttö on aika hyvällä päällä ja lähtee taas ulos käveleen. Siellä jotku ajaa ohi, pysähtyy ja kysyy että haluukko tulla kyytiin. Tyttö ei oikeen osaa luottaa niihin, mutta nousee kumminkin. Ja nyt saadaan viimeinki nääki juonet yhteen, sillä siellä autossa on se yhteisö. Ne on päättäny mennä mökille. Jokanenhan sen tietää, mitä se meinaa. Ne aikoo saunoo ja makkaraa paistetaan ja katellaan auringonlaskua.
Tyttö kysyy että minneköhän sitä ollaan matkalla ja ne nauraa että tulekko meiän kanssa mökille... tyttö on sillee että kuinkahan kaukana se mahtaa olla ja ne sanoo että eipä sinne pitempää ku kolmekymmentä kilometriä. Ja niihän siinä käy että se lähtee sinne mukaan. Tyttö ei tiiä että ohittavaki on tulossa sinne, mutta siitä on aika pitkä aika, ei ne ees muista toisiaan. Tietty kasvojen näkeminen voipi tuua muistot mieleen.
kategoria: keskeneräiset kategoria: mytologia