Vanhantyylinen japanilainen runo, toisiksi lyhyin kaava. 5 säettä, 5+7+5+7+7 tavua (japanilaiset sanat jakaantuvat äänteellisesti tiukasti ns. mooriin, mikä takaa, että samalla tavumäärällä säkeistä tulee erittäin saman pituisia). Tankojen ilmaisu on lyhyttä ja usein hyvin vanhakantaista. Tässä on yksi minun tankani, mutta koska en osaa vanhakantaista sanastoa, se on nykykieltä:
kokoro tte ware no atama no naka no koto dare mo mirenai ware mo wakarazu
En jaksa kääntää sitä suomeksi tankamuotoon (sitä paitsi tanka ei sovi suomen kieleen kovin hyvin, paremmin tosin kuin englantiin), joten käännän vapaasti:
Se, mitä sanotaan mieleksi minun pääni sisäiset asiat se, mitä kukaan ei näe se, mitä minäkään en ymmärrä
Tässä on vanhojen rakkaustankojen kokoelmasta:
yoruhiru to ifu wakishira ni waga koi furu kokoro wa kedashi ime ni miekiya
Sitten tein tahallani "taiteellisen" runon, joka onnistui niin hyvin, että siitä tuli haiku vaikka sen piti olla tanka. Se vain oli selvästi valmis 5+7+5:nä (itse asiassa viimeisessä säkeessä on yksi tavu liikaa):
amegatari sateenkerrontaa boku no heya de no minun huoneeni sisäinen himitsu issho salaisuus yhdessä
Tässä toinen taiteellinen runo; siitä ei tullut niin hyvä:
nagasugiru Liian kauan kimi mo matte mo vaikka sinäkin odotat nanka shiyo tehdään jotain jiyuu ni hashiru juostaan vapaasti kaku no ga tomaru kirjoittaminen loppuu