Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(Panu Kalliokoski, Jason Lepojärvi)
Yksinkertaistaen systemaattisessa analyysissa on kyse käsitteellisestä tutkimuksesta, jossa metodina on käsitteiden, käsitejärjestelmien ja niiden synnyn ja/tai keskinäisten suhteiden selvittäminen. Menetelmä on humanistisille tieteille ominainen siinä mielessä, että se on pikemmin filosofinen kuin empiirinen. Itse asiassa kyse ei ole yhdestä menetelmästä vaan filosofistyyppiseen tutkimukseen kuuluvasta menetelmäperheestä.
Systemaattisessa analyysissa tutkimusaineistona käytetään tekstejä. Näistä teksteistä pyritään nostamaan esiin niiden taustalla olevat käsitejärjestelmät. Tutkimus on vuoropuhelua tutkimusongelman ja lähdeaineiston välillä. Tämän seurauksena tutkimusongelma tarkentuu tutkimuksen kuluessa. Menetelmä on läheistä sukua historialliselle tutkimukselle ja sisällönanalyysille.
Systemaattinen analyysi on erityisesti teologisessa tutkimuksessa käytetty nimitys. Muilla tieteenaloilla puhutaan sisällönanalyysista (joskin sisällönanalyysi keskittyy enemmän kielen kommunikatiiviseen kuin ajattelua kuvaavaan puoleen), tekstintutkimuksesta ja filosofisesta tutkimuksesta.
Systemaattista analyysia voidaan käyttää erityisesti tutkimusongelmien selvittämiseen -- aikaisemmin tutkittujen käsitysten tarkistamiseen, täsmentämiseen ja kyseenalaistamiseen. Tuloksena voi olla, että aikaisemmat, ehkä itsestäänselvyyksinä pidetyt käsitykset ovat ylimalkaisuudessaan pinnallisia tai suorastaan virheellisiä. Tavoitteena on luoda pohja entistä syvällisemmälle, paremmin perusteisiin pureutuvalle keskustelulle ja tutkimukselle.
Systemaattisessa analyysissa tutkittavan ongelman lähtökohtana on yleensä tiedollinen ristiriita. Näin saadaan kokonaan uutta, ennen tutkimatonta tietoa tai voidaan tarkistaa ja täsmentää aikaisempia käsityksiä. Tavanomaisista ajattelutottumuksista poikkeavat kysymykset vievät tiedettä eteenpäin. Kuten sanottu, systemaattisella analyysilla on mahdollisuus luoda pohjaa entistä syvemmälle tutkimukselle ja keskustelulle. Tutkimusmenetelmänä se on myös hyvin sovelluskelpoinen.
Kuinka sitä sovelletaan, ei kuitenkaan ole yksinkertainen asia. Koska vasta tutkimus voi paljastaa, mitä aineistolta kannattaa kysyä, usein tutkimuskysymys tarkentuu valmiiksi vasta, kun tutkimus on suoritettu loppuun. Tutkijan haasteeksi jää kysymyksien jatkuva pohtiminen ja niiden muotoileminen tutkimusongelmaksi. Jos tutkimusongelmaa ei yritä hahmottaa ja tarkentaa, tutkimus on vaarassa jäädä torsoksi. Toisaalta tutkimuksesta on myös käytävä ilmi, ettei aineistoa ole valittu vain tukemaan tutkijan haluamia vastauksia.
Hyvin. Systemaattinen analyysi (ja ylipäänsä reflektoiva tutkimus) on yleistynyt kasvatustieteellisessä tutkimuksessa ehkä sen takia, että empiiriset tutkimusmenetelmät, jotka tuottavat tietoa todellisuudesta käsin, eivät yksinään mahdollista vallitsevien kasvatusinstituutioiden ja -käsitysten perinpohjaista kritiikkiä. Toisaalta kasvatustieteelliseen tutkimukseen, kuten muihinkin tutkimusaloihin, on kautta aikojen sisältynyt jonkin verran systemaattista analyysia.
Systemaattinen analyysi on perinteisesti filosofian ja systemaattisen teologian tutkimusmenetelmä, mutta ei kuitenkaan minkään erityisen koulukunnan tai suuntauksen omaisuutta. Filosofistyyppiseen tutkimukseen kuuluvia menettelytapavaihtoehtoja sovelletaan kaikkien humanististen ja yhteiskuntatieteiden tutkimuksessa, viime aikoina lisääntyvästi myös kasvatustieteissä. Tutkittavat ongelmat ovat luonnollisesti eri tieteenaloilla erilaisia.
Alasuutari, Pertti. 1993. Laadullinen tutkimus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Gröhn, Terttu & Jussila, Juhani (toim.) 1993. Laadullisia lähestymistapoja koulutuksen tutkimuksessa. Helsinki: Yliopistopaino.
Jaeger, Richard. M. (ed.) 1988. Complementary Methods For Research In Education. Washington: American Educational Research Assosiation.
Jussila, Juhani & Montonen, Kaisu & Nurmi, Kari E. 1989. Systemaattinen analyysi kasvatustieteiden tutkimusmenetelmänä. Teoksessa T. Gröhn & J. Jussila (toim.) Laadullisia lähestymistapoja koulutuksen tutkimuksessa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos. Tutkimuksia 123, 157-208. Helsinki.
Leppisaari, Irja. 1998. Systemaattinen analyysi tutkimusmenetelmänä. http://wwwedu.oulu.fi/tutkimus/systesse.htm
Niinistö, Kari. 1981. Inhimillistä toimintaa tarkastelevin tieteisiin ja erityisesti kasvatustieteelliseen tutkimukseen soveltuvat tulkinnallisen paradigman mukaiset tutkimusmallit ja menetelmät. Niiden filosofinen tausta ja valintaan vaikuttavat tekijät. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, julkaisusarja A:85.
Päivänsalo, Ville (toim.). 1998. Prosessia ja rautalankaa: Gradun tekijän opas. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta, systemaattisen teologian laitoksen julkaisuja XIII.
Varto, Juha. 1992. Laadullisen tutkimuksen metodologia. Tampere: Tammer-Paino Oy.
Pikalinkit: