Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tänään olen puuhaillut kovasti töissä skriptiviritysten kanssa... jouduin työstämään taulukkotiedostoa, jossa eri kentät alkoivat tietystä merkistä rivillä (ns. fixed width fields). Unix-ympäristössä on periaatteessa ihan hyvät tekstityökalut tähänkin, mutta teinpä kuitenkin pienen kontribuution: turning fixed width fields into CSV.
Törmäsin myös todella hämärään bugiin bashissa, ellen sitten tee itse jotain väärin: http://bugs.debian.org/cgi-bin/bugreport.cgi?bug=605398 Olen kuitenkin aika varma, että juuri tuolla tavalla bashin ei pitäisi käyttäytyä, vaikka kyse olisi mistä.
Elakim: ssh syö stdinin, ellei sitä erikseen kiellä. Mutta saitkin varmaan juuri postaamani lisätiedon bugiraporttiisi, katso siitä tarkemmin.
Sarjassamme "best things since sliced bread": Firefoxin NoScript-plugin, joka oletusasetuksilla blokkaa kaikenlaiset www-skriptaustekniikat ja vähän muutakin ongelmallista, ellei erikseen salli. Jos käytätte Firefoxia, suosittelen lämpimästi.
Best thing since sliced bread -sanonta on muuten outo. Viipaloitu leipähän on säälittävän surkea keksintö: maistuu pahalta, vaatii paljon säilöntäaineita eikä tarjoa juuri mitään lisäarvoa. Vähän samanlainen "tosi kätevä juttu" kuin leivinrasvasuihke tai valot, jotka syttyvät ja sammuvat äänistä.
Elakim: Olen aina ihmetellyt kyseisen sanonnan mielekkyyttä. Luulen, että se liittyy jotenkin amerikkalaiseen mielenlaatuun, sillä sieltähän se tulee (en voisi kuvitellakaan brittien pitävän valmiiksi viipaloitua leipää hyvänä asiana; elämän helpottaminen nykyaikaisuuksilla ei kuulu brittiläiseen ajattelutapaan, minkä näkee vaikkapa siitä, että kaksoislasituksia ikkunoihin pidetään hyvin epäilyttävinä). Tai sitten se on vain ironinen, enkä ole koskaan tajunnut sitä. Tai sitten se on alkuperältään ironinen, mutta kääntynyt käytössä toisin päin, kun ihmiset eivät ole tajunneet ironiaa.
Minusta kaikkein hirvittävin ominaisuus valmiiksi viipaloidussa leivässä on kyllä se, että pikkukaupoista ei ole enää vuosikausiin saanut minkäänlaisia viipaloimattomia hapanleipiä. Ne valtaavat maailman, mokomat. (Tosin viipaloituihin hapanleipiin ei tarvita säilöntäaineita.)
Kaipa tästä pitää jotenkin tiedottaa, vaikken tiedäkään, mitä nyt sanoisi...
Viime viikon tiistaina 2.11. tuli oikeuden päätös minun ja ex-vaimoni välisessä lasten huoltajuuskiistassa, ja päätös oli ex-vaimoni mielen mukainen, eli tapaamisoikeuteni näihin lapsiin kaventui (lisäksi minulla on nuorempi lapsi toisen naisen kanssa, johon välini onneksi ovat pysyneet hyvinä). Päätöksestä olen sitä mieltä, että se oli tehty virheellisin perustein, varsinkin avopuolisoni (joka oli todistajana) suuhun oli pantu päätöksessä asioita, joita hän ei ollut sanonut, ja oikeuden johtopäätökset olivat mielestäni virheellisiä. Mutta periaatteessa olisin tyytyväinen, että oikeusjuttu ylipäänsä saatiin ohi, elleivät lapset olisi niin hajalla. Meillä oli ihan ihmeellinen tunnelma, kun tiedotin päätöksestä lapsille: kaikki olivat pahoillaan ja masentuneita kuka milläkin lailla... ja lapset ovat oireilleet erilaisin tavoin ainakin tähän asti. Ja nyt minulla on paljon heikommat mahdollisuudet auttaa lapsiani, jos ex-vaimoni haluaa sen estää.
Konkreettisesti päätös oli sellainen, että tapaan lapsiani säännöllisesti parittomien viikkojen torstaista seuraavan viikon maanantaihin, siis neljä päivää kahdesta viikosta. Lapset ovat kirjoilla ex-vaimoni luona ja maksan heistä yhteensä elatusmaksua 360¤/kk, mikä ei muuten haittaa (pitäähän lasten rahaa saada), mutta olen huolissani siitä, pystynkö pitämään tämänhetkistä asuntoa, jonka olen hommannut nelilapsisen perheen tarpeita silmällä pitäen. Ehkä ei pitäisikään, ehkä pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta lapset toisaalta pitävät tämänhetkisestä asunnosta, ja pitäisi huolehtia, ettei kaikki muutu yhtaikaa.
Ai niin, tänään on muuten nimipäiväni ja nuorimmaiseni tarhalla tarjottiin isänpäiväaamiaista. Jee...
Ja viimein, voisin oikeasti yrittää kirjoittaa, mitä hyväksikäyttö minusta tarkoitaa. Käsite on tärkeä, koska hyväksikäyttö on väärin, ja se on yksi hankalimmin havaittavia vääryyden muotoja.
Hmm. Linkitänpä tähän vielä hienon pyöräilyartikkelin. http://vesirajassa.blogspot.com/2010/08/kuvitettu-pikaopas-risteyspyorailyyn.html
Tajusin, että ainakin Nokian Symbian-kännykän kalenterit osaavat näyttää toistuvia monen päivän tapahtumia, vaikka eivät suostukaan syöttämään niitä. Aika mystistä. Eli minun tapauksessani, kun haluan merkitä joka toisen viikon lapsiviikoksi, riittää että kirjoitan vcalendar-muodossa säännön (tai muokkaan tuotua sääntöä lisäämällä esim. toistosäännön RRULE: W2 SU #0) ja tuon sen jollain tavalla kännykkääni, esimerkiksi mobical.net:n importilla ja sitten synkronoimalla.
Jos tämä kiinnosti, kiinnostaa ehkä myös, miten sain yhteystiedot tekstimuodosta kännykkään.
Olen parin viikon sisään törmännyt muistaakseni kolmeen nettikirjoitukseen, jossa porno on jostain syystä haluttu määrittää jotenkin tosi abstraktisti ja laveasti.
Olen lukenut viime päivinä huvikseni David Deutschin kirjaa Todellisuuden rakenne. Siinä on ärsyttänyt kaksi muuallakin aikaisemmin törmäämääni asiaa: ensinnäkin Okkamin partaterän huoleton soveltaminen (miten oikeastaan verrataan teorioiden yksinkertaisuus-selittävyyssuhdetta?) ja toiseksi huolettomuus, jolla rinnakkaistodellisuuksia sovelletaan jatkuvien ilmiöiden selityksiin (miten kuvaat jatkuvan todennäköisyysjakauman mahdollisten maailmojen joukkona?). Lisäksi kirjassa selitetään (aivan oikein), että selittäminen ja ennustaminen eivät ole samoja asioita, vaikka asioiden ennustaminen usein vaatiikin niiden jonkinlaista ymmärtämistä - mutta jätetään auki, mikä sitten on kirjoittajan mielestä "selitys", ja miksi kirjoittaja pitää omia kirjoitelmiaan erityisen "selittävinä".
Kiva kirja kyllä, ärsyttävyytensäkin vuoksi.
Linkataanpa tämä suhteellisen hyvä kirjoitus "Problems in Evolutionary Psychology" (http://lesswrong.com/lw/2l7/problems_in_evolutionary_psychology/); sitä ilmeisesti innoittaa Elakiminkin esille tuoma piirre, että varsinkin seksuaalikäyttäytymisestä esitetään kannanottoja, joiden olennainen sisältö on "<täysin tuulesta temmattu teoria X>, joten on ymmärrettävää että <kaikkien hyvin tuntema fakta Y>", tai "<täysin tuulesta temmattu teoria X>, joten on ymmärrettävää että <asia Y, jonka pitäisi kirjoittajan mielestä pitää paikkansa>". Yleensä tämä täysin tuulesta temmattu teoria on jokin spekulaatio siitä, miten jokin ihmisten käyttäytymisen piirre on kehittynyt.
Viimeksi, kun puhuimme Samin kanssa siitä, osoittaako tällainen kannanotto yhtään mitään, jumituimme puhumaan siitä, konfirmoiko (vaikka kuinkakin heikosti) teoriaa X sen kanssa yhteensopiva havainto Y, jos Y ei oikeastaan liity mitenkään erikoisesti X:ään. Pääsimme nopeasti siihen, mitä on oikeastaan tieteellinen konfirmaatio, mikä liittyy suoraan graduni (http://members.sange.fi/~atehwa/consistency.pdf) aiheeseen. Katso esim. luku 4.8.
En saanut kommentoiduksi Samin blogiin, joten kommentoidaan toisten blogeja taas.
Tuli tässä auditointikoulutuksen yhteydessä paljon puhetta siitä, miten toiminnasta tehdään tavoitteellista (eikä puuhastelua), luennoitsijalla näyttää olevan vahva huoli siitä, että tehty auditointi on itse asiassa jotenkin hyödyllistä... ja tämä nostaa puolestaan esiin kysymyksen siitä, kuka ne tavoitteet määrittää. Jotenkin sellainen olo, että taas kerran pidetään itsestään selvänä, että firmoissa "pohjimmiltaan" tavoitteen asettaa johto, ja tämä yleinen tavoinen jalostuu hierarkkisesti erilaisten käytäntöjen määrittämisen kautta työntekijöiden toiminnaksi. Kuitenkin todellisuudessa useimmilla työntekijöilläkin on mielipiteitä siitä, miten asiat tulisi hoitaa.
Toinen blogikokeiluni on osoitteessa http://sjifekl.blogspot.com/ . Yritän miettiä, saisinko jotenkin siirretyksi sen tänne, koska en ole hirveän ihastunut Blogspotin kaltaiseen ulkoiseen palveluun. Mutta tosiasia on se, että siellä on valmiiksi toimiva (no, lähes toimiva) palvelu, jonka toteuttaminen vaatisi minulta työtä. Minä en ole toteuttanut edes email-siltaa tähän blogiin. Mutta en voi loputtomiin jättää huomiotta ulkoisten palveluiden ongelmia.
Minua ovat jo pidempään vituttaneet kaikki ne muka lastenlaulut, jotka ovat aikuisten kirjoittamaa vittuilua siitä, kuinka huonosti lapset käyttäytyvät: Känkkäränkkä, Et sä mua määrää jne. Kirjoitin niille vastineeksi aikuisten uhmalaulun.
T-risteyksessä minut pysäytti kolme poikaa: "Hei, saataisko pyörää lainaksi?" "Mihin tarkoitukseen?" kysyin. "No me tehtäis vähän lenkkiä, meillä kahdella on potkulaudat mutta tolla ei oo mitään." "Mihin te sitten haluaisitte mennä?" Yksi osoitti yhteen, toinen toiseen ja kolmas kolmanteen suuntaan - jokaiseen suuntaan, johon risteyksestä saattoi mennä.
Minusta on jo pitkään tuntunut silloin tällöin rasittavalta kirjoittaa tähän blogiin, koska laatuvaatimukseni ovat kasvaneet ajan myötä, ja ylipäänsä olen alkanut selittää liikaa. Joko muutan itselleni asettamani säännöt täällä, tai sitten teen toisen blogin, jonka tekniikka sopii paremmin siihen, mitä minulla on mielessä. (Oikeastaan aloitin uuden jo, mutta en ole vielä ihan varma, miten sen julkaisen.)
Elakim: Jaa, ei minusta Känkkäränkkä lapsena mitenkään vittuilulta tuntunut. Päin vastoin ajattelin, että se on kiva, kun siinä myönnetään se, että aikuiset voi olla väärässä, kun ne syyttää lapsia jostain, mitä lapset ehkä on tehneet, ehkä ei, ja joka ehkä on väärin, ehkä ei. "Äiti syyttää ipanoita / kun kaiken takana onkin vain pieni, paha noita."
Hämmentävää. Mutta väitän oikeasti muistavani istuneeni joskus kymmenvuotiaana mökkireissulla Savonlinnan keskustassa auton takapenkillä ja kuunnelleeni tuota kohtaa ja miettineeni noin.
atehwa: Hmm, en tiedä, ehkä Känkkä-ränkkä oli musta vaan ärsyttävä biisi, ja se vittuiluaspekti tuli pikemminkin aikuisista, jotka kuittaili ärtyneille lapsille, että "sulla taitaa olla tänään sellainen Känkkä-ränkkä-päivä".
Linkataanpa tännekin KHO:n päätös lapsiporno.infon sensuuritapaukseen nähden (http://www.kho.fi/paatokset/51802.htm). Erityisen huomiotaherättävää on se, kuinka paljon KHO tylyttää hallinto-oikeutta virheistä asian käsittelyssä.
Pikalinkit: