Noin 90-luvun puoliväliin nörtti tarkoitti sellaista sosiaalisesti vammaista ihmistä, jolla on silmälasit ja jota kukaan ei siedä. Hän on kuitenkin taitava jossain ja leffan loppuvaiheessa yleensä pelastaa maailman tai ainakin jonkin vaikean (tai kiusallisen) tilanteen.
Noin 90-luvun puolivälistä lähtien nörtti on tarkoittanut todellista menestyjää, jonka ei voi kuitenkaan odottaa noudattavan mitään totunnaistapoja ja jonka kanssa pitää siksi olla joustava. Tässä on oikeastaan kyse samasta kuin kaikessa muussakin suosittuudessa: useimmat tekevät jotain, mikä on vaikeaa, mutta mageita ovat ne, jotka tekevät sitä, mitä muut haluaisivat tehdä.
2000-luvulla olen nähnyt vielä uuden trendin: nörtti määritelläänkin sen perusteella, onko hän tarpeeksi sisällä "nörttikulttuurissa". Nörttikulttuurin määritelmät ovat mielestäni hauskoja ja on hauskaa myös testata nörttiyttään, mutta jotenkin niillä on silti mielestäni taipumus osua sivu keskeisistä asioista. Esimerkiksi minä en ole kiinnostunut Star Warsista: se tekee minusta ehkä vähemmän valtavirtaisen nörtin, muttei vähemmän nörttiä.
Mitä korkeammalle nörttien arvostus on noussut, sitä enemmän on alkanut unohtua myös se, että kaikki nörtit eivät ole itse asiassa mitenkään hirveän hyviä (siinä mitä tekevät). Nörtti ja geek määrittyvät sen perusteella, mihin resurssinsa suuntaa, eivät sillä, kuinka paljoon kykenee. Erityisen lahjakkaalle erikoistujalle tosin on oma nimityksensä: guru. Lisäksi englannissa käytetään etuliitettä über-.
Elakim: ...tai paremminkin uber- ;)