Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 02.11.2014) Euroopassa olen oppinut pitämään itsestään selvänä, että valinta siloitellun ja karun, tuotteistetun ja sellaisen-kuin-sattuu-olemaan välillä on nimenomaan valinta. Aidon löytää, kun väistelee sitä, mikä on tehty varta vasten. Puhun nyt esimerkiksi ostoskeskusten ja kulmakauppojen, Coca-colan ja kotitekoisen mehun erosta.
Mutta Indonesiassa tulee vastaan se, että aina ei ole valintaa aidon ja tuotteistetun välillä, sillä tuotteistamiseen ei ole välttämättä keinoja. Turisti saa tietenkin erityiskohtelua silloinkin, kun puhdas vesi on vähissä, salaattia ei tuoda saarelle, maitotuotteet ovat melko tuntemattomia (eli kunnon suklaata ei ole) eikä tietä pääse huonoilla iskunvaimentimilla. Mutta siitä siloitellusta, valmiiksi pedatusta ja todellisuudelta vuoratusta kokemuksesta jää kuitenkin puuttumaan osia. Suurin osa Togeanin lomakylistä ei voi tarjota suihkua. Vessojen lattiat lainehtivat ostoskeskuksissa, koska asiakkaat käyttävät niitä niin. Ja tänään sain oppia, että Makassarissa ei voi vuokrata moottoripyöriä.
Jos siis turisti kaipaa Pizza Hutin, syy saattaa olla makutottumusten lisäksi se, ettei turistin vatsa kestä katukeittiön pöpöjä.
Minä olen jotenkin liioitellut Sulawesin surkeutta. Tämä on kuitenkin runsassatoista aluetta. Kenelläkään ei näytä olevan nälkä enkä ole nähnyt kenenkään kerjäävän. En osaa oikein kuvata, missä karuus kouriintuntuvasti näkyy. Ehkä kyse on sisäpihojen jätetunkioista, haisevista katuojista, peltiseinistä, siitä kuinka tiheässä ihmiset asuvat. Varsinkin Makassar on keskustan hien-ostokortteleita lukuun ottamatta rähjäinen. Edes ihmiset eivät ole niin ystävällisiä kuin muualla; enemmän uteliaita, vähemmän varovaisia olemaan loukkaamatta. Ja kaupoissa saa tosissaan olla huolellinen, ettei osta mitään pilaantunutta. Paitsi tietenkin niissä kaupoissa, joista saa vain pakattua roskaa.