Minä rakkautta saavutukseksi luulin
joka saatu on, kun aroin huulin
minua toinen tavoittaa
kun läheisyys hyväksynnän saa
Minä harvoin omaa tahtoa kuulin
Muut luulivat, että saavutusta on lupaus
Että mitä voi saada, on toisen vapaus
ja kun unelman toteuttaa
ei toinen saata satuttaa
Että ero, ei viha, on ikävä tapaus
Minä luulin, että haluan naida
Ettei saadun arvoa kieltää taida
Aina, kun saan, myös annan
ja rakastelun lämpimän mannan
tuntee, kunhan hylkää polun kaidan
Seksi on vain merkki, luulivat muut
ja kaipasivat, että vihloivat luut
vapauden tunnetta, jonka saa
kun jollekulle antaa uskaltaa
Kumpi silloin on rakkaus, metsä vai puut?
Me luulimme, että pitää olla tietty
että jollekin saa olla mielitietty
Että polku rakkauden teistä
on jokin osoitus meistä
ja jollei saa, on leimattu, pietty
Etsimme onnistumisen kriteereitä
emme onnen oikeita enkeleitä
Kun on niin pieni kaipuu
liian hyvin halu taipuu
ja ruumis käy mielen vääriä teitä
Suurin rakkauden saavutus olikin tämä:
joka tapaus, suhteiden ilmentämä
on minulle koe, enkö halua
vai joko alkaa mahla valua
Olen jälleen ruumiini yllättämä
Suurin rakkauden opetus on vain tässä:
arvosta pillussa samaa kuin ystävässä
älä rakkautta kahmi tai vältä
sano toiselle, jos haluat tältä
ja kerro, jos huomaat itsesi esittämässä
Ehkä vaikeinta on olla rehellinen
että, kun mietityttää, niin sanotkin sen
Jos et pysty jotain kertomaan
sanot syyn siihen puolestaan
sillä viimeinen syy on: olet ihminen.
Jenni: Ei oo hyvä!
atehwa: Ei hyvä määrittely, vai ei hyvä runo?-) Tämä runo kertoo rakkauden määritelmän etsimisestä. Jonkinlainen lopputulos taas on sivulla rakkaus.