Teimme keskimmäiseni kanssa vuorotellen seuraavan tarinan:
Olipa kerran pieni peruna. Hän uiskenteli tomaattikastikkeessa. Hänellä oli kukkakaalikaveri (joka uiskenteli myöskin samassa kastikkeessa). Joskus toverukset pohtivat, mihin kaikki oli menossa. He eivät tienneet vastausta, mutta oikea vastaus oli: Udun suuhun. Joskus he myös pohtivat, löytävätkö he rakkautta ja totuutta tässä elämässä. Jos riisi lasketaan rakkaudeksi, niin kyllä löytävät.
Näin yksinkertaisia ratkaisuja voi ongelmiin olla, mutta voihan niitä silti pohtia. Tämä on niin kaunista, niin merkityksetöntä. Totta! Ja ihminen ei voi olla oma äitinsä.