Kirjoitimme jatkorunon rakkaan vaimoni kanssa. Jatkoruno on siis runo, jota useampi ihminen kirjoittaa vuorotellen säe-pari kerrallaan. Teimme siten, että ensin yksi kirjoitti yhden säkeen ja sitten aina tehtiin kaksi säettä kerrallaan vuorotellen. Tällainen siitä tuli:
Sinun selkäsi taipui kuin myrskyinen nuori puu joka tuulen pieksäessä kaareutuu ja nurmikon ylle muodostui holvi Kun kohtasi ihoni ihosi, kaulasi tulinen suu lämmin kosteus, tiukka puristus meidät yhdeksi solmi ja kietouduimme yhä ylempää yhteen kuin joen alajuoksun moni polvi viimein löysimme huipulta lähteen josta ammensimme iloa, kunnes tulimme täyteen ja tipuimme, tartuimme viimeiseen köyteen sillä viilettäin hyppäsimme tähteen!