Mä oon nyt selittänyt tän tutuille ties kuinka monta kertaa, mut selitetään nyt tännekin :) Kun tein kevätpäiväntasausta varten biisin (katso nettipäiväkirja 22.03.2026), olin alun perin tekemässä tribuuttia täällä Viikissä poukkoilevalle purolle, jota me kutsutaan nimellä Loriloripuro. Mut vaikka biisistä tuli ihan hyvä, se epäonnistui massiivisesti olemaan se biisi joka sen piti olla -- niin paljon, että mun piti vaihtaa sen nimi ja aihe ja tiedostonimi ja mainospuheet :D
Se, mikä onnistui, oli mun kokeilu harmonisen rytmin suhteen, nimittäin se että soinnut on 4,2,4,4,2 iskua pitkiä. Arvostan suuresti tätä rikottua rytmiä ja se on sitäkin painavampi, kun tuon poljento on noin rauhallinen.
Mikä sitten meni pieleen?
Mun mielestä biisin nimeäminen "lumisen pellon tunnusmusiikiksi" oli loistava ratkaisu ja pelasti kaiken. Tietysti.
Mut mua jäi kiusaamaan se, että olin näin täydellisesti epäonnistunut tekemään sen biisin, jonka oikeasti aioin tehdä. Ja viime yönä tein uuden aloituksen, ja kappas keppanaa, nyt sain aikaan sen biisin, joka oikeasti piti. Mut en julkaise sitä vielä, koska se loppuu nyt kesken.