Ainakin japanilaisessa ja yhdysvaltalaisessa kulttuurissa on mielenkiintoinen juonne: kilpakumppanuus ja sen ihannointi. En oikeastaan tiedä tätä muusta kuin näiden kulttuurien tuottamasta viihteestä. Ja sehän onkin oikea auktoriteetti esimerkiksi ihanteiden suhteen.
Minun pitäisi kirjoittaa jonkinlainen kurssikokonaisuus tästä ohjelmoinnin opettamisesta. Mutta... aika on niin vähissä :( Kilpakumppanuuskin liittyy siihen, nimittäin sitä kautta, että joillekuille lapsille se on näppärä motivaattori. Toiset se sulkee ulos.
Unix-harjoitukset eivät ole edenneet viime aikoina, ehkä siksi, että olen keskittynyt enemmän ohjelmointipuoleen, ehkä siksi, että kymmen- ja yksitoistavuotiailla lapsillani on ollut niin paljon muutakin tekemistä koneillaan.