Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Pihalla oli jotain outoa. Parkkipaikan kulmalle oli kerääntynyt lukuisia autoja, joiden ihmiset kulkivat ulos ja sisään autojen välillä ja hälisivät. Sininen glitter-siili makoili auringossa ja ihmetteli ihmisten touhuja. Läheisen jäätelökojun myyjä hieroi käsiään tyytyväisenä, kun asiakkaita riitti.
Ilmassa oli kiireisen valmistelun tuntua. Mitä oikein puuhattiin, mistä oli kaikki tämä kohina?
Pidätetään jännitystä kuitenkin yllä vielä hetken ja puhutaan sen sijaan smuutista eli silojuomasta. Parasta smuutia on tietenkin mustikkapiirakkasmuuti, jossa on sekä mustikan että piirakan makua. Minun mielestäni pihan jäätelökojun pitäisi ottaa se valikoimaansa! Smuutia on erityisesti hauskaa syödä kaikkialla, paitsi sellaisissa vuoristoradoissa, joissa mennään pää alaspäin. Nimittäin, smuuti on kupissa josta se helposti valahtaa pois, jos kuppi on väärin päin.
Pihan kojun kauppias tiesi tämän ongelmanasettelun hyvin ja olikin pitänyt tarkan huolen, ettei hänen kojunsa viereen rakenneta yhtäkään vuoristorataa, ei ainakaan sellaista, jossa matkataan pää alaspäin. Hänen smuutinsa olivat aina pysyneet tarkkaan kupissaan. Hän oli kiinnittänyt kojun viereen jopa kyltin, jossa todettiin: "Jo 10000 smuutia tiukasti kupissa!"
Vihdoin alkoi paljastua, mistä hälinässä oikein oli kyse. Yhdellä perheellä oli tyyny autossaan, joka oli pahasti jumittunut kiinni istuimeen. Apuun oli kutsuttu naapurit, kissat, koirat ja muutama viaton kulkija lähistöltä. Jopa glitter-siiliä oli pyydetty kiskomaan tyynyä irti, mutta laiskana se vain loikoili auringossa, eikä osannut edes kuvitella, miten mukavaksi olo tulisi tyynyn päällä. Voi sitä glitter-siiliä! Ollapa samaan tapaan tietämätön modernin yhteiskunnan mukavuuksista. Glitteriä ei kuitenkaan tässä lasketa modernin yhteiskunnan mukavuudeksi, koska siili tuotti sitä luonnostaan eikä hankkinut kaupasta.
Tyynyä kiskovien ihmisten jono ulottui auton ovesta kauas parkkipaikan toiseen reunaan asti. Mutta silloin paikalle ilmestyi Niiva, neuvokas lapsi, joka asteli paikalle rallatellen. Huomattuaan ihmisjonon hän välittömästi vaati tietää, mitä jonossa oikein oli meneillään. Saatuaan tietää ongelman laidan hän tokaisi: "Ettekö te tuon vaikeampaa keksineet? Tämähän ratkeaa aivan tuossa tuokiossa!"
Ja kummemmitta puheitta Niiva lampsi autoon, otti jakoavaimen (joka hänellä oli aina taskussa) ja väänsi autopenkin pultit auki. Plops! Koko istuin lähti siististi autosta, ja sen tilalle jäi vain kuoppa, joka näytti siltä kuin kuun pintaan olisi osunut hyvin pieni meteori.
Niiva hymyili itsevarmasti, kun ihmiset taputtivat hänen nohevalle ratkaisulleen. "Mutta mitä aiot istuimella?" kysyi läheinen perheenisä hädissään. "Sehän on selvää", sanoi Niiva. "Se menee glitter-siilille. Hänen on aika oppia tuntemaan, millainen on oikeasti pehmeä alusta."
Niin maailma jatkoi radallaan, jäätelöä ja silojuomaa myytiin ja ihmiset juttelivat mukavia keskenään.