Dokumentoidaanpa taas yksi pitkään jatkunut perheperinne: Susannan uudelleensanoitus. Lauleskelen sitä aina joskus itsekseni tai lapsilleni.
Nuorempi tyttäreni kirjoitti tällaisen runon:
kuka yön varrella lepää.
se on sara.
kuulee ruusun tuoksun ainiaan,
vielä kun tähdet tuikkii yön pimeydess,
näkee mustan taivaan ja yön taulukon.
mitä tekisin kun tähdet tuikkii.
kuka yön varrella lepää.
se on sara.
kuulee ruusun tuoksun ainiaan,
vielä kun tähdet tuikkii yön pimeydess,
näkee mustan taivaan ja yön taulukon.
mitä tekisin kun tähdet tuikkii.