Kävin eilen CircOpera 2.0 -esityksessä ja tykkäsin kovasti. Ooppera aina kyselee palautteita jälkikäteen ja kirjoitin heille seuraavaa:
Erittäin hyvä tasapaino leikkisyyttä ja kohahduttavaa jännitystä. Hienoja, maalailevia, esteettisiä esityksiä. Jopa draaman kaari kohdallaan, kun lopussa taikuri luovuttaa "vuoron eteenpäin" pallonsa muodossa.
Oli myös erittäin kiva nähdä kaksoisrumpukehrän esitys, näin samat (?) esiintyjät viimeksi Linnanmäellä viitisentoista vuotta sitten, ja esitys oli juuri niin upea kuin muistelinkin. Toinen, aivan eri tavalla vaikutuksen tehnyt numero oli lintuhäkkinumeron jälkeinen pienen munan ja valtavan jättiläisen tanssi, jossa eleet, ilmeet ja kaikki olivat pelkkää upeutta.
Myös monet vähemmän keskeiset hahmot, kuten hevoset, ihastuttivat hienolla eläytymisellään.
Kerrankin sirkus saa arvoisensa puitteet! Kannattaa ehkä harkita jonkinlaista aplodiohjetta: oopperassa ja sirkuksessa on aplodeille eri käytännöt eikä ole aivan selvää, mitä käytäntöjä tässä olisi hyvä noudattaa.