(nettipäiväkirja 29.06.2012) Tänään tutustuin pitkästä aikaa neppisautoiluun. Kyseessä on teräksenkova kilpailulaji, jossa kilpailijat mittelevät taitojaan noin sormen mittaisilla autoilla, yleensä hiekkaisella kilparadalla. Lajissa pärjää se kilpailija, joka kykenee neppaamaan autonsa pisimmälle tekemällä "källejä", kaatumatta. Taktikointiakin pelissä on rutkasti, ja vääntämällä säännöistä ja fuskaamalla lievästi voi saada merkittävääkin etua.
(Yhdet) säännöt ovat nämä: ensin kaikki vuorollaan neppaavat auton lähtöviivalta mahdollisimman pitkälle. Autot pannaan radan sivuun niihin kohtiin, joihin asti pääsivät. Kun kaikki ovat nepanneet autonsa, lähdetään normaaliin peliin niistä kohdista, joihin asti kukin ensimmäisellä neppauksella pääsi.
Kierros käydään siinä järjestyksessä kuin autot ovat radalla, pisimmälle päässyt ensin ja viimeinen viimeisenä. Kukin pelaaja saa kolme neppausta kierrosta kohden. Auto nepataan eteenpäin siitä kohdasta, johon se viime neppauksesta jäi. Autoa saa kääntää (paikoillaan) ennen neppausta. Mikäli auto menee radalta ulos, se jatkaa kohdasta, jossa se viimeksi oli radalla. Mikäli auton pohja näkyy - eli auto on kaatunut - se palautetaan siihen paikkaan, josta se nepattiin, eli kaatumisesta menettää yhden neppauksen. Mikäli auto tippuu "kuoppaan" (näistä pitää sopia erikseen, mitkä ovat kuoppia), se myös palautetaan entiseen paikkaansa. Mikäli auto osuu toiseen autoon, saa seuraavalla neppauksella siirtää toisen auton pois tieltä siksi aikaa, kun neppaa, ja palauttaa sitten paikalleen.
Uudella kierroksella edetään taas siinä järjestyksessä, jossa autot ovat radalla. Ohittamalla muita pääsee siis neppaamaan näitä ennen.
Opin nämä säännöt hauskalta porukalta, joka oli kokoontunut Pikkukosken rannalle neppaamaan. Mainostivat, että Facebookissa "I also neppis" -yhteisöstä saa tietää seuraavien neppauskertojen ajat.