(nettipäiväkirja 26.10.2026) Musiikkikatsauksen seuraavat biisit. Suomi-iskelmää luvassa!
https://www.youtube.com/watch?v=Z1qivhrQXLo
Oon kuullut tätä lapsuudessani aivan sikana. En oo vieläkään sitä mieltä, että se olisi oikein hyvä biisi, mutta ainakaan se ei oo semmosta masentunutta epätoivoa kuin suurin osa suomalaisesta iskelmästä (biisejä, joita en edes tuntisi, ellei eläkeläiset aina valitsisi niitä karaokeen). Tästä oli joku DJ tehnyt aika tiukan EDM-version 90-luvulla, mutta se on kadonnut ajan virtaan. Samalla tyypillä oli muistaakseni myös pikku pioneeri -biisistä loistava ambient-versio :)
Mut joo, vähän niin kuin Frederikillä on yhä jotain faneja, niin Mattia ja Teppoa voi toki fanittaa. Ja siinä missä Frederik on värikäs mutta oikeasti kyseenalainen (arvopohjaltaan), Matti ja Teppo on vain tylsiä. Tätä voi siis kuunnella ja nauraa suomalaisuudelle. Katri Helenaan en pysty suhtautumaan samalla ironian määrällä vaan se ärsyttää minua aidosti.
https://www.youtube.com/watch?v=fdwdPVxU4s0
Happamia, sanoi kettu... allekirjoitan tässä biisissä olevan kirpeän pettymyksen, kun ei ole enää toisen silmissä ihana, mutta pidän teennäisenä sitä "intoa", jolla tässä ollaan lähtemässä huitelemaan avarammille vesille.
Mutta minulla on usein elämän raskauden suhteen vapaudenkaipuu. Minun tunteeni on se, että kun tapaa uusia ihmisiä ja näkee uusia paikkoja, elämä on helpompaa. Maailma kantaa. Asioihin voi ottaa etäisyyttä.
Ja niinpä laulan ehkä tätä hauskaa rallia samasta syystä kuin Sigridin it gets dark -fiilistelyä.
https://www.youtube.com/watch?v=QdabIfmcqSQ
Tämä on hieno biisi, upea biisi sekä musiikillisesti että sanomaltaan. Puhumattakaan siitä, että video on niin upea että youtube on lätkäissyt siihen K18-rajoituksen. Jos saan käyttööni hiukankin sitä raakaa elämänvoimaa, joka tähän biisiin on valettu, pystyn valaisemaan yhden kaupunginosan.
https://www.youtube.com/watch?v=-QbgoJtU5-Q
Pelimusiikit tarjoavat hienon kokeilupohjan musiikillisille ajatuksille, koska niiltä ei odoteta monimutkaisuutta, ja pelin aikana ihmiset tottuvat musiikkiin pikku hiljaa. Tottuminen on tärkeä elementti musiikista pitämistä -- toistojen myötä oppii pikku hiljaa ymmärtämään ja arvostamaan niitä ajatuksia, jotka musiikkiin on upotettu.
Orkesterisovitukset ovat yksi tapa nostaa suosituiksi tulleita pelimusiikkeja hyvään arvoon, ja remixit ovat toinen. Tämä Polariksen sovitus on minusta erittäin tanssittava. On mahtavaa, että siihen on miksattu tuo toinen musiikki keskelle vapauttavaksi lentokohdaksi.
https://www.youtube.com/watch?v=6W3Kt7NNsCk
Pelimusiikkiremixeistä puheen ollen, tässä on ehkä tanssittavin jonka tiedän. Kun pompin tämän tahtiin, voin sieluni silmin nähdä Electrodromen katsomoissa bailaavat shy guyt.
https://www.youtube.com/watch?v=-6IVVjibUrc
Tämä taas on aivan täydellinen pyöräilyn taustamusiikki, kun aurinko paistaa. Kuten ehkä huomaatte, Mario Kart on minulle mieluisa peli ja sen musiikit rakkaita.
En uskonut ennen Mario Kartia, että voisin tykätä yhdestäkään autopelistä. MK on hyvä esimerkki siitä, miten kaikesta tulee niin paljon parempaa, kun siitä riisutaan kaikki cool. Tajusin juuri vähän aikaa sitten, että ehkä urheilupeleille voisi tehdä saman -- ei Fifa-tähtiä peliin, vaan kulmakunnan lapsia joilla on uskomattomia parkour-liikkeitä. :D Ja väliajalla juostaan talonmiestä pakoon.
Pikalinkit: