Lammikot kuivuvat hiljaa
samoin kuin ennenkin
sateen lakoomaa viljaa
matkalla tallasin
ja katselen, kuinka yhä
korret kasvavat
on niille toivo pyhä
ne toivonsa jakavat
palaan vanhaan paikkaan
monesti koettuun
ilman uuden, raikkaan
maapetiin noettuun
ja mietin, kuinka kukaan
mennyttä ajattelee
on mentävä virran mukaan
kun voima hupenee
löydämme itsemme sieltä
missä loimmekin
nuoruuden intojen tieltä
kuljimme kukkaisin
sinne aina palaamme
niin minä kuin sinäkin
luokse viedyn itsemme
houkutumme takaisin