Tämä laulu on Kardemumman kolmesta iloisesta rosvosta: Kasperista, Jesperistä ja Joonattamesta.
Syksympään kun päästään näin,
itätuuli hyökkää päin,
tihkuttaa ja loiskuttaa,
kastuu ihmiset ja maa,
toiset kastuu suojassaan,
toiset kastuu suojattaan,
kolmannetkin kastuu hiliman aikojaan.
Talvin hutkii kaiken maan
pohjatuuli ruoskallaan,
silloin hyppää vaatteisiin
villaisiin ja lämpimiin,
vaan ken vielä sipsuttaa
yllään silkinhahtuvaa,
totisesti nenän siniseksi saa!
Länsituuli riehaton,
vallan riehakas se on,
kun se tulla porskaltaa,
harsot, helmat kyydin saa,
varuillaan ken ollut ei,
senpä tuuli oitis -- hei --
Kardemummastamme muille maille vei!
Eteläinen tuuli on
tuuli lämmön, auringon,
hyvä, lauha tuuli tuo
hyvän tuulen meihin luo.
Silloin huutaa mielellään
Kardemummaan vehrejään:
"Huomio huomio, nyt saamme kauniin suvisään!"
