Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tähän runoon liittyy mielenkiintoinen tapaus. Kirjoitin sen paria viikkoa ennen, kuin tuttavani suositti minua katsomaan videon Sigur Rósin biisistä Glósóli. Tuttavani ei ollut nähnyt tätä runoa, mutta joka tapauksessa videolla ja runolla on hämmästyttävässä määrin yhtymäkohtia.
Aamulla kun heräsin
ajatuksia keräsin
eilistä en muista.
Pakkasin tavaroitani
ihmettelin komeroitani
kaste vain riippuvi puista.
Ihmetellen ulos astuin
kengistäni hiukan kastuin
kylmällä nurmikolla.
Palasin sisään, otin repun
lämpimin vaattein peitin pepun
lähdin, oli hyvä olla.
Vastassa aurinko sarastaa
silmiäni hiukan arastaa
jo hohtavat puiden latvat.
Ympärillä on hiljaisuutta,
huminaa, aamun rajattomuutta,
aran hymyn luovat bodhisattvat.
Pakenen maailmasta
metsään, muistutan lasta
jo luikkii luokseni kettu.
Nuuhkittuaan se luottaa
juoksee edelle, jaksaa vuottaa
se on kaveriksi tarkoitettu.
Näen purolla hedelmäpuun
puun oksilla hopeisen kuun
ja maassa kukat tuikkii.
Syön ja juon, kutsun kuuta
se luokseni kiipeää maailmanpuuta
ja kettu puskissa puikkii.
Pitkälle tultua aamunkoiton
kauempaa kuulen heleän soiton
siihen omalla pillillä vastaan.
Soiton tahdissa maa värisee
tuuli nousee, puut tärisee
niin äiti kutsuvi lastaan.
Jo toinen soittaja lymyää
vastarannalta, minulle hymyää
kun nähneeni hänet huomaa.
Huulilla on sama huoleton kilo
vapauden riemu, kulkurin ilo
on viattomuus jumalten juomaa.
Ystävä, kuu, kettu ja minä
toimimme yhdessä lähettinä
viestille sisällöttömälle.
Liittyvi soittaja, tanssija sekaan
ja muita, mitä vain tunnettekaan
käypi ystäväks' ystävälle.
Loiomme, kun aurinko laskee
nummella, jonka aurinko kaskee
upein liekkiloimuin.
Meitä on siellä suuri joukko
se on olevan maailman musta aukko
ja me matkaamme Star Trekin poimuin.
Yöllä, kun väsyneinä
puhumme sydämet kevenneinä
alla taivaan kaikkien tähtein
nousemme ylös taian voimin
muutaman taikurin taitavin toimin
luokse olevan alkulähtein.
Mikä maailma, mikä uni!
Kurkotan mieleen tavattuni
ja hän minut syliinsä ohjaa.
Mieli on täynnä unohdusta
kaiken jo peittää verho musta
makaan vasten mieleni pohjaa.