Meillä asuu keittiön nurkassa kotisirkka.
Kun vaimoni etsi sirittäjästä tietoa wEpIstä, noin kolmasosa sivuista käsitteli kotisirkkojen pitoa kotieläiminä, kolmasosa niiden tuhoamista ja kolmasosa suojelua. Ja yhdellä työkaverillani on kuulema tuttava, joka on niin ylpeä kotisirkoistaan, ettei suurin surminkaan luopuisi niistä.
superhyperupdate: satuin juuri näkemään kyseisen kotisirkan omin silmin (tähän mennessä se on pysytellyt hyvin piilossa eikä ole poistunut omasta nurkastaan kuin kerran) - se oli aika iso enimpiin suomalaisiin sirkkoihin verrattuna, joskaan ei ihan tolkuttoman iso; vaaleanruskea, aika lättänä, siinä taisi olla jotain sahalaitakuvioita. Kaikkiaan jännän näköinen.
Näin sirkan lukiessani kirjaston poistomyynnistä ostamaani Eddingsin elediumin tarinaa (tai jotain sellaista), josta en osaa oikein sanoa, onko siinä huono käännös, alkuperäisteksti vai molemmat. Joka tapauksessa tekstin elävöityskeinot ovat lähinnä säälittäviä.
ekstrasuperhyperupdate: vaimoni sai pyydystetyksi kyseisen sirkan purkkiin. Jee! Se on tosi hienon näköinen. Sillä on kolmijakoinen pyrstö. Se sirkuttaa korkealta.