Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Pienessä kylässä tuntemattomassa saaressa oli aivan tavallinen savimaja. Savimajassa oli valkoiseksi maalatut seinät ja oljilla päällystetty katto. Katon runko oli puuta, kun taas talon runko oli myös puuta, johon oli kiinnitetty pieniä risuja, jotta seiniin saisi hyvin savea kiinni.
Talossa ei asunut ketään, mutta sinne menivät hyvin monet katselemaan ihmeellisiä puuneliöitten sisällä olevia kuvia. Meidän maailmassamme niitä kutsutaan tauluiksi. Ne oli sinne jättänyt eräs kuuluisa tutkimusmatkailija. Tutkimusmatkailija oli menehtynyt paluumatkalla myrskyssä, mutta hänet muistettiin ikuisesti kylässä.
Kylässä oli myös pieni tyttö. Hän asui aivan kylän toisella puolella kuin valkoinen savimaja oli. Tyttö ei ollut koskaan kuullut tästä savimajasta, ja kun hän jutteli kavereittensa kanssa, jotka asuivat sitä lähempänä, hän ihmetteli, mistä valkoisesta savimajasta nämä oikein puhuivat. Yleisimmät lasten savimajasta sanomat lauseet olivat "se on niin taianomainen" tai "olen käynyt siellä vain kerran mutta siellä oli kaunista". Tyttö yritti esittää tietävänsä edes jotain savimajasta.
Kerran kylään tuli uusi tutkimusmatkailija. Hän etsi jotakuta alkukantaista mukaansa kaupunkiin. Hän oli ajatellut jotakuta vahvaa, ronskia miestä, mutta olikin päätynyt tähän pikkutyttöön. Tytön vanhemmilla ja tutkimusmatkailijalla oli kova kiista, lähtisikö tyttö kaupunkiin. Tytön vanhemmat halusivat, että tytön tahtoa noudatettaisiin. Tyttö arveli, että hänelle tulisi ikävä ystäviään ja vanhempiaan, mutta häntä kiehtoi kaupunki enemmän. Niinpä alkuasukastyttö pääsi tutkimusmatkailijan kanssa kaupunkiin.
Tutkimusmatkailijan nimi oli Dave. Tytön nimi oli ensin ollut Bibi, mutta Dave oli antanut tytölle nimeksi Sun, koska se tarkoittaa aurinkoa. Kun Dave ja Sun pääsivät kaupunkiin, Sun ihmetteli kaupungin suuruutta. Sunille pieni kylä saarella oli ollut todella iso, mutta kun hän näki kaupungin, se näytti hänestä aivan jättiläismäiseltä.
Davella oli jäänyt satamaan pieni punainen urheiluauto, jolla he huristelivat miltei kaupungin toiselle puolelle. Siellä, pienessä punaisessa tiilitalossa, Dave asui. Sunin mielestä talo oli kamalan iso, vaikka se olikin hyvin pieni kerrostalo. Dave vei Sunin ylimpään kerrokseen ja avasi metallisella tikulla, jota me sanomme avaimeksi, puisen oven. Dave näytti Sunille vierashuoneen ja sanoi, että Sun saisi tehdä siitä itselleen mukavan. Dave antoi Sunille 50 dollaria ja kehotti Sunia säästämään ne pahan päivän varalle tai omiin ostoksiin.
Dave esitteli eri huoneita ja nykyajan ihmeitä, esimerkiksi vedellä toimivan vessanpöntön, kaasuhellan ja kaikenlaista muuta. Sunia ihmetytti eniten televisio. Kotona oli ollut hienoa, kun raameissa oli kuvia, mutta täällä kuvat elivät. Hänelle myös raha oli aika uusi käsite: kylässä oli näet käytetty simpukankuoria. Sun laittoi 50 dollariaan vierashuoneen lipaston päällä olevaan pieneen kuppiin.
Dave alkoi tehdä ruokaa, ja Sun ihmetteli, mitä kaikkea Dave otti kaapista. Maitotölkki ihmetytti häntä myös hyvin paljon. Heillä oli vesi otettu suoraan kaivosta, mutta täällä tuli valkoista vettä pahvisesta neliöstä. Dave selitti erilaisia ruokia. Hän aikoi tehdä ruoaksi riisipuuroa. Hän oli nähnyt riisipuuroa tehtävän Ruotsissa. Hän oli maistanut sitä ja se oli ollut hänen mielestään ihanaa. Hän oli pyytänyt ohjetta ja siitä lähtien hän oli tehnyt sitä aamiaiseksi tai illalliseksi kerran päivässä.
Kun Sun ja Dave olivat syöneet, Dave meni näyttämään kaupungin paikkoja ja hoitamaan asioita. Hän meni esimerkiksi ilmoittamaan Sunin kouluun. Oli pitkä keskustelu siitä, joutuisiko Sun ensimmäiselle luokalle vai pääsisikö hän ikäistensä kanssa samalle luokalle. Hän kuului ikänsä puolesta kolmannelle luokalle, joten päätettiin, ettei hänen tarvitsisi mennä ykköselle vaan hän menisi kakkoselle.
Sitten Dave ja Sun lähtivät kauppaan. Kauppa oli Sunista vielä ihmeellisempi paikka kuin koulu. Dave selitti asioita kaupasta ja Sun katsoi silmät pyöreinä jäähdytyskaappeja, pakastimia ja erilaisia muovisia pusseja, metallisia tölkkejä, pahvisia pakkauksia ja kaikkea muuta tavaraa, jota kaupassa on. Sen jälkeen he kävivät vielä pankissa. Sitten he menivät kotiin. Alkoi olla jo myöhä.
Dave oli ostanut Sunille kaupasta hammasharjan. Kun Sun oli pessyt hampaita, hän sanoi, että hampaita vihloi. Dave ei ihmetellyt sitä: eihän Sun pienessä kylässä ollut voinut hampaita pestä. Dave soitti vielä samana iltana Sunille hammaslääkäritarkistuksen. Sitten Dave kävi ottamassa vintiltä puhtaita liinavaatteita ja petasi Sunille sängyn. Lopuksi he menivät nukkumaan.